Aiheita » kielet

Kunnallisvaalit vai kuntavaalit?

Niko Lipsanen — Wed, 08 Oct 2008 21:43:10 +0000

Jatketaan vielä vähän vaaliteemasta. Edellisessä kirjoituksessani puhuin “kunnallisvaaleista”, ja se on se nimitys, jota olen tottunut kunnanvaltuustojen vaalista käyttämään. Näyttää kuitenkin siltä, että lyhyempi muoto “kuntavaalit” olisi näissä vaaleissa yleistynyt. Taidettiin sitä jonkin verran käyttää neljä vuotta sittenkin, mutta minun korvaani se edelleen särähtää.

Kuntavaalit-sana kuulostaa uusiosuomelta, jossa englannin tapaan vain laitetaan sanoja peräkkäin niitä sen kummemmin taivuttelematta (tosin englanniksikin sanotaan municipal elections eikä municipality elections). Toisaalta, onhan meillä eduskuntavaalitkin eikä eduskunnallisvaalit.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin ottaa kantaa asiaan. Salli Kankaanpää painottaa, että “kunnallisvaalit” on virallinen, lakitekstissä esiintyvä muoto. Vertailu eduskuntavaaleihin ei toimi, koska kunnallisvaaleissa valitaan kunnan luottamushenkilöt, mutta eduskuntavaaleissa yhdyssanan alkuosa viittaakin vaaleissa valittavan elimen nimeen. Toisaalta meillä on kuitenkin seurakuntavaalit, joissa viittaussuhde on sama kuin kunnallisvaaleissa (tai kuntavaaleissa).

Vierailin kaikkien eduskuntapuolueiden kotisivujen etusivulla nähdäkseni mitä nimitystä kussakin käytetään (RKP:n osalta kohteena oli puolueen suomenkielinen etusivu). Lyhyempi muoto näyttäisi olevan jokin punamultajuttu, sillä sitä käyttävät vain keskusta ja SDP. Hämmentävän samanlainen etusivu muuten molemmilla; vasemmalla logo (tai keskustalla julistekuva) ja oikealla kolme linkkiä puolueen sivuille, kunnallisvaalisivuille ja verkkolehteen. Myös vasemmistoliitto noudattaa samaa mallia, mutta heillä vaaleja kutsutaan kunnallisvaaleiksi.

Muut puolueet eivät ole ryhtyneet käyttämään uusiokieltä, vaan puhuvat yhä reilusti kunnallisvaaleista. Ja hyvä niin. Myönnettäköön tosin, että puolueiden etusivuilla vierailu tuskin kertoo koko totuutta. Kaikki puolueet eivät välttämättä pidättäydy johdonmukaisesti yhdessä nimessä, ja ehdokkaat saattavat tietysti puhua ihan mitä sattuu (kuten usein puhuvatkin).

Mutta miksi ihmeessä Kuntaliitto on otsikoinut vaalisivunsa Kuntavaalit 2008? Kyse ei ole edes siitä, että verkkotunnus kuntavaalit.fi olisi ollut vapaana, koska he ovat varanneet myös tunnuksen kunnallisvaalit.fi (joka johtaa samaan sivustoon). Haluaako Kuntaliitto SDP:n ja keskustan tapaan köyhdyttää suomen yhdyssanoista taivutetut alkuosat pois?

Kuin kolme marjaa – kuvassa kuvakaappaukset keskustan, SDP:n ja vasemmistoliiton etusivuista.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Opi ranskaa Karibialla

Niko Lipsanen — Fri, 27 Jun 2008 03:28:19 +0000

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.

Ranskalla on kuitenkin siirtomaahistoriansa peruina muutama saari Itä-Karibialla, suurimpina Guadeloupe ja Martinique. Sielläkin puhutaan ranskaa, mutta ainakin suomalaiseen korvaan sikäläinen puhe on selkeämpää kuin mantereella. Sanat artikuloidaan selkeämmin ja niiden välit erottaa. Vaikka tietysti on tärkeätä oppia saamaan myös siitä pariisilaisten sössötyksestä selvää, niin kynnys voi olla turhan iso, jos sillä joutuu aloittamaan. Karibianranskan kuunteleminen on suomalaiselle pehmeä lasku ranskankieliseen maailmaan.

Kielitieteellinen amatööriveikkaukseni on, että tämä ero voisi johtua siitä, ettei ranska varsinaisesti ole saarten kantaväestön kotikieli. Karibialla puhutaan kreoliranskaa (patois), joka muistuttaa ranskaa suunnilleen yhtä paljon kuin rauma suomea. Se on saanut vaikutteita, mm. sanastoa, etenkin länsiafrikkalaisista kielistä, mutta jonkin verran myös karibi-intiaanien kielestä. Kreoliranska on vähän erilaista joka saarella, mutta joka tapauksessa sitä artikuloidaan selvemmin kuin standardiranskaa. Kreolin kirjoitusasu näyttää suunnilleen siltä, kuin joku suomalainen yrittäisi kirjoittaa ranskaa siten kuin sitä lausutaan.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että paikalliset puhuisivat ulkomaalaisille kreolia. Kyllä he tietävät, etteivät nämä sitä osaa. Mutta sen sijaan he puhuvat ranskaa artikuloiden sitä kreolimaisen selkeästi. Ranskankieliset keskustelut sujuvat siksi aloittelijaltakin helposti, kun ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo. Vain lasten kanssa voi olla hankalampaa, koska he eivät välttämättä vielä tajua, ettei toinen ymmärrä kreolia.

Luulenpa, että omaa ranskan opiskeluani ovat auttaneet etenkin kaksi ensimmäistä Karibian-vierailuani. Ensimmäinen kerta oli heti lukion jälkeen, jolloin ranskani oli vielä hapuilevaa. Guadeloupella sitä tuli kuitenkin puhuttua. Toinen kerta oli yliopisto-opiskelujeni loppupuolella, jolloin minulla oli jo vahva pohja ranskanopintojen perusteella, mutta kuitenkin turhan vähän puheharjoitusta. Silloin vietin Guadeloupella yhteensä kuukauden (ja Martiniquellakin vajaan viikon) treenaten ranskaani kovasti. Pian tämän jälkeen guadeloupelainen ystäväni tuli Suomeen vaihtoon, joten pääsin muutaman kuukauden ajan treenaamaan karibianranskaa kotimaassakin.

En kuitenkaan varsinaisesti tajunnut karibianranskan selkeyttä kuin vasta viime talvena, kun olimme vaimoni Marin kanssa Karibialla häämatkalla. Hänen ranskanopintonsa ovat vielä melko alkuvaiheessa, ja hän nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka helppo Karibialla oli ymmärtää ihmisten puhetta.

Sama kuvio toimii myös toisin päin. Eräs keski-ikäinen guadeloupelainen perheenäiti halusi opetella muutaman lauseen suomea. En enää muista, mitkä lauseet opetin, mutta hämmästyin sitä, kuinka pienellä vaivalla hän oppi ne lausumaan. Yleensä ulkomaalaisille tuottaa suuria vaikeuksia lausua suomea niin hyvin pidemmänkään opiskelun jälkeen. Mutta kreoliranskan puhujalle suomen kielen äännemaailma ei ilmeisestikään ole kovin outoa.

Valokuvassa on Deshaies’n hiekkaranta Guadeloupella. Otin kuvan 17.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Sosiospatiaalinen tila

Niko Lipsanen — Tue, 27 May 2008 21:01:00 +0000

Skrubu oli törmännyt käsitteeseen “sisällön kontentti“. Lähes yhtä sisällökäs on maantieteellisistä opinnäytteistä (jopa väitöskirjatasolla) bongaamani käsite “sosiospatiaalinen tila”. Siis häh? Mitä se sosioepäspatiaalinen tila sitten on? Eikö tila määritelmällisesti ole spatiaalista? Ei tuo tosin suomalainen keksintö ole, sillä myös englanninkielisissä julkaisuissa näkee joskus käytettävän käsitettä socio-spatial space ja myös ranskankielinen Google-haku espace socio-spatial tuottaa tuloksia.

Itse olen pyrkinyt välttämään koko tila-käsitteen käyttöä muussa kuin geometrisessä mielessä juuri tuon takia, että yhteiskuntatieteilijät ovat käsitepelleilyillään tehneet siitä merkityksettömän. “Tila” voi tarkoittaa melkein mitä vain, eikä se siksi tarkoita juuri mitään. Tila on vain tason siirtymä.

Kirjoitan mieluummin paikoista. Kovasta yrityksestä huolimatta yhteiskuntatieteilijät eivät ole saaneet vielä sitä raiskattua. “Paikan” eri merkitykset ovat juurtuneet syvemmälle kulttuuriin, eikä se siksi ole yhtä vapaa käsitepyöritykselle kuin abstraktimpi “tila”. Uusia paikkakäsitteitä ei voi siksi luoda yhtä vapaasti kuin uusia tilakäsitteitä.

Kun joku vielä pelastaisi “maiseman”.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pitäisi osata paremmin ranskaa

Niko Lipsanen — Wed, 26 Mar 2008 20:08:03 +0000

Sivustoni on osittain kolmikielinen. Esimerkiksi valokuvasivut ovat sekä suomeksi, englanniksi että ranskaksi. Kun seuraan hakukoneiden kautta tulevaa liikennettä erikielisille sivuille, en voi olla huomaamatta, että ranskankieliset sivut pärjäävät varsin hyvin. Heittäisinkin veikkauksena, että Internetin ranskankielinen tarjonta ei ole suhteessa niin suurta kuin ranskankielisten netinkäyttäjien määrä. Ranskankielisiä käyttäjiä on paljon, mutta sisältöä ei niinkään. Suomi taas on niin pieni kielialue, että vähistä käyttäjistä riittää kilpailua.

Ranskankieliselle nettisisällölle on siis olemassa kunnon markkinarako. Voi silti mennä jonkin aikaa, ennen kuin aloitan ranskankielisen blogin. Vaikka luen, kuuntelen ja puhunkin ranskaa varsin sujuvasti, niin hyvälaatuisen tekstin tuottaminen kyseisellä kielellä vaatii edelleen suhteettoman suurta ponnistelua. Pitäisi varmaan muuttaa Ranskaan, niin alkaisi kirjoittaminenkin sujua.

Valokuvasivujen monikielinen ylläpito ei kuitenkaan ole kauhean työlästä. Suurin työ on kuvien ottamisessa, valitsemisessa, käsittelyssä ja niiden esittämien kohteiden jäljittämisessä (mikä kirkko ja missä kaupungissa tässä kuvassa nyt taas olikaan yms.). Kun kaiken tuon on tehnyt, ei lyhyiden kuvatekstien kirjoittaminen kolmella eri kielellä ole suurikaan homma.

Pidemmät tekstinpätkät kolmikielistän sitten vähän mutkikkaammin. Ensin kirjoitan suomeksi sen, mitä asiasta haluan jotakuinkin sanoa. Sitten käännän saman ajatuksen englanniksi. Englanninkielisen tekstin leikkaan ja liimaan BabelFishiin, jolla käännän sen ranskaksi. Sieltä saatava tulos on tietenkin kelvotonta julkaistavaksi. BabelFishin tekemä raakakäännös on kuitenkin paljon nopeampi käsitellä kunnolliseksi kieleksi kuin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Virheitä varmasti jää. Tämän sivuston mainostulot eivät ole sellaisia, että ammattimaista kielenhuoltoa kannattaisi palkata. Mutta uskon kuitenkin, että ranskankieliset valokuvasivuni ovat suhteellisen siedettäviä näin toiskielisen tekemiksi.

Ranska ei varmastikaan ole ainoa kieli, jolla olisi täyttämätöntä markkinarakoa. Luulenpa, että esimerkiksi espanjan suhteen tilanne on suht’ samanlainen. Mutta espanjani takkuaa vielä ranskaanikin paljon pahemmin. Ehkä vielä joku kerta ponnistan, ja käännän kuvasivuni myös espanjaksi. Tai sitten en.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Dominica ei ole Dominikaaninen tasavalta

Niko Lipsanen — Sat, 08 Mar 2008 02:18:23 +0000

Usein, kun kertoo jollekulle Dominicasta, luulee toinen osapuoli kyseen olevan Dominikaanisesta tasavallasta. Onhan Dominikaaninen tasavalta tietysti huomattavasti suurempi ja sinne tehdään Suomesta ja muualtakin Euroopasta pakettimatkojakin. Dominica on pienempi, ja sinne ei mistään mannermaalta pääse suoraan edes lentämään. Mutta molemmat ovat itsenäisiä Karibianmeren saarivaltioita. Matkaa niiden välillä on noin 700 kilometriä (kartta alempana).

Myös Dominica on tasavalta, mikä aiheuttikin ongelmia nimivalinnan kanssa. Poissa laskuista oli Republic of Dominica, koska sitten ainakaan kukaan ei olisi erottanut sitä suuremmasta melkeinkaimastaan (Dominican Republic / República Dominicana). Niinpä nimeksi otettiin Brittiläiseen Kansainyhteisöön viittaava Commonwealth of Dominica. Pienelle 70 tuhannen asukkaan saarelle nimi “Dominican kansainyhteisö” tosin kuulostaa aika mahtipontiselta, eikä suora suomennos “Dominican yleisvauraus” sovi köyhälle maalle juuri sen paremmin. Niinpä virallisissa yhteyksissä nimi tavataan kääntää suomeksi muodossa “Dominican liittovaltio”, mikä sekin on virheellinen, koska kyseessä ei ole liittovaltio. Ranskalaiset ovat ratkaisseet nimiongelman näppärästi, sillä ranskaksi valtion nimi on le Commonwealth de la Dominique.

Itsenäistyminen yhteydessä ehdotettiin myös, että saaren kalinagokielinen nimi Waitukubuli (joissakin lähteissä Waitikubuli) oltaisiin otettu takaisin käyttöön. Se ei ehkä loppujen lopuksi olisi ollut kauhean huono ajatus semminkin kun Dominicalla edelleen elää karibi-intiaaneja eli kalinagoja. Dominica-nimen saari sai Kolumbukselta. Dominica oli ensimmäinen saari, jonka Kolumbus kohtasi toisella matkallaan, ja koska tämä sattui sunnuntaina 3.11.1493, sai saari nimensä sunnuntain latinankielisen nimen mukaan.

Dominikaaninen tasavalta ehti itsenäistyä toistasataa vuotta ennen Dominicaa. Se oli pitkään Espanjan siirtomaa, kunnes sen läntinen rajanaapuri Haiti miehitti sen vuonna 1822. Haitin alta Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi vuonna 1844. Nimensä se otti pääkaupungiltaan (Santo Domingo), jonka mukaan sitä oli kutsuttu jo siirtomaa-aikoina.

Dominicakin oli alkuun Espanjan siirtomaa, mutta espanjalaiset eivät saarelle ikinä asettuneet. 1600-luvulla saari jätettiin parissakin rauhanteossa kalinagoille, mutta lopulta Ranska valtasi sen. Saari vaihtoi muutaman kerran omistajaa Ranskan ja Iso-Britannian välillä, kunnes itsenäistyi jälkimmäisen alta 3.11.1978.

Dominicalla, toisin kuin Dominikaanisessa tasavallassa, ei siis puhuta espanjaa. Dominica on virallisesti englanninkielinen valtio, joskin myös kreoliranskaa puhutaan laajalti. Käytännössä kaikki saarelaiset kuitenkin puhuvat myös englantia. Dominican pääkaupungilla onkin ranskankielinen nimi (Roseau), mutta paikallisesti se lausutaan kuin se olisi englantia.

Olen käynyt Dominicalla tähän mennessä kolme kertaa (1993, 1999 ja 2007). Dominikaaninen tasavalta on edelleen näkemättä.

Oheisesta kartasta voi bongata sekä Dominikaanisen tasavallan että Dominican (jälkimmäinen merkitty punaisella nuolella). Valokuvassa (ylempänä) taas näkyy Dominican itärannikkoa Karibiterritoriosta etelään päin. Otin kuvan 10.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mikä ihmeen Domnik?

Niko Lipsanen — Sun, 24 Feb 2008 02:57:04 +0000

Sivustoni verkkotunnus eli domain on domnik.net. Minulta kysytään aina välillä, että mitä se “Domnik” oikein tarkoittaa. Olen kertonut nimen taustan jo lyhyesti sivuston esittelyn yhteydessä, mutta valotetaan asiaa tässä vielä vähän laajemmin.

“Domnik” on kreoliranskaa ja Dominican saaren nimi kyseisellä kielellä. Kreoliranskan lausuminen on suomalaiselle paljon helpompaa kuin standardiranskan, sillä sitä voi lausua suunnilleen kuin lukisi suomea. Ranskaksi saman saaren nimi on “la Dominique”, mutta lähes samalla tavalla se lausutaan (artikkelin lisäksi siinä on tuo ensimmäinen i-äänne lisää).

Kiinnostukseni Dominicaan juontaa juurensa pitkälle lapsuuteeni. Joskus 80-luvulla sain lahjaksi Valittujen Palojen kirjan Maailman tutkimattomat seudut, jossa oli artikkeli Dominicalla yhä elävistä karibi-intiaaneista. Ensimmäisen kerran vierailin saarella syksyllä 1993 juuri ennen armeijaan menoa. Ja pitihän sinne päästä uudestaan, joten vietin saarella kaksi kuukautta keväällä 1999 gradua tehden. Sekä gradu että joitakin matkakuvia on tällä sivustolla.

Viimeksi vietin Dominicalla kolme viikkoa syksyllä 2007. Tällä kertaa kyseessä oli häämatka (kuvia on tulossa sivuille).

Tällä sivustolla on kuitenkin paljon muutakin kuin Dominica-asiaa, kuten vaikka tämä blogi. Sopivasti sanan “domnik” voi kuitenkin katsoa myös lyhennelmäksi sanasta “domain” ja nimestäni “Niko”. Sen varjolla voin laittaa Domnik.nettiin kaikkea muutakin itseäni kiinnostavaa asiaa.

Domnik.netin favicon-kuva (joka on myös logon vasemmassa reunassa) ei ole Dominicalta, mutta läheltä kuitenkin. Kyseessä on jostain merenpohjakartasta otettu pala läheltä Trinidadin saarta. Mistäpä sitä maantieteilijä tunnuksensa keksisi, ellei kartasta? Muistaakseni käsittelin kuvaa hieman, mutta en itse asiassa ole enää ihan varma. Saattaa olla, että muokkasin kuvan sinisiä lieskoja hieman enemmän liekkien näköisiksi, jotta näkyisi myös, minkä väristä aatetta kannatan.

Kuvassa Domnik.netin logo merenpohjalieskoineen.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pitahaya on laimea, mutta raikas

Niko Lipsanen — Wed, 20 Feb 2008 04:53:58 +0000

Kaupasta tarttui mukaan omituisen näköinen hedelmä. Sen nimeksi kerrottiin “pitahaya” ja alkuperämaaksi Thaimaa. Vaimo kertoi, että on niitä aiemminkin ollut tarjolla. Ihme, etten ole kiinnittänyt huomiota, sillä hedelmien kirkkaan pinkki väri ja erikoinen muoto saavat sen erottumaan joukosta hedelmäosastonkin väririkkauden keskellä.

Wikipediassa kerrotaan, että kyseinen hedelmä on parhaimmillaan viileänä. Niinpä veinkin sen ensin ulkoilemaan pikkupakkaseen Ursiniin kallioille ja sen jälkeen jätin sen ulko-ovien väliin viileään. Ja hyvä, että niin tuli tehtyä. Jos hedelmä ei olisi ollut viileytensä ansiosta edes raikas, olisi se ollut aikamainen pettymys. Räiskyvänvärisen kuoren alta löytyi vaalea, rakenteeltaan vähän kiivimäinen hedelmäliha, jota sai maistella kielensä päällä, jotta ylipäänsä maistoi jotain (eikä makujenerottelukykyni ole mitenkään huono). Jälkimaussa oli hieman enemmän aromia.

Ehkä pitahayasta saisi kelvollista mehua tai, kuten Wikipediassa kerrotaan, voisi se mennä salaatissakin. Sellaisenaan mutusteltavaksi se on vähän lattea valinta.

Entä miksi kyseistä hedelmää pitäisi kutsua? “Pitahaya” ei oikein kuulosta suomelta, kun käsittääkseni ainakaan sen y-kirjainta ei lausuta suomen lausumissääntöjen mukaan. “Pitahaja” tai “pitahaija”? Tai papaijaa mukaillen “pitaija” (koska ulkomaankielillä ilmeisesti käytössä on myös muoto “pitaya”). Thaimaassa sitä kuulemma kutsutaan “lohikäärmehedelmäksi”, koska se kasvaa lohikäärmettä muistuttavassa puussa.

Äänestän joko pitaijaa tai lohikäärmehedelmää (en osaa vielä päättää kumpaa). Tosin oli sen nimi mikä tahansa, niin tuskin ihan heti sellaista uudestaan tulen ostaneeksi.

Kuvassa pitaijahedelmä suomalaisella peruskalliolla. Onko siinä muuten jotain kummallista, jos makaa koiran kanssa kyljellään rantakalliolla ja kuvaa hedelmää? Vai tuntuiko minusta vain siltä, että ohikulkijat kiinnittivät kovasti huomiota touhuihini?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.