kirkko

Piispanvaalipaneeli Agricolan kirkossa

Agricolan kirkko: piispanvaalipaneeli täällä parin tunnin päästä. #piispanvaali #piispanvaalit2017

Tänään järjestettiin piispanvaalipaneeli Helsingin piispaksi pyrkiville ehdokkaille Mikael Agricolan kirkossa. Sijainti oli erinomaisen hyvä, sillä Agricola on kotiani lähin kirkko. Olin siis yleisössä mukana ja tviittasin ehdokkaiden sanomisia sen, minkä ehdin.

Paikalla olivat kaikki ehdokkaat, jotka ovat Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Paneelin juonsi Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

24.5.2017 | 1 | Lue koko artikkeli »

Helsingin piispaehdokkaat: Teemu Laajasalo

Kävin viime tiistaina Teemu Laajasalon tukiryhmän järjestämillä ”tulevaisuuskinkereillä” Puotilan kappelissa. Tilaisuuden nimi sai minut epäilemään, että tilaisuuden osanottajatkin joutuisivat jollain tavalla aktiiviseen rooliin, mutta näin ei onneksi käynyt. Laajasaloa siellä vai tentattiin. Vähän jäi kuitenkin ihmetyttämään, että miksi tilaisuutta sitten kutsuttiin kinkereiksi?

Minulta oli päässyt menemään ohi, että nämä kinkerit oli teemoitettu: tällä kertaa aiheena oli kasvatus. Kun lisäksi piispaehdokkaalta kysyttiin kyllästymiseen (ainakin minun kyllästymiseeni) asti erilaisia human interest -kysymyksiä, kuten millaista on olla isä, tai pyydettiin kertomaan joku ”salaisuus”, mitä yleisö ei vielä tietäisi, niin tapahtuman anti jäi melko keveäksi.

22.5.2017 | Kommentit pois päältä artikkelissa Helsingin piispaehdokkaat: Teemu Laajasalo | Lue koko artikkeli »

Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka

Helsingin piispa Irja Askola on jäämässä eläkkeelle, joten edessä on piispan vaali. Olen yksi maallikkoäänestäjistä, ja niinpä olen ottanut asiakseni tutustua eri piispakandidaattien ajatuksiin ja linjoihin.

Ensimmäisenä vuorossa on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri ja teologian ja julkisen todistuksen osaston johtaja Kaisamari Hintikka, joka oli tullut asemapaikaltaan Genèvestä vierailulle Suomeen. Hänen tukiryhmänsä järjesti tutustumis- ja keskustelutilaisuuden eilen tiistaina 18.4. Tapulin seurakuntakodilla Tapulikaupungissa.

Tämä blogimerkintä perustuu tilaisuudessa tekemiini muistiinpanoihin. Jos olen jotain ymmärtänyt väärin, niin korjataan.

19.4.2017 | Kommentit pois päältä artikkelissa Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka | Lue koko artikkeli »

Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus

Pastori Henrik Wikström aloitti saarnansa Agricolan kirkon vanhan kaavan messussa tänään kertomalla, että Suomessa teen keittämiseen tarvitaan tutkinto. Siinä mietin, että ei teenkeittämistutkinto nyt ihan hullu asia olisi (sen vaatiminen pakollisena toki olisi), sillä onhan siinä aika paljon asioita, mitä pitää huomioida, kun erilaisista teelaaduista teetä keittelee: veden lämpötila, haudutusaika, saako useita haudutuksia yms.

Kyse oli kuitenkin hygieniapassista. Pastori ymmärsi teen valmistamisen lähinnä veden keittämisenä: korosti sitä, että kiehuva vesi kyllä desinfioi itsensä ja sen astian, missä se keitetään.

12.3.2017 | Kommentit pois päältä artikkelissa Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus | Lue koko artikkeli »

Valokuvaaja ärtyy häävieraista

Ilta-Sanomat kertoo australiaisesta valokuvaajasta Thomas Stewartista, joka on kyllästynyt kuvaajan edessä loikkiviin häävieraisiin, jotka pilaavat kuvat yrittäessään näpsiä otoksia omilla kännykkäkameroillaan (IS 7.11.15).

Äitini oli valokuvaaja ja harmitteli samaa asiaa jo ennen kännykkäaikaa. Hänellä oli siihen kuitenkin myös ratkaisu: hän otti kuvauspaikalle mukaan ison määrän erilaisia heijastinkankaita ja styroxinpaloja yms. Kun hän asetteli hääparia kuvaan, heijastimet ja styroxit jaettiin ympärillä parveilevien häävieraiden käsiin ja pyydettiin heitä heijastamaan niiden avulla auringonvaloa kohteeseen.

Useinkaan heijastamisella ei ollut suurta käytännön merkitystä itse kuvien kannalta. Kunhan sai tökättyä jotain vieraiden käteen, jotta eivät voineet poukkoilla omien kameroidensa kanssa ja ottaa kuvia kuvaajan huolella rakentelemasta kuvausasetelmasta.

7.11.2015 | Kommentit pois päältä artikkelissa Valokuvaaja ärtyy häävieraista | Lue koko artikkeli »

Muslimit haastavat kristityt uskontodialogiin

Roihuvuoressa sijaitseva moskeija on ripustanut seinälleen lakanan, jossa se julistaa Jeesuksen olleen muslimi ja kiistää kolmiyhteisen Jumalan. Viestin kohde on siten selvä. Vaikka lakana ei suoraan kadun toisella puolella sijaitsevaa Roihuvuoren kirkkoa kohti osoitakaan, niin ei liene epäilystäkään, etteikö siinä haastettaisi nimenomaan kristinuskoa.

Kuten Juhani Huttunen blogissaan sanoo, Helsingin Muslimit käyttävät ”bandetrollillaan” uskonnonvapauttaan. Ihan hyvä vain, että reilusti kertovat, mitä mieltä ovat.

Kirkon puolelta vain ei valitettavasti tunnu olevan kanttia vastata. Meidän pitäisi ottaa mallia muslimeista ja kertoa yhtä reilusti, mitkä ovat kristinuskon opetukset, ja suoraan osoittaa muslimeille se, missä he meidän näkemyksiemme mukaan ovat väärässä. Kunnon dialogia ei synny, jos toinen osapuoli julistaa ja toinen hymistelee.

22.6.2015 | 2 | Lue koko artikkeli »

Ruotsalaisen kastemaljan pisarat

Vanhan Uppsalan kirkossa Ruotsissa on – tai oli ainakin jokunen vuosi sitten – kastemaljassa kulho, josta sai ottaa ”kastepisaran” (dodroppe) mukaansa. En ottanut. Sen verran juttu kuitenkin kummastutti, että otin kuvan.

”Kaste” ei tässä yhteydessä viittaa sääilmiöön, vaan kristilliseen kasteeseen, jossa lapsi tai aikuinen otetaan kirkon jäseneksi. Kastepisarat eivät siten olleet niitä, joita vaikkapa aamukasteessa muodostuu kasvien lehdille, vaan kastemaljassa olleita pallukoita (lasisia kenties?).

Minua jäi mietityttämään, mikä symboliikka tässä pisaratouhussa on taustalla. Kaste toki on kristillinen sakramentti, mutta maljan vierellä ollut saateteksti ei vaikuttanut liittyvän kristinuskoon millään tavalla. Siinä sanottiin, että pisarat on täytetty toivolla ja rakkaudella (joista toki puhutaan Raamatussakin, mutta siihen ei viitata), ja niissä kantaa koko elämänsä mukanaan. Ne kuulemmat käsittävät kokonaisuudessan sen, mitä on olla ihminen.

22.2.2015 | Kommentit pois päältä artikkelissa Ruotsalaisen kastemaljan pisarat | Lue koko artikkeli »

Kirkon ydintehtävä on sielujen pelastaminen

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä hupenee ja kirkollisverotuotot hupenevat. Siksi myös menoja on pienennettävä – tai vaihtoehtoisesti käännettävä jäsenten määrä kasvuun.

On kuitenkin muistettava, että kirkon jäsenmäärä sinänsä ei ole kirkon ykköshuolenaihe. Kirkon ydintehtävä on saarnata ilosanomaa Kristuksen pelastustyöstä, saada ihmisiä uskoon ja sitä kautta pelastaa heidän sielunsa kadotukselta.

Valitettavasti tilastoja sielujen pelastumisesta on ymmärrettävistä syistä heikosti tarjolla. Jos tarkastellaan suomalaisten uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Jumalan Poikana, niin siinä Suomen evankelis-luterilainen kirkko suomalaisen uskontokentän tärkeimpänä toimijana on onnistunut huonosti. Epäusko valtaa koko ajan alaa uskolta (ks. esim. Seurakuntalainen 15.5.12).

Onkin syytä kysyä, ajaako pohjoismaistyyppinen virkavaltainen kirkko asiaansa enää 2000-luvulla?

24.10.2014 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkon ydintehtävä on sielujen pelastaminen | Lue koko artikkeli »

Haukivuori, rautatie ja kirkko

Joskus kauan sitten Haukivuorellakin oli kirkko keskellä kylää. Sitten tuli rautatie, ja kylä siirtyi aseman viereen. Kirkon viereen jäi muutama vanha, idyllinen puutalo, ja puinen oli silloin kirkkokin. Myöhemmin maantiekin oikaistiin niin, että kirkko jäi pienen sivutien varteen.

Kirkko paloi ja tilalle pystytettiin uusi. Se rakennettiin tiilestä ja rapattiin. Kylä pysyi kuitenkin aseman luona.

Ei olisi kannattanut. Valtio ja sen omistamat monopoliyhtiöt ovat epäluotettavia kumppaneita. Ne tekevät juuri niin kuin niitä huvittaa, eikä siinä ole pienellä kylällä juuri asiaan sanomista.

8.8.2014 | 3 | Lue koko artikkeli »

Katsoin televisiosta sateenkaarimessun

Metallimessussa perinteinen messumusiikki on korvattu raskaammalla soitannolla, tuomasmessusa taas muilla messulauluilla. Taizé-henkisessä luottamuksen messussa on paljon hiljaisuutta ja mm. saarna on korvattu mietiskelytuokiolla. Mutta entä sateenkaarimessu? Kuinka se poikkeaa tavallisesta messusta.

Kysyin asiaa muutama päivä sitten Twitterissä. Minulle vastattiin, että eipä juuri mitenkään. Siellä vain käyvät eri ihmiset.

Kun sateenkaarimessu tänä sunnuntaina tuli televisiosta, niin päätin sen katsoa. Tässä merkinnässä joitakin huomioitani messusta.

29.6.2014 | 3 | Lue koko artikkeli »

Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

30.10.2013 | 2 | Lue koko artikkeli »

Kallio sai uuden kirkkoherran

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

11.2.2013 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kallio sai uuden kirkkoherran | Lue koko artikkeli »

Valokuvia Kampin kappelista

Kamppissa avattiin kesäkuun alussa uusi kappeli. Kampin kappeli, tai Hiljaisuuden kappeli, on osa Helsingin designpäävuotta, mutta jää toki paikoilleen vuoden päätyttyäkin.

Olen käynyt kappelissa muutaman kerran ja onhan se hieno. Ainakin se on erilainen kuin ne, missä olen käynyt aiemmin. Puupinta luo omanlaisensa tunnelman kaarevaseinäiseen kappelitilaan.

Siitä en ole varma, kuinka hyvin kappeli toimii hiljentymistilana. Akustiikka on aivan liian hyvä. Ei kannata supista salaisuuksia vieressä istuvalle, koska ääni kantaa vähintään yhtä hyvin kuin Fazerin kupolin alla. Pienemmätkin kolinat ja askeleet kuulee turhankin selvästi.

Aina kun ovi aukeaa, kuuluvat myös eteishallin metelit. Vaikka eteisessä tuntuukin melko hiljaiselta, niin kummasti äänet sieltäkin kantavat sisälle kappeliin. Aivan kuin ne vielä voimistuisivat matkalla. Ja ovi käy tiuhaan, mikä on tietysti hyvä asia.

7.7.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Valokuvia Kampin kappelista | Lue koko artikkeli »

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

5.5.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä | Lue koko artikkeli »

Äitienpäivä 2012 on sunnuntaina 13.5.

Äitienpäivää vietetään Suomessa toukokuun toisena sunnuntaina. Tänä vuonna 2012 äitienpäivä on siten sunnuntaina 13. toukokuuta.

Vaikka äitienpäivää vietetäänkin monissa eri maissa, ei se kaikissa ole samaan aikaan. Toukokuun toinen sunnuntai on kuitenkin hyvin yleinen vaihtoehto. Silloin äitienpäivää vietetään muun muassa Yhdysvalloissa, josta perinne Suomeenkin levisi.

Yhdysvalloissa äitienpäivästä tuli kansallinen juhlapäivä vuonna 1914. Suomessa sitä vietettiin ensimmäisen kerran jo toukokuussa 1918, mutta aluksi äitejä muistettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina. Nykyiselle paikalleen juhlinta vakiintui vuodesta 1927 alkaen.

Englannissa vietetään amerikkalaisperäisen äitienpäivän sijaan Mothering Sunday -juhlaa. En ole aivan varma, kuinka se pitäisi kääntää suomeksi. Ehkä ”äiteilysunnuntai”, vaikka kuulostaakin hassulta, olisi osuvin.

3.5.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Äitienpäivä 2012 on sunnuntaina 13.5. | Lue koko artikkeli »

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

25.2.2011 | Kommentit pois päältä artikkelissa Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa | Lue koko artikkeli »

Kirkko ei saa olla virasto

Kirkko tarvitsee enemmän ihmisten kohtaamista. Homoiltakohun jälkeisissä kirkosta eroamisissakin näkyy se, että parhaiten jäsenensä pitävät ne pienet seurakunnat, joissa seurakuntalaiset ovat tekemisissä kirkon.

Suuret virastoseurakunnat taas menettivät eniten jäseniä. Siinä ei auttanut se, että niissä linja on käytännössä ollut kaikkein liberaalein.

Luterilainen kirkko muistuttaa organisaatiomuutosta läpikäyvää valtion virastoa. On uusittu virsikirja, käännetty Raamattu uudestaan, muutettu jumalanpalveluskaavat ja päästetty myös naiset papeiksi ja piispoiksi. Nyt vatvotaan, voiko homoparien kanssa rukoilla vai pitäisikö heitä peräti siunata tai vihkiä avioliittoon. Kaiken väännön keskellä kirkko pysyy seurakuntalaisten enemmistölle etäisenä ja virastomaisena.

Kirkko tarvitsisikin enemmän pysyvyyttä. Yhteiskunta kirkon ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. On kysyntää sellaisille tahoille, jotka pystyvät tarjoamaan vakautta ja pysyvyyttä kaiken sen muutoksen keskellä. Valitettavasti kirkko ei sitä kahden vuosituhannen pituisesta historiastaan huolimatta ole.

12.11.2010 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkko ei saa olla virasto | Lue koko artikkeli »

Byrokratia auttamisen tiellä

Suomalaista yhteiskuntamallia kutsutaan usein hyvinvointivaltioksi. Epäselväksi kuitenkin jää, voiko siinä hyvin valtio vai ihmiset.

Julkinen sektori on byrokratiansa vanki. Sekava säädösviidakko on osin väistämätön seurausta siitä, että halutaan pitää yllä laajaa koneistoa, jossa kunnat ja valtio puuttuvat ihmisten asioihin niin hyvässä kuin pahassakin. Osin se on vain laiskaa politiikkaa: on helpompi korjata vanhoja virheitä tekemällä uusia säädöksiä kuin purkamalla vanhoja.

Mitä monimutkaisempi järjestelmä on, sitä enemmän se suosii hyväksikäyttäjiä, jotka osaavat luovia järjestelmän aukkojen läpi. Vähemmän taitavat, siis juuri ne, jotka usein eniten tarvitsisivat apua, putoavat niiden samojen aukkojen läpi.

Valtio ei ikinä yksin riitä ihmisten turvaksi. Usein se on jopa enemmän tiellä kuin apuna. Siksi tarvitaan myös alhaalta ylöspäin -apua, jollaista esimerkiksi seurakuntien tarjoama diakonia voisi parhaimmillaan olla.

31.10.2010 | 1 | Lue koko artikkeli »

Mitä tehdä Kirkko ja kaupunki -lehdelle?

Kirjoitin seurakuntavaalien vaalikoneesta ja vastauksistani siihen laajemmin toisessa blogissani. Tässä merkinnässä käsittelen kysymystä toimintamuodoista, joista seurakunta voisi säästää.

Kysymys koski siis sitä, mistä toiminnasta pitäisi luopua, jos ”kovat ajat” siihen pakottaisivat. Vaihtoehtoina tarjottiin lasten päiväkerhoja, leirikeskuksia, vanhustenpiirejä, urkujen korjauksia, partiokoloja, erikoismessuja, diakonian vastaanottoja, perheneuvontaa ja Kirkko ja kaupunki -lehteä.

Valitsin Kirkko ja kaupungin, koska pidän sitä luetelluista asioista vähiten tarpeellisena. Urkujen korjaukset ja partiokolot vaikuttavat säästömielessä näpertelyltä, kun taas messut ja diakonia ovat seurakunnan ydintoimintaa.

27.10.2010 | Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä tehdä Kirkko ja kaupunki -lehdelle? | Lue koko artikkeli »

Siunauksen ja symbolien pelko

Ateistit ovat monella tavalla kummallisia ihmisiä – tai ainakin osa heistä. Yksi eriskummallinen piirre on vihamielinen suhtautuminen kristilliseen siunaukseen ja symboleihin.

Yksi vapaa-ajattelijoiden kestoteemoista on uskonnoton hautaaminen. Heidän mielestään on vääryys, että myös kirkkoon kuulumattomia ja ei-uskovaisia vainajia haudataan siunattuun maaperään. Vielä kamalampaa on, jos jollekulle uskonnottomalle vainajalle toimitetaan kristillinen siunaus.

Eikö asian pitäisi olla ateistille täysin yhdentekevä? Jos hän ei usko, että kuoleman jälkeen on elämää, niin lienee hänen kannaltaan sama, minkälaisia menoja ruumiin äärellä harjoitetaan. Jos omaisissa on uskovia, joiden mieltä kristillisen hautauksen puuttuminen jäisi kaivertelemaan, niin kokonaishyödyn kannalta lienee parempi, että vainaja siunataan. Omaisten hyvä mieli lienee sellainen maallinen hyvä, jonka päälle ateistinkin pitäisi ymmärtää.

9.3.2010 | 18 | Lue koko artikkeli »

Läskit pois, lukutaitoa Nepaliin

Kyllä minultakin varmaan muutama kilo ylimääräistä läskiä löytyy hyvän asian eteen. Tuntematon lahjoittaja on luvannut ostaa suomalaisten laihduttamaa ihraa 15 euron kilohintaan. Maksu menee Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanjan hyväksi.

Laihduttaminen osuu sopivasti paastonaikaan, jolloin kiloja lähtee muutenkin pois. Lieneekö tämä pelkkä yhteensattuma vai harkittu asia? Lahjoittaja on halunnut nimenomaan seurakuntien hoitavan punnitukset, joten ehkä jotakin kristillistä taustaa löytyy. Voi olla, että kampanja on juuri siksi ajoitettu paastokauteen.

Ylimääräistä haastetta tosin tulee siitä, että loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa. Paaston päättymisen jälkeen olisi siis pidettävä kilot kurissa vielä kuukauden ajan.

8.2.2010 | 6 | Lue koko artikkeli »

Veli-Pekka Tynkkynen hyökkää hatarin perustein

Ateistit ovat viime aikoina aktivoituneet vilkkaaseen lähetystyöhön. Eniten näkyvyyttä saivat kesällä muutaman bussin kylkeen ostetut bannerit, mutta lähetystyö jatkuu aktiivisesti niin blogeissa, keskustelupalstoilla kuin lehtien yleisönosastoilla.

Yksi aktiivisista lehtikirjoittelijoista on maantieteilijä Veli-Pekka Tynkkynen. Puolitoista viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi hänen kirjoituksensa Uskonto, valta ja hyvinvointiyhteiskunta. Kirjoitus on alla lainattuna pätkissä. Omat kommenttini olen kirjoittanut lainausten väliin.

VIIME AIKOINA mediassa on keskusteltu kiivaasti koulun elämänkatsomusaineiden sisällöstä, etenkin mahdollisesta uskonnonopetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Kirkko on vastustanut ehdotusta vaatien jopa tiukempaan raamattuoppiin sidotun uskonnonopetuksen lisäämistä.

Vapaa-ajattelijat puolestaan pelkäävät kaikille yhteisen uskontotiedon olevan nykyinen uskonto-oppiaine uusissa vaatteissa. He tavoittelevat kaikille yhteistä, eri maailmankatsomuksia tasaveroisesti käsittelevää oppiainetta.

6.1.2010 | 7 | Lue koko artikkeli »

Agricolan perinnemessu keskusteluttaa

Agricolan kirkon sunnuntaimessu klo 12 on nykyisin nimeltään Mikaelin messu (vai pitäisikö sen olla ”Mikaelinmessu”?). Messu pidetään vanhan kaavan mukaisesti ja järjestetään yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja joidenkin kirkollisten järjestöjen kanssa.

Noista kirkollisista järjestöistä on nyt syntynyt kohua, koska ainakaan osa niistä ei hyväksy naispappeutta. Seurakuntayhtymän lehdessä palstaa pitävä nimimerkki Kerettiläinen naljailikin viimeviikkoisessa kirjoituksessaan, että kyseessä on Agricolan ”ensimmäinen todellinen kirkollinen innovaatio”.

Eilisessä lehdessä Agricola-liikkeessä mukana olevien HelsinkiMission ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtajat Olli Valtonen ja Hanna-Leena Nuutinen sanoutuvat irti moisesta. Heidän mukaansa se on projektia vetävän Teemu Laajasalon yksityinen missio. Myös Laajasalo kirjoittaa samaisessa lehdessä olevansa idean takana ja vastaavansa siitä itse.

1.10.2009 | 5 | Lue koko artikkeli »

Vanha kaava vetää väkeä?

Mikael Agricolan kirkon päivämessussa oli eilen varsin mukavasti väkeä. Siellä ei ole tullut nyt kesällä käytyä, joten en tiedä, ovatko messun kävijämäärät pysyvämminkin lisääntyneet. Ehtoollisellakin väkeä riitti kolme lähes täyttä pöydällistä.

Agricolan kirkon klo 12 messussa käytetään vanhaa messukaavaa, josta ainakin itseä pidän huomattavasti enemmän kuin uudesta versiosta. Hyvä, jos se on alkanut vetää väkeä. Joskus aikaisemmin kuulin huhuja, että olisivat aikeissa lopettaa koko vanhan kaavan käytön.

Ehkä Agricola-hanke on tuonut uutta virtaa vanhoihinkin toimintamuotoihin.

Saarnavuorossa oli tällä kertaa aluekappalainen Matti T. Amnell. Saarna pohjautui päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 6: 27–31), jossa kehotetaan rakastamaan vihamiehiään.

20.7.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »

Liity kirkkoon

Kirkkoon liittyminen on taas pykälän verran helpompaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on avannut uuden Liitykirkkoon.fi-verkko-osoitteen, joka ohjaa kävijän edelleen kirkkoonliittymissivuille.

Aivan yhtä helppoa kirkkoon liittyminen ei kuitenkaan ole kuin siitä eroaminen. Jos ei ole koskaan aiemmin kuulunut kirkkoon, niin on otettava kaste, käytävä rippikoulu ja saatava konfirmaatio. Ne eivät vielä ja tuskin tulevaisuudessakaan onnistu virtuaalisesti (tai ehkä rippikoulun voi vielä joskus käydä verkossakin).

24.6.2009 | 5 | Lue koko artikkeli »