ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

kirkko

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "kirkko".

Läskit pois, lukutaitoa Nepaliin

Niko juo Quenchiä

Kyllä minultakin varmaan muutama kilo ylimääräistä läskiä löytyy hyvän asian eteen. Tuntematon lahjoittaja on luvannut ostaa suomalaisten laihduttamaa ihraa 15 euron kilohintaan. Maksu menee Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanjan hyväksi.

Laihduttaminen osuu sopivasti paastonaikaan, jolloin kiloja lähtee muutenkin pois. Lieneekö tämä pelkkä yhteensattuma vai harkittu asia? Lahjoittaja on halunnut nimenomaan seurakuntien hoitavan punnitukset, joten ehkä jotakin kristillistä taustaa löytyy. Voi olla, että kampanja on juuri siksi ajoitettu paastokauteen.

Ylimääräistä haastetta tosin tulee siitä, että loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa. Paaston päättymisen jälkeen olisi siis pidettävä kilot kurissa vielä kuukauden ajan.

Veli-Pekka Tynkkynen hyökkää hatarin perustein

Ateistit ovat viime aikoina aktivoituneet vilkkaaseen lähetystyöhön. Eniten näkyvyyttä saivat kesällä muutaman bussin kylkeen ostetut bannerit, mutta lähetystyö jatkuu aktiivisesti niin blogeissa, keskustelupalstoilla kuin lehtien yleisönosastoilla.

Yksi aktiivisista lehtikirjoittelijoista on maantieteilijä Veli-Pekka Tynkkynen. Puolitoista viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi hänen kirjoituksensa Uskonto, valta ja hyvinvointiyhteiskunta. Kirjoitus on alla lainattuna pätkissä. Omat kommenttini olen kirjoittanut lainausten väliin.

VIIME AIKOINA mediassa on keskusteltu kiivaasti koulun elämänkatsomusaineiden sisällöstä, etenkin mahdollisesta uskonnonopetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Kirkko on vastustanut ehdotusta vaatien jopa tiukempaan raamattuoppiin sidotun uskonnonopetuksen lisäämistä.

Vapaa-ajattelijat puolestaan pelkäävät kaikille yhteisen uskontotiedon olevan nykyinen uskonto-oppiaine uusissa vaatteissa. He tavoittelevat kaikille yhteistä, eri maailmankatsomuksia tasaveroisesti käsittelevää oppiainetta.

Agricolan perinnemessu keskusteluttaa

Agricolan kirkon saarnatuoli

Agricolan kirkon sunnuntaimessu klo 12 on nykyisin nimeltään Mikaelin messu (vai pitäisikö sen olla ”Mikaelinmessu”?). Messu pidetään vanhan kaavan mukaisesti ja järjestetään yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja joidenkin kirkollisten järjestöjen kanssa.

Noista kirkollisista järjestöistä on nyt syntynyt kohua, koska ainakaan osa niistä ei hyväksy naispappeutta. Seurakuntayhtymän lehdessä palstaa pitävä nimimerkki Kerettiläinen naljailikin viimeviikkoisessa kirjoituksessaan, että kyseessä on Agricolan ”ensimmäinen todellinen kirkollinen innovaatio”.

Eilisessä lehdessä Agricola-liikkeessä mukana olevien HelsinkiMission ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtajat Olli Valtonen ja Hanna-Leena Nuutinen sanoutuvat irti moisesta. Heidän mukaansa se on projektia vetävän Teemu Laajasalon yksityinen missio. Myös Laajasalo kirjoittaa samaisessa lehdessä olevansa idean takana ja vastaavansa siitä itse.

Vanha kaava vetää väkeä?

Agricolan kirkko sisältä

Mikael Agricolan kirkon päivämessussa oli eilen varsin mukavasti väkeä. Siellä ei ole tullut nyt kesällä käytyä, joten en tiedä, ovatko messun kävijämäärät pysyvämminkin lisääntyneet. Ehtoollisellakin väkeä riitti kolme lähes täyttä pöydällistä.

Agricolan kirkon klo 12 messussa käytetään vanhaa messukaavaa, josta ainakin itseä pidän huomattavasti enemmän kuin uudesta versiosta. Hyvä, jos se on alkanut vetää väkeä. Joskus aikaisemmin kuulin huhuja, että olisivat aikeissa lopettaa koko vanhan kaavan käytön.

Ehkä Agricola-hanke on tuonut uutta virtaa vanhoihinkin toimintamuotoihin.

Saarnavuorossa oli tällä kertaa aluekappalainen Matti T. Amnell. Saarna pohjautui päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 6: 27–31), jossa kehotetaan rakastamaan vihamiehiään.

Liity kirkkoon

Leppävaaran kirkko

Kirkkoon liittyminen on taas pykälän verran helpompaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on avannut uuden Liitykirkkoon.fi-verkko-osoitteen, joka ohjaa kävijän edelleen kirkkoonliittymissivuille.

Aivan yhtä helppoa kirkkoon liittyminen ei kuitenkaan ole kuin siitä eroaminen. Jos ei ole koskaan aiemmin kuulunut kirkkoon, niin on otettava kaste, käytävä rippikoulu ja saatava konfirmaatio. Ne eivät vielä ja tuskin tulevaisuudessakaan onnistu virtuaalisesti (tai ehkä rippikoulun voi vielä joskus käydä verkossakin).

Kai Sadinmaa haluaa kirkosta puolueen

Turun tuomiokirkko

Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa kaipaili Sunnuntaidebatissa (HS 19.6.09) poliittisempaa kirkkoa. Hänen mielestään kirkko ei voi olla ”poliittisesti ja ideologisesti neutraali”, koska ”Jumalan valtakunnan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen on väistämättä poliittista.”

Sadinmaa on väärässä. Kristuksen sanoma ei ole poliittinen. Jeesus ei, toisin kuin esimerkiksi Muhammad, opettanut, kuinka yhteiskunnalliset olot pitäisi järjestää. Hän kehotti lahjoittamaan köyhille ja huolehtimaan sairaista, mutta ne ovat ihan päteviä ohjeita yhteiskuntajärjestyksestä riippumatta.

Kirkosta eroavien henkilötiedot vaarassa

Mikaelinkirkon risti, Helsinki

Kirkko ja Kaupunki -lehti varoittaa Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n ylläpitämän eroakirkosta.fi-palvelun tietoturvasta. Erotakseen kirkosta on eroajan muiden henkilötietojensa ohella annettava henkilötunnuksesta. Siitä huolimatta lomake on suojaamaton, ja tieto kulkee tietoverkoissa salaamattomana.

Eroakirkosta.fi-sivuston tiedottaja Petri Karisma perustelee lehdessä, että lomakkeen tietojen turvaaminen https-suojauksella antaisi ”valheellisen kuvan tietoturvan tasosta”. Vaikka tiedot siirtyisivätkin suojattuina lomakkeelta palvelimelle, niin ne välitetään maistraattiin sähköpostitse. Karisma kuitenkin lupailee, että https-salaus otetaan käyttöön vielä tämän vuoden aikana. Mihin se valheellisuus yhtäkkiä katoaa?

Taizé-messu Agricolan kirkossa

Viime viikolla jäi sunnuntaimessu väliin, joten kävimme messussa jo lauantai-iltana. Lähikirkossamme Agricolassa oli tuolloin Taizé-messu, joka pidetään ranskalaisen ekumeenisen Taizé-yhteisön hengessä. Itse Taizéssä en ole koskaan käynyt paikan päällä, joten yhteisö ja sen tavat eivät ole minulle tuttuja. Taizé-messulauluja kuulee jonkin verran Tuomasmessussa, jossa olen muutaman kerran käynyt.

Ei profeetta omalla maallaan

Agricolan kirkon saarnatuoli

Eilisessä messussa Agricolan kirkossa oli oikein kesäinen tunnelma ainakin siinä mielessä, että kaikki tuntuivat olevan kesälomalla. Kukaan ei muistanut kertoa synnintunnustuksen numeroa, pari virttä veisattiin eri järjestyksessä kuin ne oli taululle merkitty ja pappi luki evankeliumitekstin kahteen kertaan.

Messun jälkeen kuulin vielä sivusta, kun joku morsiuspari (tai lähinnä morsian) tiuski papille siitä, että heidän kuulutuksensa oli jätetty lukematta.

Mikä siinä onkin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin usein ne sitten kerääntyvät ja menevät pieleen oikein joukolla?

Osa sekaannuksista saattoi johtua siitä, ettei liturgia- ja saarnavuorossa ollut pastori Tiina Silvo välttämättä ollut kauhean tottunut Agricolassa noudatettavaan vanhaan messukaavaan. Tuo evankeliumipätkä taitaa olla niissä vähän eri kohdissa, ja nyt tuli luettua molempien mukaan. Mutta kertaushan on opintojen äiti. Itse saarna oli kuitenkin varsin mainio.

Kuinka käytät talenttisi?

Helsingin tuomiokirkko sisältä

Viime sunnuntain messussa evankeliumitekstinä oli hankalankuuloinen vertaus isännästä, joka maasta poistuessaan uskoi palvelijoilleen eri määriä rahaa hoidettavakseen (Matt. 25:14-30). Viisi talenttia saanut sijoitti ne, ja hankki toiset viisi lisää, ja kaksi talenttia saanut teki vastaavan tempun. Mutta yhden talentin saanut hautasi rahan maahan ja palautti isännän palatessa tälle vain omansa. Isäntä suuttui:

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Tiede, totuus ja elämä

Agricolan kirkon torni

Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli ”Totuus ja harha”.

Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.

Saarna ja pesukone

Pesutupa

Viikonloppuna jäivät kirkossakäynnit väliin, tarjolla olisi ollut niin juhannusmessua lauantaina kuin apostolien päivän saarnaa sunnuntaina. Onneksi ei tarvitse jäädä kokonaan ilman sanaa, sillä Arto Antturi on laittanut blogiinsa Helsingin Tuomiokirkossa pitämänsä saarnan. Päivän teeman pohjalta Antturi pohdiskelee, mikä on seurakunta.

Antturin tyyli on pohdiskelevaa ja argumentoivaakin. Tuon tyyppisiä saarnoja kuuntelee mielellään, ja ainakin tämänkertainen teksti toimii myös kirjoitettuna. En ala sitä tässä referoimaan, sillä tuolta linkin takaahan sen voi lukea. Kirjoitan sen sijaan pesukoneista.

Armahtamisen vaikeudesta

Agricolan kirkko

Eilen oli viides sunnuntai helluntaista, ja päivän teemana oli ”Armahtakaa!” Olimme pitkästä aikaa puolenpäivän messussa kotikirkossamme Agricolassa, jossa messu on vanhan kaavan mukainen. Ei minulla mitään ole uuttakaan kaavaa vastaan, mutta on oikein mukavaa, että vanhaakin kaavaa on edelleen tarjolla. En tiedä, johtuuko se kaavasta vai mistä, mutta etenkin messusävelmät ovat Agricolassa kauniimpia kuin missään muualla. Pidän myös tavasta, että ehtoollinen jaetaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana. Pappina messussa oli Seppo S. Kosonen.

Päivän johdantolauselman yhteydessä Kosonen aloitti päivän teeman käsittelyn sanomalla, että Jumala kyllä armahtaa, mutta entä kukin itse? Hän korosti sitä, kuinka vaikeata voi olla antaa lähimmäiselle anteeksi.

Luomakunnan sunnuntai

Otaniemen kappeli

Tänään oli luomakunnan sunnuntai. Sopiva paikka sunnuntain saarnalle oli siten pienen metsikön keskellä sijaitseva Otaniemen kappeli, jonka sisältä näkee komeasti ulos luontoon. Messuvuorossa oli pastori Eva Kanerva. Vanhan testamentin lukukappaleena luettiin osa luomiskertomuksesta viulun ja kanteleen säestämänä. Messu oli muutenkin varsin monipuolinen musiikin suhteen, sillä lisäksi kuultiin myös niin pianon kuin perinteisten urkujenkin soittoa ja laulettiin yksi laulu myös ilman säestystä.

Kyytiin hyppäämisestä

Jeesus ristillä

Eilen oli toinen sunnuntai helluntaista ja kirkkovuoden teemana oli ”Katoavat ja katoamattomat aarteet”. Olin vaimon ja erään kaverimme kanssa Lähetyskirkossa, jossa oli kevään viimeinen messu ennen kesätaukoa. Saarna- ja liturgiavuorossa oli pastori Heikki Hilvo.

Päivän evankeliumiteksti oli Luukkaan evankeliumista (Luuk. 12: 13–21). Siinä Jeesus sanoo: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Pyhä kolmiyhteisyys

Johanneksenkirkko

Aloitan tällä kirjoituksella saarnabloggaamisen. Ihan jokasunnuntainen tapa tästä tuskin tulee, kun ei joka viikko tule käytyä kirkossakaan, ja aina ei saarnasta jää mitään mieleen. Mutta silloin jos jotain jää, kirjoitan siitä tänne (vaikka sitten ehtisi mennä maanantain puolelle, kuten nyt aloituskerralla).

Eilen oli Pyhän Kolminaisuuden päivä, ja kävin messussa Johanneksenkirkossa. Liturgian ja saarnan hoiti Johanneksen kappalainen Ermo Äikää.

Karibi-intiaanit ja Kolumbus

Karibikirkko, Salibia

Salybian katolisen kirkon päätymaalaus Dominican Karibiterritoriossa hämmästytti minua jo ensimmäisellä Dominican-matkallani reilut 14 vuotta sitten. Muraaliin on kuvattu Kolumbuksen toisen matkan laivasto ja eurooppalaisten kohtaaminen karibi-intiaanien kanssa. Kun tietää, mikä tuho eurooppalaisten tulosta alueen alkuperäiskansoille seurasi, aihevalinta on melko hämmästyttävä. Itä-Karibian intiaaneista ei ole jäljellä enää juuri muuta kuin nuo Dominicalla asuvat karibit (tai kalinagot, kuten he jälleen ovat alkaneet itseään kutsua).

Raamattu tiivistettynä

Anglikaanipastori Michael Hinton tiivisti Raamatun muutama vuosi sitten 50 lyhyeen lukuun. Nyt se on käännetty myös suomeksi ja julkaistu Suomen Lähetysseuran kustantamana. Minäkään kun en ole ikinä saanut koko suurta kirjaa luettua, niin tällainen lyhyt versio on oikein tervetullut. Kirjan nimi on Raamattu 100 minuutissa, mutta vähän kauemmin minulta meni, kun luin sen bussimatkalla Mikkeliin.

Pitkien saarnojen puolesta

Olimme eilen Lähetyskirkon messussa (vaimoni Mari ja minä). Liturgina ja saarnaajana oli Heikki Hilvo. Ennen saarnaa hän kertoi, että vielä 1970-luvulla saarnat saattoivat kestää puolesta tunnista tuntiin ja ihmetteli, että kuka niitä jaksoi kuunnella. Riippuu tietysti saarnaajasta, mutta minä ainakin jaksaisin. Kymmenen minuutin saarnassa kun ei kovin syvälle ehdi päivän aiheeseen pureutua.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit