ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

kirkot

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "kirkot".

Hyvää Joulua!

Jeesuksen syntymäkirkko Bethlehemissä

Tämä blogi on viimeiset noin puoli vuotta ollut melko hiljainen. Yritetään ensi vuonna taas vähän aktiivisemmin.

Sitä ennen: Hyvää Joulua sekä Uutta Vuotta 2018!

Helsingin top 10 paikat ja asiat

Helsinki Top 10

Helsinkiläisten Helsinki -Facebook-ryhmässä – johon kuulun, vaikka tällainen moottoritientuoma suursavolainen olenkin – kyseltiin Helsingin top 10 -paikkojen ja -asioiden perään. Tein kuvakollaasin kymmenestä ensin mieleen tulleesta. Vähän tuli kieltämättä vedettyä kotikulmille päin Etelä-Helsinkiin.

1. Hernesaarenkatu
Kotikatuni viimeiset 21 vuotta: lähellä keskustaa, lähellä merta, ja aivan mahtavat naapurit.

2. Mikael Agricolan kirkko ja sunnuntain klo 12 messu
En tänne ihan joka sunnuntai ehdi, mutta kerran-pari kuussa kuitenkin. Agricolan kirkossa olen myös mennyt naimisiin.

Miksi kirkon katto on kolmivärinen?

Maarianhaminan kaupunkikirkko

Jatkan kirkkokummastelujen sarjaa. Pari viikkoa sitten kummastelun kohteena oli Gamla Uppsalan kirkon kastemalja, tällä kertaa Maarianhaminan kaupunkikirkon eli Pyhän Yrjön kirkon (S:t Görans kyrka) katto.

Jostakin syystä kirkon katossa on kolmea eri väriä. Suurin osa katosta on kuparinvihreää, mutta toinen pääty on vaaleampi ja toinen tummempi. Onko kattoa paikattu päistään? Vai varaudutaanko tässä johonkin tulevaan kattoremonttiin kokeilemalla erilaisia kattomateriaaleja?

Toisin kuin kastemaljatapauksessa, tässä tuskin lienee syytä etsiä kristillistä symboliikkaa taustalla. Aikaa kaukaa haettua varmaan olisi esimerkiksi se, että värityksellä symboloitaisiin Pyhää Kolminaisuutta.

Valokuvia Kalixin ja Keminmaan kirkoista

Kalix ja Keminmaa: keskiaikaiset kivikirkot

Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat kivikirkot sijaitsevat Kalixissa ja Keminmaassa. Molemmat paikkakunnat ovat Perämeren rannalla, noin 60 kilometrin päässä toisistaan.

Kalixin, tai siis suomeksi Kainuun tai Alikainuun, kirkko on näistä kahdesta vanhempi. Sen rakentaminen lienee aloitettu jo 1400-luvun alkupuoliskolla. Käyttöön se vihittiin vuonna 1472. Keminmaan keskiaikainen kirkko on 1500-luvulta.

Vierailin molemmissa kirkoissa siskoni kanssa, kun palasimme Lapista etelään elokuun lopulla. Sää suosi meitä, ja pääsimme katsomaan molemmat kirkot kauniissa auringonpaisteessa. Kumpikaan kirkoista ei ollut varsinaisesti auki, mutta Kalixin kirkkoon pääsimme siivoajien siivellä. Keminmaan kirkon sisätiloja pääsimme katsomaan vain ikkunasta kurkkien.

Valokuvia Himalansaaren kirkosta Ristiinassa

Himalansaaren kirkko, Ristiina (Mikkeli)

Himalansaaren kylä sijaitsee keskeisellä paikalla hyvin vesireittien varrella Yövedellä. Silloin, kun Saimaa vielä oli Savon ja Etelä-Karjalan valtaväylä, Himalansaari oli lähiseudun keskus. Maanteitä pitkin kylä on kuitenkin kovin syrjässä.

Ristiinan kirkko on kylästä lähes parinkymmenen kilometrin päässä (maanteitse matkaa tulee vielä kymmenkunta lisää). Sata vuotta sitten se oli pitkä taival sunnuntaiaamuna taitettavaksi. Niinpä kyläläiset päättivät rakentaa Himalansaareen rukoushuoneen toimittamaan kyläkirkon virkaa. Rakennusmestari Kaarlo A. Honkavaaran suunnittelema puinen rakennus valmistui vuonna 1915.

Museovirasto on luokitellut Himalansaaren kylän, ja sen mukana kirkonkin, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Nykyisin Himalansaari on, kuten muukin entisen Ristiinan kunnan alue, osa Mikkelin kaupunkia.

Kuvia Suomen ja Ruotsin Karesuvannoista

Karesuvanto ja Karesuando

Jatketaan vielä tätä Lappi-valokuvien sarjaa. Tällä kertaa olisi vuorossa kuvia Karesuvannon kylästä sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Karesuvanto on vähän isompi kylä kuin edellisessä kuvasarjassa esitelty Maunu. Ruotsin puolella on kirkko, kirjasto ja kauppoja, ja Suomenkin puolella ainakin huoltoasema sekä pari baaria. Ruotsin puolella kylä kuitenkin taitaa nykyään olla huomattavasti eläväisempi.

Karesuvanto on lestadiolaisuuden synnyinseutua. Lars Levi Laestadiuksen pirtti on edelleen paikallaan Ruotsin puolella kylää. Se on nykyisin museo, mutta ainakin infotaulun mukaan sitä käytetään edelleen myös hartaustilaisuuksien järjestämiseen.

Tviittejä Belgiasta ja vähän Alankomaistakin

Sosoyen kylä, Vallonia (Belgia)

Kävin Marin kanssa Belgiassa. Kun putkiremontti ja evakkomme pois kotoa venyi, päätimme lähteä käymään matkalla.

Aikaa ei kuitenkaan ollut kuin muutama päivä, joten bussi- tai junakierros halki Euroopan ei tullut kysymykseen. Katsoimmekin, minne pääsisi kohtuuhintaan lentäen.

Ryanair lentää Turusta Charleroihin varsin edullisesti ja takaisinkin ihan kohtuuhintaan. Päätimme siis matkustaa Belgiaan, joka onkin tähän asti jäänyt aina vähän väliin.

Tapani mukaan päivitin matkakuulumisia Twitteriin. Parilta ensimmäiseltä päivältä päivityksiä ei kuitenkaan juuri kertynyt, joten en tullut viestittäneeksi mitään esimerkiksi Oostendesta tai Bruggesta. Hienojahan nekin olivat, mutta Vallonia taisi silti muodostua matkamme pääkohteeksi.

Valokuvia Kampin kappelista

Kampin kappeli, Helsinki

Kamppissa avattiin kesäkuun alussa uusi kappeli. Kampin kappeli, tai Hiljaisuuden kappeli, on osa Helsingin designpäävuotta, mutta jää toki paikoilleen vuoden päätyttyäkin.

Olen käynyt kappelissa muutaman kerran ja onhan se hieno. Ainakin se on erilainen kuin ne, missä olen käynyt aiemmin. Puupinta luo omanlaisensa tunnelman kaarevaseinäiseen kappelitilaan.

Siitä en ole varma, kuinka hyvin kappeli toimii hiljentymistilana. Akustiikka on aivan liian hyvä. Ei kannata supista salaisuuksia vieressä istuvalle, koska ääni kantaa vähintään yhtä hyvin kuin Fazerin kupolin alla. Pienemmätkin kolinat ja askeleet kuulee turhankin selvästi.

Aina kun ovi aukeaa, kuuluvat myös eteishallin metelit. Vaikka eteisessä tuntuukin melko hiljaiselta, niin kummasti äänet sieltäkin kantavat sisälle kappeliin. Aivan kuin ne vielä voimistuisivat matkalla. Ja ovi käy tiuhaan, mikä on tietysti hyvä asia.

Lviv on Ukrainan Krakova

Lviv, Ukraina

Lviv, tai joskus myös Lvov, on historiallinen kaupunki nykyisen Ukrainan länsiosissa. Historialtaan se ei kuitenkaan ole erityisen ukrainalainen, sillä ennen toista maailmansotaa se oli osa Puolaa. Puolalaisten jälkeen toiseksi suurin väestöryhmä olivat juutalaiset.

Nykyisin kumpiakaan ei kaupungin väestöön juuri kuulu, vaan valtaosa lviviläisistä on ukrainankielisiä ukrainalaisia.

Kaupungin vanha keskusta on kuitenkin säilynyt hyvin niin maailmansotien kuin neuvostoaikojenkin tuhoilta, ja on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Tunnelma muistuttaa enemmän Keski- kuin Itä-Eurooppaa, ja monien mielestä kaupunki onkin ukrainalainen versio Puolan Krakovasta – sillä erolla, että Lvivissä on vähemmän turisteja ja hinnat halvempia.

Jos haluaa kokea eksoottista itämatkailua, ei Lviv ole oikea kohde. Ennemminkin se tarjoaa hyvän tilaisuuden matkustaa keskieurooppalaisessa ympäristössä itäeurooppalaisen halvasti. Toisaalta monien ukrainalaisten mielestä Lviv ja läntinen Ukraina ylipäänsä on aidointa Ukrainaa, millä he tarkoittavat sitä, että se on vähiten venäläistä.

Pietari, Olhava ja molemmat Laatokat

Vanha-Laatokka, Venäjä

Kävin viime viikolla siskoni kanssa Venäjällä. Kovin pitkälle emme menneet, vaan pysyttelimme lähiseuduilla. Menimme bussilla Pietariin, ja sieltä toisella Olhavaan. Olhava (Volhov) on vajaan 50 tuhannen asukkaan teollisuuskaupunki reilut sata kilometriä Pietarista itään.

Pääkohteemme oli kuitenkin Olhavan lähellä sijaitseva, Venäjän ensimmäisenä pääkaupunkinakin pidetty Vanha Laatokka (Staraja Ladoga). Siellä on kaksi vanhaa luostaria ja pari muutakin kirkkoa. Kylän vieressä, Olhava-joen rannalla, on myös viikinkiaikaisia hautakumpuja.

Vanha-Laatokasta vähän matkaa pohjoiseen, Olhava-joen suistossa Laatokan etelärannalla, on Uusi Laatokka (Novaja Ladoga), jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1703 – samoihin aikoihin kuin Pietarinkin. Kovin uusi sekään ei siis ole, vaikkakaan ei kohteena yhtä kiinnostava kuin Vanha Laatokka.

Kiova, Lviv ja Taka-Karpatia

Svaljavan Pyhän Mikaelin kirkko, Ukraina

Tässä blogissa oli juuri kaikkien aikojen pisin päivitystauko. Sen aikana tuli muun muassa käytyä Ukrainassa. Kerroin sieltä matkakuulumisia Twitterin kautta (@nlipsane).

Päätän tauon helpolla tavalla, ja liitän tähän matkalta lähettämäni viestit aikajärjestyksessä.

Pe 3.6.

Helsingissä, mutta suuntana jo Kiova. Testaan, että Twitterin päivitys tekstiviestillä toimii.

Kiovan helle alkaa hellittää illaksi. Hotelli Ukrainassa näyttää olevan tulipalo (emme majoitu siellä). Seuraavaksi yöjunalla Lviviin.

Näiden paloautot ovat kyllä hellyyttävän vanhanaikaisia. Hyvä, että jaksavat nousta mäen ylös. #kiova #ukraina

Kirkoista peruuttamisesta

Kirkon sisäänkäynti Jerevanissa

Armeniassa kirkoista on tapana poistua peruuttaen. Alttarille ei käännetä selkää. Armenian-matkalla tapaa tuli harjoitettua itsekin.

Vaikka reissusta on kohta kaksi vuotta eikä se kestänyt kahta viikkoakaan, niin tapa jäi yllättävän hyvin selkäytimeen. Lähes joka kerta, kun poistun ehtoolliselta, käy mielessä, että pitäisi askeltaa takaperin. Usein se tulee mieleen myös messun jälkeen kirkkosalista poistuessa.

En kuitenkaan ole enää Suomessa kirkkoperuuttelua harrastanut. Se voisi näyttää omituiselta, mikä toki sinänsä ei minua aivan kauheasti haittaisi. On minulla käytännöllisempikin syy. Esimerkiksi Agricolan kirkossa alttarin edessä on muutama porras. Koska en ole erityisen sulavaliikkeinen ja kompastun välillä jalkoihini muutenkin, olen katsonut turvallisemmaksi laskeutua askelmat etuperin.

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

Ahvenanmaalla matkailemisesta

Visit Åland -bussimainos

Matkakuvat: Ahvenanmaa ja Uppsala 2010

Ahvenanmaa on nyt alkukesästä kovasti mainostanut itseään matkailukohteena. En ole kuitenkaan mainonnan uhri, vaan päätin matkustaa sinne jo ennen kuin näin noita mainoksia. Aikaisemmin en ole Ahvenanmaalla käynyt.

Varsinaisena kohteenani on itse asiassa Uppsala, missä sielläkään en ole ennen käynyt. Sinne pääsee kuitenkin helposti Ahvenanmaan kautta, ja matkalla on hyvä tilaisuus kierrellä vähän sielläkin. Menomatkan teen yksinäni, paluusuuntaan matkustan Marin ja yhden hänen ystävänsä kanssa. Ahvenanmaalle jää kumpaankin suuntaan aikaa noin päivän verran.

Näkemisen arvoisia kohteita Ahvenanmaalla lienevät ainakin vanhat kivikirkot. Maarianhaminan ja Eckerön satamien väliin jäävät Hammarlandin ja Eckerön kirkot, joten niissä varmaan ainakin käyn. Jomalan kirkko lähellä Maarianhaminaa lienee myös vierailemisen arvoinen, sillä onhan se mahdollisesti Suomen vanhin kirkko.

Haapajärven punainen puukirkko

Punainen kirkko metsän keskellä

Haapajärven kirkko Kirkkonummen Veikkolassa on pieni punamultainen puukirkko. Nykyinen kirkko on otettu käyttöön vuonna 1823, mutta se ei ole kulmakunnan ensimmäinen kirkko. Aikaisempi kirkko oli tosin vähän eri paikassa.

Kirkko on kuulemma suosittu vihkikirkko. Ei mikään ihme, onhan se kaunis punainen kirkko, ja sijaitseekin mukavasti metsän siimeksessä.

Kävin Haapajärven kirkolla siskoni kanssa viime joulukuussa ja otin siellä talvisia valokuvia. Laitoin tuohon alle niistä muutaman.

Jouluseimi ja itämaan tietäjät

Jouluseimi

Kuvassa on jouluseimi Agricolan kirkossa Helsingissä.

Kirkoissa kannattaa käydä sisälläkin

Espoonlahden kirkko

Viime vuosikymmenten suomalainen kirkkorakentaminen ei yleensä juuri kehuja kerää. Ja eiväthän ne laatikkokirkot useinkaan mitään ympäristönsä erityisiä kaunistuksia ole.

Kannattaa kuitenkin käydä myös sisällä, jos ovi vain on auki. Moni rumilus kätkee sisäänsä yllättävän hienon kirkkosalin.

Kuvassa on vuonna 1980 valmistunut Espoonlahden kirkko Espoossa. Seurakuntayhtymän sivujen mukaan kirkko on ulospäin sulkeutunut ”kuin se olisi osa ympäröivän Espoonlahden kallioita”. Onhan kalliossa oma kristilline symboliikkansa (sulkeutuneisuudessa ei ehkä niinkään), mutta en voi pitää toteutusta kovin onnistuneena. Sisältä kirkko kuitenkin yllättää.

Ekumeeninen kirkkovaellus

Metodistikirkko

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on järjestää tänä kesänä kuusi vaelluksia kantakaupungin kirkkoihin. Perjantaina oli niistä kolmas, ja sille minäkin osallistuin.

Vaelluksella tutustuttiin muiden alueella toimivien seurakuntien kirkkoihin. Erilaisia seurakuntia ja niiden kirkkoja ja kappeleita on toki enemmän kuin ne neljä, joissa vierailimme. Matkaohjelmaan kuuluivat Adventtikirkko, Lähetysseurakunta, Metodistikirkko ja Studium Catholicum.

Vaellukselle osallistujat taisivat kaikki olla luterilaisia, mutta ekumenia tuli mukaan kohteiden ja kierroksen päätteeksi Studium Catholicumissa järjestetyn rukoushetken kautta. Kierroksen vetivät pastorit Arto Antturi (kuvassa) ja Anna-Maija Viljanen-Pihkala. Kaikissa vierailukohteissa saimme myös niin rakennuksen kuin seurakunnan lyhyen esittelyn kyseisen seurakunnan puolesta.

Valokuvia Armenian luostareista

Armenian luostarit

Armeniassa on pieneksi – tai vaikka vähän isommaksikin – maaksi valtava määrä luostareita. Puolentoista viikon matkalla niistä ei ehdi kovin suurta osaa käydä katsomassa. Minä kävin siskoni kanssa niistä kahdeksassa.

Laitan koko Armenian-matkasta kuvia vielä matkakuvasivuilleni. Koska siihen kuitenkin menee vielä todennäköisesti jonkin verran aikaa, laitoin tuonne kuvablogin puolelle maistiaisiksi muutamia luostarikuvia. Nehän ne matkan pääkohde joka tapauksessa olivat.

Kirkko kioskin yläkerrassa

Runosmäen seurakuntakoti

Ehdotin Lipsanen & Ruso -blogiin viime yönä kirjoittamassani jutussa, että lähiöihin 1960- ja 70-luvuilla rakennettuja harmaita elementtikuutioita purettaisiin pois ja rakennettaisiin parempaa tilalle.

Selailin samalla nelisen vuotta sitten Turun Runosmäessä ottamiani valokuvia, joista yhden laitoin tuohon blogikirjoitukseen. Niiden joukosta löytyi myös tämä kioskikuva.

Kalevan kirkko, Tampere

Sisäkuva Kalevan kirkosta Tampereella

Tampere oli minulle pitkään valkoinen läntti kartalla, sillä aikaisemmilta kotikulmiltani Mikkelistä katsottuna se sijaitsee toivottoman syrjässä ja hankalasti Päijänteen takana. Ensimmäinen varsinainen vierailuni kaupunkiin tapahtui vasta kymmenisen vuotta sitten, kun siellä järjestettiin Maantieteen päivät. Aivan viime vuosina Tampereella on tullut vierailtua vähän useammin, kun on tamperelaisen kanssa tullut mentyä naimisiinkin.

Viimeisin vierailuni kaupunkiin oli viime viikolla. Silloin kävin muun muassa ensimmäistä kertaa katsomassa, miltä Kalevan kirkko näyttää sisältä.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit