Aiheita » koirat

30 grammaa kanaa

Niko Lipsanen — Thu, 22 May 2008 13:26:01 +0000

Pirkka Senior -koiranruokapussin päällä kerrotaan punaisella taustavärillä korostettuna, että tuote sisältää “Lihaa 25 %, josta 4 % tuoretta kanaa”. Kanan osuus koko tuotteesta on siis prosentin verran, mikä tekee kolmen kilon pussissa 30 grammaa. Onko tuo 30 grammaa todella niin merkittävä määrä, että sitä pitää oikein korostamalla korostaa?

Kanan kerrotaan myös olevan tuoretta, mikä kuivamuonan ollessa kyseessä kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä. Kuinka se voi olla tuoretta, kun se kuitenkin on osana pieniä ruskeita papanoita? Ja eikö sen pitäisi silloin mennä lämpimässä pilalle?

Hyvin tuo kyllä tuntuu tuolle meidän vanhuksellemme maistuvan. Tosin sille nyt nykyisin maistuu melkein mikä tahansa, joka edes etäisesti muistuttaa ruokaa.

Kuvassa on vakituinen lainakoiramme Hyena ja kolmen kilon pussi Pirkka Senior Premium -täysravintoa. Otin kuvan tänään 22.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kulkukoiria Helsingissä

Niko Lipsanen — Sun, 04 May 2008 09:40:00 +0000

Päivitys klo 21.00: Eivät ne ilmeisesti olekaan kulkukoiria (tarkemmin kommenteissa).

Helsingin eurooppalaistuminen etenee. Ensin saimme kaduillemme kerjäläiset, ja nyt puistoihin on ilmestynyt kulkukoiria. Näimme siskoni kanssa tänä aamuna Tähtitorninmäellä kaksi pannatonta, vanhaa narttukoiraa. Ne olivat pienikokoisia ja pelokkaita, eivätkä herkästi lähestyneet ihmistä. Koiranruoka sai toisen tulemaan hetkeksi haisteluetäisyydelle, vaikka nälkiintyneiltä ne eivät vaikuttaneet.

Mistä ne ovat Helsinkiin ilmestyneet? Eivät ne karanneilta kotikoiriltakaan vaikuttaneet. Siitä kielii pannattomuus ja ihmisarkuus. Onko Schengen-sisärajojen aukeaminen tuonut ne jonkun matkustavaisen mukana Virosta? Tuskin ne kerjäläisten mukana Romaniastakaan ovat matkustaneet. Vai olisivatko ihan jonkun kotimaisen asukin puistoon hylkäämiä?

En tiedä, olisiko koirista pitänyt ilmoittaa poliisille. Varmaan sen vielä joku tekee, sillä ovat ne siellä niin näkyvästi ympäri puistoa haukkumassa ohikulkijoille. Mutta jos yrittää lähestyä koiria, ne menevät aidan raoista tähtitieteen laitoksen pihamaalle karkuun. Siellä varmaan jossain kolossa pitävät majapaikkaansa.

~~Jos haluat kotiisi pari pientä koiraa, niin nyt vaan suunta Tähtitorninmäelle ja pari pantaa mukaan. Varmaan ne ovat ruoan avulla houkuteltavissa. Olisi oikein ihanaa, jos ne saisivat kodin.~~

Onkohan tästäkin tulossa laajempi ilmiö? Onko meillä ensi kesänä kadunvarret täynnä kerjäläisiä ja puistot kulkukoiria?

Kuvat otin tänä aamuna Tähtitorninmäen puistossa. Ylemmän kuvan koira oli kovin arka, alemmassa kuvassa esiintyvä uskaltautui pikkaisen haistelemaankin. Kuvia saa käyttää aiheeseen liittyvissä blogikirjoituksissa, kunhan lähde mainitaan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tutkijat risteyttivät koiran ja lehmän

Niko Lipsanen — Mon, 31 Mar 2008 22:00:28 +0000

Tutkijat ovat onnistuneet risteyttämään koiran ja lehmän. Tuloksena on pienikokoinen eläin, joka ei lypsä aivan yhtä paljon kuin täysikokoinen lehmä, mutta toisaalta myös syö vähemmän ja on muutenkin halvempi ylläpitää. Koiralehmästä odotetaan suurta menestystä kehitysmaiden köyhien pientilallisten keskuudessa.

– Köyhille perheille lehmä on liian kallis hankinta. Pienempi koiralehmä on taloudellisesti useampien ulottuvilla, kertoo Jefferson John-Williams Dominican maatalousministeriöstä. – Se voi laiduntaa kuten lehmät, mutta syö myös ruoantähteet. Lisäksi se oikein koulutettuna hoitaa talon vahtimisen, hän jatkaa.

Mutta kuinka koiralehmä on risteytetty juuri Dominicalla, joka on pieni ja köyhä saari Karibialla?

– Ei tähän dominicalaisin voimin olisi pystyttykään. Taustalla ovat Dominican valtiojohdon hyvät suhteet Kuuban ja Venezuelaan. Tutkimustyön on tehnyt kuubalais-venezuelalainen tutkimusryhmä. Rahoitus hankkeelle on saatu pääosin Venezuelasta, John-Williams kertoo.

– Kapitalistisissa maissa geeniteknologia hyödyttää vain suuria yrityksiä, hän jatkaa. – Sosialistisessa tieteessä haetaan ratkaisuja köyhien ihmisten elämään. Siksi Kuuba ja Venezuela halusivat toteuttaa hankkeen juuri tällaisessa pienessä USA:n imperialismin köyhdyttämässä maassa.

Ensimmäiset koiralehmät on jo sijoitettu viljelijäperheisiin eri puolille saarta. Kokemukset ovat lupaavia. Koiralehmien maito vaikuttaisi säilyvän kuumassa paremmin kuin perinteinen lehmänmaito, millä on trooppisessa ilmastossa suuri merkitys. Maku on lähes identtinen.

– Seurantatutkimus on kuitenkin kesken, eikä hanke ole vielä julkinen. Ethän kerro tästä eteenpäin ennen huhtikuuta?

Lupaan John-Williamsille, että maltan vielä mieleni. Otamme lopuksi lasilliset rommipunssia ja kippistämme sosialismille ja edistykselle.

Kuvan koiralehmä laiduntaa Roseaun maataloustutkimusaseman pihamaalla. Otin kuvan 12.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Liftaamisesta Guadeloupella

Niko Lipsanen — Sun, 30 Mar 2008 19:39:56 +0000

Matkustaminen bussilla on Guadeloupella helppoa ja edullista. Matkailijan kannalta erityisen kätevää on se, että matka maksetaan vasta bussista poistuessa. Voi hypätä kyytiin, ja kun näkee jonkun kiintoisan näköisen paikan, hyppää pois. Matkan määränpäätä ei tarvitse päättää etukäteen. Viikonloppuisin liikennettä on kuitenkin vähän, ja jos ei aivan pääteitä pitkin ole matkustamassa, niin bussivuoron osuminen kohdalle voi olla aika sattumasta kiinni. Silloin pitää joko liftata, ottaa taksi tai vuokrata oma kulkuväline. Kokeilimme liftaamista, mutta se ei osoittautunut erityisen helpoksi.

Turisteilta oli turha toivoa kyytiä. He eivät vuokra-autojensa kanssa pysähtyneet liftareiden kohdalla. Mutta eipä sitä tehnyt paikallinen musta väestökään. Liftasimme yhden viikonlopun aikana kuuteen eri kyytiin, ja viisi niistä saimme saarella asuvilta valkoisilta. Vain ensimmäisen kyydin tarjosi paikallinen rastamies parhaat päivänsä kauan sitten nähneen autonsa kanssa. Lisäksi yhden kyydin tarjosi pariskunta (?), jossa toinen osapuoli oli musta ja toinen valkoinen.

En tiedä, miksi paikalliset eivät ottaneet kyytiin. Turistit nyt tavallaan ymmärtää; vieraalla maalla on usein vähän varovaisempi. Ja monilla paikallisista on tietysti suuret perheet ja auto jo valmiiksi täynnä. Mutta silti. Olisimmekohan saaneet kyytejä helpommin, jos olisimme olleet mustia?

Viimeistä kyytiä odotimme pitkään. Iltahämärä alkoi jo lähestyä, mutta kyytiä ei kuulunut. Olimme Guadeloupen pääkaupungin, Basse-Terren, rantakadulla ja tarkoituksenamme oli päästä Trois-Rivières’n pikkukaupunkiin. Ei kovin pitkä matka, mutta busseja ei kuitenkaan ollut. Lopulta eräs saarella asuva nainen pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Hän ei ollut menossa kyseiseen kaupunkiin, mutta ajoi kuitenkin sitä kautta. Hän kertoi ottaneensa meidät kyytiin, koska oli nähnyt vähän aikaisemmin meidän antavan katukoiralle ruokaa.

Kannattaa siis olla kiltti koirille! Karibialla monetkaan eivät ole, ja sitä kyydin tarjonnut nainenkin kovasti harmitteli.

Kuvassa (jutussa mainittu) koira viimeistelee salamiannostaan Basse-Terren rantakadulla Guadeloupella. Otin kuvan 18.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kun koiranmakkarakin tuoksuu hyvältä

Niko Lipsanen — Tue, 18 Mar 2008 21:42:34 +0000

Onko se jotain paasto-oireilua, kun koiranmakkaraa kuppiin laittaessaan alkaa itsellekin tulla nälkä. Tai sitten Lidlistä ostettu Optidog-koiranmakkara vain haisee poikkeuksellisen hyvältä. Minulle siitä tuli mieleen lihamureke. Koirakin tykkäsi siitä kovasti (tosin se nyt syö himolla melkein mitä vain).

Voisiko sekin olla paastonaikaisen kasvisruokavalion syytä, että hemoglobiiniarvoni on päässyt laskemaan poikkeuksellisen alhaiseksi? Kävimme tänään vaimon kanssa luovuttamassa verta, ja hemoglobiinikseni mitattiin 159. Joskus yläasteella minut passitettiin terveyskeskukseen, kun mittaustulekseksi saatiin 190. Ja kyllä se senkin jälkeen yleensä on ollut 170:n ja 180:n välillä.

Veripalvelun täti sanoi, että 159 on ihan hyvä, ja sain luovuttaa verta. Kai se sitten on. En minä edes tiedä, millä välillä sen pitäisi olla. Itse asiassa en edes tiedä, mitä hemoglobiini tarkoittaa. Tai mitä mittayksikköjä nuo hemoglobiiniarvojen numerot ovat. Kai tämäkin asia Wikipediasta selviäisi tai ainakin googlettamalla. En ole mikään terveysasioiden ekspertti.

Veripalvelun leipätarjonta oli paastoajan kannalta heikko. Kasvisvaihtoehtoa ei ollut. Otin juustoleivän, ja annoin siitä juustot vaimolle.

Onneksi paasto päättyy kohta. Mielessä pyörii koko ajan lähinnä ruoka.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Etusivu uusiksi!

Niko Lipsanen — Fri, 29 Feb 2008 19:22:52 +0000

Tai ainakin etusivun kuva.

Domnik.netin etusivulla on noin puolitoista vuotta ollut maisemakuva Dominican eteläosista. Nyt maisema vaihtui koiraksi. Koska sivuston domainnimi kuitenkin tarkoittaa Dominicaa, on kuvaan päässyt dominicalainen koira.

Kuvan koira näyttää iloiselta, ja varmaan sitä onkin. Olihan se juuri ennen kuvan ottamista saanut vaimoltani Marilta rotia ja koiranruokaa. Roti on paikallinen pikaruoka, jossa pitaleivän tapaisen kääreen sisällä on kanaa, perunansukuista mössöä ja currya. Oikein hyvää, mutta tällä kertaa sitä jäi vähän yli. Koiranruokaa meillä oli mukanamme, koska saarella oli paljon kulkukoiria, joista monet vaikuttivat kovin nälkiintyneiltä.

Kaikki dominicalaiset eivät ole koiria kohtaan kovinkaan ystävällisiä, joten siinäkin mielessä on kiva laittaa sikäläisen puistokoiran kuva Dominica-aiheisen sivuston etusivulle. Kunhan saan aloitettua englanninkielisen blogin, kirjoittelen dominicalaisten koirien kohtelusta lisää sinne.

Kovin paljon kävijöitä sivuston etusivulla ei kuitenkaan ole. Siellä on ollut laskuri marraskuusta 2002 asti, eikä sen lukema silti näytä edes sitä määrää, joka koko sivustolla käy kuukausittain. Mutta miksipä kävisikään, sillä ei etusivulla juurikaan mitään ole. Suurin osa kävijöistä tulee Googlella ja päätyy suoraan sinne, mitä olivat etsimässäkin.

Etusivun kuva pysynee jatkossakin Dominica-aiheisena. Kun tuoreita kuvia sieltä on nyt koneella runsaasti, niin ehkä jatkossa vaihdan sitä kuitenkin vähän useammin (jos nyt raaskin ottaa koirakuvan pois).

Kuvan koira on kuvattu Dominican pääkaupungin Roseaun kasvitieteellisessä puutarhassa 12.12.2007. Aiemmin etusivulla ollut kuva löytyy vanhoista Dominica-matkakuvistani otsikolla “Näköala Galionista Soufrieren kylään päin.”