kristinusko

Myytti ateistien hyvästä Raamattu-tuntemuksesta

Usein kuulee väitettävän, että ateistit tuntevat Raamatun paremmin kuin uskovat (ks. esim. Jyrki Kasvin toissapäiväinen tviitti). Tämä kuuluu kuitenkin sarjaan niitä asioita, joita aletaan pitää totena, kun niitä tarpeeksi toistellaan.

Tyypillinen ateistin kanssa käyty Raamattu-keskustelu alkaa niin, että ateisti nostaa esiin jonkin ongelmalliseksi katsomansa Raamatun kohdan tai ristiriitaisuuden. Tämä ei kuitenkaan perustu hänen omaan Raamatun tuntemukseensa, vaan hän on kaivanut kohdat jostakin valmiista argumenttilistasta, joita netissä on riittämin.

Usein ateisti käyttää vanhaa raamatunkäännöstä, vaikka tuskin itse sitä edes tietää. Se johtuu siitä, että hän käynyt kopioimassa argumenttinsa Vapaa-ajattelijat ry:n sivuilta, jossa argumenttilistaa ei ole vaivauduttu päivittämään uuden käännöksen mukaiseksi.

Via Crucis 2013 Helsingin kaduilla

Via Crucis -kärsimysnäytelmä on vuosittainen pitkäperjantain tapahtuma Helsingin kaduilla. Kovin usein en ole sitä päässyt näkemään, koska olemme usein olleet pääsiäisen pois kaupungista. Edellisen kerran näin näytelmän neljä vuotta sitten, ja silloin en ollut erityisen vakuuttunut.

Tänäkin vuonna menin katsomaan näytelmän jo kenraaliharjoitusiltana. Tällä kertaa esityksessä ei ollut päälleliimattua yhteiskunnallista teemaa, mikä ainakin minusta on hyvä asia. Paino oli nyt kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumilla, eli toisin sanoen Kristuksen kärsimystiessä.

Otin tietysti myös valokuvia. Tällä kertaa minulla oli monopodi mukana, minkä ansiosta kuvat eivät ole niin epätarkkoja kuin viimeksi. Toki liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä illassa on silti haastavaa.

Kallio sai uuden kirkkoherran

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

Elämää ilman jääkaappia

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

Kazanin lahko, islamia vai ei?

Tatarstanista on kuulemma löytynyt jokin lahko, eräänlainen maanalainen kalifaatti, jonka jäsenet ovat asuneet vuosia maan alla (ks. esim. US 9.8.12). Kultin johtaja Faizrakhman Satarov oli kuulemma saanut jumalaisen näyn trollikan johtimesta singonneesta kipinästä joskus 1960-luvulla.

Kaikenlaisia pöpipäitä tietysti mahtuu uskontoon kuin uskontoon (ja uskonnottomiinkin). Ihmeellisintä siinä on, että kuinka he onnistuvat saamaan jotkut toisetkin uskomaan juttuihinsa ja vaikka muuttamaan maanalaiseen katakombiin johtajansa perässä, kuten tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen juonne tässä faizrakhamanismin tapauksessa on se, että lahkon johtajan sanotaan useassakin eri lähteessä pitävän itseään islamin profeettana. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, koska Koraanin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta.

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta oletettavaa kuitenkin on, että ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.