ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

kristinusko

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "kristinusko".

Kristittyjen ja muslimien uskontodialogista

Qol Sharif -moskeija

Seurakuntavaalien vaalikoneessa kysyttiin myös sitä, ”kuinka kirkossa pitäisi suhtautua muslimeihin”. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko sitä, ettei heidän kanssaan pidä lainkaan olla tekemisissä, tai sitten on joko saarnattava evankeliumia tehdäkseen heistä kristittyjä tai oltava vuoropuhelussa molempien osapuolten uskoa kunnioittaen.

Kysymys ei ole järin erotteleva. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ensimmäistä vaihtoehtoa ei ollut valinnut yksikään ehdokas. Toinenkin vaihtoehto oli kelvannut vain kolmelle. Loput niistä, jotka kysymykseen vastasivat, olivat uskontodialogin kannalla.

Tulosta ei voi pitää yllättävänä, mutta ihmetellä silti voi. Miksi muslimien edessä nostetaan kädet ylös? Ei heilläkään ole estoja käännyttää kristittyjä omaan uskoonsa; miksi meillä pitäisi olla toisin päin?

Siunauksen ja symbolien pelko

Hautausmaa

Ateistit ovat monella tavalla kummallisia ihmisiä – tai ainakin osa heistä. Yksi eriskummallinen piirre on vihamielinen suhtautuminen kristilliseen siunaukseen ja symboleihin.

Yksi vapaa-ajattelijoiden kestoteemoista on uskonnoton hautaaminen. Heidän mielestään on vääryys, että myös kirkkoon kuulumattomia ja ei-uskovaisia vainajia haudataan siunattuun maaperään. Vielä kamalampaa on, jos jollekulle uskonnottomalle vainajalle toimitetaan kristillinen siunaus.

Eikö asian pitäisi olla ateistille täysin yhdentekevä? Jos hän ei usko, että kuoleman jälkeen on elämää, niin lienee hänen kannaltaan sama, minkälaisia menoja ruumiin äärellä harjoitetaan. Jos omaisissa on uskovia, joiden mieltä kristillisen hautauksen puuttuminen jäisi kaivertelemaan, niin kokonaishyödyn kannalta lienee parempi, että vainaja siunataan. Omaisten hyvä mieli lienee sellainen maallinen hyvä, jonka päälle ateistinkin pitäisi ymmärtää.

Opi tunnistamaan islamofobia

Nurulla-moskeija, Kazan

Fobia tarkoittaa ”tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvää kohtuuttoman vahvaa pelkoa, kammoa tai kauhua, jota pelko-oireinen ei pysty hallitsemaan” (Wikipedia). Esimerkiksi akrofobiasta kärsivä pelkää korkeita paikkoja, eikä siten uskalla kiivetä torneihin tai ylipäänsä korkeille paikoille.

Sen sijaan henkilö, joka uskaltaa kiivetä torniin ja katsella maisemia pelkäämättä, ei ole akrofobi, vaikka ei uskaltaisikaan hypätä tornista alas. Sellaista pidetään yleensä osoituksena järkevästä mielenlaadusta eikä diagnoosia vaativasta pelkotilasta. Kaikki pelot eivät siten ole fobioita.

Islamofobi on henkilö, joka potee hallitsematonta islamiin kohdistuvaa pelkoa tai kauhua. Tällainen henkilö saattaa esimerkiksi vältellä moskeijoita ja juosta karkuun, jos näkee kadulla mielestään muslimilta näyttävän henkilön.

Voodoo, Haiti ja Harakka

HS: Voodoo aiheutti Haitin tuhon”, kirjoittaa Yleisradion toimittaja Timo Harakka blogimerkintänsä otsikossa. Kirjoitus on julkaistu jo melkein kuukausi sitten, mutta koska en seuraa Harakan blogia, huomasin sen vasta nyt.

Heti perään Harakka kuitenkin pehmittelee otsikkoaan ja kirjoittaa:

Voodoo-kultti aiheutti Haitin maanjäristyksen, ilmoittaa Viktor Klimenko tänään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (TV-Nyt, s. 3.).

Mainittakoon tässä välissä varmuuden vuoksi, että en itse usko Haitin maanjäristyksen olleen mikään Jumalan rangaistus voodoon harjoittajille. Mutta ei Klimenkokaan sellaista ainakaan suoraan väitä.

Maria ilmestyi kakkupalassa

Neitsyt Maria

Edellisessä blogimerkinnässä kirjoitin siitä, jos Neitsyt Maria ilmestyisi Jakutskissa. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän päätti ilmestyä Helsingissä.

Olin siskoni kanssa iltateellä ja leikkasin tiikerikakkua paloiksi. Siskoni huomasi, että eräs kakkupala näytti siltä, kuin siinä olisi kuva. Eikä kuvan kohteesta liene epäilystä: Neitsyt Mariahan se siinä, hyvin perinteisesti kuvattuna viitta hieman auki (vertaa esim. tähän veistokseen).

Veli-Pekka Tynkkynen hyökkää hatarin perustein

Ateistit ovat viime aikoina aktivoituneet vilkkaaseen lähetystyöhön. Eniten näkyvyyttä saivat kesällä muutaman bussin kylkeen ostetut bannerit, mutta lähetystyö jatkuu aktiivisesti niin blogeissa, keskustelupalstoilla kuin lehtien yleisönosastoilla.

Yksi aktiivisista lehtikirjoittelijoista on maantieteilijä Veli-Pekka Tynkkynen. Puolitoista viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi hänen kirjoituksensa Uskonto, valta ja hyvinvointiyhteiskunta. Kirjoitus on alla lainattuna pätkissä. Omat kommenttini olen kirjoittanut lainausten väliin.

VIIME AIKOINA mediassa on keskusteltu kiivaasti koulun elämänkatsomusaineiden sisällöstä, etenkin mahdollisesta uskonnonopetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Kirkko on vastustanut ehdotusta vaatien jopa tiukempaan raamattuoppiin sidotun uskonnonopetuksen lisäämistä.

Vapaa-ajattelijat puolestaan pelkäävät kaikille yhteisen uskontotiedon olevan nykyinen uskonto-oppiaine uusissa vaatteissa. He tavoittelevat kaikille yhteistä, eri maailmankatsomuksia tasaveroisesti käsittelevää oppiainetta.

Jouluseimi ja itämaan tietäjät

Jouluseimi

Kuvassa on jouluseimi Agricolan kirkossa Helsingissä.

Uskontoa rekisterikilpiin?

BBC kertoo, että Yhdysvalloissa tuomari Cameron Currie on estänyt Etelä-Carolinan osavaltiota laskemasta liikkeelle kristillisiä autojen rekisterikilpiä. Kilvissä olisi ollut ristin kuva ja teksti ”I Believe”.

Osavaltion varakuvernööri André Bauer kannatti kilven hyväksymistä. Hänen mukaansa on naurettavaa, ettei yli sadan olemassaolevan kilven joukossa ole yhtään kristillistä vaihtoehtoa.

Etelä-Carolinan osavaltion erikoiskilpisivusto oli tätä kirjoittaessani kaatunut. Liekö uutisen aikaansaaman liikenteen ansiota? Löysin kuitenkin kesäkuisen uutisen, jossa kerrottiin osavaltion suunnitelmista myöntää teemakilvet luonnonystäville, ympäristönsuojelijoille ja maanviljelijöille. Uutisessa myös mainittiin, että kilpiä on aiemmin myönnetty esimerkiksi amatööriradiolle ja jalkapallojoukkueelle.

Agricolan perinnemessu keskusteluttaa

Agricolan kirkon saarnatuoli

Agricolan kirkon sunnuntaimessu klo 12 on nykyisin nimeltään Mikaelin messu (vai pitäisikö sen olla ”Mikaelinmessu”?). Messu pidetään vanhan kaavan mukaisesti ja järjestetään yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja joidenkin kirkollisten järjestöjen kanssa.

Noista kirkollisista järjestöistä on nyt syntynyt kohua, koska ainakaan osa niistä ei hyväksy naispappeutta. Seurakuntayhtymän lehdessä palstaa pitävä nimimerkki Kerettiläinen naljailikin viimeviikkoisessa kirjoituksessaan, että kyseessä on Agricolan ”ensimmäinen todellinen kirkollinen innovaatio”.

Eilisessä lehdessä Agricola-liikkeessä mukana olevien HelsinkiMission ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtajat Olli Valtonen ja Hanna-Leena Nuutinen sanoutuvat irti moisesta. Heidän mukaansa se on projektia vetävän Teemu Laajasalon yksityinen missio. Myös Laajasalo kirjoittaa samaisessa lehdessä olevansa idean takana ja vastaavansa siitä itse.

Vanha kaava vetää väkeä?

Agricolan kirkko sisältä

Mikael Agricolan kirkon päivämessussa oli eilen varsin mukavasti väkeä. Siellä ei ole tullut nyt kesällä käytyä, joten en tiedä, ovatko messun kävijämäärät pysyvämminkin lisääntyneet. Ehtoollisellakin väkeä riitti kolme lähes täyttä pöydällistä.

Agricolan kirkon klo 12 messussa käytetään vanhaa messukaavaa, josta ainakin itseä pidän huomattavasti enemmän kuin uudesta versiosta. Hyvä, jos se on alkanut vetää väkeä. Joskus aikaisemmin kuulin huhuja, että olisivat aikeissa lopettaa koko vanhan kaavan käytön.

Ehkä Agricola-hanke on tuonut uutta virtaa vanhoihinkin toimintamuotoihin.

Saarnavuorossa oli tällä kertaa aluekappalainen Matti T. Amnell. Saarna pohjautui päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 6: 27–31), jossa kehotetaan rakastamaan vihamiehiään.

Ateistinen fundamentalismi

Ateistibussi Helsingissä

Fundamentalismi ei ole pelkästään uskovaisten juttu. Myös ateisteilla on oma fundamentalistisiipensä.

Uskovaisia ja ateististisia fundamentalisteja yhdistää se, että molemmat suhtautuvat yhtä yksioikoisesti uskontojen pyhiin kirjoituksiin – toki päinvastaisista näkökulmista. Minkäänlainen asiayhteyteen asettaminen tai muu tulkinta ei tule kysymykseen; tekstit on luettava niin kirjaimentarkasti kuin vain mahdollista. Siksi fundamentalistit usein päätyvätkin väittelemään keskenään.

Kai Sadinmaa haluaa kirkosta puolueen

Turun tuomiokirkko

Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa kaipaili Sunnuntaidebatissa (HS 19.6.09) poliittisempaa kirkkoa. Hänen mielestään kirkko ei voi olla ”poliittisesti ja ideologisesti neutraali”, koska ”Jumalan valtakunnan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen on väistämättä poliittista.”

Sadinmaa on väärässä. Kristuksen sanoma ei ole poliittinen. Jeesus ei, toisin kuin esimerkiksi Muhammad, opettanut, kuinka yhteiskunnalliset olot pitäisi järjestää. Hän kehotti lahjoittamaan köyhille ja huolehtimaan sairaista, mutta ne ovat ihan päteviä ohjeita yhteiskuntajärjestyksestä riippumatta.

Ararat – armenialaisten pyhä vuori

Iso Ararat

Yli viiden kilometrin korkuinen Ararat on nykyisen Turkin korkein vuori. Armenialaisille se on kuitenkin nimenomaan heidän pyhä vuorensa. Viimeksi vuori oli osa Armeniaa lyhytikäisen ensimmäisen tasavallan aikana, mutta jäi Neuvostoliiton ja Turkin välisessä rajanvedossa vuonna 1922 jälkimmäisen puolelle.

Nykyinen Armenian valtio ei tunnusta rajanvetoon johtanutta Karsin sopimusta. Ararat on kuitenkin onneksi sen verran lähellä rajaa, että se näkyy laajalle alueelle Armenian puolella, myös maan pääkaupunkiin Jerevaniin.

Ararat on varsin vaikuttavan näköinen vuori. Kerrostulivuorena sen rinteet ovat melko jyrkät ja se on paitsi absoluuttisesti, myös suhteessa ympäröivään maastoon. Vuoren huippu on yli neljä kilometriä Armenian ja Turkin rajalla sijaitsevaa Araks-joen laaksoa korkeammalla.

Paasto päättyi pääsiäiseen

Kristus nousi kuolleista ja päätti paaston. Nyt on syytä juhlia.

Söin ensimmäiset pienet suklaamunat jo kymmenisen minuuttia ennen puoltayötä. Pääsiäisyön messu Helsingin tuomiokirkossa kun päättyi jo silloin. Hetken pähkäilin, että pitääkö tässä odottaa puoleenyöhön, mutta katsoin messun kelloa suuremmaksi auktoriteetiksi tässä asiassa.

Kotona sitten syötiin.

Via Crucis ei vakuuttanut

Via Crucis, Helsinki

Kävin naapuriperheen kanssa katsomassa tämänvuotisen Via Crucis -kärsimysnäytelmän. Aikaisempina vuosina se on jäänyt väliin, koska en ole yleensä viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kun näytelmäkulkueen seuraaminen tällä kertaa oli mahdollista, päätin mennä paikalle.

Näytelmä liittyy pitkäperjantain tapahtumiin, mutta jostain syystä tämä pitkäperjantain esitys oli kenraaliharjoitus. Varsinainen näytelmäesitys on pääsiäislauantaina.

Pitkäperjantain pituudesta

Jeesus ristillä

Tänään on pitkäperjantai, ja pitkältä se yleensä tuntuukin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) sivuilla kerrotaan, että nimi on suora käännös ruotsista. Myös englanniksi on joskus aikaisemmin sanottu Long Friday, mutta nykyisin se on yleisesti ”hyvä perjantai”, Good Friday.

Pitkäperjantaina muistetaan Kristuksen kärsimystietä ristille ja kuolemaa, ja ”pitkä” kuvaa siten päivän surullista luonnetta. Toisena vaihtoehtona kerrotaan, että nimitys viittaa siihen, että joskus ennen muinoin pitkäperjantain messut kestivät pitkälle iltapäivään asti. Pitkäperjantaina oltiin kirkossa pitkään.

Huomenna on palmusunnuntai

Huomenna on palmusunnuntai, joka on paastonajan viimeinen sunnuntai. Siitä alkaa hiljainen viikko tai piinaviikko, miten sitä sitten haluakaan kutsua.

Tämä paasto ei ole tuntunut niin pitkältä kuin edelliset. Aika on lentänyt lähes siivillä. Ehkä se johtuu Marin minulle suunnittelemasta paastoruokavaliosta, jonka ansiosta lihattomuus ja suklaattomuus ei ole ollut aivan yhtä tuskaa kuin useimpina vuosina. Tai ehkä tähän vain alkaa tottua.

Tuhansien ristien kukkula Liettuassa

Ristikukkula, Liettua

Sarjassa ”kaivanpa vanhoja kuvia tietokoneelta” olen edennyt jo vuoteen 2005. Tällä kertaa vuorossa on kuvia Šiauliain kaupungin lähellä Liettuassa sijaitsevalta Ristikukkulalta, jossa kävin tuon vuoden lokakuussa.

Liettuan-vierailu oli osa kavereiden kanssa tehtyä automatkaa Kroatiaan ja takaisin. Paluumatkan ajoimme Baltian kautta, ja silloin yhtenä vierailukohteena oli tuo kyseinen kukkula.

Milloin paasto alkaa?

Eilen oli laskiaissunnuntai ja huomenna on laskiaistiistai. Pääsiäispaasto alkaa siis olla käsillä.

Olen pitänyt ruokapaaston jo muutamana vuonna, ensimmäinen kerta oli muistaakseni keväällä 2000. Alkuun paaston pituus oli minulle vähän epäselvä. Tiesin sen kestävän laskiaisesta pääsiäiseen ja olevan pituudeltaan 40 päivää, mutta ongelmaksi jäi, että päivien määrä ei täsmännyt. Niinpä parina ensimmäisenä vuonna päätin paaston jo palmusunnuntain jälkeen, kun 40 päivää tuli täyteen.

Jeesus ja joulu

Jeesus

Helsingin Sanomain HS-raadin kanta viimeisimpään kysymykseen, tarvitseeko joulu Jeesusta, ilahduttaa. Selvä enemmistö, 62 prosenttia, on sitä mieltä, että tarvitsee. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että Jeesusta tarvitaan vain kaupallisen joulun myyntitykiksi, mutta toisaalta ei-vastausten joukossa on niitä, joiden mielestä Jeesusta ei tarvita sen takia, että joulun sanoma on jäänyt kaupallisuuden alle.

Kysymyksen voi ymmärtää monella tasolla. Useimmat niistä, joiden mielestä Jeesus kuuluu jouluun, perustelevat kuitenkin joulun kristillisyyden, kuten pitääkin. Myös monet kirkkoon kuulumattomat ja uskoa tunnustamattomat painottavat tätä, mikä sekin ilahduttaa.

Kiihkeät ateistit

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti kunnallisvaaliblogissaan Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin liittyvästä ihmisvihasta. Varsinainen myrsky syntyi kuitenkin siitä, kun hän kytki kuvioon mukaan ateismin:

Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö – ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle.

Kristillinen ympäristöseminaari

Risti Karibiterritoriossa

Suomessa toimii kansainvälinen kristillinen ympäristöjärjestö, jolla on ainakin kotisivujensa mukaan kovin pitkä nimi ”A Rocha Suomi-Finland, Kristityt luonnon puolesta ry”. En tiedä yhdistyksestä juuri mitään. Toiminnan painopisteenä näkyy olevan luontoretkien järjestäminen sekä perheille suunnattu ympäristökasvatus. Varmaankin ihan hyvää työtä.

A Rocha järjestää syyskuussa myös kristillisen ympäristöseminaarin, jonka sisältö vaikuttaa mielenkiintoiselta. Harmi vaan, että se on minun kannaltani kaukana Turussa. Tuskin siis tulee lähdettyä paikalle, mutta mainostetaan sitä nyt kuitenkin täällä.

Ei profeetta omalla maallaan

Agricolan kirkon saarnatuoli

Eilisessä messussa Agricolan kirkossa oli oikein kesäinen tunnelma ainakin siinä mielessä, että kaikki tuntuivat olevan kesälomalla. Kukaan ei muistanut kertoa synnintunnustuksen numeroa, pari virttä veisattiin eri järjestyksessä kuin ne oli taululle merkitty ja pappi luki evankeliumitekstin kahteen kertaan.

Messun jälkeen kuulin vielä sivusta, kun joku morsiuspari (tai lähinnä morsian) tiuski papille siitä, että heidän kuulutuksensa oli jätetty lukematta.

Mikä siinä onkin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin usein ne sitten kerääntyvät ja menevät pieleen oikein joukolla?

Osa sekaannuksista saattoi johtua siitä, ettei liturgia- ja saarnavuorossa ollut pastori Tiina Silvo välttämättä ollut kauhean tottunut Agricolassa noudatettavaan vanhaan messukaavaan. Tuo evankeliumipätkä taitaa olla niissä vähän eri kohdissa, ja nyt tuli luettua molempien mukaan. Mutta kertaushan on opintojen äiti. Itse saarna oli kuitenkin varsin mainio.

Kuinka käytät talenttisi?

Helsingin tuomiokirkko sisältä

Viime sunnuntain messussa evankeliumitekstinä oli hankalankuuloinen vertaus isännästä, joka maasta poistuessaan uskoi palvelijoilleen eri määriä rahaa hoidettavakseen (Matt. 25:14-30). Viisi talenttia saanut sijoitti ne, ja hankki toiset viisi lisää, ja kaksi talenttia saanut teki vastaavan tempun. Mutta yhden talentin saanut hautasi rahan maahan ja palautti isännän palatessa tälle vain omansa. Isäntä suuttui:

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Tiede, totuus ja elämä

Agricolan kirkon torni

Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli ”Totuus ja harha”.

Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit