ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

kulutus

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "kulutus".

Café La Famille, Tampere

Teetä ja suklaakakkua

Tuntemattomassa kaupungissa on useita eri tapoja valita kahvila.

Usein haluaa mennä kahvilaan, joka on kivalla paikalla veden äärellä, puistossa tai vaikkapa jossakin historiallisessa rakennuksessa. Toisaalta, vaatimattomammalla paikalla sijaitseva kahvila joutuu kilpailemaan jollakin muulla: laadulla, hinnalla, palvelulla tai jollakin yhdistelmällä niistä.

Tampere ei toki ole minulle enää aivan tuntematon kaupunki, mutta sikäläisiä kahviloita en juuri tunne. Kävin siellä viimeksi juhannuksen jälkeen, ja halusin kahvilaan, josta saisi hyvää teetä ja kakkua. Koska en tiennyt, mistä sellaista saa, päätin valita kahvilan, joka ei ainakaan kilpailisi sijaintinsa viehättävyydellä.

Onnibussin kyydissä Turkuun ja Tampereelle

Onnibus-halpabussit

Sääntelyn murtuminen avaa uusia mahdollisuuksia kilpailulle linja-autoliikenteessä, ja tähän rakoon on tarttunut uusi halpabussien verkosto Onnibus.

Ensimmäinen reitti Tampereelta Poriin on ollut käytössä jo vuoden alusta asti. Kesäkuussa aloitettiin liikenne Helsingistä Tampereelle ja Turkuun.

Kävin testaamassa molemmat Helsingistä lähtevät reitit. Joistakin minulle tuntemattomista byrokratian kiemuroista johtuen Turun Onnibussi lähtee Kampin bussiterminaalista, mutta Tampereen linja Postitalon pysäkiltä Kiasman edestä.

Tampereen suunnan bussit on hiottu Onnibus-konseptiin Turun linjaa huolellisemmin. Silmiinpistävin ero on bussin väritys: Tampereelle ajetaan Onnibussin punavalkoisessa kuosissa, mutta Turkuun menevissä sinivalkoharmaissa lukee ”Mikko Rindell”.

Groupon-CityDeal on šoppailun Ryanair

Groupon CityDeal

Kimppaostamispalvelu Grouponista otettiin yhteyttä. Tarjosivat lahjakorttia palveluunsa vastineeksi siitä, että kirjoitan kokemuksestani jutun tähän blogiin.

Otin tarjouksen vastaan ja kävin Marin kanssa dim sum -brunssilla. Tällä kertaa kirjoitan itse Grouponista, jota myös nimellä CityDeal välillä kutsutaan.

Grouponin kautta ostamisesta tulee mieleen Ryanair (molempien palveluita olen nyt käyttänyt kerran). Hinnat saattavat olla hyvinkin edullisia, mutta ehdot ja ohjeet on syytä lukea tarkkaan.

Kannattaa katsoa myös se, missä palvelu sijaitsee. Aivan kuten Ryanairkin lentää usein syrjäisille kakkoslentokentille, ovat Grouponinkin tarjousravintolat ja -kaupat välillä jossakin vähän keskustasta sivummalla. Eivät tosin aina.

Dim sum -brunssi ravintola Asia I:ssä

Dimsum-brunssilla ravintola Asia I:ssä

Hietalahdenrannassa sijaitseva Ravintola Asia I on profiloitunut vähän paremman tason kiinalaiseksi ja yleisaasialaiseksi ravintolaksi. Paikka Hietalahden altaan äärellä on hieno, ruoka ei ole aivan sitä samaa mitä kiinalaisissa yleensä, ja hintatasokin on selvästi korkeampi.

Sunnuntaisin ravintolassa on ollut vuoden alusta alkaen dimsum-brunssi, jonka juttu ovat taikinakuoriset nyytit. Wikipediassa kerrotaan, että dim sum on suosittu aamiainen tai lounas. Kävin Marin kanssa eilen kokeilemassa, kuinka se toimii brunssina.

Brunssin normaalihinta on 16 euroa, mutta Grouponin kautta sen sai tarjouksena tuohon hintaan kahdelle. Me emme itse asiassa maksaneet sitäkään, koska olin saanut lahjakortin ilmaiseksi.

Ilmaista brunssia ei kuitenkaan ole, joten lupasin, että vastineeksi Groupon-lahjakortista kirjoitan palvelusta jutun tänne blogiini. Bloggaan siis tällä kertaa ruokapalkalla.

Harhaanjohtava päivälippumainos ja sekavaa HSL-kieltä

HSL:n päivälipun mainos

Metroasemilla on HSL:n mainosjulisteita, joissa sanotaan: ”Matkusta vaikka koko viikko vuorokausilipulla”.

Jos kyseessä olisi normaali kaupallinen mainos, voisi luulla, että käynnissä on tarjouskampanja. Osta vuorokauden lippu, mutta matkustakin sillä koko viikko. Ei lainkaan hassumpi tarjous olisikaan.

HSL-kielellä mainoksen sisältö kuitenkin tarkoittaa, että myynnissä on eri mittaisia joukkoliikennelippuja 1–7 vuorokaudeksi, mutta HSL kutsuu niitä kaikkia nimellä ”vuorokausilippu”.

Jos tuo olisi kaupallisen yrityksen mainos, se olisi jo uhkasakon uhalla kielletty. Sehän aivan selvästi johtaa kuluttajia harhaan.

Julisteesta on tietysti myös ruotsinkielinen versio, mutta sen lisäksi olen nähnyt sitä myös ainakin englanniksi ja venäjäksi. Tarkoitus on siis harhauttaa myös kaupungissa vierailevia matkailijoita. Ei rakenna hyvää Suomi-kuvaa tällainen todellakaan, ei.

Fazerinaa saa myös jäätelönä

Fazerina-jäätelö

Säät alkavat taas olla kesäiset ja niinpä ulkona jäätelö maistuu. Pitäähän siitä blogissakin kertoa.

En ole aivan varma, onko Fazerina-jäätelö tämän kesän uutuus vai vanhempi tuote, mutta itse en sitä ollut aikaisemmin maistanut. Ostin tuutin Kasarmitorin S-marketista.

Itse jäätelö on varsin vaisun makuista. Jos en tietäisi sen olevan Fazerinaa, en tunnistaisi. Tuuttia syödessä Fazerinan maku on kuitenkin voimakas, mutta se ei johdu jäätelöstä vaan seassa olevista paloista Fazerina-suklaata. Niitä jäätelö sisältääkin varsin paljon.

Kokonaisuutena Fazerina-tuutin syöminen muistuttaakin enemmän sitä, kun söisi vähän jäätelöä ja pari palaa Fazerinaa. Se toimii kuitenkin varsin hyvin. Fazerina on hyvää suklaata, ja maistuu se jäätelönkin kanssa.

Fazerin mansikkavaniljasuklaa on laimea kokemus

Fazer mansikka-vanilja-suklaa

Kirjoitin viime viikolla Maraboun mansikkasuklaasta, jonka totesin yllättävän hyväksi. Huomasin pian sen jälkeen, että Fazeriltakin on tullut uusi mansikkasuklaa. Tai tarkalleen ottaen kyseessä on suklaa, jossa on makuina sekä mansikka että vanilja.

Pitihän sekin kokeilla. Kokemus oli valitettavasti melko laimea. Mansikan aromit eivät päässeet ollenkaan samalla lailla esiin kuin Maraboun suklaassa.

Perusidea molemmissa on sama: maitosuklaata ja kuivattuja mansikanpaloja. Fazerilla on siis mansikan lisäksi myös vaniljan aromia mukana. En osaa sanoa, voisiko ero johtua siitä. Ehkä vanilja ei sovi mansikkasuklaaseen?

Voi tietysti myös olla, että Maraboun mansikkasuklaan lataamat suuret odotukset aiheuttivat pettymyksen. Kun kuitenkin yleensä pidän Fazerin suklaista enemmän, niin kai sitä odotti Fazerilta enemmän tälläkin kertaa. Levyjä pitäisi maistella rinnakkain, jotta vertailu olisi pätevä.

Maraboun mansikkasuklaa on yllättävän hyvää

Marabou Jordgubb -mansikkasuklaa

Kävelin eilen Otonkulman Siwan ohi Mikkelissä ja näin kaupan edessä mainoksen Maraboun mansikkasuklaasta, jota uutuudeksi sanottiin. Pitäähän sitä kokeilla, ajattelin, käännyin takaisin ja menin kauppaan.

Vaikka Siwa ei suuren suuri kauppa olekaan, niin mainostettua levyä ei meinannut millään löytää. Suklaahyllyssä oli kyllä muita Maraboun suklaalevyjä, joita jollakin bonuskortilla olisi saanut tarjoushintaankin.

Lopulta kaupan myyjä opasti minut erään hyllyn päätyyn. Levyt oli aseteltu niin, että osuvat satunnaisen kaupassakävijän silmiin, mutta etsimällä niitä ei osannut juuri sieltä hakea.

Suklaalevyn päällä luki isolla Jordgubb. En antanut pakkoruotsin tällä kertaa haitata, vaan ostin kerralla kaksi levyä. Luki levyn sivussa vähän pienemmällä ihan suomeksikin, että ”Mansikka”. Maksoivat yhteensä tasan viisi euroa.

Dominicalla tehdään erinomaista kookossaippuaa

Kookossaippua

Dominicalla ei liiemmin ole muita vientituotteita kuin banaanit, mutta vientitilastoissa näkyy myös saippua. Saaren länsirannikolla sijaitsee perinteikäs Dominica Coconut Products Ltd:n saippuatehdas, jossa, kuten tehtaan nimestäkin voi arvata, valmistetaan saippuaa kookosöljystä.

Turisteille Refresh-kookossaippuaa myydään muun muassa pienissä matkamuistopaketeissa, joihin on koottu erilaisia dominicalaisia tuotteita: saippuan lisäksi karibien käsitöitä sekä Bellon maustekastiketta ja guavamarmeladia.

Dominicalaiset ovat ylpeitä kookossaippuastaan ja kehuvat sitä estottomasti. Täytyy tunnustaa, että itselleni sen erinomaisuus ei aivan avautunut, mutta se voi johtua siitä, että en oikein ylipäänsä välitä palasaippuasta. Äitini kuitenkin ihastui saippuaan kovin käydessään reilut kymmenen vuotta sitten Dominicalla minua tapaamassa.

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Kenwood-merkkinen uunin ja mikroaaltouunin yhdistelmä

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

Rivo makeinen Haribo-karkkipussissa

Rivo Haribo-karkki

Ostin Haribon Stjerne Mix -makeispussin Viking Mariellan tax free -myymälästä jokin aika sitten. Laivan hytissä karkkeja syödessäni huomio kiinnittyi erikoisen muotoiseen makeiseen. Ainakin minusta tuo oheisessa kuvassa näkyvä makeinen muistuttaa kovasti miehen sukuelintä.

Varsin erikoinen aihe karkin muodoksi Haribolla. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen asiasta, joka kuuluisi lapsen suuhun. Tai kuten Haribo karkkipussin päällä kertoo (ks. kuva alempana): ”Kids and grown-ups love it so.” Eli aikuisetkin tykkää.

Karkkipussin päällä on rivi kuva-aiheita, joiden mukaan muotoiltuja karkkeja pussista löytyikin. Penistä ei sentään siihen ole piirretty. Eniten se muistuttaa kuvarivin vihreää tuttia, mutta on vähän liian kaukana siitäkin ollakseen vain vahingossa siitä toisennäköiseksi epämuodostunut.

Serlan vessapaperi pärjäsi ruotsalaistestissä

Serla wc-paperi

Tuli naapurissa käydessä katseltua Ruotsin televisiota. Itsellänihän ei telkkaria ole, ja vaikka olisikin, niin voisi ruotsalaiskanavien katselu jäädä vähälle. Kyläillessä sitä nyt tuli kuitenkin nähtyä. Tällä kertaa ruudusta näkyi jokin ruotsalainen kuluttajaohjelma, jossa vertailussa olivat vessapaperit.

Ensin vedettiin rullat pitkiksi ja katsottiin, mikä papereista ylettää pisimmälle. Ylivoimainen voittaja tässä lajissa oli Serlan paperi.

Sitten laitettiin rullat vaa’alle punnittaviksi ja vertailtiin kilohintoja. Todettiin, että Serla oli myös halvinta.

Kolmannessa testissä mitattiin lujuutta jonkin tekosormen ja vetolujuusmittarin avulla. Osoittautui, että kestävintä papereista oli Serla.

Prodigen näppäimistö ottaa kantaa

Prodige langaton näppäimistö

Ostin kesällä Verkkokauppa.comista Prodige-merkkisen valkoisen langattoman näppäimistön. Siinä on sekä hyviä, huonoja että omituisia puolia. Aloitetaan vaikka niistä hyvistä.

Langattomuus on tietysti etu sinänsä, johto olisi vain tiellä. Myös valkoinen väri on etu: yöllä työskennellessä näppäimet näkee näytöstä kajastavalla valolla eikä siten välttämättä tarvitse muuta valonlähdettä.

Kolmas etu on se, että näppäimistön asettelu on uuden SFS-standardin mukainen. Näppäimistöltä löytyvät suoraan niin tanskalaisten ja norjalaisten käyttämät æ ja ø -kirjaimet kuin myös islantilaiset ð ja þ. Itselleni olennaisempaa on kuitenkin se, että hatulliset merkit, kuten š ja ž, on helppo tehdä. Niitä tarvitsee esimerkiksi translitteroitaessa venäläisiä nimiä suomenkieliseen tekstiin.

Fazerin joulusuklaa taas kaupoissa

Fazer Joulusuklaa

Se ilo joulusesongin alkamisessa vuosi vuodelta aikaisemmin on, että Fazerin mainio joulusuklaa tulee saataville jo lokakuussa. Iloa tosin hälventää kyseisen suklaan kovin korkea hinta. 300 gramman levystä saa maksaa lähes neljä euroa.

Joulusuklaan maku on kuitenkin niin hyvä, että aina silloin tällöin kannattaa silti herkutella. Maitosuklaan seassa on piparia, mantelia ja omenanpaloja. Suklaassa maistuvat joulun mausteet kardemumma, neilikka, kaneli ja inkivääri. Onhan se jouluista, mutta silti hyvää jo lokakuussa. Vähän kirsikkaakin taitaa olla mukana.

Levyn käärepaperissa annetaan ymmärtää, ettei itse pohjana käytetty suklaakaan olisi mikään Fazerin normaalivalikoiman maitosuklaista. Fazerin mukaan ”joulun tuoksut ja maut vaativat aivan oman suklaansa”.

Ikean ledivalot keittiön kattoon

Ikea Dioder led

Keittiönurkkauksemme vanha kattovalaisin lopetti toimintansa jo joskus keväällä. Pelkkä lampun vaihtaminen ei riittänyt, vika oli jossakin pidemmältä. Aika laholta se jo näyttikin, ja sähköviritykset katossa näyttivät lähes yhtä vanhalta kuin pian satavuotias talokin.

Vanha lamppu oli myös vähän tiellä. Kotimme takaosassa, siis myös keittiön päällä, on tavaraparvi. Korkeutta ei siksi ole kovin paljon, ehkä noin 220 cm. Etenkin keittiökulmauksesta sängylle noustaessa vanha kattolamppu heilui aina tiellä. Mietimme siksi tilalle jonkinlaista plafondityyppistä, katossa kiinni olevaa valaisinratkaisua.

Valoisa kesä meni hyvin ilman kattovalaisintakin, mutta syksyn tullen asia tuli jälleen ajankohtaiseksi. Olin Clas Ohlsonilla jo katsellut yhtä kattoon upotettavaa ledivalosarjaa. Vantaan Ikean valaisinosastolta bongasin kuitenkin neljän valaisiminen ledisarjan (Dioder monikäyttövalaisin). Hintaa sillä ei ollut kuin 19,95 euroa, eli noin kolmannes Clas Ohlsonissa tarjolla olleesta sarjasta.

Paahdettu matee maistuu pehmeämmältä

Paahdettu matee

Kuten teestä, myös mateesta on saatavilla sekä vihreä että musta versio. Mateen ollessa kyseessä tummempaa väriä ei kuitenkaan tehdä fermentoimalla vaan paahtamalla.

Paahdetun, mustan mateen maku on pehmeämpi kuin vihreän. Vihreäkin kyllä pehmenee useammalla haudutuksella, mutta paahdettu matee on pehmeää ja aromikasta heti ensimmäisellä kerralla. Toisaalta paahdetusta versiosta ei useampia haudutuksia kannata edes ottaa, sillä seuraavista tulee vain vetisiä.

Minulle paahdettu versio mateesta on itse asiassa se ensimmäinen, jota maistoin joskus vuosia sitten. Sen jälkeen karvas vihreä matee ei ensin maistunut erityisen hyvältä, mutta sitten siihenkin on tottunut – etenkin kun muistaa huuhdella lehdet ja ottaa useamman riittävän pitkän haudutuksen. Paahdettu matee on helpompi. Sitä ei tarvitse huuhdella ja haudutuskin on nopeampi, 5–10 minuuttia riittää oikein hyvin.

Kompressorin täytetyt letut täyttävät mahan

Ravintola Kompressorin täytetty lettu, Tallinna

Haeskellessani netin kautta edullisia, mutta silti hyviä ravintoloita Tallinnasta, törmäsin useisiin kehuviin arvosteluihin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta ravintola Kompressorista. Olihan se siis käytävä kokeilemassa, kun olin Tallinnassa eilen.

Kompressor sijaitsee Rataskaevu-kadun varrella lähellä Raatihuoneentoria. Ravintolasali on vähän hämyinen. Koska päivä oli muutenkin synkkä ja sateinen, niin valoisampi tila olisi sopinut paremmin, mutta normaalisti hämäryys ei haittaisi. Sisustuksessa on ilmeisesti tavoiteltu teollista tunnelmaa, kuten nimikin antaa olettaa.

Palvelu oli aavistuksen tympeän oloista, mutta sellaiseen on Virossa tottunut. Monet asiakkaista vaikuttivat olevan matkailijoita, jotka varmaankin olivat löytäneet ravintolan nettiarvostelujen kautta, kuten minäkin. Aivan sattumalta Kompressoriin on hankala törmätä, sillä se on melko huomaamaton eikä Rataskaevu ole vanhan kaupungin vilkkaimpia katuja.

Koirat mukaan kahvilaan

Bichon Frisé koirapuistossa

Ensi vuonna koirat saa ottaa mukaan kahvilaan ihan luvallisesti, kertoo Yle Turku. Asetus, jolla se sallitaan, on tosin vasta ehdotus, joten ihan varma ei uskalla vielä olla. Nykyäänhän elintarvikehuoneistossa, kuten virallinen termi kuuluu, sallitaan vain viralliset opas- ja avustajakoirat.

Toivottavasti asetus hyväksytään – ja toivottavasti kahvilanpitäjät innostuvat asiasta. Mikään pakko koiria ei ole päästää kahviloihin tai ravintoloihin jatkossakaan, vaan siitä päättää paikan omistaja.

R-Kioskeja voisi olla tiheämmässäkin

Tehtaankadun R-Kioski, Helsinki

R-Kioskit ovat uusimassa ilmettään. En tiedä, kuinka kauan sitten muutos on alkanut, mutta nyt se on ehtinyt tänne Helsingin eteläisiinkiin osiin. Kotiani lähin R-kioski muutti hieman lähemmäksi Tehtaankadulle ja avasi ovensa ketjun uudessa kuosissa.

Pidän Ärrän konseptista ja etenkin luovasta tavasta yhdistellä siihen uudenlaisia palveluita. Junalipun olen joskus R-kioskin tiskiltä hakenutkin. Ärräpakettia en ole kokeillut, mutta sekin vaikuttaisi olevan perinteistä postipakettia joustavampi.

Uuden kioskin ikkunassa lukee isolla ”Herkkupaikka” ja ”Delitori”. Onko R-Kioski nyt siis astumassa kahviloiden reviirille? Se olisi tietysti ikävää, jos Ärrä kuihduttaisi läheltään perinteiset kahvilat pois, mutta toisaalta kilpailu kyllä yleensä piristää alaa kuin alaa.

Cornetto-jäätelöt: pistaasi-suklaa ja sitruuna

Cornetto-jäätelötötteröt

Paasto päättyi pääsiäiseen ja aurinkokin on paistellut. Siinäpä parikin hyvää syytä ostaa jäätelöä.

GB Glacen (Unilever) Cornetto-jäätelöt eivät ole koskaan olleet varsinaisia suosikkejani. Huomasin kuitenkin S-marketin pakastealtaassa pistaasi-suklaatötterön, mikä herätti mielenkiintoni.

En itse asiassa yleensä erityisemmin pidä pistaasijäätelöstä, koska siinä on vähän marsipaanimainen maku. Halusin kuitenkin kokeilla, toimisiko maku yhdessä suklaajäätelön kanssa. Ja toimihan se.

Esters The & Kaffehandel, Tukholma

Esters The & Kaffehandel, Tukholma

Kävin maaliskuussa siskoni kanssa Tukholmassa. Laivalle palatessamme osuimme kiinnostavan näköisen tee- ja kahvikaupan kohdalle. Pitihän se käydä katsomassa sisältäkin.

Kotisivujensa mukaan Esters The & Kaffehandel eli Esterin tee- ja kahvipuoti on Ruotsin vanhin teehen ja kahviin erikoistunut kauppa. Kyltissä näkyy liikkeen perustamiseen viittaava vuosiluku anno 1899.

En tiedä, kuinka alkuperäinen sisustus on, mutta kauppa oli sisältä miellyttävän vanhanaikainen. Sen yhteydessä oli myös viihtyisän näköinen kahvila, mutta sitä emme valitettavasti ehtineet tällä kertaa testaamaan

Lidl uusi maitosuklaansa huonommaksi

Lidl-suklaa

Lidlin edullinen Fin Carré -maitosuklaa myydään nyt uusitussa muovikääreessä. Se ei sinänsä ole välttämättä huono uudistus, koska aikaisemman paperikääreen sisällä ollut folio tuskin oli kovin ympäristöystävällinen ratkaisu. Valitettavasti muutos ei kuitenkaan jäänyt vain kääreen uusimiseen.

Lidlin maitosuklaa on tähän asti ollut hinta-laatusuhteensa ansiosta yksi eniten kuluttamistani tuotteista. 49 sentillä on saanut sata grammaa varsin kelvollista maitosuklaata. Toki kalliimmalla saa parempaakin, mutta on moni hintavampi jäänyt maultaan huonommaksikin.

Uudessa maitosuklaassa kaakao ei enää maistu kuten ennen. Sen huomaa jo väristä (ks. kuva tämän artikkelin lopussa): vanha suklaa oli paljon tummempaa. Vielä selvemmin sen huomaa kuitenkin mausta. Kaakaon tilalle on tullut makeutta, tai oikeastaan äitelyyttä.

Saako Magic Tea -keittimellä kunnon teetä?

Tefal Magic Tea -teenkeitin

Minut tunnetaan teen suurkuluttajana, ja niinpä sain joululahjaksi Tefalin valmistaman Magic Tea -teenkeittimen. Myönnän, että minulla oli jonkin verran ennakkoasenteita sitä kohtaan. Siinähän teetä ei varsinaisesti hauduteta, vaan se suodattuu teesihdin läpi keittämisen aikana – vähän samaan tapaan kuin tavallisessa kahvinkeittimessä.

Tefal Magic Tea -keitin onnistui kuitenkin osin yllättämään minut. Sillä sai kuin saikin tehtyä aivan kunnollista, jopa suorastaan hyvää, teetä. Kaikkeen teenkeittoon se ei kuitenkaan sovellu.

Omimmillaan teenkeitin on peruslaatuisen mustan teen kanssa. Mustat assam– ja ceylon-teet lienevät eniten länsimaissa juotuja teelaatuja, joten ei ihmekään, että keitin on optimoitu niitä ajatellen. Myös monet maustetut teet on tehty niitä pohjana käyttäen.

Junalippujen hinnat nousivat jälleen

R-juna Pasilassa

Uutinen junalippujen hintojen nousemisesta oli päässyt menemään minulta ohi. Tai ehkei se ollut lainkaan uutinen – ainahan ne vuodenvaihteessa nousevat. VR kuvaa tiedotteessaan korotuksia ”maltillisiksi”.

Tampereella pitäisi käydä, joten katsoin miltä hinnat näyttävät. Pendolinomatka Helsingistä Tampereelle maksaa nykyisin 34,90 euroa. Halvemmallakin pääsee: R-junalla matka maksaa 23,10 euroa. Erotus on peräti 11,80 euroa.

Laskeskelin, että hitaammin matkustamalla pääsee ihan kelvollisille tuntipalkoille. Pendolino taittaa matkan 37 minuuttia nopeammin, joten ylimääräisestä istumisesta lähijunassa tienaa 19,14 euroa tunnissa nettona.

Kenelle Fujifilm Finepix HS10 on suunnattu?

Fujifilm Finepix HS10

Kuten pari viikkoa sitten kerroin, ostin uuden kameran. Fujifilm Finepix HS10 on niin sanottu superzoom-kamera, jossa on laajakulmasta pitkään teleen ulottuva kiinteä zoomobjektiivi sekä laajat käsisäätömahdollisuudet.

Kameraa nyt jonkin aikaa käytettyäni olen pähkäillyt, että kenelleköhän se on mahdollisesti ajateltu suunnata. Sen erilaiset säätömahdollisuudet ovat nimittäin niin laajat, että saadakseen niistä täyden hyödyn, on oltava suhteellisen innokas valokuvauksen harrastaja. Jos taas harrastaa valokuvausta vakavissaan, niin sitten luulisi kuitenkin mieluummin ostavan täysiverisen järjestelmäkameran.

Mieleeni tuli kuitenkin kolmekin käyttäjäryhmää, joille tällainen kamera sopii aivan erinomaisesti.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit