kuulumiset

Sunnuntaiaamuna Manhattankin on hiljainen

Olen käynyt New Yorkissa kerran aikaisemminkin, mutta siitä on aikaa jo noin 20 vuotta. Muistan, kun tulimme silloisen tyttöystäväni kanssa lentokentältä metrolla kaupunkiin, ja nousimme ylös jossakin Manhattanin keskikaupungilla. Vähän aikaa sitä vain haukkoi henkeään kadunkulmassa katsellen korkeita taloja joka puolella ympärillä.

16.1.2017 | 0 | Lue koko artikkeli »

CouchSurfing on myös koirille

Kuten blogin lukijat lienevät jo huomanneen, meillä on aina välillä vieraina sohvasurffareita, jotka majoittuvat meille yöksi tai pariksi CouchSurfing-verkoston kautta. Yleensä vieraat ovat ihmisiä, mutta itsenäisyyspäivän tienoilla meille tuli ensimmäistä kertaa sohvasurffarikoira.

Rita on kotoisin Ranskasta, mutta oli viettänyt muutaman edeltävän kuukauden omistajansa kanssa Inarissa. Sillä aikaa, kun Rita tutustui helsinkiläisiin koiriin Eiranrannan ja Vuosaaren koirapuistoissa, omistajansa kävi mm. Tallinnassa.

Ritaa parempaa sohvasurffaria meillä ei ole vielä ollutkaan. Saattaa olla, että syyllistyn vähän kaksoisstandardiin, sillä tuskin olisin yhtä ilahtunut ihmisvieraasta, joka rähisisi naapureillemme ikkunassa. Pääasiassa Rita käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin.

14.12.2014 | 0 | Lue koko artikkeli »

Matkalla Punavuoressa ja Kampissa

Kävin tuossa eräänä päivänä matkoilla Punavuoressa ja Kampissa.

Matka ei ollut kovin pitkä, sillä asunhan aivan Punavuoren kupeessa. Matkan tunnelmaa siihen kuitenkin toi joutilas kuljeskelu ympäriinsä. Olin vienyt erään koiran eläinlääkäriin, ja kulutin aikaa odotellen, että minut soitetaan hakemaan se pois.

16.7.2014 | 0 | Lue koko artikkeli »

Dogfien kuvaamisen haasteellisuudesta

Dogfie on kuva, jonka kuvaaja ottaa itsestään koiran kanssa. Olisiko se suomeksi sitten koirutsie?

Monien koirien kanssa haastavaksi kuvaamisen tekee, että kun naamansa laittaa koiran naaman viereen, jälkimmäisestä työntyy ulos kieli, joka alkaa lipoa ensimmäistä. Ihan hauska kuvahan se toki sellainenkin on.

Kun ihmisen ja koiran yhteinen historia on kuitenkin niinkin pitkä kuin se on, niin kuinka tällainen ominaisuus ei ole aikojen kuluessa karsiutunut koirista pois?

30.5.2014 | 3 | Lue koko artikkeli »

Ulkotiskauskausi 2014 alkoi tänään

Yksi katutasossa asumisen hyvistä puolista on, että kotityöt voi sään niin salliessa ulkoistaa ulos. Paitsi, että hyvällä säällä on mukava työskennellä ulkona auringonpaisteessa, on se myös sosiaalista: samalla tulee juteltua ohi kulkevien naapureiden kanssa.

Ulkona tiskaamisessa on myös se etu, että voi roiskia vapaasti. Ja jos ottaa kadulle kaasukeittimen ja paistaa ruoat siinä, niin ei jää käryt asuntoon sisään.

Tänään oli aurinkoinen ja tyyni päivä, ja niinpä aloitin ulkotiskauskauden. Lettuja yksi päivä siinä jo ehdinkin paistella. En ole varma, onko kadulla tiskaaminen jonain aiempinakin vuosina tullut aloitettua jo huhtikuun puolella. Onhan se mahdollista, sillä onhan näitä lämpimiä keväisiä päiviä useimpina vuosina ollut.

27.4.2014 | 0 | Lue koko artikkeli »

S-ryhmän virallisten vaatimusten mukainen ilmoitus

Mikkelin Prismassa ollaan vähän niuholla tuulella. Sinne viemäni ilmoitus myytävästä lumilingosta oli otettu pois ilmoitustaululta. Ilmeisesti syynä oli, etten ohjeiden mukaisesti käyttänyt kaupan omaa lappua, vaan vein sinne itse tekemäni valokuvailmoituksen.

Korjasin asian ja teippasin kuvan kiinni Prisman lappuun. Kirjoitin lapun kulmaan vielä ilmoituksen jättöpäivämääränkin. Jokohan nyt kelpaisi?

Jos tehokas ja muutenkin vallan mainio lumilinko kiinnostaa, niin se olisi yhä myynnissä. Ilmoitus on myös Tori.fi-sivuilla.

28.1.2014 | 2 | Lue koko artikkeli »

Pienesti asumisen A-B-C

Asumismessuilla elokuun lopussa reilut 30 kävijää kyläili kahden hengen miniyksiössämme. Enemmän julkisuutta on kuitenkin tullut sen jälkeen – etenkin tänään, kun Helsingin Sanomat julkaisi jutun asumisestamme.

Kaksi aikuista, kaksi koiraa ja satunnaiset sohvasurffarit 16 neliön yksiössä – kuinka se onnistuu? Koirat tosin eivät ole täällä vakituisesti, vaikka aika usein hoitoon tulevatkin. Ja sohvasurffareiden tullessa Mari yleensä vetäytyy työhuoneellemme Töölöön. Mutta noin pääasiassa asumisemme on kuitenkin näissä 16 neliössä.

Kaikenlaisia ohjeita pienesti asumiseen olisi helppo keksiä. Vaikeammaksi tosin menee, jos niiden pitäisi olla sellaisia, joita itse noudattaa.

6.10.2013 | 0 | Lue koko artikkeli »

Tule meille kylään: urbaanit asumismessut la 31.8.

Pienesti asuminen on paitsi pesämäisen tunnelmallista, myös ekotehokasta. Paitsi, että lämmitettäviä neliöitä on vähemmän, pieniä asuntoja mahtuu samalle alalle enemmän, mikä mahdollistaa korkeammat asukastiheydet ja kaupunkimaiset palvelut kävelyetäisyydellä.

Dodo ry järjestää Helsingissä lauantaina 31.8. Urbaanit asumismessut, joilla esitellään erilaisia tapoja asua viihtyisästi ja kaupunkimaisesti tilaa tuhlaamatta. Meidän kotimme Munkkisaaressa on yksi messukohteista. 16 neliön yksiömme ovet ovat auki Hernesaarenkatu 15:ssä klo 12–18.

Bloggasin asumisestamme tässä blogissa jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Meillä on ollut linjastosaneeraus. Paitsi, että saimme wc:n ja peseytymistilan uusiksi, niin teimme samalla remonttia muuallakin asunnossa. Niinpä täällä näyttää nyt ainakin osin erilaiselta kuin noissa viisi vuotta vanhoissa valokuvissa.

26.8.2013 | 0 | Lue koko artikkeli »

Hirvi juoksee uudessa passissa

Passi vanheni. Piti hankkia uusi. Se onnistuikin varsin kätevästi ja nopeasti. Aika Itäkeskuksen poliisiasemalta järjestyi heti seuraavaksi päiväksi, eikä jonottaa tarvinnut kuten joskus ennen. Valmiista passista ilmoitettiin tekstiviestillä vain kolme päivää myöhemmin. Sitten piti vain mennä taas Itäkeskukseen se hakemaan.

Passikuva oli kuten passikuvat yleensäkin, eli en viitsi sitä laittaa tänne blogiin näytille. Passikuvan hologrammiversio ja joku uusi läpinäkyvään ikkunaan painettu versio taas näyttävät siltä, kuin Jeesus olisi ilmestynyt passini nimilehdelle.

Ei tämä tosin ensimmäinen kerta Jeesuksena ole. Keniassa olivat jo jokinen vuosi sitten sitä mieltä, että olen partani kanssa kovin Jeesuksen näköinen. Saa nähdä, saako raja-asemilla jatkossa kuulla kommenttia, kun passiani tutkiskelevat.

Passissa on kaikkea muutakin uutta ja hienoa, kuten juokseva hirvi.

26.10.2012 | 2 | Lue koko artikkeli »

Elämää ilman jääkaappia

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

24.9.2012 | 2 | Lue koko artikkeli »

Helsingin jalkakäytävien talvikunnossapito

Kävin eilen Pikku-Huopalahdessa. Minulla on normaalistikin tapanani usein kävellä muutamien kilometrien matkat, mutta tällä kertaa olisin varmaankin mennyt raitiovaunulla, jos mukanani ei olisi ollut koira.

Paluumatkalla kävelin Paciuksenkadun kautta. Olin ensin ajatellut kulkea kadun lounaispuolen kevyenliikenteenväylää pitkin, mutta kun liikennevalot menivät punaiseksi juuri edestäni, valitsin kadun koillisreunaa pitkin mäkeä ylös nousevan jalkakäytävän.

Eihän se erityisemmän houkuttelevan näköinen reitti ole, kuten oheisen kuvasarjan ensimmäisestä kuvasta näkyy: kapea jalkakäytävä vilkasliikenteisen kadun kupeessa. Mutta pääsisi mäen silti nousemaan sitäkin pitkin – tai niinhän minä silloin vielä luulin.

14.3.2012 | 0 | Lue koko artikkeli »

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

11.3.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Tulee se kevät sieltä vielä

Vaikka ulkona onkin julmasti pakkasta, lumipyryä ja vaikka mitä muutakin ikävää, niin kyllä se kevät – ja sen jälkeen kesäkin – sieltä vielä tulee. Siitä muistuttamaan ja talvista ankeutta ilahduttamaan laitoin tähän valokuvan voikukista.

Minun piti itse asiassa tarkistaa Wikipediasta, että kyseessä ovat voikukat. Leskenlehdet kun ovat kovasti samannäköisiä ja yleensä ilmestyvätkin keväällä voikukkia aikaisemmin. Nuo kukat ovat kuitenkin voikukkia. Kukkien lehdet sen paljastavat.

Kuvan voikukat ovat viime keväältä. Kuvasin ne Tammasaarenlaiturilla, eli Kaapelitehtaan takana Ruoholahdessa, toukokuun 18. päivänä.

5.2.2012 | 0 | Lue koko artikkeli »

Tätä on talvi

Kävin iltapäivällä kaupassa. Menomatkalla satoi rakeita, palatessa räntää.

Minun piti kirjoittaa tänne blogiin iloisia kesäjuttuja, mutta laitetaan tänne väliin kuitenkin tällainen vuodatus talven ankeudesta.

Katsokaa nyt vaikka tuota kuvaa. Kello on siinä vasta puoli kolme iltapäivällä, ja silti on jo hämärää. Eikä se pimeys pahinta ole, vaan sää. Räntää, rakeita, lumipyryä, pakkasta, niistä on talvi tehty. Ja liukkaista keleistä – joka talvi olen lentänyt nurin monta kertaa. Kuinka selviän sitten, kun minusta tulee vanhus?

Kun alkutalven räntä loppuu, niin sitten tulevat liikkumisen estävät lumikinokset. Joskus kevättalvesta saattaa olla hetkiä, jolloin on auringonpaistetta ja sinänsä ihan kaunista, mutta silti hyytävän kylmää. Talvipukeutuminen pysyy rasitteena kevääseen asti.

10.12.2011 | 0 | Lue koko artikkeli »

Eläviä joulukalentereita Helsingin seudulla

Tapanilan kaupunginosassa Helsingissä on taas tänäkin vuonna jo perinteiseksi muodostunut elävä adventtikalenteri. Ideana on, että joka ilta on ohjelmassa yksi luukku, joka voi olla jokin esitys tai muu tapahtuma.

Kävin viime vuonna katsomassa yhden luukun (kuvassa) äitini kanssa, kun hän oli käymässä Helsingissä. Silloin ohjelmana oli musiikkiesitys omakotitalon parvekkeelta. Laulu oli kaunista ja tarjottu glögi lämmitti. Kannatti käydä.

Tapanilassa kalenteri on nimeltään adventtikalenteri, koska se alkaa jo ensimmäisestä adventista. Toisaalta luukkuja ei näytä tänä vuonna riittäneen aivan joka illalle.

Neljä vuotta vanhassa lehtijutussa (K&K 27.11.07) kerrotaan, että kalenteri olisi ollut Tapanilassa ensimmäisen kerran vuonna 2007. Idea on saatu Keski-Euroopasta.

30.11.2011 | 0 | Lue koko artikkeli »

Vasenkätisten päivä on taas

Tänään 13.8. on taas kansainvälinen vasenkätisten päivä. Tänä vuonna se osuu sopivasti lauantaiksi, mutta vuosittain Akaan Viialassa järjestettävät Vasenkätisten vestivaalit pidettiin silti jostakin syystä jo viikko sitten. En mennyt tänäkään vuonna paikalle. Vuoden vasenkätiseksi olivat valinneet Jörn Donnerin.

Tieteen Kuvalehdessä oli keväällä mielenkiintoinen artikkeli kätisyydestä, sen esiintymisestä eläinkunnassa ja roolista evoluutiossa. Lähestulkoon kaikki eläimet vaikuttaisivat suosivan jompaa kumpaa puolta – jos ei aina kätisyydessä niin sitten vaikka silmäisyydessä.

Ei-laumaeläimillä kätisyydessä on enemmän vaihtelua eri yksilöiden välillä kun taas laumassa suositaan yhdessä samaa puolta. Useimmilla eläimilläkin oikeapuolisuus näyttää olevan yleisempää kuin vasenpuolisuus.

13.8.2011 | 0 | Lue koko artikkeli »

Yö on tehokasta työaikaa

Kauppalehdessä uutisoitiin eilen tutkimuksesta, jonka mukaan työnteko on tehokkaampaa, kun sitä tekee keskittyneemmin lyhyemmissä pätkissä (KL 5.5.11).

Kauppalehti oli otsikoinut juttunsa ”Ole laiska – saat enemmän aikaiseksi”. Kyse ei kuitenkaan ole laiskuudesta, vaan siitä, että kohdistaa työaikansa tehokkaasti. Jos lukee vähän väliä sähköposteja tai vastailee puhelimeen, niin keskittyminen herpaantuu.

Itse olen ratkaissut asian työskentelemällä, kun mahdollista, öisin. Yöllä saa helposti tehtyä työpäivän edestä töitä muutamassa tunnissa. Puhelut eivät häiritse, kun kukaan ei yöllä soita, eikä kukaan odota yöllä lähettämäänsä sähköpostiin nopeaa vastausta.

6.5.2011 | 2 | Lue koko artikkeli »

Vasenkätistä totuttautumista oikeakätiseen kameraan

Uuteen kameraan totuttauminen vie aina jonkin verran aikaa. Toki mitä yksinkertaisemmat kameran toiminnot ovat ja mitä enemmän kuvia ottaa automaattiasetuksilla, niin sitä nopeammin kameran kanssa tulee sujuiksi.

Vasenkätisille ylimääräistä haastetta tuo se, että käytännössä lähestulkoon kaikki kamerat on suunniteltu oikeakätisille. Paitsi, että on opittava käyttämään kaikki painikkeet riittävän nopeasti, ettei varsinaisessa kuvaustilanteissa tarvitse jäädä niitä etsimään, on ne opittava käyttämään väärällä kädellä.

Noin viikko sitten ostamani Fujifilm Finepix HS10 alkaa vähitellen tulla tutuksi. Kamerassa on irrotettavaa objektiivia lukuunottamatta lähestulkoon järjestelmäkameran toiminnot, joten erilaisia painikkeitakin on sen mukaisesti. Useimmat toiminnot löytyisivät kyllä myös valikoiden kautta selaamalla, mutta kuvatessa on parempi osata nopeat näppäinoikotiet.

7.12.2010 | 1 | Lue koko artikkeli »

Oikeakätinen vedenkeitin

Vanhempien luona käydessäni tuskailin vedenkeittimen kanssa. Laitoin siihen vettä ja painoin napista päälle. Vedenkeitin ei kuitenkaan päästänyt inahdustakaan, eikä mitään merkkivaloa syttynyt. Tarkistin johdon ja painoin myös katkaisijaa pistorasian vieressä (siitä syttyi loisteputkivalo). Mikään ei tuntunut auttavan.

Luulin jo joutuvani keittämään teeveden kattilalla, kun vedenkeitin alkoi vaimeasti kohista. Kohta vesi olikin jo kuumaa, ja sain teen hautumaan.

Vedenkeitin oli lähtenyt päälle heti, kun olin painanut sen virtapainiketta. Se vain ei aloittanut kohisemista samantien, kuten oma vanha keittimeni. Lisäksi ongelmana oli se, että vanhempieni vedenkeitin on suunniteltu oikeakätisille: merkkivalo on vedenkeittimen kyljessä sillä puolella, joka osoittaa seinän suuntaan, kun keitin laitetaan alustalleen vasemmalla kädellä.

29.7.2010 | 1 | Lue koko artikkeli »

Alakarppaus tekee nälkäiseksi

Paasto päättyi pääsiäiseen, mutta Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanja on edelleen käynnissä. Loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa.

Paaston aikana painoa lähti kymmenisen kiloa. Nyt täytyisi pitää huoli siitä, ettei sitä tule kauheasti takaisin. Ei tietysti haittaisi, vaikka lähtisi muutama kilo lisääkin. Mari ehdotti, että kokeilisin vähähiilihydraattista ruokavaliota eli ns. karppaamista tai alakarppaamista.

En ole ikinä ollut alakarppaamisesta erityisen innostunut, mutta voihan sitäkin kokeilla. Tähänastisten kokemusten perusteella tämä ei ole oikein minulle sopiva tapa syödä. Vaikka söisi mahansa täyteen, niin silti on nälkä.

23.4.2010 | 6 | Lue koko artikkeli »

Kookosta ja soijarouhetta

Paasto on taas päällä ja kokkailut sen mukaisia. Mari on laatinut minulle kokelman paastoon sopivia reseptejä, joita on helppo valmistaa, jotka pitävät tällaisen isokokoisen miehen pahimman nälän loitolla, ja joiden avulla painostakin lähtisi pääsiäiseen mennessä muutama kilo pois. Ilmeisesti noiden kaikkien tavoitteiden yhdistäminen ei ole aivan triviaalia.

Kokeilin tiistaina ensimmäisen kerran reseptiä, jonka Mari oli nimennyt houkuttelevasti intialaiseksi kookos-soijarouhemössöksi. Siihen tulee pari desiä soijarouhetta, noin 20 grammaa kookoslastuja, punaista masalaa ja suolaa mausteiksi sekä vettä.

25.2.2010 | 0 | Lue koko artikkeli »

Läskit pois, lukutaitoa Nepaliin

Kyllä minultakin varmaan muutama kilo ylimääräistä läskiä löytyy hyvän asian eteen. Tuntematon lahjoittaja on luvannut ostaa suomalaisten laihduttamaa ihraa 15 euron kilohintaan. Maksu menee Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanjan hyväksi.

Laihduttaminen osuu sopivasti paastonaikaan, jolloin kiloja lähtee muutenkin pois. Lieneekö tämä pelkkä yhteensattuma vai harkittu asia? Lahjoittaja on halunnut nimenomaan seurakuntien hoitavan punnitukset, joten ehkä jotakin kristillistä taustaa löytyy. Voi olla, että kampanja on juuri siksi ajoitettu paastokauteen.

Ylimääräistä haastetta tosin tulee siitä, että loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa. Paaston päättymisen jälkeen olisi siis pidettävä kilot kurissa vielä kuukauden ajan.

8.2.2010 | 6 | Lue koko artikkeli »

Syksy on ankeaa aikaa

Alkusyksy on itse asiassa varsin mukava vuodenaika. Etenkin tänä vuonna aurinkoisia päiviä riitti varsin pitkään. Puut ovat kauniita punertavissa ja keltaisissa sävyissään. Lämpötila ei tietysti ole enää kesäinen, mutta kyllä senkin silti sietää.

Nyt ollaan kuitenkin päästy jo siihen vaiheeseen syksyä, josta tuskin kukaan oikeastaan pitää. Tai ehkä jotkut koirat pitävät (tämänsyksyisen hoitokoiramme ansiosta olen ymmärtänyt, mistä käsite ”koiranilma” tulee).

Onneksi on Internet. Enää ei tarvitse lähteä ulos sateeseen päästäkseen vaikkapa yliopiston kirjastoon. Kiitos verkkoaineistojen, fyysiset kirjastot käyvät koko ajan tarpeettomammiksi. Nyt alkaa olla jo vaikea käsittää, kuinka tutkimusta tehtiin ennen Google Scholaria (vaikkei kyseinen palvelu vielä ole päässyt edes pois betasta).

26.10.2009 | 0 | Lue koko artikkeli »

Kitakielekkeen nielaiseminen

Eilen aamulla kurkussa tuntui vähän oudolta. Aivan kuin jokin iso limaklöntti olisi juuttunut jonnekin kitalaen ja kurkun välille. Sitä ei saanut yskäistyä ulos eikä nielaistua, vaan se vain liikkui torven sisällä pientä matkaa edestakaisin.

Sain sen köhittyä sen verran eteen, että yletin ottamaan sormilla kiinni. Oli sen verran tiukassa, etten uskaltanut ryhtyä kovemmin nykimään. Ja aika liukaskin oli. Marikin vähän kurkki suuhuni sisään ja lopulta päädyimme siihen, että kyseessä täytyi olla kitakieleke. Se oli vain jostakin syystä vähän turvonnut ja roikkui hervottomana.

Kitakieleke on latinaksi uvula ja sitä googlettamalla netistä löytyi hyvin englanninkielistä lisätietoa aiheesta. Ensimmäiseksi löytämäni ohje kuului, että pitää syödä paljon jäätelöä, niin sitten se menee ohi.

2.10.2009 | 5 | Lue koko artikkeli »

Vähän käytetty satula

Polkupyöräily on ympäristöystävällinen liikkumistapa. Mutta ei pyöräilemättömyys hullumpi vaihtoehto ole: kun jättää pyöränsä tarpeeksi pitkäksi aikaa käyttämättä, tarjoaa satula hyvän kasvualustan sammalelle.

Mutta kuten edellinenkin tässä blogissa esitelty kaupunkiluonnon laboratorio, taitaa tuokin olla jo historiaa. Pyörä on peräisin taloyhtiömme takapihalta ja hävitettiin muiden hylättyjen pyörien mukana syksyisten pihatalkoiden yhteydessä.

Tai eihän sitä tiedä, jos vaikka joku on ottanut satulan talteen ja kasvattaa siinä sammalta ikkunalaudallaan.

23.9.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »