ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

kuvasarjat

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "kuvasarjat".

Valokuvia Olhavan seudun linja-autoista

Olhavan (Volkhov) bussit

Sarjassa ”laajoja kansanjoukkoja aivan rajattoman paljon kiinnostavat artikkelit” julkaisen tällä kertaa 24 valokuvan sarjan Olhavan seudun linja-autoista.

Olhava (Volhov) on 47 tuhannen asukkaan kaupunki Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Laatokkaan laskevan Olhavajoen kahden puolen. Kaupungin kaksi puoliskoa ovat useamman kilometrin päässä toisistaan.

Kävin Olhavassa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Linja-autot, niin hienoja kuin ne ovatkin, eivät varsinaisesti olleet syynä matkaan. Pääkohteena minulla ja siskollani oli Olhavan lähistöllä sijaitseva Vanha-Laatokka, jota joskus Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksikin tituleerataan.

Olhavan monipuolinen bussikalusto, josta monet yksilöt vaikuttivat olevan ruotsalaista perua, ei kuitenkaan jäänyt ilman huomiotani. Vanhat suomalaiset bussit olisivat toki olleet nostalgisempia, mutta hauskoja olivat nämä ruotsalaisetkin.

Via Crucis 2013 Helsingin kaduilla

Via Crucis, Helsinki

Via Crucis -kärsimysnäytelmä on vuosittainen pitkäperjantain tapahtuma Helsingin kaduilla. Kovin usein en ole sitä päässyt näkemään, koska olemme usein olleet pääsiäisen pois kaupungista. Edellisen kerran näin näytelmän neljä vuotta sitten, ja silloin en ollut erityisen vakuuttunut.

Tänäkin vuonna menin katsomaan näytelmän jo kenraaliharjoitusiltana. Tällä kertaa esityksessä ei ollut päälleliimattua yhteiskunnallista teemaa, mikä ainakin minusta on hyvä asia. Paino oli nyt kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumilla, eli toisin sanoen Kristuksen kärsimystiessä.

Otin tietysti myös valokuvia. Tällä kertaa minulla oli monopodi mukana, minkä ansiosta kuvat eivät ole niin epätarkkoja kuin viimeksi. Toki liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä illassa on silti haastavaa.

Kuvia Suomen ja Ruotsin Karesuvannoista

Karesuvanto ja Karesuando

Jatketaan vielä tätä Lappi-valokuvien sarjaa. Tällä kertaa olisi vuorossa kuvia Karesuvannon kylästä sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Karesuvanto on vähän isompi kylä kuin edellisessä kuvasarjassa esitelty Maunu. Ruotsin puolella on kirkko, kirjasto ja kauppoja, ja Suomenkin puolella ainakin huoltoasema sekä pari baaria. Ruotsin puolella kylä kuitenkin taitaa nykyään olla huomattavasti eläväisempi.

Karesuvanto on lestadiolaisuuden synnyinseutua. Lars Levi Laestadiuksen pirtti on edelleen paikallaan Ruotsin puolella kylää. Se on nykyisin museo, mutta ainakin infotaulun mukaan sitä käytetään edelleen myös hartaustilaisuuksien järjestämiseen.

Kolme kuvaa Maunun kylästä

Maunu, Enontekiö

Maunu on kylä Enontekiön ja Kiirunan kunnissa Suomen ja Ruotsin rajalla, molemmin puolin Könkämäeno-rajajokea. Mökkeilin sen liepeillä noin viikon viime vuoden kevättalvella, ja otin toki myös valokuvia.

Toisin kuin otsikossa sanotaan, kuvia ei varsinaisesti ole vain kolme, vaan yhteensä 30. Tähän blogimerkintään nostan niistä kuitenkin esille kolme, koska ne ovat mielestäni hauskoja, kuvaavia tai sitten jotenkin omituisia.

Kaikki Maunussa ottamani kuvat on otettu Suomen puolella jokea. Osassa toki näkyy Ruotsiakin. Tässä ensimmäisessä kuvassa ei pitäisi näkyä, mutta jotakin kovin ruotsalaista siinä kuitenkin on.

Kallio sai uuden kirkkoherran

Teemu Laajasalo asetetaan Kallion kirkkoherraksi

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

Näin käytät Tallinnan joukkoliikennettä

Tallinnan joukkoliikennettä

Tallinnan joukkoliikenne on vuoden 2013 alusta ollut maksutonta, mutta vain tallinnalaisille. Me muut joudumme yhä maksamaan matkoistamme. Jos vähänkään enemmän Tallinnassa liikkuu, niin kätevin tapa maksaa on hankkia matkakortti. Sellaisen saa esimerkiksi Tallinnan sataman R-kioskista, josta omanikin ostin.

Kuljettajalta voi edelleen ostaa vaihdottoman kertalipun, mutta sellainen maksaa 1,60 euroa. Varaa tällöin pientä rahaa, mieluummin tasaraha, valmiiksi, ja mene sisään etuovesta.

Matkakortti maksaa kaksi euroa, ja sille ladatulla arvolla maksettaessa lippu maksaa 1,10 euroa. Matkakortilla ostettaessa lipun hintaan sisältyy myös tunnin vaihto. Matkakortin kanssa liikennevälineisiin (bussi, johdinauto tai raitiovaunu) voi mennä sisään mistä ovesta tahansa.

Eckerö Linen uusi Finlandia on kallis ja kolkko

Eckerö Line M/S Finlandian kahvila

Joulukuiselta matkalta Eckerö Linen nyt jo liikenteestä poistuneella Nordlandia-laivalla tehdyltä reissulta jäi käteen yksi bonuslippu. Niinpä kävin eilen Tallinnassa ja katsoin samalla, minkälainen alus saman firman uusi M/S Finlandia on.

Tai eihän Finlandia uusi alus ole. Se on rakennettu jo 2001 ja liikennöinyt Välimerellä nimellä M/S Moby Freedom. Kuluneet vuodet näkyvät kuluneisuutena, vaikka kahviloita ja ravintoloita onkin uusittu sen verran, että paikoin Finlandiassa on myös uuden laivan tuntua.

Matka Helsingin Länsisatamasta alkaa kävelemällä valtavan pitkää putkea pitkin laiturialueen päähän, mistä Finlandia lähtee. Laivan sisääntuloaula panelointeineen on kovin kolkko. Ensivaikutelma ei ole hyvä.

Valokuvia Kampin kappelista

Kampin kappeli, Helsinki

Kamppissa avattiin kesäkuun alussa uusi kappeli. Kampin kappeli, tai Hiljaisuuden kappeli, on osa Helsingin designpäävuotta, mutta jää toki paikoilleen vuoden päätyttyäkin.

Olen käynyt kappelissa muutaman kerran ja onhan se hieno. Ainakin se on erilainen kuin ne, missä olen käynyt aiemmin. Puupinta luo omanlaisensa tunnelman kaarevaseinäiseen kappelitilaan.

Siitä en ole varma, kuinka hyvin kappeli toimii hiljentymistilana. Akustiikka on aivan liian hyvä. Ei kannata supista salaisuuksia vieressä istuvalle, koska ääni kantaa vähintään yhtä hyvin kuin Fazerin kupolin alla. Pienemmätkin kolinat ja askeleet kuulee turhankin selvästi.

Aina kun ovi aukeaa, kuuluvat myös eteishallin metelit. Vaikka eteisessä tuntuukin melko hiljaiselta, niin kummasti äänet sieltäkin kantavat sisälle kappeliin. Aivan kuin ne vielä voimistuisivat matkalla. Ja ovi käy tiuhaan, mikä on tietysti hyvä asia.

Onnibussin kyydissä Turkuun ja Tampereelle

Onnibus-halpabussit

Sääntelyn murtuminen avaa uusia mahdollisuuksia kilpailulle linja-autoliikenteessä, ja tähän rakoon on tarttunut uusi halpabussien verkosto Onnibus.

Ensimmäinen reitti Tampereelta Poriin on ollut käytössä jo vuoden alusta asti. Kesäkuussa aloitettiin liikenne Helsingistä Tampereelle ja Turkuun.

Kävin testaamassa molemmat Helsingistä lähtevät reitit. Joistakin minulle tuntemattomista byrokratian kiemuroista johtuen Turun Onnibussi lähtee Kampin bussiterminaalista, mutta Tampereen linja Postitalon pysäkiltä Kiasman edestä.

Tampereen suunnan bussit on hiottu Onnibus-konseptiin Turun linjaa huolellisemmin. Silmiinpistävin ero on bussin väritys: Tampereelle ajetaan Onnibussin punavalkoisessa kuosissa, mutta Turkuun menevissä sinivalkoharmaissa lukee ”Mikko Rindell”.

Valokuvia Helsingin uudesta Baanasta

Baana pyörätie ja kävelyreitti, Helsinki

Helsingin keskustan reunalla on nyt uusi pikaväylä pyöräilijöille ja kävelijöille. Vanhaa ratakuilua pitkin pääsee autoja väistelemättä Ruoholahden ja Jätkäsaaren kulmilta Töölönlahdelle.

Reittiä on mainostettu erityisesti pyöräilijöille, ja heidän kulkuaan se tietysti eniten nopeuttaakin. Jos pyöräilisin, niin minunkin kannattaisi varmaan käyttää uutta Baanaa matkatessani kotoani Munkkisaaresta Rautatieaseman tai Kampin tienoille.

Kävelijöistä reitti palvelee kuitenkin lähinnä niitä, joiden ei sen takia tarvitse tehdä kovin suurta mutkaa.

Ei se silti kävelyreittinäkään yhtään hassumpi ollut. Reitin varrella oli penkkejä, joilla saattoi istahtaa. Ja olihan se hauska katsella kaupungin maisemia uudesta kulmasta alaviistosta. Myöskään liikenteen melu ei kuulunut samalla lailla kuin ylhäällä kaduilla (tosin itse en sille ole kauhean herkkä muutenkaan).

Valokuvia Kilpisjärveltä ja tuntureilta

Kilpisjärvi, Enontekiö

Olen jo pariin kertaan kirjoittanut vierailustani Raittijärvelle (Raittijärven kylä, jumalanpalvelus, valokuvia). Mutta tulihan sillä samalla reissulla käytyä myös Kilpisjärvellä.

Kilpisjärvi on rajakylä Suomen pikkurillissä Käsivarrentien (E8) varrella ja saman nimisen järven rannalla. Aivan vieressä ovat niin Norjan kuin Ruotsinkin rajat. Edellisen kerran kävin siellä keväällä 2000.

Ei olisi kylää tunnistanut samaksi, jos ei komea Saanatunturi tönöttäisi edelleen sen kupeessa. Ei se toki ihan parin talon kylä ollut enää 12 vuotta sittenkään, mutta nyt se oli kasvanut pieneksi lomakaupungiksi. Kohteena se on etenkin norjalaisten suosiossa.

En Kilpisjärven suosiota ihmettele, sillä onhan se hieno paikka. Komeat tunturit ympäröivät kylää joka puolelta. Ja norjalaisille Suomi on hintatasoltaankin suhteellisen edullinen kohde. Komeita maisemiahan heillä riittää omastakin takaa.

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi, Enontekiö

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Maahanmuuttajalähiö talvella: valokuvia Rinkebystä

Rinkeby, Tukholma

Kuten tässä blogissa olen jo kertonutkin, niin viime aikoina on tullut vierailtua suhteellisen usein Tukholmassa. Viking Linen kanta-asiakastarjouksilla sinne kun pääsee välillä muutamalla eurolla, joskus ilmaiseksikin. Niinpä olemme siskoni kanssa sinne muutaman retken tehneet.

Aiemmin vierailemamme etnografinen museo oli pettymys ainakin minulle, joten tällä kertaa päätimme etsiä sitä aidompaa etnologista kokemusta. Niinpä suuntasimme maahanmuuttajalähiönä tunnettuun Rinkebyn kaupunginosaan Tukholman luoteisosassa.

Kuten odottaa saattoi, niin perillä arki oli talvisen harmaata. Lähiön monet ongelmat eivät pikaisella vierailulla nouse silmille. Pikemminkin Rinkeby näytti tavalliselta ruotsalaiselta lähiöltä, jossa nyt vain on vähän tavallista enemmän maahanmuuttajia (itse asiassa noin yhdeksän kymmenestä asukkaasta on siellä joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia).

Kiersimme kuitenkin alueella pitäen silmämme auki. Haimme piirteitä, joita monikulttuurinen arki tuo talviseen betonilähiöön.

Helsingin jalkakäytävien talvikunnossapito

Jalkakäytävän liikennemerkki

Kävin eilen Pikku-Huopalahdessa. Minulla on normaalistikin tapanani usein kävellä muutamien kilometrien matkat, mutta tällä kertaa olisin varmaankin mennyt raitiovaunulla, jos mukanani ei olisi ollut koira.

Paluumatkalla kävelin Paciuksenkadun kautta. Olin ensin ajatellut kulkea kadun lounaispuolen kevyenliikenteenväylää pitkin, mutta kun liikennevalot menivät punaiseksi juuri edestäni, valitsin kadun koillisreunaa pitkin mäkeä ylös nousevan jalkakäytävän.

Eihän se erityisemmän houkuttelevan näköinen reitti ole, kuten oheisen kuvasarjan ensimmäisestä kuvasta näkyy: kapea jalkakäytävä vilkasliikenteisen kadun kupeessa. Mutta pääsisi mäen silti nousemaan sitäkin pitkin – tai niinhän minä silloin vielä luulin.

Kesäisiä kuvia Suomesta

Suomen kesä

Taisi olla toissatalvena, kun bloggailin tänne aina välillä kesäisiä kuvia ja kirjoituksia tuomaan iloa ja väriä ankeaan talveen. Voisin tehdä saman tälläkin kertaa.

Lunta ei ole vielä tullut, mutta tuulista, sateista ja kylmää kuitenkin on. On hyvä aika aloittaa kesäbloggaussarja, ja teen sen satsillisella viime kesänä ottamiani valokuvia. Kaikissa niissäkään ei aurinko paista, mutta on niissä silti sentään kesä.

Useimmat kuvat ovat ihan tästä lähiympäristöstä, Helsingistä ja Vantaalta. Lisäksi on muutama järvimaisemakuva Kuopion tienoilta Kallavedeltä ja yksi Pirkanmaan suunnalta Roineeltakin.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit