laitteet

Elämää ilman jääkaappia

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

Korvaako Lumix DMC-LX6 pian LX5:n?

Ostin kesäkuussa uuden kameran. Haussa oli laadukas matkakamera, jossa olisi kunnollinen laajakulma ja riittävästi valovoimaa kuvien ottamiseen myös sisätiloissa ja iltahämärässä.

Päädyin ostamaan Panasonicin kameran mallia Lumix DMC-LX5. Paitsi, että se täytti vaatimukseni, valintaan vaikuttivat myös aiemmat hyvät kokemukseni Lumix-kameroista.

Pari asiaa kuitenkin epäilytti. Ensinnäkin, kameraa ei ollut missään hyllyssä. Ensimmäistä kertaa tilasin kameran pitämättä sitä ensin kädessä. Toiseksi, LX5 on jo kaksi vuotta vanha malli. Lumix DMC-LX6 on varmasti tulossa jo pian. Silloin harmittaa todennäköisesti joko se, että olisi saanut paremman kameran tai sitten se, että vanha LX5 todennäköisesti myydään alta pois alennushintaan.

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

Kirkasvalolamppu soveltuu valokuvaukseen

Blogia varten tulee usein kuvattua joitakin esineitä tai ruokia tai milloin mitäkin. Yleensä pyrin ottamaan kuvat päivänvalossa, mutta se alkaa vuoden lähestyessä loppuaan olla aina vain harvinaisempaa herkkua. Niinpä kuvia on valaistava jotenkin.

Kameran salamalla harvoin saa hyvää jälkeä. Normaali sisävalaistus taas joko ei riitä tai on omituisen väristä. Esimerkiksi edellisen merkinnän Serla-kuva on otettu vessassa yön pimeydessä pelkkä wc:n oma lamppu valaistuksena (en halunnut herättää vaimoa ryhtymällä vaativampiin valaistusoperaatioihin). Ei siitä erityisen hyvä kuva tullut, mutta kuva kuitenkin.

Onneksi pelastukseksi koituu usein kirkasvalolamppu – tai luonnonvalolamppu, kuten jotkut niitä kutsuvat. Sillä saa varsin tasalaatuista neutraalin väristä valoa, jolla valaista kuvattavat kohteet.

Prodigen näppäimistö ottaa kantaa

Ostin kesällä Verkkokauppa.comista Prodige-merkkisen valkoisen langattoman näppäimistön. Siinä on sekä hyviä, huonoja että omituisia puolia. Aloitetaan vaikka niistä hyvistä.

Langattomuus on tietysti etu sinänsä, johto olisi vain tiellä. Myös valkoinen väri on etu: yöllä työskennellessä näppäimet näkee näytöstä kajastavalla valolla eikä siten välttämättä tarvitse muuta valonlähdettä.

Kolmas etu on se, että näppäimistön asettelu on uuden SFS-standardin mukainen. Näppäimistöltä löytyvät suoraan niin tanskalaisten ja norjalaisten käyttämät æ ja ø -kirjaimet kuin myös islantilaiset ð ja þ. Itselleni olennaisempaa on kuitenkin se, että hatulliset merkit, kuten š ja ž, on helppo tehdä. Niitä tarvitsee esimerkiksi translitteroitaessa venäläisiä nimiä suomenkieliseen tekstiin.

Ikean ledivalot keittiön kattoon

Keittiönurkkauksemme vanha kattovalaisin lopetti toimintansa jo joskus keväällä. Pelkkä lampun vaihtaminen ei riittänyt, vika oli jossakin pidemmältä. Aika laholta se jo näyttikin, ja sähköviritykset katossa näyttivät lähes yhtä vanhalta kuin pian satavuotias talokin.

Vanha lamppu oli myös vähän tiellä. Kotimme takaosassa, siis myös keittiön päällä, on tavaraparvi. Korkeutta ei siksi ole kovin paljon, ehkä noin 220 cm. Etenkin keittiökulmauksesta sängylle noustaessa vanha kattolamppu heilui aina tiellä. Mietimme siksi tilalle jonkinlaista plafondityyppistä, katossa kiinni olevaa valaisinratkaisua.

Valoisa kesä meni hyvin ilman kattovalaisintakin, mutta syksyn tullen asia tuli jälleen ajankohtaiseksi. Olin Clas Ohlsonilla jo katsellut yhtä kattoon upotettavaa ledivalosarjaa. Vantaan Ikean valaisinosastolta bongasin kuitenkin neljän valaisiminen ledisarjan (Dioder monikäyttövalaisin). Hintaa sillä ei ollut kuin 19,95 euroa, eli noin kolmannes Clas Ohlsonissa tarjolla olleesta sarjasta.