Aiheita » laiva

Ahvenanmaa ja Uppsala on kätevä yhdistää samaan reissuun

Niko Lipsanen — Thu, 22 Jul 2010 11:39:03 +0000

Ahvenanmaalla matkailemiseen on kätevä yhdistää reissu historialliseen Uppsalan kaupunkiin, joka monille suomalaisille vaikuttaa läheisestä sijainnistaan huolimatta olevan tuntematon vierailukohde (niin se oli minullekin ennen tätä kesää). Jos käy reissulla Ahvenanmaalla, niin sieltä käsin Uppsalassa on kuitenkin varsin helppo piipahtaa.

Ahvenanmaan Eckeröstä pääsee Ruotsin Grisslehamniin Eckerölinjen-varustamon laivalla. Kyseessä on siis sama firma, joka Helsingin ja Tallinnan välisellä reitillä käyttää nimeä Eckerö Line. Laivamatka kestää kaksi tuntia suuntaansa, ja bussimatka Grisslehamnista Uppsalaan reilun tunnin.

Kesäaikaan laiva kulkee väliä kolme kertaa päivässä suuntaansa, ja kaikilta vuoroilta on bussiyhteys Uppsalaan. Hinnat eivät päätä huimaa: kesäkuussa menopaluumatka laivalla ja bussilla Eckeröstä Uppsalaan oli tarjouksessa viiden euron hintaan. Normaalihinta menopaluulle vaihtelee sesongin mukaan kuudesta kahdeksaan euroon.

Laivayhteys näyttäisi olevan ruotsalaisten suosiossa juhlimiskohteena. Moni ei taida Eckerön päässä käydä edes maissa. Itse laivalla juhlimista ei niin huomaa, mitä nyt iloisia snapsilauluja kaikuu ravintoloissa, mutta täydessä bussissa ruotsalainen örvellysturismi käy jo vähän hermoille. Ei ehkä ollut paras mahdollinen idea matkustaa Uppsalan suuntaan juuri perjantai-iltana. Jos ei siis ole kiinnostunut kännisistä ruotsalaisista kulttuurinähtävyytenä, niin kannattaa huomioida asia matkustusajankohtaa valitessaan.

Uppsalassa voi sitten käydä ihailemassa esimerkiksi komeaa keskiaikaista tuomiokirkkoa, hempeän vaaleanpunaista linnaa ja viikinkiaikaisia hautakumpuja.

Etukäteisvaraukset laiva-bussimatkalle eivät liene tarpeen. Tämän voi päätellä siitäkin, että Eckerölinjen on tehnyt varaamisen hyvin vaikeaksi. Paitsi, ettei online-varauslomake toimi kuin ruotsiksi, niin sen kautta ei saa laivabussiyhdistelmää ylipäänsä varattua. Henkilökohtaisempaa palvelua kaipaavat ohjataan Ålandsresor-matkatoimiston puoleen. Hyvin tuon lipun silti sai satamastakin vähän ennen laivan lähtöä.

Eckerölinjenin sivusto ei ylipäänsä toimi kunnolla kuin ruotsiksi. Sieltä löytyy kyllä nimellisesti myös suomen- ja englanninkieliset osiot, mutta iso osa olennaisesta tiedosta esimerkiksi juuri bussiyhteyksien osalta on jätetty kääntämättä.

Eckerölinjenin bussit saattavat tulla varsin täyteen, ja niitä näyttäisi ainakin kesäisin menevän Uppsalan ja Grisslehamnin välillä useita. Uppsalan päästä lähtiessä ei kuitenkaan kannattane jättää bussille saapumista aivan viime tippaan, jos haluaa olla varma mahtumisesta mukaan.

Voi myös olla, että oman auton kanssa matkustavien on syytä tehdä varaus etukäteen.

Eckerölinjenin autolauttayhteys Eckerön ja Grisslehamnin välillä on joka tapauksessa kätevä ja edullinen tapa yhdistää samaan reissuun vierailut Ahvenanmaalla ja Uppsalassa. Laivayhteys täytti kesäkuussa jo pyöreät 50 vuotta, joten tuskin se ihan äkkiä tulevaisuudessakaan lakkaa kulkemasta.

Kuvassa yllä on asuntolaivoja Fyris-joella Uppsalassa. Alla taas on kuva Eckerölinjen-varustamon M/S Eckerö -autolautasta Eckerön satamassa Ahvenanmaalla. Ruotsalaiset katselevat laivan purkamista kannelta ilman aikomustakaan käydä maissa. Kuvat on otettu 19. ja 21.6.2010 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Itä-Karibia: Saarten väliset laivayhteydet

Niko Lipsanen — Tue, 18 May 2010 09:48:34 +0000

Itä-Karibialla liikkumisessa on periaatteessa samat vaihtoehdot kuin sinne matkustamisessakin: lentokone ja laiva. Erona on kuitenkin se, että saarten välillä laiva on huomattavasti varteenotettavampi vaihtoehto kuin Atlanttia ylitettäessä.

Yleensä, jos laivayhteys on saatavilla, kannattaa käyttää sitä. Se on todennäköisesti sekä edullisempi että luotettavampi vaihtoehto kuin lentäminen, eikä aina edes kauheasti hitaampi. Aina laivaa tai venettä ei kuitenkaan ole, vaan jotkin välit on pakko lentää. Lisäksi joidenkin saarten väleillä yhteyksiä on sen verran harvoin, että niihin osuminen vaatii hyvää suunnittelua.

Tässä artikkelissa kirjoitan Itä-Karibian saarten välisistä laiva- ja lauttayhteyksistä:

Artikkelissa mainitut saaret voi paikantaa piirtämästäni Itä-Karibian kartasta.

Guadeloupe, Dominica, Martinique ja St. Lucia. Parhaiten yhteydet toimivat saariketjun keskivälissä sijaitsevien saarten välillä: Guadeloupe, Dominica, Martinique ja Saint Lucia on kytketty toisiinsa L’Express des îles -yhtiön nopeilla katamaraanialuksilla. Kaikille väleille yhteyksiä ei ole joka päivä, mutta useampi viikossa kuitenkin.

Katamaraanit vetävät sen verran paljon matkustajia, että lippujen ostaminen kovin paljon ennakkoon ei ole tarpeellista. Joulun ja isojen tapahtumien, kuten karnevaalien, aikaan se saattaa kuitenkin olla hyvä ajatus, koska silloin paikallisia on enemmän liikkeellä.

Aivan päiväntarkkoja aikatauluja ei kuitenkaan kannata kovin paljon etukäteen suunnitella. Vaikka aikataulut ovatkin yhtiön sivuilla näkyvissä usean kuukauden eteenpäin, niin niihin tulee usein muutoksia. Yhteys ei välttämättä toteudukaan juuri suunniteltuna päivänä. Ihan viime tipassa niitä ei kuitenkaan ole tapana muutella, joten paria viikkoa aikaisemmin tarkastetut yhteydet varmasti kulkevat niinä aikoina, kun on aikataulutettukin.

Muitakin laivayhtiöitä tulee ja menee. Tällä hetkellä esimerkiksi Caribbean Spirit esittelee kotisivuillaan yhteyksiä Guadeloupelta Marie-Galantelle, Seintseille (Les Saintes) ja Dominicalle. Dominicalla satamana on pääkaupungin sijaan pohjoisessa sijaitseva Portsmouth. Tällä hetkellä aikataulusta ei kuitenkaan löydy yhteyksiä Dominicalle, mutta kannattaa joka tapauksessa seurata asiaa.

Brudey Frères tarjosi aikaisemmin matkoja Guadeloupelta Marie-Galantelle, Seintseille ja Martiniquelle, mutta näyttää sittemmin keskittyneen Seintsien liikenteeseen. Muutama vuosi sitten saarten välillä kulki myös yöautolautta Smyrill, mutta se on jo lopettanut toimintansa. Sama koskee nopeilla laivoilla liikennöinyttä Caribbean Ferries -yhtiötä.

Eteläiset Windward-saaret. Itä-Karibian eteläisemmissä osissa laivayhteyksiä onkin sitten huomattavasti vähemmän. Asiaan saattaa kuitenkin tulla parannus, jos grenadalainen Bedy Ocean Line saa liikenteen käynnistettyä. Yhtiöllä on suunnitelmissaan kytkeä Barbados, Saint Lucia, Saint Vincent, Grenada ja Trinidad toisiinsa säännöllisin meriyhteyksin. Alunperin tarkoitus oli ilmeisesti toteuttaa yhteydet nopeilla katamaraaneilla, mutta nyt suunnitelmissa on käyttää hitaampia aluksia, jotka kuljettaisivat matkustajien lisäksi myös rahtia.

Kyseisenlainen yhteys ei olisi alueella varsinainen uutuus. Suunnilleen samoja reittejä kierteli vielä kymmenisen vuotta Windward Lines -yhtiön alus. Se palvelee kuitenkin nykyisin trooppisia kaloja keinotekoisena riuttana jossakin Grenadiineilla.

Myös risteily-yhtiö easyCruise kierteli yhtenä talvena Windward-saarilla. Kyytiin sai hypätä miltä saarelta tahansa, ja jäädä pois millä vain, joten yhteyttä pystyi käyttämään myös saarten välillä matkustamiseen. Valitettavasti easyCruise on kuitenkin sittemmin jättänyt Karibian kokonaan pois risteilyohjelmastaan.

Saint Vincentin pääsaaren ja samaan valtioon kuuluvien Grenadiinien saarten välillä on melko hyvin tarjolla laivayhteyksiä. Pääsaarella sijaitsevasta Kingstownin satamasta lähimmälle Bequian saarelle kuljettavat Admiralty Transport ja Bequia Express.

Pidemmälle vievät postilaiva MV Barracuda ja yhteysalus MV Gem Star. Näiden kohteina ovat Canouan, Mayreau ja Union Island (katso The Star -lehden juttu Barracudalla matkustamisesta). Lisäksi MV Canouan Bay kulkee Kingstownin ja Canouanin väliä. Alusten aikataulut löytyvät esimerkiksi Discover SVG -sivuilta. Mustiquen saarelle pääsee MV Endeavour -aluksella (aikataulu).

Grenadiinien saariryhmän eteläisimmät saaret Carriacou ja Petit Martinique kuuluvat Grenadalle. Niiden ja Grenadan pääsaaren välillä operoi Osprey Lines. Carriacoulta pääsee Union Islandille pari kertaa viikossa vanhalla postiveneellä (MV Jaspers), joka saattaa sopivalla tuulella kulkea myös purjein. Matka ei ole pitkä, ja sen voi, huomattavasti kalliimmalla tosin, taittaa myös venetaksilla. Venetaksista saattaa käydä myös paikallisen kalastajan vene (ilmeisesti halvempi vaihtoehto).

Leeward-saaret. Itä-Karibian pohjoisreunalla, Leeward-saarilla, yhteydet saarten välillä eivät myöskään ole erityisen hyvät. Aivan lähimpien saarten välillä yhteyksiä on tarjolla, mutta ei pidemmillä matkoilla.

Antigualta pääsee Barbudalle Barbuda Express -aluksella ja Montserratille MV Fjortofilla. Muualle, kuten Guadeloupelle, Saint Kittsille tai Nevikselle, yhteyksiä ei ole.

Saint Kittsin ja Nevisin välillä on tiheät laivayhteydet. Suurin osa aluksista kulkee saarten pääkaupunkien Basseterren ja Charlestownin väliä, mutta tarjolla on myös kapeimmalta kohdalta saarten välisen salmen ylittävä Sea Bridge -autolautta.

Muille saarille ei ole säännöllisiä yhteyksiä Saint Kittsiltä, mutta läheiselle Sint Eustatiukselle (kutsutaan myös nimellä Statia) tehdään satunnaisia päiväretkiä. Esim. MV Sea Hustler on ainakin jossakin vaiheessa tehnyt Statian-retkiä sunnuntaisin.

Statia ja viereinen Saba on kytketty Aqua Manian Edge-laivoilla Sint Maartenille ja toisiinsa. Saban ja Sint Maartenin väliä pääsee kulkemaan myös sabalaisella Dawn II -aluksella.

Saint Bartsille (Saint-Barthélemy, St. Barths) pääsee kulkemaan Philipsburgista Sint Maartenin hollantilaiselta puolelta lähtevällä Great Bay Expressillä. Voyager-laivat kulkevat samaa väliä, ja tarjoavat lisäksi yhteyksiä Bartsille myös Marigot’n kaupungista saaren ranskalaiselta puolelta (ranskaksi St-Martin). Voyager järjestää päiväretkiä myös Saballe.

Marigot’sta on tiheät veneyhteydet myös viereiselle Anguillan saarelle.

Merenkäynti ja keinuminen. Koska Itä-Karibian saaret sijaitsevat Atlantin valtameren ja Karibianmeren välissä, on merenkäynti usein kovaa. Vallitseva tuulten suunta on Atlantilta päin, joten saarten Karibian-puoleisilla rannoilla meri on usein suhteellisen tyyni. Silloin, kun ei olla saarten suojissa, kyyti voi kuitenkin olla keinuvaa. Tätä ei auta yhtään se, että saarten välisiä yhteyksiä tarjoavat alukset ovat yleensä varsin pieniä.

Silloin, jos jossakin päin saaristoa riehuu isompi myrsky, on merenkäynti kovempaa pidemmälläkin. Nopeat katamaraanialukset joutuvat tällöin hidastamaan vauhtiaan. Ihan viime tippaan ei siis kannata laskea sitä, että ehtii vaihtamaan laivalta vaikkapa lentokoneeseen.

Nopeissa aluksissa vähiten keinuva paikka on aluksen takaosassa, mutta ei aivan takana. Keulaan ei kannata mennä, jos ei nauti keinumisesta.

Seuraavassa Itä-Karibia-artikkelissani kirjoitan saarten välillä lentämisestä.

Kuvassa on matkustajia Guadeloupelta lähteneen Express des îles -yhtiön katamaraanialuksen kannella.

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Itä-Karibia: Kuinka sinne pääsee?

Niko Lipsanen — Sun, 09 May 2010 23:40:49 +0000

Eri keskustelupalstoja ja blogeja, miksei välillä lehtijuttujakin, lukiessa olen saanut sellaisen vaikutelman, että Karibian itäosat ovat nousemassa aikaisempaa kiinnostavammiksi kohteiksi myös suomalaisten mielissä. Koska tunnen alueen saaria, niin ajattelin kirjoittaa tänne joitakin artikkeleita siellä matkailemisesta.

Itä-Karibialla tarkoitan Karibianmeren ja Atlantin valtameren välissä sijaitsevia saaria Anguillan ja Sint Maartenin tienoilta pohjoisessa aina Grenadalle asti etelässä (katso Itä-Karibian kartta). Myös Trinidad ja Tobago katsotaan usein osaksi Itä-Karibiaa, mutta jätän ne kuitenkin tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle.

Aloitan siitä, kuinka Itä-Karibialle kannattaa mennä. Vaihtoehtoina ovat:

Ylivoimaisesti yleisin tapa matkustaa Euroopasta Karibialle on lentää. Lentoja lähtee erityisesti Ranskasta ja Englannista, mutta jonkin verran myös muualta Euroopasta.

Lennot Ranskasta. Yleensä halvimmat lennot Euroopasta Itä-Karibian saarille saa, kun lentää Pariisista Ranskalle kuuluville Guadeloupelle, Martiniquelle tai Saint-Martinille (jonka kansainvälinen kenttä tosin on Alankomaille kuuluvalla puoliskolla saarta). Näiden välillä on paljon lentotarjontaa, mistä syystä kilpailu pelaa ja hinnat pysyvät kohtuullisina. Erityisesti Air Caraïbes -yhtiöllä on usein hyviä hintoja, jos varaa riittävän ajoissa. Kannattaa silti katsoa myös Corsairfly ja Air France.

Useimmat Karibian-lennot lähtevät Pariisista Orlyn lentokentältä. Air Francella on ainakin välillä ollut lentoja myös Charles de Gaullen kentältä, ja Corsairfly lentää lomasesongin aikaan saarille myös joistakin muista Ranskan kaupungeista.

Ei ole myöskään lainkaan hassumpi ajatus yhdistään Karibian-lomailuun muutamaa päivää Pariisissa. Tällöin tulee todennäköisesti edullisimmaksi ostaa erikseen lennot Pariisiin esimerkiksi Easyjetiltä tai Blue1:ltä, ja sen jälkeen katsoa, minkä firman kautta saa Karibian-lennot halvimmalla. Ja jos menee ensin laivalla Tukholmaan, niin Pariisiin pääsee tietysti kätevästi myös junalla tai bussilla.

Itse olen käynyt Itä-Karibialla kolme kertaa, ja olen aina päätynyt matkustamaan Pariisin kautta. Kahdella matkalla olen käyttänyt Air Francea ja kerran Air Caraïbesia.

Tilanne elää koko ajan jonkin verran. Sen, mitkä yhtiöt ja mistä kullekin kohdekentälle lentävät, voi katsoa helposti kenttien sivuilta Wikipediasta. Englannin- ja ranskankielisiä versioita sivuista päivitetään vähän eri tahtiin, joten on varminta katsoa molemmat:

Guadeloupe (PTP): ranskaksi, englanniksi
Martinique (FDF): ranskaksi, englanniksi
Saint-Martin / Sint Maarten (SXM): ranskaksi, englanniksi

Ranskankielisillä sivuilla on listattu enemmän yhtiöitä ja kohteita, mutta tarkemmalla tutkimuksella huomaa, etteivät kaikki mainitut yhteydet ole enää voimassa.

Lennot Englannista. Ilmeisesti on kuitenkin suositumpaa matkustaa Suomesta Itä-Karibialle Lontoon kuin Pariisin kautta. Sieltä lennetään lähinnä alueen itsenäisille saarille, jotka kaikki ovat Iso-Britannian entisiä siirtomaita. Kaikilla saarilla ei kuitenkaan ole kansainvälistä lentokenttää. Osalle niistäkin, joilla sellainen on, lentoja on suhteellisen vähän.

Eniten yhteyksiä on Lontoon eri kentiltä (Heathrow, Gatwick) Barbadokselle. British Airways lentää sinne Lontoosta ja Virgin Atlantic Lontoosta ja Manchesteristä. Lisäksi lomalentoyhtiöt Thomson Flights ja Thomas Cook Airlines lentävät Barbadokselle talven lomasesongin aikana.

Seuraavaksi eniten yhteyksiä on Antigualle ja Saint Lucialle, joille lentävät Thomas Cookia lukuunottamatta kaikki edellä mainitut yhtiöt. Myös Grenadalle ja Saint Kittsille on lentoja Englannista, mutta huomattavasti vähemmän. Lennot niille ovat usein myös hinnakkaampia kuin muille saarille. Jos kyseiset saaret ovat kohteena, niin kannattaa kuitenkin tarkistaa yhteydet ja hinnat. Lomalentoyhtiöistä Monarch Airlines on ainakin jossain vaiheessa tarjonnut lentoja Grenadan kautta Tobagolle.

Dominicalla ja Saint Vincentillä ei ole kansainvälistä lentokenttää, joten niille täytyy lentää toisten saarten kautta. Saint Vincentille sellainen on kuitenkin rakenteilla, ja sen pitäisi valmistua keväällä 2011. Dominicallakin käydään kovaa kädenvääntöä siitä, pitäisikö kenttä rakentaa vai ei.

Kannattaa kuitenkin edelleen vierailla eri kenttien Wikipedia-sivuilla ja katsoa, mitkä kaikki yhtiöt niille lentävät. Toki on syytä muistaa, ettei tieto Wikipediassakaan ole aina ajantasaista:

Lennot muualta Euroopasta. Säännöllisiä lentoyhteyksiä muualta Euroopasta kuin Englannista ja Ranskasta on Itä-Karibian suuntaan varsin vähän. KLM lentää Amsterdamista Sint Maartenille. Samaa väliä lensi aikaisemmin myös Martinair, mutta se näyttää tiputtaneen Itä-Karibian kokonaan pois lentovalikoimastaan.

Saksalainen lomalentoyhtiö Condor lentää ainakin Frankfurtista niin Antigualle, Barbadokselle kuin Saint Luciallekin talvikauden lomalentojen. Tarjoushinnat voivat välillä olla hyvinkin edullisia. Lennot eivät välttämättä ole suoria, vaan saattavat mennä esimerkiksi Tobagon tai Porlamarin (Isla Margarita) kautta. Lentoja on ainakin välillä ollut myös joiltakin muilta Saksan kentiltä, kuten Berliinistä tai Hampurista.

Italialainen Livingston Energy Flight lentää Milanosta Antigualle ja Barbadokselle. Toinen italialainen, Neos, lentää Milanosta Guadeloupelle. Näiden hintatasoa en kuitenkaan ole tutkinut, joten en sano siitä mitään.

Lennot Pohjois-Amerikasta. Yhdysvalloista ja Kanadasta pääsee monille Itä-Karibian saarille usean eri lentoyhtiön kyydissä. En ryhdy niitä tässä luettelemaan. Yhdysvalloista lennetään lähinnä englanninkielisille saarille ja Sint Maartenille, Kanadasta näiden lisäksi myös Guadeloupelle ja Martiniquelle.

Monet Yhdysvalloista tulevat lentävät Puerto Ricon (SJU) kautta. Sieltä on hyvin yhteyksiä niin eri puolille Yhdysvaltoja kuin monille sellaisillekin Itä-Karibian saarille, joilla ei ole mannertenvälisiin lentoihin soveltuvia kansainvälisiä lentokenttiä.

Vaikka lennot Yhdysvalloista Itä-Karibialle ovatkin usein halvempia kuin Euroopasta, niin sitä kautta kiertäminen tulee kuitenkin yleensä kokonaisuudessaan kalliimmaksi. Se kannattaa lähinnä siinä tapauksessa, että haluaa tehdä yhdistetyn Karibian ja Pohjois-Amerikan matkan.

Siltä varalta, että joku olisi tulossa Etelä-Amerikan suunnasta, mainittakoon, että venezuelalainen Conviasa lentää Isla Margaritan saarella sijaitsevalta Porlamarin kentältä useammallekin eri Itä-Karibian saarelle.

Laivalla Itä-Karibialle. Lentäminen ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto matkustaa Itä-Karibialle. Sinne pääsee myös laivalla.

Suuria risteilyaluksia siirretään Atlantin yli kahdesti vuodessa: huhti-toukokuussa Eurooppaan ja marras-joulukussa Karibialle. Näihin voi saada etenkin viime hetken lippuja joskus edullisestikin (ks. aiempi kirjoitukseni ”Laivalla Atlantin yli”).

Itä-Karibialle matkustamisen kannalta ongelmallista on se, että useimmat laivoista menevät lännemmäksi Miamiin tai Santo Domingoon. Osa sentään jää Puerto Ricoon, josta yhteydet itäisille saarille ovat erinomaiset. Jotkut laivat myös pysähtyvät matkalla Sint Maartenilla tai Antigualla. Niistä varmaan pääsee pois myös kesken kaiken. En kuitenkaan ole varma onnistuuko kyytiin hyppääminen, jos matkan suunta on Karibialta Eurooppaan.

Joitakin sellaisiakin laivoja löytyy, joiden päämäärä tai lähtöpaikka on jokin Itä-Karibian ranskalaisista saarista. Näitä kannattaa etsiä vaikkapa Croisière Netin (ranskaksi) kautta.

Suomen Purjelaivasäätiön kyydissä voi matkustaa Karibialle tai sieltä takaisin myös purjelaivalla.

Myös rahtilaivoilla matkustaminen on yksi vaihtoehto. Itä-Karibian saarille pääsee Englannista ja Ranskasta ainakin Geest Line -yhtiön banaanilaivoilla (tai taitavat nekin nykyään kuljettaa muutakin rahtia). Hintaa oli vain aika suolaisesti ainakin silloin, kun viimeksi asian tarkastin. Ei taida tosin paljon halvempaa olla muillakaan rahtilaivayhtiöillä (ks. esim. Hamburg Süd).

Seuraavassa Itä-Karibia-artikkelissani kirjoitan laivamatkustamisesta saarten välillä. Sitä ennen saatan kuitenkin kirjoittaa jostakin ihan muustakin.

Kuvassa on Puerto Ricolta tullut American Eagle -yhtiön kone Melville Hallin lentokentällä Dominicalla. Katso lisenssi ym. kuvan sivulta.

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Risteilylaivoista ja ympäristöstä

Niko Lipsanen — Sat, 09 May 2009 12:17:10 +0000

Helsingin kesäinen risteilykausi on taas alkanut. Yhtenä ensimmäisistä aluksista kaupungissa vieraili GTS Celebrity Constellation, joka oli monien muiden Helsingissä pysähtyvien risteilyalusten tapaan matkalla kohti Pietaria.

Helsingin satama järjesti tutustumiskäynnin sekä Constellationille että päivää myöhemmin kaupungissa vierailleelle Tahitian Princess -alukselle. Vierailujen aiheena olivat risteilyaluksiin liittyvät ympäristöasiat sekä erityisesti näiden jätehuolto. Osallistuin Constellation-vierailuun asukasyhdistykseni edustajana.

Samalla oli mahdollisuus tutustua omatoimisesti myös risteilyalukseen ja Hernesaaren satamajärjestelyihin. Pitihän tilaisuus käyttää hyväksi.

Kierroksen aluksi oli muutama alustus. Royal Caribbean Cruises -varustamon ympäristöjohtaja Rich Pruitt kovasti kehui, kuinka esimerkillisesti he ja muutkin risteilyvarustamot hoitavat ympäristöasiat. Satamilta he tosin toivoisivat parempaa jätehuoltoa, tosin Helsinki ja Tukholma ovat kuulemma hoitaneet asiat hyvin.

Risteilemisessähän ei sinänsä ole mitään erityisen ympäristöystävällistä, sillä laivaliikenne on yksi matkustajakilometriä kohden saastuttavimmista liikennemuodoista. Mutta mitä tulee erityisesti jäteasioihin, niin ilmeisesti ne on järjestetty suhteellisen mallikkaasti. Jätevedet tuodaan satamiin, milloin mahdollista, ja avomerelle laskemista varten laivassa on omat puhdistuslaitteet.

Yleisöstä kuului kriittisiäkin kommentteja. Itämeri on kuitenkin erityisen herkkä merialue, joten sitä on kohdeltava sen mukaisesti. Laivojen puhdistusjärjestelmissä on puutteita erityisesti ravinteiden poistamisen kanssa. Ruokajätteitä päästetään välillä mereen, koska niiden säilyttämistä laivan ahtaissa tiloissa pidetään terveysriskinä.

Terveysriskiin nähden oli tosin kummallista, että kierroksellamme päädyimme jätteenkäsittelyhuoneesta suoraan laivan keittiöön. Emme kummassakaan koskeneet mihinkään, joten ehkä riski ei ollut todellinen, mutta oli se silti vähän omituinen ratkaisu. Kaikkein likaisimpiin paikkoihin laivan pohjakerroksissa menimme kuitenkin vasta keittiön jälkeen (ja sieltä palattuamme meidät ohjattiin vessaan pesemään kätemme).

Kuvat GTS Celebrity Constellation -alukselta ja Hernesaaren risteilijälaiturilta on jaettu kahteen eri kuvablogimerkintään:

» Katso kuvat laivan ympäristö- ja jätehuollosta

» Katso yleiskuvat laivalta ja satamasta

Kierroksella oli mukana myös ainakin STT:n ja MTV3:n toimittajat. STT:n aiheesta tekemän uutisen on julkaissut ainakin Aamulehti 8.5.09.

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Laivalla Atlantin yli

Niko Lipsanen — Sat, 14 Feb 2009 06:53:33 +0000

Atlantin ylittäminen laivalla on yksi niitä reissuja, joka pitäisi tehdä. Olisihan se hulppeaa kerrankin mennä Karibialle tai palata sieltä vesitse. Paluumatka voisi olisi ehkä parempi idea, jos saisi enemmän rommia mukaan kuin lentokoneeseen.

Kokemuksena hienointa olisi varmasti tehdä ylitys purjelaivalla, mikä onnistuu Suomen Purjelaivasäätiön kautta (säätiön etusivulla mainostetaan juuri venemessutarjouksena huippuedullista Atlantin ylitystä, mutta hintaa ei kerrota).

Purjelaivasäätiön veneissä tila taitaa kuitenkin olla sen verran kortilla, että rommin rahtaaminen ei onnistu. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. Rahtilaivoilla pääsee, mutta se on ilmeisesti aika hintavaa. Etenkin banaanilaivalla ylitys maksaa pienen omaisuuden.

Sitten ovat risteilylaivat. Iso osa maailman suurista risteilyaluksista on talvisesongin Karibialla, mutta siirretään kesäksi muille vesille esimerkiksi Eurooppaan. Niinpä kaksi kertaa vuodessa on samaan aikaan suuri määrä laivoja liikkeellä Karibian ja Välimeren välillä ja risteilyistä ylitarjontaa. Siksi hinnatkaan eivät välttämättä ole kovin pahoja. Huhti-toukokuussa laivat tuodaan Eurooppaan päin ja marras-joulukuussa suuntana on Karibia.

Katsoin laivayhtiöiden sivuilta, millä hinnoilla tänä keväänä pääsisi matkaan. Ilmeisesti taantuma on tiputtanut hintoja. Esimerkiksi Royal Caribbean Cruise Line mainostaa 14 päivän risteilyä kahden hengen sisähytissä Santo Domingosta Harwichiin alkaen 283 euroa per henki. Matkan varrella käytäisiin Sint Maartenilla, Madeiralla, Lissabonissa, Vigossa ja La Coruñassa. Lähtöpäivä on 19.4.

Hinta ei kuulosta pahalta, mutta siihen tulee vielä maksuja päälle. Pakolliset juomarahat ja verot korottavat hinnan kahdelta hengeltä 818,64 euroon eli hintaa jäisi reilu 400 € per henki. Onhan tuo jo selvästi enemmän kuin 283 euroa, mutta edelleen varsin kohtuullinen – etenkin kun ateriat laivalla sisältyvät hintaan. Ikkunallisenkin hytin saa ihan kohtuullisen lisähintaan, mutta parvekkeesta joutuu pulittamaan jo enemmän.

Tänä keväänä en ole kuitenkaan lähdössä, kunhan vain selvittelen missä hinnoissa mennään.

Risteileminen ei ole mitään erityisen ympäristöystävällistä touhua. Laivojen päästöt ovat matkustajaa kohti jopa suuremmat kuin lentokoneiden. Atlantin ylityksen voi kuitenkin perustella myös ympäristösyillä, koska se ei ole varustamojen ydinbisnestä. Matka tehtäisiin kaksi kertaa vuodessa, vaikka mukana ei olisi yhtään matkustajaa. Kyytiin meneminen ei juurikaan päästöjä lisää.

Sen sijaan vaikkapa Karibialla ja Euroopan vesillä risteillessä kysyntä vaikuttaa tarjontaan. Jos risteilyjä ei osteta, ei niitä myöskään järjestetä. Siirtoetappien tarjontaan Atlantin yli ei vaikuta niihin itseensä vaan risteilyihin Karibian ja Euroopan päässä kohdistuva kysyntä.

Kuvassa on Princess Cruises -varustamon Emerald Princess -alus Roseaussa, Dominicalla. Otin kuvan 12.12.2007 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Purjelaivakahvila taas Kauppatorilla

Niko Lipsanen — Sun, 07 Dec 2008 03:09:40 +0000

Jos talvesta pitää väkisin jotain hyvää keksiä, niin ehkä se, että Kathrina-laiva on silloin Kauppatorilla. Laivan ruumakahvila on todellinen keidas kylmässä ja viimaisessa Helsingissä. Jos niillä kulmilla on pakko ulkona liikkua, niin kupillinen kaakaota tunnelmallisessa ruumassa antaa voimaa palata tuiskuun.

Kirjoitin Kathrinasta tänne blogiin jo keväällä. Edelleenkään siellä ei tarjoilla kuin pussiteetä, mutta olenkin nyt molemmilla tämäntalvisilla vierailuillani ottanut siellä kaakaon. Ovatkohan uusineet sen reseptiä, kun se vaikuttaa maukkaammalta kuin ennen? Aika makeaa se kyllä on.

Pullat ovat parantuneet edellistalvesta, tai ainakaan kohdalleni ei ole osunut kuivakkaita tapauksia. Ehkä kierto on nopeutunut, sillä kahvila vaikuttaa tänä talvena olevan edellistä suositumpi. Tiskille saa jonottaa, emmekä eilisellä nimipäiväkaakaollani päässeet istumaan parhaimpiin keulapöytiin.

Lohikeitto on edelleen kokeilematta. Ehkä sitä pitäisi joku kertaa siellä maistaa. Lautasellinen maksaa seitsemän euroa, mutta santsata saa kun maksaa kaksi lisää. Kaakao ja pulla taitaa kustantaa jotakin neljän ja viiden euron väliltä. Jos haluaa kaakaoonsa jotakin vahviketta, niin sitten saa maksaa enemmän.

Viime keväänä Kathrina oli Kauppatorilla huhtikuulle saakka. Tämän talven aikatauluista en löytänyt kotisivuilta tietoa.

Otin oheisen hämyisän kuvan Kathrina-laivan ruumasta eilen 6.12.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Jätkäsaaren viimeiset päivät

Niko Lipsanen — Fri, 24 Oct 2008 12:40:01 +0000

Vuosaaren satama otetaan käyttöön reilun kuukauden kuluttua. Samalla loppuu konttisatamatoiminta Jätkäsaaresta ja Sompasaaresta. Länsisatamaan jäävät edelleen Tallinnan lautat ja vierailevien risteilyalusten laiturit.

Saimme kaupunginosayhdistyksen porukalla tilaisuuden käydä ajelulla Jätkäsaaren satama-alueella. Katselimme laitureita ja kummastelimme sitä, että kun valmiita suurten laivojen laitureita olemassaolevan sataman puolelta aiotaan purkaa, niin viereisen Hernesaaren kärkeen aiotaan suurella rahalla rakentaa ja ruopata risteilijäaluksia varten uusi. Eikö olisi järkevämpää käyttää näitä, jotka on jo rakennettu?

Ohessa on kuvia Jätkäsaari-vierailultamme.

Otin kuvat torstaina 23.10.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Sähkövene

Niko Lipsanen — Tue, 12 Aug 2008 02:22:17 +0000

Taloussanomien toimittaja Anna Mård kertoo lomailleensa Asikkalassa ja nähneensä siellä liikkuvia laitureita. Perämoottori vain kiinni ja vesille. Etenkin tavarankuljetukseen sovellettuna laiturilautat ovat Mårdin mielestä osoitus arkipäivän nerokkuudesta ja Suomen kansan kekseliäisyydestä.

Minäkin pääsin kesälomalla tutustumaan vastaavanlaiseen rakennelmaan ihan vanhassa kotirannassani Mikkelissä. Tässä laitteessa oli vieläpä sähkömoottori.

Isäni oli kyllästynyt kiikkerään soutuveneeseen ja myynyt sen pois. Tilalle hän oli ostanut pari ponttoonia ja kasannut niiden päälle lautan. Uivalta laituriltahan sekin kovasti näyttää. Kun kantavuutta ei heti tullutkaan aivan tarpeeksi, hän jatkoi lauttaa vielä parilla lyhyemmällä ponttoonilla. Näin syntyi keulaterassi aidatun alueen etupuolelle.

Kovin kovaa isän sähkövene ei kulkenut, mutta eipä sillä väliäkään. Hiljaisella veneellä oli kiva lipua järvenselkää rauhalliseen tahtiin. Tuulisimpana päivänä emme kuitenkaan lähteneet vesille, sillä emme olleet aivan vakuuttuneita siitä, että pieni sähköperämoottori jaksaisi työntää lauttaa myös vastatuuleen.

Veneen toimintasäde ei ole kovin pitkä, vain muutamia kilometrejä. Vaikka suuren Saimaan vesillä liikuttiinkin, niin lähisaaria pidemmälle ei ollut tarkoituskaan päästä. Lautassa on kaksi akkua. Kun ensimmäisen on käyttänyt tyhjäksi, kytketään toinen päälle. Siinä vaiheessa viimeistään on myös hyvä kääntyä takaisin.

Jatkosuunnitelmissa on laajentaa toimintasädettä asentamalla lauttaan aurinkopaneeleita. Mikäpä siinä, onhan sitä menty aurinkoenergialla jo Atlantinkin yli.

Rauhalliseen ja suhteellisen pienimuotoiseen sisävesiliikenteeseen tuollainen omatekoinen sähkölautta on varsin oiva peli. Myös ongintaan käytettynä vakaa lautta osoittautui varsin mainioksi ratkaisuksi (saimme kymmenen ahventa).

Kuvassa olemme vaimoni ja yhden naapurimme kanssa ajaneet lautan läheisen saaren rantaan ja kiinnittäneet sen puuhun. Otin kuvan 4.8.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Googlen kartat täynnä virheitä

Niko Lipsanen — Mon, 26 May 2008 14:18:36 +0000

Jätkäsaarenlaiturissa Helsingissä seisoo Hocus Pocus -niminen ravintolalaiva. Koska laivat ovat kovin kiehtovia kapistuksia, googletin saadakseni lisätietoa mistä se on siihen ilmestynyt. Muistan sen joskus aiemminkin Helsingissä nähneeni, ja Helsinki oli merkitty laivan perään kotipaikaksikin. Laitoin siis hakuun ”hocus pocus” lainausmerkeissä ja lisäksi ”helsinki” ilman, kuten kuvasta alla näkee. Tällä oli tarkoituksenani kaventaa hakutuloksia, koska arvelin hocuksen ja pocuksen olevan kovin yleisiä osumia muutenkin kuin kyseisen laivan yhteydessä.

Kuvakaappaus hakutuloksesta on alla. Ensimmäiseksi ihmetyttää, miksi Google tarjoaa karttahakua Hocus Interiors Pocus Oy -nimiseen firmaan. Eikö noiden lainausmerkkien juuri pitäisi sulkea tuollaiset tulokset pois? Mitä virkaa lainausmerkeillä hauissa on, jos Google ei niitä noudata?

Google-haku: ”hocus pocus” helsinki.

Koska kartta kuitenkin sattumalta sattui olemaan siltä alueelta, jossa kyseinen laivakin tällä hetkellä on, klikkasin sen auki. Olen aikaisemminkin huomannut Googlen karttojen olevan suhteellisen epätarkkoja, mutta nyt vasta tulin katsoneeksi, kuinka paljon epätarkkuuksia niissä on.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, että Google väittää Hietalahtea Lauttasaarenseläksi. Tuo tuskin hankaloittaa useimpien kartankäyttäjien elämää, vaikka virhe onkin. Mutta kävellen liikkujan ei selvästikään kannata luottaa Googlen karttoihin. Saattaisi jäädä vaikkapa Ruoholahdessa kanavanäkymät katsomatta, kun kartan mukaan sieltä ei pääse kanavanrantaa pitkin Hietalahden suuntaan.

Kelasin karttaa vielä kotikulmilleni Munkkisaareen, ja katsoin miltä siellä näyttää. Se nyt ehkä on anteeksiannettavaa, ettei Google tiedä vielä rakenteilla olevan Eiranrannan kävelyreittejä. Mutta Google väittää, että Hernesaarenkadulta pääsisi kulkemaan suoraan Speranskintielle, vaikka todellisuudessa välissä on ratakuilu. Ja vielä selkeämpänä virheenä Google väittää, että Tehtaankatu olisi länsipäästään nimeltään Telakkakatu.

Munkkisaaren ja Eiran kulmia Google-kartalla.

Tietääpähän ainakin, ettei tuntemattomassa kaupungissa liikkuessaan kannata luottaa liikaa Googlen karttoihin. Jos virheitä löytyy pieneltä alueelta pikaisesti katsomalla noin paljon, niin varmasti niitä on muuallakin. Varmaan Google-karttakin on parempi kuin ei karttaa ollenkaan, mutta kannattaa silti viimeistään paikan päällä pyrkiä hankkimaan käteensä parempi kartta. Toisaalta, jos on matkoilla eikä ole kiire, niin voihan eksyminenkin olla ihan kivaa.

Löytyi siitä laivastakin sitten jotakin tietoa. Kyseessä on entinen saaristolautta M/S Kumlinge, joka ennen ravintolalaivauraansa on palvellut myös hydrografisena mittaustukialuksena nimellä Sextant.

Valokuvassa Hocus Pocus -laiva Helsingin Länsisatamassa. Otin kuvan 15.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Finnjet Helsinkiin?

Niko Lipsanen — Wed, 07 May 2008 17:56:03 +0000

GTS Finnjet, eli nykyinen GTS Da Vinci, on matkalla kohti romuttamoa. Omistajat tosin voisivat myydä laivan muuhunkin tarkoitukseen, jos ostaja löytyisi. Samaa aikaan kerrotaan, että kesätyöntekijöiden asunnoista Helsingissä on huutava pula. Voisivatko nämä ongelmat ratkaista toisensa?

Finnjet oli syksystä 2005 kevääseen 2006 Mississipillä Louisianan valtionyliopiston asuntolana, joten se lienee majoituskäyttöön sopiva. Sopivan pitkä laituripaikka tietysti pitäisi löytää jostain päin Helsinkiä, mutta eiköhän sekin järjestyisi. Mutta tekeekö jo vähän turhan kiirettä saada se täksi kesäksi käyttöön?

Kuvassa GTS Finnjet saapuu Silja Linen väreissä talviseen Helsinkiin. Olen ottanut kuvan Merisatamasta käsin huhtikuussa 2004.

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista:

Helsingin kivoin talvikahvila

Niko Lipsanen — Mon, 11 Feb 2008 03:03:25 +0000

Kathrina-laivan kahvila Kauppatorin rannassa on Helsingin tunnelmallisin miljöö talviselle kupiselle kuumaa juotavaa. Paastonaikaan ei tietystikään voi jatkuvasti istua kahviloissa, mutta onneksi sentään sunnuntaisin tee ja pulla on sallittua. Alhaalla hämyisässä ruumassa ei ole tietoakaan siitä ikävästä sateesta ja viimasta, mikä on vallitseva säätila Helsingin rannoilla tähän aikaan vuodesta.

Valitettavasti kahvilan tarjonta ei aivan pärjää upealle tilalle. Tee on pussiteetä ja pullatkin ovat välillä olleet vähän kuivakkoja (tosin eilen sunnuntaina saimme vaimon kanssa erinomaisen tuoretta ja hyvää korvapuustia eikä puolukkapiirakkakaan ollut huono valinta). Tarjolla näkyisi olevan myös lounaskeittoja, mutta niitä ei ole tullut kokeiltua.

Pienet puutteet tarjonnassa antaa kuitenkin helposti anteeksi, kun näkee kuinka paljon vaivaa laivan kunnostamiseen ja ruuman sisustamiseen on nähty. Myös henkilökunta on ystävällistä ja välitöntä. Kathrina-laiva (m/aux Kathrina) on ykköspaikka tuoda ainakin vieraspaikkakuntalaiset ystävät käymään. Se on myös hyvä tapaamispaikka, koska siellä on miellyttävää odotella ja se on helppo löytää.

Laivan kotisivujen perusteella talvikausi Kauppatorin rannassa näyttäisi kestävän huhtikuulle. Risteilykausi alkaa vappuna.

Kuvan Kathrina-laivasta otin sunnuntaina 10.2.2008

Lisää samantapaisia kirjoituksia
tästä blogista: