luonto

Ei nimi vuorta pahenna

Dominican korkein vuori on 1447 metriä korkea Morne Diablotins. Jonkin matkaa siitä pohjoiseen sijaitsee matalampi, mutta jyrkkäpiirteinen, 861 metriä korkea Morne aux Diables.

Molemmat ovat tuliperäisiä vuoria, mutta paholaismaiset nimet eivät juonna juurtaan niiden syöksemiin tuleen ja tulikiviin. Itse asiassa kumpikaan niistä ei ole historiallisella ajalla purkautunut tai osoittanut elonmerkkejä historiallisella ajalla. Morne aux Diablesin pohjoisreunalta tosin löytyy kylmiä rikkilähteitä.

Nimiään vuoret eivät kuitenkaan ole saaneet sen enempää paholaisista kuin rikkilähteistäkään, vaan lintujen mukaan. Vuorten rinteillä on aikaisemmin pesinyt nykyisin jo kovin harvinaiseksi käynyt karibianviistäjä (Black-capped Petrel, Pterodroma hasitata). Linnun kansanomainen nimi on diablotin eli pikkupiru.

Intiaanikesä: mikä se on ja mistä se on saanut nimensä?

Iltalehdessä lupaillaan intiaanikesää ensi viikolle (IL 5.9.12). Olisihan se tosiaan kiva jonkinlaista kesää vielä saada. Mutta mistä intiaanikesässä on kyse?

Sana juontaa juurensa Pohjois-Amerikkaan, kuten arvata saattaa. Wikipediassa (Indian summer) luetellaan useita mahdollisia vaihtoehtoja, mistä se voisi olla peräisin.

Uuden Englannin ja New Yorkin siirtokunnissa intiaanikesä ei viitannut erityisen kesäisiin olosuhteisiin eikä se liittynyt edes syksyyn, vaan lumien väliaikaiseen sulamiseen tammikuussa. Intiaanien hyökkäykset siirtokuntia vastaan tapahtuivat usein juuri tuona aikana.

Toisaalta vastaava selitys saattaisi liittyä myös syksyisempään ajankohtaan. Intiaanien hyökkäykset keskeytyivät usein lumen sataessa maahan, mutta takakesän aikana niitä saattoi olla odotettavissa uudestaan.

Raittijärvi on kylä tiettömien taipaleiden takana

Kirjoitin edellisessä merkinnässä Raittijärvellä järjestetystä jumalanpalveluksesta. Itse kylästä ei tullut paljon kerrottua, joten korjataan se puute nyt.

Raittijärven kylä sijaitsee Enontekiön kunnan Yliperällä Käsivarren erämaa-alueen sisällä. Kylässä on kymmenkunta taloa, joissa kaikissa tosin ei asuta vuoden ympäri. Kyläläisillä on toiset asunnot muualla (aika monella ilmeisesti Kaaresuvannossa). Kylä ei kuitenkaan koskaan ole autio, vaan jossakin taloista ollaan aina paikalla.

Kylän saamenkielinen nimi on Ávžžášjávri. Useimpien, jollei kaikkien, kylän asukkaiden äidinkieli on pohjoissaame.

Tulee se kevät sieltä vielä

Vaikka ulkona onkin julmasti pakkasta, lumipyryä ja vaikka mitä muutakin ikävää, niin kyllä se kevät – ja sen jälkeen kesäkin – sieltä vielä tulee. Siitä muistuttamaan ja talvista ankeutta ilahduttamaan laitoin tähän valokuvan voikukista.

Minun piti itse asiassa tarkistaa Wikipediasta, että kyseessä ovat voikukat. Leskenlehdet kun ovat kovasti samannäköisiä ja yleensä ilmestyvätkin keväällä voikukkia aikaisemmin. Nuo kukat ovat kuitenkin voikukkia. Kukkien lehdet sen paljastavat.

Kuvan voikukat ovat viime keväältä. Kuvasin ne Tammasaarenlaiturilla, eli Kaapelitehtaan takana Ruoholahdessa, toukokuun 18. päivänä.

Valokuvia syksyisestä Nuuksiosta

Kävin syyskuun lopulla pitkästä aikaa Nuuksiossa. Ranskalainen maantieteilijäkollegani Antoine oli käymässä Suomessa ja halusi tehdä retken sinne. Eihän se lainkaan hassumpi idea ollutkaan. Otimme mukaan myös naapurin labradorinnoutajan Doran.

Menimme Leppävaaran asemalta bussilla 28 Siikajärven pohjoisreunalle. Sieltä lähtee yksi Nuuksion monista ulkoilureiteistä. Ensimmäiset puoli kilometriä matkasta oli autollakin ajettavaa hiekkatietä. Vastaan tulikin ilmeisesti joku kansallispuiston työntekijä autollaan. Muita ihmisiä emme Nuuksiossa nähneetkään.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä edes kovin kylmä. Retkeilijöitä ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä se johtui siitä, että oli arkipäivä, tiistai. Tai sitten kaikki olivat Sipoonkorvessa. Siellä on kuulemma jopa ruuhkaa, ainakin jos etsii autolla parkkipaikkaa (HSOK 1.10.11).

Tänään on auringonpimennys

Tänään tiistaina 4. tammikuuta 2011 on osittainen auringonpimennys, joka näkyy myös lähes koko Suomessa. Pohjoisessa Lapissa pimennys ei näy, koska ei siellä Aurinko muutenkaan tähän aikaan vuodesta nouse horisontin yläpuolelle.

Oheisesta kaaviosta näkee, mihin aikaan pimennys missäkin päin on näkyvissä. Kuvan kulmassa näkyvä kello on kuitenkin UTC-standardiajassa, joka on kaksi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Auringonpimennys alkaa siis noin puoli kymmenen maissa ja on täydellisimmillään yhdentoista aikoihin.

Pimennys saattaa kuitenkin jäädä pilvien taakse. Ilmatieteen laitoksen sääennuste Helsinkiin tosin näyttää lupaavasti pientä pilkahdusta auringonpaistetta juuri klo 11 kohdalla.