Aiheita » maantiede

Britannicassakin on puolensa

Niko Lipsanen — Wed, 06 Aug 2008 02:54:40 +0000

Muutama päivä sitten tuli kirjoitettua Knol-palvelusta (eli knölleistä), jolla Googlee pyrkii haastamaan Wikipedian. Mutta on Wikipedia ollut joskus itsekin haastajan asemassa. Verkosta ja printtimediasta löytyy monen monta juttua, jossa Wikipediaa verrataan vanhaan ja arvostettuun Encyclopædia Britannica -tietosanakirjasarjaan.

Muistan joskus aika monta vuotta sitten nähneeni Britannican vaikuttavan pituisena kirjarivistönä Gatwickin lentokentällä, jossa myyntimies sitä innokkaasti kauppasi. En ostanut. Sittemminkin olen välttänyt Britannicaan törmäämisen netissä, enkä nytkään sinne ihan sattumalta eksynyt. Menin kuitenkin katsomaan, mitä perinteisellä tietosanakirjojen kustantajalla on netinkäyttäjälle tarjota. Sivusto löytyi osoitteesta Britannica.com.

Ensimmäinen vaikutelma ei ollut kovin lupaava. Selaimeen aukesi sinertävä sivu, jonka kulmassa oli Britannican logo ja keskellä härpäke, joka ilmoitti, että Loading…. Latauksen valmistuttua edessäni oli puhtaan valkoinen sivu. Ilmeisesti Britannican sivusto on yksi niistä, joita yhdistelmä Opera ja Linux ei miellytä. Jouduin nöyrtymään ja käynnistämään Firefoxin.

Koska olen maantieteilijä, menin tietysti tutkimaan sivuston maantieteellistä osiota. Britannican puolesta suositeltiin muutamaa artikkelia, ja valitsin niistä sen, jossa käsiteltiin Aleksandrian kaupunkia Egyptissä. Sivusto ilmoitti, että saan kokeiluluontoisesti katsella artikkelin täydellistä versiota, joka ilmeisesti on normaalisti varattu maksaville käyttäjille.

Artikkeli oli varsin vaikuttava. Verrattuna englanninkielisen Wikipedian Aleksandria-artikkeliin, joka on suurimmalta osaltaan melko luettelomainen, Britannican artikkelista näki, että se on ajatuksen kanssa rakennettu ja huolellisesti kirjoitettu. Kokonaiskuva on selvästi paremmin hallinnassa kuin Wikipediassa ja artikkeli etenee johdonmukaisesti. Arvostan myös sitä, että joka osion alla on näkyvissä sen kirjoittajien nimet. Ainakin, jos tarvitsee jossain yhteydessä viitata kyseiseen artikkeliin, lisää tuo heti luotettavuutta. Tarvittaessa voin myös googlata nimiä ja selvittää, keitä henkilöt niiden takana ovat.

Mutta on tietysti epäreilua verrata Britannicaa ja Wikipediaa sellaisen artikkelin pohjalta, jota Britannican puolesta nimenomaisesti suositellaan. Päätin siksi valita sellaisen artikkelin, jonka aihepiirin tunnen hyvin. Valinta oli helppo: Dominica (ks. Britannica ja Wikipedia).

Täytyy sanoa, että ei ihme, että Britannica suositteli mieluummin Aleksandria-artikkelia. Dominica-artikkeli ei yllä tasossa lähellekään sitä. Se on tietosisällöltään selvästi suppeampi kuin Wikipedian vastaava artikkeli ja tällä kertaa myös luettelomaisuus vaivaa enemmän Britannicaa. Sanoisin kuitenkin, että Britannican artikkeli on kyllä tässäkin tapauksessa jonkin verran johdonmukaisempi ja kieliasultaan selvästi parempi.

Hienoinen pettymys Britannica tämän pienen tarkastelun jälkeen kuitenkin oli. Jos taso olisi kauttaaltaan Aleksandria-artikkelin tasoa, niin se pesisi Wikipedian mennen tullen. Mutta valitettavasti niin ei ole. Myös sivuston tekninen toteutus on vähän niin ja näin. Paitsi, että toimimattomuus Operalla on iso puute, niin varsin raskaasti ja hitaasti se pyörii Firefoxillakin. Ilmeisesti se on toteutettu jollakin Flash-pohjaisella ratkaisulla. Ei ihme, ettei Britannican artikkeleihin törmää Googlen hakutuloksissa.

Lisäksi on tietysti huomioitava, että näkemäni artikkelit olivat ilmeisesti sellaisia, ettei niitä vastaavassa laajuudessa normaalisti näe ilmaiseksi. En tarkistanut hintoja, mutta en nyt ainakaan toistaiseksi ryhtyisi Britannican käytöstä maksamaan.

Mutta onneksi en lopettanut Britannican tutkimista vielä tähän. Sivustolta löytyi myös blogiosio, joka toimii Operallakin. Siellä käytävä keskustelu ajankohtaisista aiheista vaikutti siinä määrin kiinnostavalta, että otin sen ainakin toistaiseksi seurantaani.

Kuvassa Britannican verkkosivujen logo.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Luonto puskee kaupunkiin

Niko Lipsanen — Mon, 30 Jun 2008 02:42:03 +0000

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.

Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?

Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Matkalla kuvaamisesta

Niko Lipsanen — Thu, 29 May 2008 14:12:48 +0000

Monet naureskelevat japanilaisille turisteille, jotka ottavat koko ajan valokuvia. Minusta se on ihan normaalia. Olen itse aivan samanlainen, enkä edes vain matkoilla. Kuvailen jatkuvasti Helsingissäkin.

Monet parhaimmat muistot matkoilta kytkeytyvät valokuviin. Ilman valokuvia olisi paljon vähemmän muistojakin. Mutta yksi hauskimpia vaiheita on matkan jälkeinen salapoliisityö, kun laittaa kuvia nettiin ja selvittää, mikä rakennus tai joki tai katu mikä liekin missäkin kadussa on. Apuna ovat Wikipedia, Google ja Googlen satelliittikuvat.

Yleensä käykin niin, että kuvien järjestelemiseen menee enemmän aikaa kuin itse matkaan. Ääriesimerkit ovat syksyn 2005 automatkalta Kroatiaan. Matkalla pysähdyttiin joissakin kaupungeissa vain tunniksi tai joskus lyhyemmäksikin aikaa. Siinä ajassa ehti kiertää keskustan ympäri ja ottaa muutaman kymmenen kuvaa. Niiden lajittelemiseen ja kohteiden selvittämiseen menikin sitten aikaa useampi tunti. Aina tarmo tosin ei riitä loppuun asti, ja niinpä sellaisiakin kuvatekstejä kuin “Katunäkymä” tai “Joku iso rakennus” on päässyt joukkoon jäämään.

Viime päivinä olen oppinut paljon lisää Moskovasta. Kävin siellä viime kesänä matkalla Volgan mutkaan. Nyt olen laittanut kuvia nettiin (sivut aukeavat lähiaikoina) ja haeskellut tietoa kuvissa näkyvistä kohteista. Samalla on tullut luettua valtava määrä Wikipedia-artikkeleita ja muuta hakukoneella löytynyttä aineistoa ja tutkittua Moskovaa satelliittikuvista. Ilman kuvien ottamista tähänkään ei olisi tullut ryhdyttyä.

Ehkä se sitten liittyy maantieteilijyyteen, mutta minusta ainakin on kiva tietää mahdollisimman paljon niistä paikoista, joissa käy. Etukäteen ei useinkaan ehdi kauheasti selvittää tai tule lukeneeksi muuta kuin jotain melko yleispätevää. Paikan päällä on yleensä muuta tekemistä kuin lukea kirjoja tai selata nettiä. Silloin pitää kierrellä ja tutustua ihmisiin. Ihmisiltäkin saa tietysti tietoa, mutta aika usein myös väärää tai vähintäänkin epätarkkaa sellaista. Yksi haaste matkanjälkeisissä tutkimuksissa onkin selvittää missä määrin matkalla kuullut asiat pitävät paikkansa ja missä määrin eivät.

Kuvassa Kotelnitseskaja-penkereen asuinrakennus Moskovassa. Kyseessä on yksi Stalinin rakennuttamista pilvenpiirtäjistä. Otin kuvan 7.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Sosiospatiaalinen tila

Niko Lipsanen — Tue, 27 May 2008 21:01:00 +0000

Skrubu oli törmännyt käsitteeseen “sisällön kontentti“. Lähes yhtä sisällökäs on maantieteellisistä opinnäytteistä (jopa väitöskirjatasolla) bongaamani käsite “sosiospatiaalinen tila”. Siis häh? Mitä se sosioepäspatiaalinen tila sitten on? Eikö tila määritelmällisesti ole spatiaalista? Ei tuo tosin suomalainen keksintö ole, sillä myös englanninkielisissä julkaisuissa näkee joskus käytettävän käsitettä socio-spatial space ja myös ranskankielinen Google-haku espace socio-spatial tuottaa tuloksia.

Itse olen pyrkinyt välttämään koko tila-käsitteen käyttöä muussa kuin geometrisessä mielessä juuri tuon takia, että yhteiskuntatieteilijät ovat käsitepelleilyillään tehneet siitä merkityksettömän. “Tila” voi tarkoittaa melkein mitä vain, eikä se siksi tarkoita juuri mitään. Tila on vain tason siirtymä.

Kirjoitan mieluummin paikoista. Kovasta yrityksestä huolimatta yhteiskuntatieteilijät eivät ole saaneet vielä sitä raiskattua. “Paikan” eri merkitykset ovat juurtuneet syvemmälle kulttuuriin, eikä se siksi ole yhtä vapaa käsitepyöritykselle kuin abstraktimpi “tila”. Uusia paikkakäsitteitä ei voi siksi luoda yhtä vapaasti kuin uusia tilakäsitteitä.

Kun joku vielä pelastaisi “maiseman”.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Itä- ja länsisuomalaiset eri porukkaa

Niko Lipsanen — Tue, 13 May 2008 09:37:52 +0000

Juuri kun ehdin kirjoittaa puukoista ja kalakukoista, kertoo Hesari, että puukko- ja kalakukkoheimot ovat geneettisestikin eri porukkaa. Idästä Suomeen on tullut suomalaisugrilaista väkeä Uralin tienoilta ja ehkä sieltä kuuluisasta Volgan mutkastakin. Myöhemmin Ruotsista ja Baltiasta saapuneet asukit ovat sitten jääneet läntiseen Suomeen.

Sodat, taudit ja nälänhädät niittivät väkeä muinaisessa Suomessa. Niinpä saattoi joskus käydä, etenkin idässä, ettei kylään jäänyt montaa perhettä eloon ja jatkamaan geenejään. Tätä kutsutaan geneettiseksi pullonkaulaksi. Ilmeisesti suomalaisugrilaiset geenit selvisivät kuitenkin paremmin Savon ankarissa olosuhteissa. Lännessä vallitsevat eteläiset ja skandinaaviset piirteet.

Länsisuomalaisia voi siis pitää puoliruotsalaisina. Idässä taas on yhä suomalaisugrilaista alkuvoimaa.

Geneettinen jako ei ilmeisesti kuitenkaan täysin mene murrerajojen mukaan. Paitsi Itä-Suomi, on Hesarin mukaan myös Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kun asutettu Savosta käsin. Pohjois-Pohjanmaan ja Peräpohjolan murteet ovat kuitenkin läntisiä. Ja Lappi nyt ei edes ole Suomea kuin hallinnollisten yhteensattumien takia.

Kuvassa Volgan mutka. Otin kuvan Studenetsissä (Tatarstanissa, Kazania vastapäätä) viime kesän reissulla 13.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Se on Pääsiäissaari

Niko Lipsanen — Tue, 25 Mar 2008 21:39:21 +0000

Uutisissa kerrotaan suomalaisturistin toilailuista toisella puolella maapalloa. Tämä oli hakannut Moai-patsaalta korvan irti ja on nyt virkavallan hoteissa Pääsiäissaarella. Toivottavasti oppii jotain. Mutta kuinka suomalaisen lehdistön saisi uskomaan, että kyseessä ei ole mikään saaristo, vaan yksi saari. Jopa Helsingin Sanomien kaltaisessa laatulehdessä toimittajat Jukka Harju ja Milka Sauvala väittävät episodin tapahtuneen “Pääsiäissaarilla”.

Saman virheen näyttäisivät tekevän myös ainakin Ilta-Sanomat, Nelonen ja Verkkouutiset. Sen sijaan Aamulehti ja Iltalehti tietävät, että kyseessä on vain yksi saari (vaikka siinä jokunen luoto rannan tuntumassa onkin).

Sama virhe toistuu usein Nauru-saaren ollessa kyseessä. Myös Nauru on yksi saari, mutta usein näkee ja kuulee kerrottavan Naurusaarista, missä sellaiset sitten lienevätkin.

Onhan Tyyni valtameri kaukana, mutta kuitenkin. Maantieteilijän silmään tuollaiset virheet särähtävät pahasti.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Dominica ei ole Dominikaaninen tasavalta

Niko Lipsanen — Sat, 08 Mar 2008 02:18:23 +0000

Usein, kun kertoo jollekulle Dominicasta, luulee toinen osapuoli kyseen olevan Dominikaanisesta tasavallasta. Onhan Dominikaaninen tasavalta tietysti huomattavasti suurempi ja sinne tehdään Suomesta ja muualtakin Euroopasta pakettimatkojakin. Dominica on pienempi, ja sinne ei mistään mannermaalta pääse suoraan edes lentämään. Mutta molemmat ovat itsenäisiä Karibianmeren saarivaltioita. Matkaa niiden välillä on noin 700 kilometriä (kartta alempana).

Myös Dominica on tasavalta, mikä aiheuttikin ongelmia nimivalinnan kanssa. Poissa laskuista oli Republic of Dominica, koska sitten ainakaan kukaan ei olisi erottanut sitä suuremmasta melkeinkaimastaan (Dominican Republic / República Dominicana). Niinpä nimeksi otettiin Brittiläiseen Kansainyhteisöön viittaava Commonwealth of Dominica. Pienelle 70 tuhannen asukkaan saarelle nimi “Dominican kansainyhteisö” tosin kuulostaa aika mahtipontiselta, eikä suora suomennos “Dominican yleisvauraus” sovi köyhälle maalle juuri sen paremmin. Niinpä virallisissa yhteyksissä nimi tavataan kääntää suomeksi muodossa “Dominican liittovaltio”, mikä sekin on virheellinen, koska kyseessä ei ole liittovaltio. Ranskalaiset ovat ratkaisseet nimiongelman näppärästi, sillä ranskaksi valtion nimi on le Commonwealth de la Dominique.

Itsenäistyminen yhteydessä ehdotettiin myös, että saaren kalinagokielinen nimi Waitukubuli (joissakin lähteissä Waitikubuli) oltaisiin otettu takaisin käyttöön. Se ei ehkä loppujen lopuksi olisi ollut kauhean huono ajatus semminkin kun Dominicalla edelleen elää karibi-intiaaneja eli kalinagoja. Dominica-nimen saari sai Kolumbukselta. Dominica oli ensimmäinen saari, jonka Kolumbus kohtasi toisella matkallaan, ja koska tämä sattui sunnuntaina 3.11.1493, sai saari nimensä sunnuntain latinankielisen nimen mukaan.

Dominikaaninen tasavalta ehti itsenäistyä toistasataa vuotta ennen Dominicaa. Se oli pitkään Espanjan siirtomaa, kunnes sen läntinen rajanaapuri Haiti miehitti sen vuonna 1822. Haitin alta Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi vuonna 1844. Nimensä se otti pääkaupungiltaan (Santo Domingo), jonka mukaan sitä oli kutsuttu jo siirtomaa-aikoina.

Dominicakin oli alkuun Espanjan siirtomaa, mutta espanjalaiset eivät saarelle ikinä asettuneet. 1600-luvulla saari jätettiin parissakin rauhanteossa kalinagoille, mutta lopulta Ranska valtasi sen. Saari vaihtoi muutaman kerran omistajaa Ranskan ja Iso-Britannian välillä, kunnes itsenäistyi jälkimmäisen alta 3.11.1978.

Dominicalla, toisin kuin Dominikaanisessa tasavallassa, ei siis puhuta espanjaa. Dominica on virallisesti englanninkielinen valtio, joskin myös kreoliranskaa puhutaan laajalti. Käytännössä kaikki saarelaiset kuitenkin puhuvat myös englantia. Dominican pääkaupungilla onkin ranskankielinen nimi (Roseau), mutta paikallisesti se lausutaan kuin se olisi englantia.

Olen käynyt Dominicalla tähän mennessä kolme kertaa (1993, 1999 ja 2007). Dominikaaninen tasavalta on edelleen näkemättä.

Oheisesta kartasta voi bongata sekä Dominikaanisen tasavallan että Dominican (jälkimmäinen merkitty punaisella nuolella). Valokuvassa (ylempänä) taas näkyy Dominican itärannikkoa Karibiterritoriosta etelään päin. Otin kuvan 10.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Omituinen uutinen Venezuelasta

Niko Lipsanen — Thu, 28 Feb 2008 03:31:02 +0000

Vaikka Venezuelassa ylipäänsä on nykyiseen maailmanaikaan aika omituista, on minun silti vaikea tajuta, mikä Chávezin salajuoni tämän uutisen takana on. Kotimaanlennolla olleen venezuelalaisen lentokoneen ilmastointikanavista oli tulvinut savua, ja niinpä se oli tehnyt pakkolaskun Panamaan. Miksi ihmeessä Panamaan?

Uutisen mukaan kone oli matkalla Venezuelan länsireunalla sijaitsevasta Maracaibosta Maiquetíaan. Maiquetía on Venezuelan Vantaa, jossa siis sijaitsee Caracasin lentokenttä. Suunta ei ollut Panamaan päinkään, ja siinä on aikamoinen pätkä Kolumbiaakin välissä. Koko lentomatkan ajan sekä lähtö- että kohdekenttien olisi pitänyt olla selvästi lähempänä kuin Panaman. Ja on siinä muitakin isoja lentokenttiä Panamaa lähempänä.

Halutaanko Venezuelassa näyttää, että siellä on varaa poltella kerosiiniä, ja tehdään kotimaanlennoillakin lenkki Karibianmeren päällä? Vai onko Panaman kenttä lähin, jossa on kunnollinen palokunta eikä kapteeni uskaltanut savuavalla koneella Venezuelaan laskeutua? Ei kuulosta järkeenkäyvältä, mutta en parempiakaan selityksiä keksi.

Myös Herald Tribune varmistaa tämän omituisen tarinan todeksi, mutta syitä sekään ei siihen kerro.

Yllä kartta lentoreitistä (punainen nuoli). Panaman kaupunki on merkitty karttaan rastilla.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Niko Lipsanen — Sun, 17 Feb 2008 19:46:50 +0000

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

Onneksi tavallisillakin kuvaajilla on nykyään mahdollista saada kuvansa ja julki, ja vaikkapa Flickristä tavan tallaajien ottamia kuvia eri puolilta maailmaa löytyy miljoonittain. Niissäkin on silti puutteensa. Seuraan aina välillä esimerkiksi Flickrin Dominica-kuvavirtaa. Puuduttavinta on se, että matkailijoiden ottamissa kuvissa toistuvat samat kohteet uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan monista kylistä ja muista mielenkiintoisista paikoista ei löydy kuvan kuvaa.

Tavalliset matkaajat kuvaavat turistikohteita ja niiden nähtävyyksiä. Niillä, jotka matkustavat vähemmän tallattuihin paikkoihin, on turhan usein myös jonkinlaisia taiteellisia ambitioita. Perushyvästä ja informaatiopitoisesta kuvasta on huutava pula.

Onneksi matkailijat eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka kuvaavat paikkoja ja maisemia. Verkossa on yhä enemmän paikallisten ihmisten omista kylistään, kaupungeistaan ja maistaan ottamia valokuvia eri puolilta maailmaa. Muun muassa edellä parjaamassani Dominica-kuvavirrassakin on yhä enemmän paikallisten asukkaiden tai vierailevien maastamuuttaneiden otoksia. Ne tosin keskittyvät usein joihinkin tapahtumiin, kuten karnevaaleihin. Kaikki ei kuitenkaan löydy Flickristä, vaan kannattaa hakea kuvia myös hakukoneilla ihmisten omilta kotisivuilta.

Olen yrittänyt itsekin paikata informatiivisten kuvien puutetta omilla matkakuvillani. Yleensä katson paikkaa, ja yritän hahmottaa mikä kaikki tekee siitä juuri sen paikan. Sitten yritän taltioida sen kaiken kuvaan. Eikä se ole haittaa, jos kaikki ei tallennu yhteen kuvaan. Voihan niitä ottaa enemmänkin. Haluan tietysti, että kuvat ovat teknisesti hyvälaatuisia, mutta jos niillä joskus on jotain taiteellista arvoa, niin se on tapahtunut vahingossa. En tee taidetta vaan dokumentoin.

Järjestelmällisimmän dokumentaatioprojektini tein keväällä 1999, kun kuvasin Dominican pienen pääkaupungin Roseaun lähes katu kadulta läpi. Valitettavasti olen skannannut kuvat nykystandardeja ajatellen turhan pieneen kokoon, mikä laskee niiden informatiivisuusarvoa. Täydennystä kuviin on tulossa lähikuukausina, ja tällä kertaa vähän suuremmassa koossa, kun saan viime syksynä ottamani uudet kuvat verkkoon. Ihan samanlaiseen järjestelmällisyyteen en kuitenkaan tällä kertaa yltänyt.

Pyydänkin kaikkia digikameroiden omistajia: ottakaa tavallisen informatiivisia kuvia siitä, miltä oma lähiympäristönne näyttää ja ottakaa matkoillakin kuvia ihan niistä tavallisista asuntokaduista ja muista tusinamaisemista. Ottakaa niitä paljon ja laittakaa ne nettiin. Älkää pyrkikö turhaan taiteellisuuteen, sillä se yleensä enemmän vie kuin tuo informaatiota. Sitä paitsi, taidekuvista on ylitarjontaa.

Kuvassa on taloja Kurkiaiskujalla Helsingin Kurkimäessä. Olen ottanut kuvan toukokuussa 2003. Minulla on tuhansittain tylsiä, mutta informatiivisa kuvia Helsingistä. Niiden laittaminen verkkoon vain vähän kangertelee. Jotain siellä jo on, toivottavasti kohta vähän enemmän.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.