Uuden sadon Darjeeling-tee - 12.3.10
Darjeeling on epäilemättä yksi maailman hienoimmista teelaaduista. Turhaan sitä ei kutsuta teeiden sampanjaksi. Satoa saadaan useamman kerran vuodessa, mutta laadukkain niistä on kevään ensimmäinen kukinto (first flush). Se toimitetaan markkinoille nopeasti, sillä Darjeelingin ensimmäinen kukinto on ehdottomasti parhaimmillaan tuoreena.
Tämänkeväisen ensisadon poiminnan pitäisi olla nyt käynnissä tai alkamassa. Siksi olinkin kovasti hämmentynyt, kun appiukko toi Intian-matkan tuliaisina meille paketillisen ensisadon Darjeelingia jo kuukauden päivät sitten. Onko siellä sama juttu kuin meillä uusien perunoiden kanssa, että ensimmäiset sadot saadaan jo huomattavasti varsinaista satokautta aikaisemmin?
Olemme nyt Marin kanssa maistelleet tuota teetä jo useamman kerran. Se on mustaa, kuten darjeeling useimmin on, mutta varsin vaaleaa, ehkä jopa hieman oolongmaista. Siinä ei ole aivan samaa tuoretta aromia kuin joinakin aikaisempina keväinä maistelemissani darjeelingeissa, mutta erittäin hyvää se joka tapauksessa on.
Kookosta ja soijarouhetta - 25.2.10
Paasto on taas päällä ja kokkailut sen mukaisia. Mari on laatinut minulle kokelman paastoon sopivia reseptejä, joita on helppo valmistaa, jotka pitävät tällaisen isokokoisen miehen pahimman nälän loitolla, ja joiden avulla painostakin lähtisi pääsiäiseen mennessä muutama kilo pois. Ilmeisesti noiden kaikkien tavoitteiden yhdistäminen ei ole aivan triviaalia.
Kokeilin tiistaina ensimmäisen kerran reseptiä, jonka Mari oli nimennyt houkuttelevasti intialaiseksi kookos-soijarouhemössöksi. Siihen tulee pari desiä soijarouhetta, noin 20 grammaa kookoslastuja, punaista masalaa ja suolaa mausteiksi sekä vettä.
Laskiainen ja laskiaispullat - 13.2.10
Laskiainen lähestyy. Huomenna on laskiaissunnuntai, ja varsinainen laskiainen on ensi tiistaina. Laskiaisen viettoon liittyy paitsi mäenlasku myös laskiaispullat.
Laskiainen on herkuttelujuhla, koska sen jälkeen alkaa paasto. Laskiaispullat ovat olennainen osa tätä perinnettä. Paastoa ei luterilaisessa Suomessa enää juurikaan vietetä (ortodoksisessa sentään ainakin jonkin verran), mutta herkutteluista pullineen ei silti olla luovuttu.
Sitä en ole perinteisissä laskiaispullissa käsittänyt, että miksi niihin pitää iskeä se lakki päälle. Pullaa on hankala syödä, jos täytteet tursuavat välistä haukatessa. Monet kiertävät ongelman syömällä pullan yksi puolisko kerrallaan.
X-tra-tuotesarjaan suklaalevyjä - 2.2.10
S-Marketin hyllyyn on ilmestynyt uusia X-tra-tuotesarjaan kuuluvia sadan gramman suklaalevyjä. Samalla valikoimasta näyttää kadonneen Alpenmilch-maitosuklaa, mikä on ikävää, sillä se oli mielestäni halpissuklaaksi ihan kohtuullisen hyvää.
Alpenmilch-suklaassa oli kaakaoinen maku, mikä erotti sen muista samassa sarjassa kilpailevista suklaalevyistä. Vähän täyteläisyyttä sekin olisi kaivannut, mutta eipä sitä 46 sentin suklaalevyltä ihan kauheasti voi vaatia.
X-tra-levyjä on saatavilla kolmea eri laatua: maitosuklaa, sama pähkinärouheella ja tumma suklaa. Tässä suhteessa valikoima on laajentunut. Alpenmilchiä oli tosin saatavana paitsi maitosuklaana myös mansikka- ja toffeetäytteisenä, mutta täyteversiot näyttävät ainakin toistaiseksi pysyneen hyllyssä.
Pandan lattelaku pääsi yllättämään - 20.11.09
Ostin toissailtana lähikaupasta pussillisen Pandan täytelakuja. En kuitenkaan tullut lukeneeksi, mitä niissä oli täytteenä.
Oma moka. Kun muutama lakupala oli suussa, niin lakritsin taustalla alkoi maistua kahvi. Ei hyvä, en pidä kahvin mausta. Vilkaisu pussin teksteihin paljasti, että Deli-täytelakupussissa makuina ovat cafe latte, suklaa ja jätskijälkkäri.
Suklaatäytteiset palat olivat hyviä, ei valittamista. Jätskijälkkäri ei oikein kuulosta täytteen nimeltä. Ehkä sen olisi voinut nimetä kuvaavammin? Pandan lakritsisivujen mukaan kyseinen maku on persikkajäätelö, mutta enpä sitä syödessäni persikaksi tunnistanut. Luulin sitä vaniljaksi. Ihan hyvää sekin joka tapauksessa oli.
Fazerin uutuus: omenacrisp-suklaa - 28.9.09
Fazerin uutta omenacrisp-suklaata on jo jonkin aikaa saanut kaupoista. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti myytävänä. Sen sijaan 200 gramman levyn saa kaupan päälle, kun ostaa neljä muuta Fazerin suklaalevyä.
Aika kieroa. Entä jos kävisi niin, että tykästyisi kovin juuri tuohon omenacrisp-suklaaseen? Joka kerta, kun haluaisi uuden levyllisen, pitäisi ostaa neljä muuta. Suklaata menisi aika määrä, ja tulisihan tuo kalliiksikin.
Riski on ihan aito. Omenacrisp on nimittäin varsin onnistunut suklaauutuus.
