maku

Kakkubuffetissa kakkua mahan täydeltä

Kakkugallerian kakkubuffetin olemassaolo on ollut tiedossani jo pitkään. Kakkugallerian kakutkin ovat tuttuja. Silti olen onnistunut vastustamaan kiusausta mennä mättämään sisääni valtavat määrät kakkua – eiliseen asti.

Tällainen koitos vaati valmistelua. Söin ensin kevyesti vähän spagettia ja tomaattikastiketta kotona. Sen jälkeen menin Yrjönkadulle uimaan, saunomaan ja nälkää kasvattamaan.

Juuri ennen kakkubuffettia haukkasin vielä vastapäisessä McDonald’sissa parin euron tacohampurilaisen, että oli vähän suolaista pohjalla.

Sitten Erottajan Kakkugalleriaan, jossa olikin kohtuullisen väljää. Pääsin ikkunapöytään istumaan.

Kismet on parempaa jäätelönä

Kevät on edennyt jo sen verran pitkälle, että on taas aika testata kevään uutuusjäätelöitä.

Tällä kertaa olin mainoksen uhri: näin Kismet-jäätelön mainoksen bussin kyljessä. Kismet-suklaa ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta jotenkin minulla oli sellainen tuntuma, että se saattaisi toimia jäätelönä. Suuntasin siis kaupan pakastealtaalle ja ostin yhden.

En ollut kovin väärässä. Jäätelön maku leikkaa Kismetin maun ja tekee siitä tasapainoisemman. Vohvelinkin maku on mukana suklaavohvelikuorrutteessa, mutta ei yhtä selkeänä kuin Kismet-patukassa. Ainakin minun makuuni tämä jäätelöversio sopii paremmin.

Suklaapashaa ja pashasuklaata

Valkosuklaan ja pashan yhdistelmä näyttää olevan tämän pääsiäisen erikoisuus.

Mari toi Tallinnan-laivalta tuliaisena levyn Kalevin kevätuutuutta: pashasuklaata. Kyseessä on siis pashalla maustettu valkosuklaa.

Ruokakaupasta taas löytyi Lieksan pashaa, josta oli saatavilla myös valkosuklaalla ja šampanjalla maustettu versio. Pitihän niitä molempia pääsiäisenä maistaa.

Lieksan šampanja-valkosuklaa-pashassa tökkää ensimmäisenä se šampanja. Onko se välttämätön lisä? Ensimmäisellä lusikallisella se tekee pashaan vähän käyneen maun. Makuun kuitenkin tottuu lusikoidessaan, ja purkillisen loppuessa se maistuu jo hyvältä. Šampanja-aromi on kuitenkin sen verran hallitseva, että valkosuklaa jää vähän taustalle.

Helsinkiteetä Stockmannilta

Stockmannin herkussa osui silmiini Helsinkitee, jota myytiin irtomyyntinä tee- ja kahviosaston palvelutiskillä. Esittelytekstissä kerrottiin, että tee on suunniteltu nimenomaisesti Helsingin olosuhteisiin (tai ilmastoon, en enää muista tarkkaan).

Pitihän sellaista kokeilla. En tiedä, onko tee uutuus vai onko se ollut saatavilla jo pidempään. Minun silmiini se ei ollut aiemmin osunut, mutta enpä kovin usein Stockmannilla ruokaostoksiani tee.

Google oli yllättävän tietämätön koko Helsinkiteen olemassaolosta. Kokeilin useammalla erilaisella hakusanayhdistelmällä, mutta en saanut yhtään osumaa. Sitä ei myöskään mainita Stockmannin omien Delicatess-teesekoitusten sivulla, joten ehkä se ei ole heidän omaa tuotantoaan. Stockmannin pussiin se tiskillä pakattiin.

Tumma Geisha versus perinteinen

Fazerin Geisha-suklaasta on tullut markkinoille nyt myös tummempi versio, Fazer Geisha Dark. Se on ollut myynnissä jo viime syksystä alkaen, mutta minä tulin maistaneeksi sitä vasta nyt. Minulla on muistikuva, että olisin sitä suklaahyllyssä nähnyt, mutta jostakin syystä ei ole aiemmin tullut ostettua.

Geisha Dark on muutoin kuten perinteinenkin Fazerin Geisha, mutta pähkinänougat-täytteen ympärillä oleva maitosuklaa on vaihdettu tummempaan versioon. Yhdistelmä ei ole lainkaan huono. Itse asiassa pidän tästä uutuudesta, ja niin piti Marikin.

Keltaista teetä ja afrikkalaista oolongia

Kluuvin kauppakeskuksessa sijaitsevalla Chaya-teekaupalla on kätevä tapa saada kävijät ostamaan teetä. Kaupassa on aina päivän teetä keitettynä ja sitä voi maistaa pienen kupillisen.

Kolme kertaa olen Chayassa käynyt ja kahdesti on mukaan lähtenyt juurikin päivän maistiaisena ollutta teelaatua. Ensin ostin pussillisen keltaista kiinalaista Kekecha-teetä ja sitten toisen malawilaista oolongteetä.

Chaya on erikoistunut nimenomaan kiinalaisiin teelaatuihin, ja kiinalaiseksi harvinaisuudeksi keltainen tee onkin jäänyt. Jonkin sortin oolong se on, mutta valmistusprosessiin liittyy fermentoitumisen lisäksi myös osittaista hapettumista. Siten maussa ei ole lainkaan vihreälle teelle ominaista ruohoisuutta.

Pussin päällä lukevan kuvauksen mukaan Kekecha on mieto tee, jossa maistuu aprikoosi, mausteisuus ja hitunen papaijaa. Ihan noin tarkkaan en osaa sanoa, mutta hyvää se oli, kunhan malttaa maistella. Maku tosiaankin on hyvin hento.