Kuten teestä, myös mateesta on saatavilla sekä vihreä että musta versio. Mateen ollessa kyseessä tummempaa väriä ei kuitenkaan tehdä fermentoimalla vaan paahtamalla.

Paahdetun, mustan mateen maku on pehmeämpi kuin vihreän. Vihreäkin kyllä pehmenee useammalla haudutuksella, mutta paahdettu matee on pehmeää ja aromikasta heti ensimmäisellä kerralla. Toisaalta paahdetusta versiosta ei useampia haudutuksia kannata edes ottaa, sillä seuraavista tulee vain vetisiä.

Minulle paahdettu versio mateesta on itse asiassa se ensimmäinen, jota maistoin joskus vuosia sitten. Sen jälkeen karvas vihreä matee ei ensin maistunut erityisen hyvältä, mutta sitten siihenkin on tottunut – etenkin kun muistaa huuhdella lehdet ja ottaa useamman riittävän pitkän haudutuksen. Paahdettu matee on helpompi. Sitä ei tarvitse huuhdella ja haudutuskin on nopeampi, 5–10 minuuttia riittää oikein hyvin.

Sanovat mateen auttavan krapulaan. Olen ymmärtänyt, että tämä koskisi nimenomaan paahdettua mateeta. En ole kuitenkaan tästä aivan varma. Itselläni ei ole kokemusta, kun en krapulaa saa (ja näin vanhemmiten ei ole enää ollut kovin paljon yritystäkään).

Jos minun pitäisi valita vihreästä ja mustasta mateesta suosikkini, niin vaikeaksi menisi. Ensimmäisellä haudutuksella musta on ehdottomasti parempi, mutta vihreänkin pehmeä aromi nousee esiin useammalla haudutuskerralla. Onneksi suosikkia ei tarvitse valita, vaan voi juoda vuoroin kumpaakin.

Vihreää mateeta alkaa nykyään olla kauppojen hyllyillä monipuolisesti niin maustettuna kuin maustamattomana. Paahdettua sen sijaan saa usein vielä etsiä vähän enemmän. Helsingissä sitä myy ainakin Parhialan siirtomaatavaraliike Hakaniemen kauppahallissa. Sielläkään sitä ei tosin ole valikoimassa aina.

Paahdettua mateeta saa myös teepusseissa. Pussiversiota myy ainakin Ruohonjuuri, ja sekin menettelee paremman puutteessa.

Kuvassa on paahdettua mateeta lähietäisyydeltä tarkasteltuna.

Matee, tai mate, on eteläamerikkalainen teentapainen juoma, joka on hyvin suosittu Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja eteläisessä Brasiliassa. Se valmistetaan orjanlaakereiden sukuun kuuluvan Ilex paraguariensis -puun lehdistä. Espanjaksi, ja myös englanniksi, juomaa kutsutaan usein nimellä yerba mate (”yerba” tarkoittaa yrttiä).

Kyseessä ei siis ole varsinainen tee, vaikka juoma muistuttaakin vihreää teetä. Mateen maku on karvas, eikä se siten ole kaikkien mieleen. Kuten teetä, myös mateeta saa maustettuna, jolloin maun karvaus peittyy. Jotkut lisääväät mateeseensa myös sokeria tai hunajaa.

Perinteinen tapa juoda mateeta on käyttää varta vasten tähän tarkoitukseen suunniteltua pientä kuppia. Kuppiin laitetaan mateeta noin kaksi kolmannesta sen tilavuudesta, ja sitten se täytetään kuumalla vedellä (joissakin ohjeissa ensin kylmällä, ja sitten vasta kuumalla). Kupista se juodaan bombilla-pillillä, ja juomisen jälkeen kuppi täytetään uudestaan kuumalla vedellä.

Mateen hauduttaminen perinteiseen tapaan on taitolaji. Kannattaa lukea esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian selostus aiheesta. Todennäköisesti oikeaoppisen mateenvalmistuksen oppiminen kuitenkin edellyttää, että joku asian osaava sen henkilökohtaisesti opettaa, mieluiten paikan päällä Argentiinassa tai jossakin siellä päin.

Mateen voi kuitenkin valmistaa myös teen tapaan, ja tapa on yleistymässä myös Etelä-Amerikassa. Argentiinalaiset kutsuvat tällaista juomaa nimellä mate cocido eli keitetty matee. Mateeta saakin nykyisin jopa teepusseihin pakattuna.

Teen tapaan valmistettaessakin mateeta tarvitsee samaa vesimäärä kohti enemmän kuin teetä. Omaan makuuni noin kaksin- tai kolminkertainen määrä teehen verrattuna siihen, mitä laittaisin teenlehtiä, on sopiva. Haudutuksen kestokin on pidempi, kymmenestä viiteentoista minuuttia varttitunnista tuntiin, vaikka monen pussin kyljessä ohjeistetaankin lyhyempiä aikoja.

Myös mate cocido -juomaa valmistettaessa lehdet voi käyttää useampaan kertaan, mutta mukaan täytyy lisätä reilusti myös uusia lehtiä. Täysin samoista lehdistä toinen haudutus on turhan laimea. Lehdet eivät myöskään saa kuivua haudutusten välillä, vaan silloin ne pitää vaihtaa kokonaan uusiin.

Riippuen siitä, mitä mateeta ostaa, saattaa lehtien mukana olla paljon ohutta pölyä. Se lisää maun karvautta, eikä ole lainkaan huono ajatus ensin huuhdella pahimmat pois pitäen teesihtiä kylmän veden alla. Joistakin mateelaaduista, kuten vaikkapa Forsmanin maustetuista mateeista, ohuimmat pölyt on pääosin suodatettu jo valmiiksi pois.

Mateesta on vihreän lisäksi olemassa myös musta versio. Toisin kuin teessä, mustaa versiota ei valmisteta fermentoimalla, vaan paahtamalla. Paahdettu matee ei ole yhtä karvasta kuin vihreä, ja itse ainakin pidän siitä enemmän. Mustaa mateeta vain on valitettavan vaikea ostaa mistään. Sitä on ollut ainakin Parhialan valikoimissa Hakaniemen hallissa, mutta viime aikoina en ole nähnyt sitä sielläkään.

Sanovat myös, että paahdettu musta matee olisi erityisen hyvää krapulaan. Omaa kokemusta siitä minulla ei ole, koska minulla ei ole tapana saada krapulaa.

Mateessa on runsaasti kofeiinia, ja se on siten varsin piristävä juoma (joissakin lähteissä mateen kofeiinia kutsutaan mateiiniksi). Se on siis varsin soveltuva iltajuoma, jos haluaa valvoa yöllä. Juuri nukkumaanmenon alla se ei kuitenkaan liene paras mahdollinen vaihtoehto.

Mateesta on artikkeli myös suomenkielisessä Wikipediassa. Kepan Kumppani-lehdessä kerrotaan lyhyesti mateenjuonnin sosiaalisesta puolesta.

Mateeta kehutaan myös laihdutus- ja terveysjuomaksi. En ota kantaa. Aiheesta kirjoittavat esimerkiksi MTV3 ja Aamulehti. Mateeta on maisteltu myös Ulkosuomalaiset-sivuston toimituksessa.

Maustetuista mateeista on sanottava vielä sen verran, että Forsmanin mansikkamate on yllättävän hyvää. Mari taas tykkää etenkin sitruunaruoholla maustetusta versiosta. Ja jos ostaa maustamatonta mateeta, niin voi kokeilla erilaisia mausteita itsekin.

Kuvassa on kolme erilaista mateepakettia: Kraus Grasshopperin maustamaton Organic Yerba Mate, mintulla ja sitruunalla maustettu Yerba Mate Campesino Menta Limon, sekä etualalla Forsman Tea Mate Mansikka (kuva suurempana).