Scottsheadin tombolo - 23.2.10
Tombolo on maa-aineksista kasautunut, yleensä varsin kapea kannas, joka yhdistää saaren mantereeseen tai toiseen saareen. Kasautumisilmiö voi aiheutua aallokon, tuulen tai näiden yhdistelmän vaikutuksesta. Suomessakin on joitakin tomboloita.
Yksi varsin komea tombolo on Dominican eteläpäässä Scottsheadin kylän vieressä. Se on aallokon muodostama ja varsin vakaa tombolo. Etenkin tuulen muodostamat, hienorakeisesta aineksesta muodostuneet tombolot, tapaavat usein liikkua. Scottsheadin tombolo ei kuitenkaan ole viime vuosisatoina juuri paikkaansa vaihtanut.
Scottshead on juuri tombolonsa ansiosta yksi Dominican suosituimmista nähtävyyksistä. Paikalliset kertovat matkailijoille usein, että se erottaa toisistaan kaksi mertä. Oikealla on Karibianmeri, vasemmalla Atlantti. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti pidä paikkansa, sillä Scottsheadin niemeke ja tombolo sojottavat suoraan Karibianmereen.
Galen Frysingerin matkakuvat - 14.10.09
Galen Frysinger on yhdysvaltalainen maailmanmatkaaja, jonka sivuilla on kuvia hänen reissuiltaan yli 50 vuoden ajalta. Suomi on päässyt kohteeksi kahdesti, vuosina 1957 ja 2007. 50-luvun Suomi-kuvissa on jo melkoisesti historian havinaa. Ainakin kaupankäynti Helsingin Kauppatorilla on ollut silloin vähän eri näköistä. Monumentit ja patsaat sen sijaan ovat aikalailla ennallaaan.
Ja matkailu jatkuu edelleen. Tältä vuodelta näyttäisi olevan kuvia ainakin Uudesta Seelannista.
Päädyin Frysingerin Dominica-kuvasivuille googletellessani tietoa omia Dominica-kuviani varten. Olen tainnut käydä niillä joskus aiemminkin. Omille matkakuvasivuilleni kuvat tulevat yleensä vähän turhan paljon viiveellä. Puolustukseksi sanottakoon, että kuvia on paljon ja yritän saada kuvateksteihin mahdollisimman eksaktia ja paikkansapitävää tietoa. Se ottaa aikansa.
Kreikkalainen junalippu - 26.8.09
Laatikoita siivotessa löytää kaikenlaisia pieniä muistoja. Kuten nyt vaikkapa kreikkalaisen junalipun syksyltä 2004.
Matkustin kyseisellä lipulla Peloponnesoksella välin Argos–Korintti 1. marraskuuta 2004. Tarkoituksenani oli mennä Nafpliosta Korinttiin bussilla, mutta bussin rahastajalla ei ollut vaihtorahaa eivätkä kolikkoni riittäneet Argosia pidemmälle. Niinpä vietin pari tuntia Argosin kaupungissa ja jatkoin matkaa junalla.
Junalippu oli hauskan vanhanaikainen pieni pahvilappu. Muistan hämärästi saaneeni vastaavan konduktööriltä joskus pienenä jonkinlaisena lasten leikkilippuna, kun en tainnut omaa lippua silloin vielä tarvita. Vai olisiko tuollaisia ollut käytössä pääkaupunkiseudun raideliikenteessä vielä joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteessa?
Jerevanissa kotimajoitus on hyvä vaihtoehto - 19.8.09
Jerevanissa on muiden suurten kaupunkien tapaan tarjolla monenlaista majoitusta matkalaisille. On suurempaa ja pienempää hotellia sekä yksi hostellikin. Yksi hyvä vaihtoehto on myös kotimajoitus, joita kaupungissa on myös tarjolla melko hyvä valikoima.
Kotimajoituksiakin on eri tasoisia. Hienoimmat ovat pieniä majataloja, ja hinnoiltaankin lähellä hotellien tasoa. Reppureissaajat suosivat kantakaupungin kerrostaloasuntoja, joista omistajat vuokraavat tilaa huoneittain tai joskus vuoteittainkin. Yleensä tarjolla on kahdesta kolmeen kahden tai kolmen hengen huonetta.
Budjetinvenyttäjälle on tarjolla myös hostellityyppisempää kotimajoitusta, jossa yhdessä huoneessa on enemmänkin tuntemattomia matkalaisia.
Bussimatkailua Espoossa - 9.8.09
Kävin perjantaina Espoossa. Ei minulla sinne mitään ihmeellisempää asiaa olisi ollut, mutta kun voitin seutulipun YTV:n kilpailussa, niin pitäähän sitä välillä käyttääkin.
En suunnitellut matkaa juurikaan etukäteen, vaan menin Kamppiin ja hyppäsin ensimmäiseen Espooseen menevään bussiin. Se oli 156, päätepysäkkinä Sunanniitty. Espoo-tuntemukseni on sen verran huonoa, etten tiennyt missä sellainen Sunanniitty on, mutta arvelin sen selviävän viimeistään perillä.
Päädyin sitten Espoon keskukseen.
Verla on vaatimaton Unesco-kohde - 7.8.09
Heinäkuun alkupuolella tuli pistäydyttyä yhdessä Suomen Unesco-kohteista, Pohjois-Kymenlaakson Jaalassa sijaitsevassa Verlan ruukkikylässä. Otin siellä myös sarjan valokuvia, joita voi käydä katsomassa kuvablogin puolella.
Maailmanperintökohteeksi Verla on melko vaatimaton. Silti se ansaitsee paikkansa listalla: on hyvä, ettei maailmanperintö ole vain kokoelma toinen toistaan pömpöösimpiä monumentteja.
Itse asiassa Unescon perusteluissakin korostetaan Verlan tavanomaisuutta. Kyseessä on esimerkki pienestä teollisuuskylässä, joita 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla syntyi paperi- ja kartonkiteollisuuden ympärille.
