ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

matkat

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "matkat".

Kylpylämatka Tallinnaan: Eckerö Line ja Meriton Spa

Meriton Conference & Spa Hotel, Tallinna

Vaimo ja anoppi kävivät viikonloppureissulla Tallinnassa kylpylässä. En itse ollut mukana, mutta mielenkiinnolla kyselin, kuinka reissu meni.

Matka oli hankittu Eckerö Linen kautta. Risteilin itsekin tammikuussa Eckerön uudella Finlandia-aluksella, mutta kuten silloin kirjoitin, en ollut erityisen vakuuttunut. Laiva ei ollut erityisemmin Marinkaan mieleen. Etenkin istumapaikkojen puute oli täydellä laivalla ollut ikävää. Mutta buffet-tarjoilua kehui: olivat syöneet laivalla molempiin suuntiin.

Kylpylähotelli Meriton Grand Conference & Spa olikin sitten vakuuttanut jo vähän enemmän. Valoisa huone koko seinän kokoisella ikkunalla oli ollut oikein viihtyisä.

Kuvia Suomen ja Ruotsin Karesuvannoista

Karesuvanto ja Karesuando

Jatketaan vielä tätä Lappi-valokuvien sarjaa. Tällä kertaa olisi vuorossa kuvia Karesuvannon kylästä sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Karesuvanto on vähän isompi kylä kuin edellisessä kuvasarjassa esitelty Maunu. Ruotsin puolella on kirkko, kirjasto ja kauppoja, ja Suomenkin puolella ainakin huoltoasema sekä pari baaria. Ruotsin puolella kylä kuitenkin taitaa nykyään olla huomattavasti eläväisempi.

Karesuvanto on lestadiolaisuuden synnyinseutua. Lars Levi Laestadiuksen pirtti on edelleen paikallaan Ruotsin puolella kylää. Se on nykyisin museo, mutta ainakin infotaulun mukaan sitä käytetään edelleen myös hartaustilaisuuksien järjestämiseen.

Kolme kuvaa Maunun kylästä

Maunu, Enontekiö

Maunu on kylä Enontekiön ja Kiirunan kunnissa Suomen ja Ruotsin rajalla, molemmin puolin Könkämäeno-rajajokea. Mökkeilin sen liepeillä noin viikon viime vuoden kevättalvella, ja otin toki myös valokuvia.

Toisin kuin otsikossa sanotaan, kuvia ei varsinaisesti ole vain kolme, vaan yhteensä 30. Tähän blogimerkintään nostan niistä kuitenkin esille kolme, koska ne ovat mielestäni hauskoja, kuvaavia tai sitten jotenkin omituisia.

Kaikki Maunussa ottamani kuvat on otettu Suomen puolella jokea. Osassa toki näkyy Ruotsiakin. Tässä ensimmäisessä kuvassa ei pitäisi näkyä, mutta jotakin kovin ruotsalaista siinä kuitenkin on.

Syitä mennä tai olla menemättä Saint Lucialle

Saint Lucian lippu

Tänään on Saint Lucian itsenäisyyspäivä. Se ei ehkä ole syy mennä tai olla menemättä tälle Martiniquen ja Saint Vincentin välissä sijaitsevalle saarelle, mutta se on hyvä syy valita Saint Lucia blogimerkinnän aiheeksi juuri tänään.

Suhteeni Saint Luciaan on ristiriitainen. Toisaalta se on jäänyt mieleeni Itä-Karibian saarten joukossa vähän tasapaksuna, ehkä jopa tylsänäkin. Toisaalta voin kuitenkin hyvin mielin suositella sitä kohteeksi, jos aikoo tuolla suunnalla vierailla.

Saint Lucia oli monen muun alueen saaren tavoin välillä Ranskan, välillä Iso-Britannian, siirtomaa, kunnes itsenäistyi jälkimmäisestä tasan 34 vuotta sitten. Molemmat siirtomaaisännät jättivät jälkensä kulttuuriin. Englanti on virallinen kieli, mutta ranskan, länsiafrikkalaisten kielten ja kalinagon sekoituksena syntynyt paikallinen kreoli on yleinen puhekieli.

Näin käytät Tallinnan joukkoliikennettä

Tallinnan joukkoliikennettä

Tallinnan joukkoliikenne on vuoden 2013 alusta ollut maksutonta, mutta vain tallinnalaisille. Me muut joudumme yhä maksamaan matkoistamme. Jos vähänkään enemmän Tallinnassa liikkuu, niin kätevin tapa maksaa on hankkia matkakortti. Sellaisen saa esimerkiksi Tallinnan sataman R-kioskista, josta omanikin ostin.

Kuljettajalta voi edelleen ostaa vaihdottoman kertalipun, mutta sellainen maksaa 1,60 euroa. Varaa tällöin pientä rahaa, mieluummin tasaraha, valmiiksi, ja mene sisään etuovesta.

Matkakortti maksaa kaksi euroa, ja sille ladatulla arvolla maksettaessa lippu maksaa 1,10 euroa. Matkakortilla ostettaessa lipun hintaan sisältyy myös tunnin vaihto. Matkakortin kanssa liikennevälineisiin (bussi, johdinauto tai raitiovaunu) voi mennä sisään mistä ovesta tahansa.

Eckerö Linen uusi Finlandia on kallis ja kolkko

Eckerö Line M/S Finlandian kahvila

Joulukuiselta matkalta Eckerö Linen nyt jo liikenteestä poistuneella Nordlandia-laivalla tehdyltä reissulta jäi käteen yksi bonuslippu. Niinpä kävin eilen Tallinnassa ja katsoin samalla, minkälainen alus saman firman uusi M/S Finlandia on.

Tai eihän Finlandia uusi alus ole. Se on rakennettu jo 2001 ja liikennöinyt Välimerellä nimellä M/S Moby Freedom. Kuluneet vuodet näkyvät kuluneisuutena, vaikka kahviloita ja ravintoloita onkin uusittu sen verran, että paikoin Finlandiassa on myös uuden laivan tuntua.

Matka Helsingin Länsisatamasta alkaa kävelemällä valtavan pitkää putkea pitkin laiturialueen päähän, mistä Finlandia lähtee. Laivan sisääntuloaula panelointeineen on kovin kolkko. Ensivaikutelma ei ole hyvä.

Viime hetket matkustaa Eckerö Nordlandialla

Eckerö Line m/s Nordlandia, Helsinki

Jos 80-luvun laivatunnelma tuo mieleen nostalgisia muistoja, niin nyt kannattaa matkustaa Eckerö Linen Nordlandia-laivalla Helsingistä Tallinnaan. Ensi vuonna se ei enää ole mahdollista, kun uudempi m/s Finlandia tulee sen tilalle.

Kun asuu Helsingissä, on helppo käväistä aina välillä Tallinnassa. Se on lähellä, sinne pääsee usein halvalla ja siellä on hyvä tehdä edullisia ostoksia. Tavallisesti olen mennyt Viking XPRS:llä, kun sille on usein saanut edullisia tarjousmatkoja, mutta tällä kertaa menin Marin ja parin kaverin kanssa Eckerö Linen kyydissä.

M/s Nordlandia on niin sanotusti hidas laiva, mutta ei ero näin lyhyellä matkalla kovin suuri ole. Viking XPRS käyttää matkaan kaksi ja puoli tuntia, Nordlandia kolme tuntia. Ero on vain puoli tuntia (palatessa kolme varttia, kun laivan kääntelyt molemmissa päissä pidentävät vähän matka-aikaa).

Miksi ruotsinlaivat eivät mene Paldiskin kautta?

Viking Mariellan keula

Kävin viikko sitten taas risteilemässä Ruotsissa (oheinen kuva on vanhempi, ei sentään vielä ollut jäätä meressä). Ahvenanmaan-kierroksen takia aika perillä vain jää kovin niukaksi. Ja vielä niukemmaksi se jää, kun Viking Line säästää polttoainetta ajamalla talviaikaan hitaammin.

Ahvenanmaalla käynti on Helsingin ja Tukholman väliä kulkevien laivojen ohjelmassa vain siksi, että siellä pysähtymällä laivat saavat mahdollisuuden verovapaaseen myyntiin, mitä EU:n sisäisessä liikenteessä ei muutoin olisi. Kauppa ei kuitenkaan käy samaan tahtiin kuin Tallinnan-liikenteessä, sillä matkustajalle verovapaus ei näy halvempina hintoina. Ja verovapauden myötä voimassa ovat myös vanhat rajoitukset litrasta viinaa, kahdesta viiniä ja mitä niitä nyt onkaan.

Entä jos laivat pysähtyisivätkin Maarianhaminan sijaan Paldiskissa? Matkassa siinä ei tosin paljon säästä. En ole ihan varma, mitä reittejä laivat merellä käyttävät, mutta eri vaihtoehtoja tutkailemalla sain Paldiskille etua vain muutamasta kilometristä kymmeniseen. Saaristossa puikkelehtiminen kuitenkin vähenisi, minkä luulisi olevan etu senkin.

Hirvi juoksee uudessa passissa

Hirvi juoksee uuden passin sivuilla

Passi vanheni. Piti hankkia uusi. Se onnistuikin varsin kätevästi ja nopeasti. Aika Itäkeskuksen poliisiasemalta järjestyi heti seuraavaksi päiväksi, eikä jonottaa tarvinnut kuten joskus ennen. Valmiista passista ilmoitettiin tekstiviestillä vain kolme päivää myöhemmin. Sitten piti vain mennä taas Itäkeskukseen se hakemaan.

Passikuva oli kuten passikuvat yleensäkin, eli en viitsi sitä laittaa tänne blogiin näytille. Passikuvan hologrammiversio ja joku uusi läpinäkyvään ikkunaan painettu versio taas näyttävät siltä, kuin Jeesus olisi ilmestynyt passini nimilehdelle.

Ei tämä tosin ensimmäinen kerta Jeesuksena ole. Keniassa olivat jo jokinen vuosi sitten sitä mieltä, että olen partani kanssa kovin Jeesuksen näköinen. Saa nähdä, saako raja-asemilla jatkossa kuulla kommenttia, kun passiani tutkiskelevat.

Passissa on kaikkea muutakin uutta ja hienoa, kuten juokseva hirvi.

Tviittejä Belgiasta ja vähän Alankomaistakin

Sosoyen kylä, Vallonia (Belgia)

Kävin Marin kanssa Belgiassa. Kun putkiremontti ja evakkomme pois kotoa venyi, päätimme lähteä käymään matkalla.

Aikaa ei kuitenkaan ollut kuin muutama päivä, joten bussi- tai junakierros halki Euroopan ei tullut kysymykseen. Katsoimmekin, minne pääsisi kohtuuhintaan lentäen.

Ryanair lentää Turusta Charleroihin varsin edullisesti ja takaisinkin ihan kohtuuhintaan. Päätimme siis matkustaa Belgiaan, joka onkin tähän asti jäänyt aina vähän väliin.

Tapani mukaan päivitin matkakuulumisia Twitteriin. Parilta ensimmäiseltä päivältä päivityksiä ei kuitenkaan juuri kertynyt, joten en tullut viestittäneeksi mitään esimerkiksi Oostendesta tai Bruggesta. Hienojahan nekin olivat, mutta Vallonia taisi silti muodostua matkamme pääkohteeksi.

Vanhoja tviittejä Armenian-matkalta

Sevanavankin luostari, Armenia

Minulla on kolme vuotta sitten siskoni kanssa tekemästä Armenian-matkasta lähtien ollut tapana raportoida matkan päältä kuulumisia Twitteriin. Se on kätevä tapa tallentaa tunnelmia tuoreeltaan.

Twitterissä on kuitenkin se huono puoli, että vanhojen viserrysten (tai tviittien) löytäminen ei ole erityisen helppoa. Myöhemmistä Länsi-Ukrainan ja Leningradin oblastin reissuista teinkin Twitter-koosteet tänne blogiin pian kummankin matkan jälkeen.

Armeniasta en sitä tullut vielä tehneeksi, mutta korjaan sen puutteen nyt.

Matkustimme Helsingistä Jerevaniin ja takaisin AirBalticin lennoilla Riiassa vaihtaen. Otin mukaan myös matkan varrelta lähetetyt viserrykset.

Halpoja neuvostohotelleja ja ruokasalien takahuoneita Armeniassa

Hotellihuoneen ruokasali, Gavar, Armenia

Oheinen kuva on hotellihuoneemme ruokasalista Gavarissa, joka on Gegharkunikin maakunnan pääkaupunki Armeniassa. Tai itse asiassa, kyseessä oli ennemminkin ruokasali, johon kuului myös makuuhuone ja wc sekä suihku.

Armeniassa on nimittäin usein niin, että ravintoloissa ei ole yhtä isoa ruokasalia, tai jos onkin, niin sen rinnalla on pieniä yhden pöydän kabinetteja. Armenialaiset ruokailevat mieluummin sellaisissa kuin samassa salissa seurueeseensa kuulumattomien kanssa. Tämä ravintola oli sitten keksinyt laajentaa liikeideaa, ja lisännyt osaan näistä ruokasaleista myös majoitus- ja saniteettitilat.

Siisti huone se oli ja edullinenkin, ei siis niiden suhteen valittamista. En enää muista hintaa, mutta vanha tviittini kertoo kahden hengen huoneiden kustantaneen tuolloin kolme vuotta sitten 12–28 euroa. Gavarin hotelli oli edullisemmasta päästä, mutta ei aivan halvin.

Valokuvia Kilpisjärveltä ja tuntureilta

Kilpisjärvi, Enontekiö

Olen jo pariin kertaan kirjoittanut vierailustani Raittijärvelle (Raittijärven kylä, jumalanpalvelus, valokuvia). Mutta tulihan sillä samalla reissulla käytyä myös Kilpisjärvellä.

Kilpisjärvi on rajakylä Suomen pikkurillissä Käsivarrentien (E8) varrella ja saman nimisen järven rannalla. Aivan vieressä ovat niin Norjan kuin Ruotsinkin rajat. Edellisen kerran kävin siellä keväällä 2000.

Ei olisi kylää tunnistanut samaksi, jos ei komea Saanatunturi tönöttäisi edelleen sen kupeessa. Ei se toki ihan parin talon kylä ollut enää 12 vuotta sittenkään, mutta nyt se oli kasvanut pieneksi lomakaupungiksi. Kohteena se on etenkin norjalaisten suosiossa.

En Kilpisjärven suosiota ihmettele, sillä onhan se hieno paikka. Komeat tunturit ympäröivät kylää joka puolelta. Ja norjalaisille Suomi on hintatasoltaankin suhteellisen edullinen kohde. Komeita maisemiahan heillä riittää omastakin takaa.

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi, Enontekiö

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Kevättalvi on hienoa aikaa Lapissa

Poro juoksee maantiellä

On talvessa joitakin hyviäkin puolia: Lapin tunturit ovat komeimmillaan, kun niitä peittää valkoinen lumi. Eikä ole hyttysiä! Kevättalvella Lapissa riittää valoa, joten maisemia näkee myös katsella.

Lienee tosin makuasia, onko ruska hienompi kuin talvi. En ole tainnut olla Lapissa ruska-aikaan kuin viimeksi lapsena, joten omakohtaiset muistikuvat ovat siksi hataria. Äänestänkin tällä kertaa kevättalvea.

Kävin siis huhtikuun puolenvälin tienoilla Enontekiöllä, joka sijaitsee Käsivarren Lapissa. Vanhemmillani on siellä mökki, mutta eipä siellä silti ole yli kymmeneen vuoteen tullut käytyä. Matka on sen verran pitkä, eikä siellä asti viitsi vain kääntymässä käydä. Tällä kertaa isä sai kuitenkin houkuteltua minut mukaansa.

Maahanmuuttajalähiö talvella: valokuvia Rinkebystä

Rinkeby, Tukholma

Kuten tässä blogissa olen jo kertonutkin, niin viime aikoina on tullut vierailtua suhteellisen usein Tukholmassa. Viking Linen kanta-asiakastarjouksilla sinne kun pääsee välillä muutamalla eurolla, joskus ilmaiseksikin. Niinpä olemme siskoni kanssa sinne muutaman retken tehneet.

Aiemmin vierailemamme etnografinen museo oli pettymys ainakin minulle, joten tällä kertaa päätimme etsiä sitä aidompaa etnologista kokemusta. Niinpä suuntasimme maahanmuuttajalähiönä tunnettuun Rinkebyn kaupunginosaan Tukholman luoteisosassa.

Kuten odottaa saattoi, niin perillä arki oli talvisen harmaata. Lähiön monet ongelmat eivät pikaisella vierailulla nouse silmille. Pikemminkin Rinkeby näytti tavalliselta ruotsalaiselta lähiöltä, jossa nyt vain on vähän tavallista enemmän maahanmuuttajia (itse asiassa noin yhdeksän kymmenestä asukkaasta on siellä joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia).

Kiersimme kuitenkin alueella pitäen silmämme auki. Haimme piirteitä, joita monikulttuurinen arki tuo talviseen betonilähiöön.

Tukholman etnografinen museo on huijaus

Etnografiska museet, Tukholma

Tukholmassa tulee aina välillä käytyä ihan vain siksi, että laivayhtiön kanta-asiakkaana sinne pääsee aina välillä halvalla tai ilmaiseksikin. Onhan se kuitenkin ihan komea kaupunki, jossa riittää nähtävää, jos on aikaa tutustua.

Laivalla on jaossa Stockholm This Week What’s On Stockholm -lehtinen, josta voi katsoa mitä kaupungissa tapahtuu. Esitteessä kerrottiin muun muassa Etnografisen museon (Etnografiska museet) näyttelyistä, ja olipa siinä jopa tieto, että museoon on vapaa pääsy (Free entrance). Siispä suuntasimme siskon kanssa sinne.

Etnografinen sijaitsee sen verran kaukana Tukholman keskustasta, että ainakaan molempiin suuntiin ei viitsi kävellä, vaikka se mukava tapa liikkua kaupungissa onkin. Keskustasta sinne pääsee bussilla 69, kunhan vain saa jostakin hankittua lipun. Bussissa niitä ei myydä, ja kännykkälippuun olisi pitänyt olla ruotsalainen liittymä.

Lviv on Ukrainan Krakova

Lviv, Ukraina

Lviv, tai joskus myös Lvov, on historiallinen kaupunki nykyisen Ukrainan länsiosissa. Historialtaan se ei kuitenkaan ole erityisen ukrainalainen, sillä ennen toista maailmansotaa se oli osa Puolaa. Puolalaisten jälkeen toiseksi suurin väestöryhmä olivat juutalaiset.

Nykyisin kumpiakaan ei kaupungin väestöön juuri kuulu, vaan valtaosa lviviläisistä on ukrainankielisiä ukrainalaisia.

Kaupungin vanha keskusta on kuitenkin säilynyt hyvin niin maailmansotien kuin neuvostoaikojenkin tuhoilta, ja on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Tunnelma muistuttaa enemmän Keski- kuin Itä-Eurooppaa, ja monien mielestä kaupunki onkin ukrainalainen versio Puolan Krakovasta – sillä erolla, että Lvivissä on vähemmän turisteja ja hinnat halvempia.

Jos haluaa kokea eksoottista itämatkailua, ei Lviv ole oikea kohde. Ennemminkin se tarjoaa hyvän tilaisuuden matkustaa keskieurooppalaisessa ympäristössä itäeurooppalaisen halvasti. Toisaalta monien ukrainalaisten mielestä Lviv ja läntinen Ukraina ylipäänsä on aidointa Ukrainaa, millä he tarkoittavat sitä, että se on vähiten venäläistä.

Pietari, Olhava ja molemmat Laatokat

Vanha-Laatokka, Venäjä

Kävin viime viikolla siskoni kanssa Venäjällä. Kovin pitkälle emme menneet, vaan pysyttelimme lähiseuduilla. Menimme bussilla Pietariin, ja sieltä toisella Olhavaan. Olhava (Volhov) on vajaan 50 tuhannen asukkaan teollisuuskaupunki reilut sata kilometriä Pietarista itään.

Pääkohteemme oli kuitenkin Olhavan lähellä sijaitseva, Venäjän ensimmäisenä pääkaupunkinakin pidetty Vanha Laatokka (Staraja Ladoga). Siellä on kaksi vanhaa luostaria ja pari muutakin kirkkoa. Kylän vieressä, Olhava-joen rannalla, on myös viikinkiaikaisia hautakumpuja.

Vanha-Laatokasta vähän matkaa pohjoiseen, Olhava-joen suistossa Laatokan etelärannalla, on Uusi Laatokka (Novaja Ladoga), jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1703 – samoihin aikoihin kuin Pietarinkin. Kovin uusi sekään ei siis ole, vaikkakaan ei kohteena yhtä kiinnostava kuin Vanha Laatokka.

Kompressorin täytetyt letut täyttävät mahan

Ravintola Kompressorin täytetty lettu, Tallinna

Haeskellessani netin kautta edullisia, mutta silti hyviä ravintoloita Tallinnasta, törmäsin useisiin kehuviin arvosteluihin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta ravintola Kompressorista. Olihan se siis käytävä kokeilemassa, kun olin Tallinnassa eilen.

Kompressor sijaitsee Rataskaevu-kadun varrella lähellä Raatihuoneentoria. Ravintolasali on vähän hämyinen. Koska päivä oli muutenkin synkkä ja sateinen, niin valoisampi tila olisi sopinut paremmin, mutta normaalisti hämäryys ei haittaisi. Sisustuksessa on ilmeisesti tavoiteltu teollista tunnelmaa, kuten nimikin antaa olettaa.

Palvelu oli aavistuksen tympeän oloista, mutta sellaiseen on Virossa tottunut. Monet asiakkaista vaikuttivat olevan matkailijoita, jotka varmaankin olivat löytäneet ravintolan nettiarvostelujen kautta, kuten minäkin. Aivan sattumalta Kompressoriin on hankala törmätä, sillä se on melko huomaamaton eikä Rataskaevu ole vanhan kaupungin vilkkaimpia katuja.

Kiovan Äiti Kotimaa -patsas

Kiovan Äiti Maa -patsas

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, vähän keskustan ulkopuolella, on valtava Äiti Maa (tai ”Äiti Kotimaa”, Batkivštšyna-Maty) -patsas. Hissillä olisi päässyt kuulemma ylöskin, mutta olimme paikalla sen verran illasta, että patsaan sisätilat olivat menneet jo kiinni. Ulkoa sitä toki sai katsella.

Onkohan tällaisia neuvostoaikoina rakennettu moneenkin paikkaan? Armenian pääkaupungissa Jerevanissa on vähän samantapainen, siellä nimeltään ”Äiti Armenia”. Kiovan patsas on kuitenkin 62-metrisenä paljon kookkaampi (Äiti Armenian korkeus on vain 23 metriä).

Patsaan juurelle kuljettiin toisen, vähän pienemmän monumentin läpi. Sen seiniin oli kaiverrettu voitokkaita neuvostosotilaita taistelemassa toisessa maailmansodassa, tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin, ”suuressa isänmaallisessa sodassa”.

Viron historiallinen museo Tallinnassa

Viron historiallinen museo, Tallinna

Tallinnassa tulee käytyä melko usein, mutta siellä sijaitsevassa Viron historiallisessa museossa (Eesti Ajaloomuuseum) kävin ensimmäistä kertaa vasta toissapäivänä. Museo sijaitsee pörssinäkin palvelleessa Suurkillan talossa Tallinnan vanhan kaupungin halkaisevan Pikk-kadun varrella.

Sisäänpääsy maksoi viisi euroa. Siihen nähden, että museo oli varsin pieni, pääsymaksu oli mielestäni melko kallis. Museo oli muutenkin lievä pettymys. Vanha kiltatalo on kyllä hieno, mutta muutoin museo oli vähän vaisu.

Nykyaikaiseen tyyliin museossa oli paljon vuorovaikutteisia elementtejä. Aikakoneessa olisi saanut matkata menneeseen aikaan ja kokeilla kysymyksiin vastaamalla, kuinka olisi selviytynyt silloin. Minut kone yritti heittää Ruotsin vallan ajalle, mutta aikamatka keskeytyi näytölle ilmaantuneeseen Windows-virheilmoitukseen. Vieressä olisi voinut leikkiä hansakauppiasta pelin muodossa.

Kiova, Lviv ja Taka-Karpatia

Svaljavan Pyhän Mikaelin kirkko, Ukraina

Tässä blogissa oli juuri kaikkien aikojen pisin päivitystauko. Sen aikana tuli muun muassa käytyä Ukrainassa. Kerroin sieltä matkakuulumisia Twitterin kautta (@nlipsane).

Päätän tauon helpolla tavalla, ja liitän tähän matkalta lähettämäni viestit aikajärjestyksessä.

Pe 3.6.

Helsingissä, mutta suuntana jo Kiova. Testaan, että Twitterin päivitys tekstiviestillä toimii.

Kiovan helle alkaa hellittää illaksi. Hotelli Ukrainassa näyttää olevan tulipalo (emme majoitu siellä). Seuraavaksi yöjunalla Lviviin.

Näiden paloautot ovat kyllä hellyyttävän vanhanaikaisia. Hyvä, että jaksavat nousta mäen ylös. #kiova #ukraina

Esters The & Kaffehandel, Tukholma

Esters The & Kaffehandel, Tukholma

Kävin maaliskuussa siskoni kanssa Tukholmassa. Laivalle palatessamme osuimme kiinnostavan näköisen tee- ja kahvikaupan kohdalle. Pitihän se käydä katsomassa sisältäkin.

Kotisivujensa mukaan Esters The & Kaffehandel eli Esterin tee- ja kahvipuoti on Ruotsin vanhin teehen ja kahviin erikoistunut kauppa. Kyltissä näkyy liikkeen perustamiseen viittaava vuosiluku anno 1899.

En tiedä, kuinka alkuperäinen sisustus on, mutta kauppa oli sisältä miellyttävän vanhanaikainen. Sen yhteydessä oli myös viihtyisän näköinen kahvila, mutta sitä emme valitettavasti ehtineet tällä kertaa testaamaan

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit