Aiheita » nimet

Kuka hakee domnikkia?

Niko Lipsanen — Thu, 17 Jul 2008 22:04:38 +0000

Kotisivujeni verkkotunnus on domnik.net. Olen kertonut täällä aiemmin nimen taustoista. Nyt heinäkuussa “domnik” on yhtäkkiä noussut suosituimmaksi hakusanaksi, jolla sivustolle tullaan. Ei sitä ennen juurikaan ole haettu. Mistä tämä yllättävä suosio voisi johtua?

Domnik on ilmeisesti saksalainen sukunimi (tai näkyy Domnikkeja olevan myös ainakin Itävallassa, Kroatiassa ja Yhdysvalloissa). Jollakin se näyttää olevan myös etunimenä. Olisikohan joku heistä tehnyt jotakin, mikä selittäisi hakusuosion? Tosin luulisi siitä silloin jotain löytyvän netistäkin, ja minä en ainakaan löytänyt.

Domnik on myös Dominican kreolikielinen nimi, mutta jotenkin en usko, että sitä oltaisiin yhtäkkiä alettu kovasti hakea. Dominican karnevaalit ovat nimeltään Mas Domnik, mutta ne pidetään kevättalvella. Nyt on heinäkuu.

En keksi selitystä. Toki volyymi ei ole kauhean suuri. Jos hakumäärä jatkuu tällaisena, niin kokonaisuudessaan heinäkuussa “domnik” tuo 300-400 osumaa Domnik.nettiin. Kesän hiljaisimpaan aikaan se riittää oikein hyvin hakusanojen ykköspaikalle. Saa nähdä, jatkuuko domnikin hakusuosio myös syksymmällä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Itä ja länsi yhtyvät

Niko Lipsanen — Sun, 11 May 2008 22:44:34 +0000

Suomen itäisten ja läntisten heimojen parhaat tuotokset kohtaavat, kun samassa kuvassa on savolainen kalakukko ja pohjalainen puukko. Molemmat myös kantavat nimeä, joka tuotteen taustalla on: puukko on mallia Iisakki Järvenpää ja kalakukkopaketin päällä luki Irene Partanen. Oikean ihmisen nimi tavaralla tai ruoalla luo luotettavuutta, sillä kukapa haluaisi nimensä sekundatavaran kylkeen. Siksi kai suklaalevyjenkin kyljessä on Karl Fazerin nimikirjoitus ja myös tuo poliittisempi blogini kantaa kirjoittajiensa nimiä.

Iisakki-puukon ostin Lapista keväällä 2000. En tunne juurikaan puukkoperinnettä, joten en osaa edes sanoa onko tuo minun puukkoni pohjalaista vai lappilaista mallia. Mutta hyvä puukko se on ollut, tosin kaipaisi jo terottamista.

Partasen kukkoja näkyy olevan Kuopiossa niin Irene kuin Hanna Partasenkin nimellä. Jos olisin Kuopiosta, minulla varmaan olisi vankka näkemys siitä, kumpi on parempi. Tymäkkä maku tuossa Irenen muikkukukossa on. Ei sitä voi hyväksi olla sanomatta. Täällä Helsingissä kukkomakuni on tosin tainnut kaupunkilaistua, sillä suosikkejani ovat nykyisin kainuulaiset pikkukukot. Helsingissä niitä myy ainakin Kalaliike Marja Nätti (sekä Vanhassa että Hakaniemen hallissa). Kainuulaisiin avokukkoihin en tosin ole erityisemmin ihastunut, koska ne ovat mielestäni kuivahkoja.

Muikkukukko sen pitää joka tapauksessa olla. Ahven- ja lanttukukotkin käyvät välillä mukavasta vaihtelusta, mutta kyllä muikku kaikista parhaiten kukon sisään sopii. Sitä silavaakin saa mielellään olla ihan reilusti.

Otin kuvan kesäterassillamme äitienpäiväsunnuntaina 11.5.2008. Äiti ei silti ollut paikalla. Kukon toi vaimoni Mari, jolla länsisuomalaisuudestaan huolimatta on myös savolaista sukuperimää.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Konjakkia Uruguaysta?

Niko Lipsanen — Tue, 29 Apr 2008 16:51:41 +0000

Taloussanomien toimittaja Risto Pennanen on käynyt Uruguayssa. Siellä hän oli saanut tietoonsa, että Uruguay olisi Ranskan ohella ainoa maa, jossa saisi oikein luvan kanssa valmistaa konjakkia. Olin tähän asti luullut, että se olisi Cognacin alueen yksinoikeus. Aivan vakuuttuneeksi asiasta Pennanen ei minua kuitenkaan saanut.

Tarina menee kuulemma niin, että Ranska olisi jäänyt Uruguaylle velkaa. Tämä velka olisi kuitattu konjakin valmistamiseen käytettävillä ugni blanc -rypäleillä. Rypäleiden ohessa maa olisi saanut oikeuden cognac-nimityksen käyttämiseen.

Googletin hakusanoja “uruguay” ja “cognac”, eikä relevantin oloisia tuloksia näkynyt ainakaan ensimmäisillä tulossivuilla. Jollain englanninkielisellä keskustelupalstalla aiheesta keskusteltiin, mutta ei sielläkään oltu asiaan selvyyttä saatu. Edes usein niin tietäväinen Wikipedia ei konjakkiartikkelissaan kerro asiasta mitään.

Mikäköhän toimittajan lähde mahtoi olla? Sitä ei Taloussanomien artikkelissa kerrottu. Etteivät vain olisi uruguaylaiset selittäneet hänelle hieman muunneltua totuutta?

Tai jos tosiaan on totta, että Uruguay jonkin mutkan kautta on saanut oikeudet kutsua konjakkiaan konjakiksi, niin jokin vakuuttavampi asiaan liittyvä lähde olisi tervetullut.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pornosivusto voi varastaa nimesi

Niko Lipsanen — Sun, 20 Apr 2008 17:36:33 +0000

Tuttujen ja vähemmän tuttujen nimien googlettaminen lienee yleinen harrastus. Minä ainakin teen sitä, ja minunkin sivuilleni tullaan usein sivuilla mainittuja nimiä hakien. Joskus tulokset voivat kuitenkin yllättää.

Tein haun erään tutun henkilön nimellä, ja kolmesta hakutuloksesta kaksi oli varsin epäilyttäviä. Ensimmäinen niistä oli epäilyttävä myös Keskusrikospoliisin mielestä, sillä sille pyrkiminen tökkäsi lapsipornosuodattimeen. Jälkimmäinen vei aikuisviihdepainotteiselle seuranhakusivustolle, jossa kolmikymppiset espoolaisiksi väitetyt neitoset kaipasivat yhteydenottoja.

Tekniikkana tässä huijauksessa on, että netistä kopioidaan massoittain sisältöä ja tehtaillaan aineistoa yhdistelemällä uusia sivuja. Mukana on myös ihmisten nimiä. Sitten kopioitu sisältö päätyy Googlen indeksiin, ja hakukoneen käyttäjä saa ne eteensä tehdessään haun vaikkapa työkaverinsa nimellä. Linkkiä klikkaamalla ei kuitenkaan päädy sivulle, jolle sisältö on kopioitu. Ne on tehty vain hakukoneita varten. Normaali netinkäyttäjä ohjataan esimerkiksi seuranhakusivuille.

Seuraukset voivat olla varsin ikäviä sellaisten henkilöiden kannalta, joiden nimet tuonne kopioituun aineistoon ovat päätyneet. Vähemmän valveutunut netinkäyttäjä ei välttämättä heti tajua kuvion juonta, vaan voi luulla hakemansa henkilön harrastavan seksipalvelujen tarjoamista tai olevan jopa jollain lailla sotkeutunut lapsipornoon, kun siitä poliisikin oikein varoittaa.

En kerro nimeä, jolla Google-haun tein. Tuskinpa hän kaipaa asiaan liittyvää julkisuutta. Löysin samoilta sivustoilta muidenkin henkilöiden, niin suomalaisten kuin muunmaalaistenkin, nimiä. En katso asialliseksi kertoa niitäkään. Toivottavasti kissa on riittävän harmiton esimerkki. Ne, jotka haluavat omin silmin tarkistaa, mistä tässä on kyse, voivat tehdä Google-haun lausekkeella “kumpulan elmo” (muista ottaa lainausmerkit hakuun mukaan).

Ensimmäisenä hakutuloksissa on se alkuperäinen sivu, jolta sisältö on kopioitu. Jäljempänä on sitten niitä epäilyttävämpiä tapauksia. En suosittele klikkaamaan linkkejä, jos et varmasti tiedä, mitä olet tekemässä. Itse uskallan Linux-koneeni kanssa klikata melkein mitä vain, mutta en anna mitään takuita siitä, etteikö Windowsia käyttämällä tuolta voisi saada jotain pöpöjä mukaansa, vaikka ei tekisikään lähempää tuttavuutta ilmoituksissa palveluksiaan tarjoavien naisten kanssa (jotka tosin tuskin asuvat Espoossa).

Entä jos oma nimi on päätynyt kyseiseen käyttöön? Mitä voi tehdä? Rikosilmoituksen tekeminen tuskin auttaa, sillä sivut eivät sijaitse Suomessa. Nimensä poistaminen nimivarkauksien varalta kaikkialta verkosta on hankalaa, eikä sitä moni varmaan haluakaan. Useimpia kun tuskin haittaa, että nimi on näkyvissä asiallisissa yhteyksissä. Yksi vaihtoehto on tuottaa verkkoon niin paljon sisältöä omalla nimellä, että väärinkäyttöyritykset hukkuvat massan sekaan. Mutta sekään ratkaisu tuskin sopii kaikille.

Googlelle on mahdollista ilmoittaa, että sivut rikkovat sen asettamia sääntöjä. Paitsi sisällön kopioimisen, kieltää Google näyttämästä eri sisältöä hakukoneille ja varsinaisille käyttäjille. Jos sivut saa sääntörikkomuksiin vedoten poistettua Googlen indeksistä, niin eipä niitä juuri kukaan sen jälkeen löydä. Tätä tarkoitusta varten Googlella on ainakin joskus ollut lomake, mutta en sitä nyt löytänyt (osoitteen saa mielellään kertoa kommenteissa).

Ja ennen kaikkea: jos päädyt tuttavasi nimellä tuollaisille sivuille, niin kyse ei välttämättä ole siitä, että hän tarjoisi sen enempää pornopalveluita kuin olisi sekaantunut lapsipornobisnekseenkään. Ilmiölle olisikin hyvä saada julkisuutta jo ennen kuin tästä tulee yleisempikin ongelma. Kaikki eivät välttämättä heti ymmärrä, mistä on kyse. Nimivarkauden kohteeksi joutuneelle tästä voi olla vähintäänkin harmillisia seurauksia.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mänttärin suku

Niko Lipsanen — Fri, 11 Apr 2008 01:07:01 +0000

Niinipuu-lehti kolahti taas postiluukusta. Olen joskus kuullut väitettävän, että Mänttärin sukuyhdistys olisi Suomen aktiivisin sukuseura. En ihmettele; minullekin lähettävät lehteään, vaikka en edes tarkalleen tiedä, mitä kautta olen osa sukua. Yhdistyksen kotisivuilla esitetystä sukunimilistasta tosin löytyy hieman valaistusta tähän. Suvun yleisimpien sukunimien joukossa on äidinäitini sukunimi Posti, joten sitä kautta tuo yhteys löytynee.

Sukulehdessä kirjoitetaan suvun asioista ja näyttääpä sukuun kuuluvan niin kansanedustajia kuin urheilijoita ja kulttuuriväkeäkin. Myös sukuun naidut lasketaan mukaan. Suvulla on ollut oma luolamieskin, joka valitettavasti on viime vuoden puolella siirtynyt tuonpuoleiseen. Lehdessä mainittujen henkilöiden nimien perässä on taulunumerot, eli jonkinlaiset Mänttäreiden sisäiset henkilötunnisteet. Minullakin varmaan on sellainen.

Jokohan ovat vaimonikin jäljittäneet? Tuntuvat kyllä seuraavan suvun asioita tarkasti, kun Niinipuu-lehdelle ei tarvitse edes osoitteenmuutosta lähettää. Hakevat tiedot suoraan väestörekisteristä. Ja Mänttäreiden “kaksiosainen sukukirja sisältää tiedot kaikista suvun jäsenistä.” Mitähän kaikkea tietävät?

Sukuyhdistyksellä on jopa sukumuseo Liikkalassa, nykyisellä Anjalankoskella, josta suku on lähtöisin. Yhdistys tukee lähetyskirkkoa Yhdysvaltain Mainessa. Lehdessä ja kotisivuilla mainostetaan sukutuotteita: rintamerkkejä, isännänviirejä, avaimenperiä ja sukulippiksiä. Suvun logo, jossa on tyylitelty M-kirjain ja risti, on kyllä varsin tyylikäs.

Luulenpa, ettei minua kuitenkaan nähdä ensi kesän sukujuhlilla Haminassa. Mänttäri-identiteettini on vielä varsin kehittymätön. En muista, että edes tuntisin ketään Mänttäri-nimistä, vaikka sukuun kuulunkin. Niinipuu-lehden luen kyllä ihan mielelläni kerran vuodessa, kun se ilmestyy.

Kuvassa Mänttärin sukuseuran kotisivuilta kopioitu suvun logo.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Se on Pääsiäissaari

Niko Lipsanen — Tue, 25 Mar 2008 21:39:21 +0000

Uutisissa kerrotaan suomalaisturistin toilailuista toisella puolella maapalloa. Tämä oli hakannut Moai-patsaalta korvan irti ja on nyt virkavallan hoteissa Pääsiäissaarella. Toivottavasti oppii jotain. Mutta kuinka suomalaisen lehdistön saisi uskomaan, että kyseessä ei ole mikään saaristo, vaan yksi saari. Jopa Helsingin Sanomien kaltaisessa laatulehdessä toimittajat Jukka Harju ja Milka Sauvala väittävät episodin tapahtuneen “Pääsiäissaarilla”.

Saman virheen näyttäisivät tekevän myös ainakin Ilta-Sanomat, Nelonen ja Verkkouutiset. Sen sijaan Aamulehti ja Iltalehti tietävät, että kyseessä on vain yksi saari (vaikka siinä jokunen luoto rannan tuntumassa onkin).

Sama virhe toistuu usein Nauru-saaren ollessa kyseessä. Myös Nauru on yksi saari, mutta usein näkee ja kuulee kerrottavan Naurusaarista, missä sellaiset sitten lienevätkin.

Onhan Tyyni valtameri kaukana, mutta kuitenkin. Maantieteilijän silmään tuollaiset virheet särähtävät pahasti.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Dominica ei ole Dominikaaninen tasavalta

Niko Lipsanen — Sat, 08 Mar 2008 02:18:23 +0000

Usein, kun kertoo jollekulle Dominicasta, luulee toinen osapuoli kyseen olevan Dominikaanisesta tasavallasta. Onhan Dominikaaninen tasavalta tietysti huomattavasti suurempi ja sinne tehdään Suomesta ja muualtakin Euroopasta pakettimatkojakin. Dominica on pienempi, ja sinne ei mistään mannermaalta pääse suoraan edes lentämään. Mutta molemmat ovat itsenäisiä Karibianmeren saarivaltioita. Matkaa niiden välillä on noin 700 kilometriä (kartta alempana).

Myös Dominica on tasavalta, mikä aiheuttikin ongelmia nimivalinnan kanssa. Poissa laskuista oli Republic of Dominica, koska sitten ainakaan kukaan ei olisi erottanut sitä suuremmasta melkeinkaimastaan (Dominican Republic / República Dominicana). Niinpä nimeksi otettiin Brittiläiseen Kansainyhteisöön viittaava Commonwealth of Dominica. Pienelle 70 tuhannen asukkaan saarelle nimi “Dominican kansainyhteisö” tosin kuulostaa aika mahtipontiselta, eikä suora suomennos “Dominican yleisvauraus” sovi köyhälle maalle juuri sen paremmin. Niinpä virallisissa yhteyksissä nimi tavataan kääntää suomeksi muodossa “Dominican liittovaltio”, mikä sekin on virheellinen, koska kyseessä ei ole liittovaltio. Ranskalaiset ovat ratkaisseet nimiongelman näppärästi, sillä ranskaksi valtion nimi on le Commonwealth de la Dominique.

Itsenäistyminen yhteydessä ehdotettiin myös, että saaren kalinagokielinen nimi Waitukubuli (joissakin lähteissä Waitikubuli) oltaisiin otettu takaisin käyttöön. Se ei ehkä loppujen lopuksi olisi ollut kauhean huono ajatus semminkin kun Dominicalla edelleen elää karibi-intiaaneja eli kalinagoja. Dominica-nimen saari sai Kolumbukselta. Dominica oli ensimmäinen saari, jonka Kolumbus kohtasi toisella matkallaan, ja koska tämä sattui sunnuntaina 3.11.1493, sai saari nimensä sunnuntain latinankielisen nimen mukaan.

Dominikaaninen tasavalta ehti itsenäistyä toistasataa vuotta ennen Dominicaa. Se oli pitkään Espanjan siirtomaa, kunnes sen läntinen rajanaapuri Haiti miehitti sen vuonna 1822. Haitin alta Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi vuonna 1844. Nimensä se otti pääkaupungiltaan (Santo Domingo), jonka mukaan sitä oli kutsuttu jo siirtomaa-aikoina.

Dominicakin oli alkuun Espanjan siirtomaa, mutta espanjalaiset eivät saarelle ikinä asettuneet. 1600-luvulla saari jätettiin parissakin rauhanteossa kalinagoille, mutta lopulta Ranska valtasi sen. Saari vaihtoi muutaman kerran omistajaa Ranskan ja Iso-Britannian välillä, kunnes itsenäistyi jälkimmäisen alta 3.11.1978.

Dominicalla, toisin kuin Dominikaanisessa tasavallassa, ei siis puhuta espanjaa. Dominica on virallisesti englanninkielinen valtio, joskin myös kreoliranskaa puhutaan laajalti. Käytännössä kaikki saarelaiset kuitenkin puhuvat myös englantia. Dominican pääkaupungilla onkin ranskankielinen nimi (Roseau), mutta paikallisesti se lausutaan kuin se olisi englantia.

Olen käynyt Dominicalla tähän mennessä kolme kertaa (1993, 1999 ja 2007). Dominikaaninen tasavalta on edelleen näkemättä.

Oheisesta kartasta voi bongata sekä Dominikaanisen tasavallan että Dominican (jälkimmäinen merkitty punaisella nuolella). Valokuvassa (ylempänä) taas näkyy Dominican itärannikkoa Karibiterritoriosta etelään päin. Otin kuvan 10.12.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mikä ihmeen Domnik?

Niko Lipsanen — Sun, 24 Feb 2008 02:57:04 +0000

Sivustoni verkkotunnus eli domain on domnik.net. Minulta kysytään aina välillä, että mitä se “Domnik” oikein tarkoittaa. Olen kertonut nimen taustan jo lyhyesti sivuston esittelyn yhteydessä, mutta valotetaan asiaa tässä vielä vähän laajemmin.

“Domnik” on kreoliranskaa ja Dominican saaren nimi kyseisellä kielellä. Kreoliranskan lausuminen on suomalaiselle paljon helpompaa kuin standardiranskan, sillä sitä voi lausua suunnilleen kuin lukisi suomea. Ranskaksi saman saaren nimi on “la Dominique”, mutta lähes samalla tavalla se lausutaan (artikkelin lisäksi siinä on tuo ensimmäinen i-äänne lisää).

Kiinnostukseni Dominicaan juontaa juurensa pitkälle lapsuuteeni. Joskus 80-luvulla sain lahjaksi Valittujen Palojen kirjan Maailman tutkimattomat seudut, jossa oli artikkeli Dominicalla yhä elävistä karibi-intiaaneista. Ensimmäisen kerran vierailin saarella syksyllä 1993 juuri ennen armeijaan menoa. Ja pitihän sinne päästä uudestaan, joten vietin saarella kaksi kuukautta keväällä 1999 gradua tehden. Sekä gradu että joitakin matkakuvia on tällä sivustolla.

Viimeksi vietin Dominicalla kolme viikkoa syksyllä 2007. Tällä kertaa kyseessä oli häämatka (kuvia on tulossa sivuille).

Tällä sivustolla on kuitenkin paljon muutakin kuin Dominica-asiaa, kuten vaikka tämä blogi. Sopivasti sanan “domnik” voi kuitenkin katsoa myös lyhennelmäksi sanasta “domain” ja nimestäni “Niko”. Sen varjolla voin laittaa Domnik.nettiin kaikkea muutakin itseäni kiinnostavaa asiaa.

Domnik.netin favicon-kuva (joka on myös logon vasemmassa reunassa) ei ole Dominicalta, mutta läheltä kuitenkin. Kyseessä on jostain merenpohjakartasta otettu pala läheltä Trinidadin saarta. Mistäpä sitä maantieteilijä tunnuksensa keksisi, ellei kartasta? Muistaakseni käsittelin kuvaa hieman, mutta en itse asiassa ole enää ihan varma. Saattaa olla, että muokkasin kuvan sinisiä lieskoja hieman enemmän liekkien näköisiksi, jotta näkyisi myös, minkä väristä aatetta kannatan.

Kuvassa Domnik.netin logo merenpohjalieskoineen.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pitahaya on laimea, mutta raikas

Niko Lipsanen — Wed, 20 Feb 2008 04:53:58 +0000

Kaupasta tarttui mukaan omituisen näköinen hedelmä. Sen nimeksi kerrottiin “pitahaya” ja alkuperämaaksi Thaimaa. Vaimo kertoi, että on niitä aiemminkin ollut tarjolla. Ihme, etten ole kiinnittänyt huomiota, sillä hedelmien kirkkaan pinkki väri ja erikoinen muoto saavat sen erottumaan joukosta hedelmäosastonkin väririkkauden keskellä.

Wikipediassa kerrotaan, että kyseinen hedelmä on parhaimmillaan viileänä. Niinpä veinkin sen ensin ulkoilemaan pikkupakkaseen Ursiniin kallioille ja sen jälkeen jätin sen ulko-ovien väliin viileään. Ja hyvä, että niin tuli tehtyä. Jos hedelmä ei olisi ollut viileytensä ansiosta edes raikas, olisi se ollut aikamainen pettymys. Räiskyvänvärisen kuoren alta löytyi vaalea, rakenteeltaan vähän kiivimäinen hedelmäliha, jota sai maistella kielensä päällä, jotta ylipäänsä maistoi jotain (eikä makujenerottelukykyni ole mitenkään huono). Jälkimaussa oli hieman enemmän aromia.

Ehkä pitahayasta saisi kelvollista mehua tai, kuten Wikipediassa kerrotaan, voisi se mennä salaatissakin. Sellaisenaan mutusteltavaksi se on vähän lattea valinta.

Entä miksi kyseistä hedelmää pitäisi kutsua? “Pitahaya” ei oikein kuulosta suomelta, kun käsittääkseni ainakaan sen y-kirjainta ei lausuta suomen lausumissääntöjen mukaan. “Pitahaja” tai “pitahaija”? Tai papaijaa mukaillen “pitaija” (koska ulkomaankielillä ilmeisesti käytössä on myös muoto “pitaya”). Thaimaassa sitä kuulemma kutsutaan “lohikäärmehedelmäksi”, koska se kasvaa lohikäärmettä muistuttavassa puussa.

Äänestän joko pitaijaa tai lohikäärmehedelmää (en osaa vielä päättää kumpaa). Tosin oli sen nimi mikä tahansa, niin tuskin ihan heti sellaista uudestaan tulen ostaneeksi.

Kuvassa pitaijahedelmä suomalaisella peruskalliolla. Onko siinä muuten jotain kummallista, jos makaa koiran kanssa kyljellään rantakalliolla ja kuvaa hedelmää? Vai tuntuiko minusta vain siltä, että ohikulkijat kiinnittivät kovasti huomiota touhuihini?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Aloitin uuden blogin

Niko Lipsanen — Mon, 28 Jan 2008 01:33:38 +0000

Kirjoitan politiikasta blogiin Lipsanen & Ruso ja aion kirjoittaa jatkossakin. Politiikka ei ole kuitenkaan kaikki, enkä myöskään ole sitä mieltä, että kaikki on politiikkaa. Tai vaikka olisikin, niin Lipsanen & Ruso -blogin profiiliin se kaikki ei sovi. Siksi aloitan nyt tämän uuden blogin.

Blogin nimi on “Aiheita”. Sen nimistä blogia tai kyseisellä sanalla alkavaa bloginnimeä ei näyttänyt olevan ainakaan Blogilistalla, eikä Googlekaan aiheita-haulla näyttänyt kyseistä nimeä kantavaa blogia ainakaan ensimmäisillä hakutulossivuilla. Tavallaan hassua, että se on vapaana. Onhan se aika yleissana kuitenkin. Mutta onhan se vähän tylsä. Kukaan ei kai ole vielä ollut tarpeeksi tylsä ottaakseen sitä käyttöön.

Muitakin nimivaihtoehtoja oli harkinnassa, esimerkiksi Karibiaa ja Savoa sopivasti yhdistelevä “Ananas ja muikku”. Siitä jäivät jäljelle nuo ananaksensiivut taiton yläkulmassa. Kuva on haettu WP Clipart -sivustolta ja on vapaasti käytettävissä. Mutta nimi ei jäänyt, koska se kuulosti liikaa ruokablogilta.

“Aiheita” on sopivan epämääräinen nimi, koska mitään tiettyä aihetta tällä blogilla ei ole. Poissulkevana määreenä on vain, että politiikkaa tänne ei todennäköisesti tule, koska sitä varten on oma bloginsa. Kirjoitan tänne ainakin maantieteestä ja paikoista, mutta voin tehdä merkintöjä myös bloggaamisesta, vasenkätisyydestä, teestä, koirista, hakukoneoptimoinnista tai vaikka uskonnosta.

Jos en kirjoittaisi omalla nimelläni jo politiikasta, olisin varmaan ottanut tämänkin blogin nimeksi oman nimeni. Mutta en halua tunkea Lipsasta molempien blogien otsikoihin, vaikka onhan se komea savolainen väännösnimi. “Lipsanen ilman Rusoa” olisi tosin voinut kuulostaa hauskalta.

Mutta jos olisin jäänyt märehtimään nimiasiaa, niin en ehkä olisi saanut koko blogia aloitetuksi. Itse asiassa tässä jo melkein kävi niin. Eli olkoon se nyt “Aiheita” ja jos keksin joskus paremman, niin vaihdan sitten.