Aiheita » paasto

Kun koiranmakkarakin tuoksuu hyvältä

Niko Lipsanen — Tue, 18 Mar 2008 21:42:34 +0000

Onko se jotain paasto-oireilua, kun koiranmakkaraa kuppiin laittaessaan alkaa itsellekin tulla nälkä. Tai sitten Lidlistä ostettu Optidog-koiranmakkara vain haisee poikkeuksellisen hyvältä. Minulle siitä tuli mieleen lihamureke. Koirakin tykkäsi siitä kovasti (tosin se nyt syö himolla melkein mitä vain).

Voisiko sekin olla paastonaikaisen kasvisruokavalion syytä, että hemoglobiiniarvoni on päässyt laskemaan poikkeuksellisen alhaiseksi? Kävimme tänään vaimon kanssa luovuttamassa verta, ja hemoglobiinikseni mitattiin 159. Joskus yläasteella minut passitettiin terveyskeskukseen, kun mittaustulekseksi saatiin 190. Ja kyllä se senkin jälkeen yleensä on ollut 170:n ja 180:n välillä.

Veripalvelun täti sanoi, että 159 on ihan hyvä, ja sain luovuttaa verta. Kai se sitten on. En minä edes tiedä, millä välillä sen pitäisi olla. Itse asiassa en edes tiedä, mitä hemoglobiini tarkoittaa. Tai mitä mittayksikköjä nuo hemoglobiiniarvojen numerot ovat. Kai tämäkin asia Wikipediasta selviäisi tai ainakin googlettamalla. En ole mikään terveysasioiden ekspertti.

Veripalvelun leipätarjonta oli paastoajan kannalta heikko. Kasvisvaihtoehtoa ei ollut. Otin juustoleivän, ja annoin siitä juustot vaimolle.

Onneksi paasto päättyy kohta. Mielessä pyörii koko ajan lähinnä ruoka.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vuoden vanha seiti

Niko Lipsanen — Sun, 16 Mar 2008 20:55:03 +0000

Olen tämänvuotisessa paastossa noudattanut pääosin samaa tapaa kuin aiempinakin vuosina, että viikot olen kasvisruoalla ja ilman herkkuja. Sunnuntaina saa sitten kalaa ja pullaa yms. (mutta ei esim. suklaata tai makeisia). Siksipä sunnuntaikalasta on tullut tärkeä perinne, ja vuorokauden ensimmäinen kala-ateria tulee nautittua heti puolenyön jälkeen. Tänä sunnuntaina se ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen.

Kävin lauantaina lähikaupassa, jonka kalavalikoima ei ole järin monipuolinen. Mukaan tarttui paketillinen seitiä, jonka valmistin keittämällä. Kun sitten puoliltaöin aloitin aterian, ihmettelin hieman kalan omituisentuntuista koostumusta. Arvelin sen johtuvan siitä, että blogeja lukiessani se saattoi jäädä vähän liian pitkäksi aikaa kiehumaan (mikä voi tietysti olla oikeakin syy). Söin puolet paketin sisällöstä, mutta katsoin sitten, sanotaanko kääreeessä mitään keittoajasta. Silloin huomasin parasta ennen -päiväyksen: 27.10.2007.

Kyseessä on pieni ruokakauppa, ja se on auki myös sunnuntaisin. Menin sinne puoliltapäivin ja suuntasin ensimmäiseksi pakastekaapille. Sieltä löytyi muitakin vanhentuneita pakkauksia ja ainakin yksi, jonka parasta ennen päiväys oli ollut viime vuoden huhtikuussa. Siis melkein vuosi sitten. Ei taida olla kyseisen seitin menekki kovin huikeata.

Ilmoitin asiasta henkilökunnalle, ja he keräsivät seitit pois hyllystä saman tien. Sain tietysti rahat takaisin (ilman kuittiakin), ja lisäksi sain valita hyllystä korvaavan tuotteen tilalle. Otin toisen valmistajan seitifilepaketin, sillä pitihän sitä vielä sunnuntaikalaa syödä. Ihan riittävä hyvitys minulle, kun en mitään vatsanpuruja vanhentuneesta seitistä saanut enkä viitsinyt tutussa lähikaupassa hankalaksikaan ryhtyä (en myöskään mainitse kaupan nimeä, koska en halua asiakkaiden kaikkoavan sieltä – haluanhan säilyttää lähikauppani).

Olen aikaisemminkin katsonut päiväyksiä tuoretuotteita ja muita vähemmän aikaa säilyviä ruokia ostaessani. Mutta luulenpa, että jatkossa katson ne tarkemmin myös pakasteista. Kuinka on mahdollista, että pakasteseitit pysyvät hyllyssä melkein vuoden deadlinen jälkeen? Ei kai ne sinne kauppaan valmiiksi vanhentuneinakaan ole tulleet.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Sunnuntain siirtäminen

Niko Lipsanen — Sat, 01 Mar 2008 23:37:18 +0000

Sunnuntait eivät ole paastopäiviä, joten silloin voi syödä vähän vapaammin. Itse juhlistan sunnuntaipäiviä syömällä kalaa ja pullaa. Joskus eteen tulee kuitenkin tilanteita, joissa käytännön syistä olisi kätevä syödä ne kalat ja pullat jonain toisena päivänä. En ole silloin ollut kauhean tarkka tuon sunnuntaisäännön kanssa, vaan olen siirtänyt sunnuntain sopivaan kohtaan viikkoa.

Tänä vuonna tällaisia tilanteita ei ole juuri tullut eteen, vaan sunnuntait on pidetty sunnuntaisin. Eilen lauantaina olimme kuitenkin vaimon veljen ja tämän vaimon luona kylässä, ja tarjolla oli kalakeittoa. Oikein hyvää madesoppaa olikin. Aloitin siis sunnuntain jo lauantaina iltapäivällä, ja tietysti myös vastaavasti lopetan sen sunnuntaina samoihin aikoihin.

Teen kanssa tarjoiltu suklaapäällysteinen appelsiinikakku oli sitten jo aika rajoilla, kun olen pitänyt periaatteena jättään paastoaikaan suklaan väliin myös sunnuntaisin. Mutta ehkä se ei kakunpäällysteessä niin haittaa, kunhan ei ota tavaksi. Oikein hyvää oli sekin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blue Congossa parasta on komea väri

Niko Lipsanen — Thu, 28 Feb 2008 01:56:46 +0000

Blue Congo -peruna on varsin eksoottinen näköinen tuttavuus. Sinisenvioletti väri tuo mieleen tannian, ja odotin siksi sen koostumuksenkin olevan tanniamaisempi, siis tavan perunaan verrattuna kiinteämpi ja painavampi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ihan perusperunan oloinen. Makukaan ei hirveästi poikennut, ainakaan lämpimänä. Vähän kuten pitaijassa, Blue Congossakin (sinikongo?) säväyttävintä on ulkonäkö.

Normaalisti tykkään syödä perunoita myös kylmänä. Etenkin näin paastonaikaan ne ovat varsin sopivaa yöpurtavaa koneen äärellä työskennellessä. Siihen tarkoitukseen sinikongo ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, sillä kylmänä esiin tulee taustamaku, joka ainakin minusta on aavistuksen epämiellyttävä.

Saattaa olla, että tuo taustamaku johtuu kuorista. Minulla on tapana syödä perunat kuorineen, koska toisaalta kuoret useimmiten maistuvat hyvältä, ja toisaalta olen liian laiska kuoriakseni ne. Kaupan perusperunoiden kanssa tuo ei ole mikään ongelma, mutta sinikongot pitäisi varmaan kuoria.

Komean värinsä takia sinikongoja tulee varmasti vielä joskus ostettuakin. Onhan se kivaa, jos ruoka ainakin välillä on myös hienon näköistä. Pitää vain muistaa syödä ne lämpimänä.

Kuvassa on yön yli kylmenneitä Blue Congo -perunoita lautasella. Otin kuvan maanantaina 25.2.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Päivä paastoa takana

Niko Lipsanen — Thu, 07 Feb 2008 00:56:04 +0000

Eilen tuhkakeskiviikkona alkoi taas pääsiäispaasto. Olen nyt jo useana elänyt paastonajan lähinnä kasvisruoalla ja ilman suklaata ja muita herkkuja. Moni tietysti tekee niin jatkuvasti, mutta minun normaaleihin ruokatottumuksiini verrattuna muutos on iso.

Sunnuntait eivät ole paastopäiviä, joten silloin voi syödä vähän vapaammin. Jottei homma kuitenkaan menisi ihan ramadaniksi, niin mitään mässäilyä en harrasta silloinkaan. Liha ja suklaa ovat pannassa myös sunnuntaisin, mutta kalaa ja leivonnaisia saa silloin syödä. Aiempina vuosina olen myös harrastanut välillä sunnuntain siirtämistä: jos on jonain muuna päivänä jokin erikoisempi tilaisuus, jossa olisi kiva syödä vähän vapaammin, niin siirrän sunnuntain sille päivälle ja vastaavasti pidän paastoa sunnuntainakin.

Tähän mennessä olen syönyt perunapapusipulikeittoa, porkkanoita, ruisleipää tahinilla, ananasmurskaa ja vaimon valmistamaa soijarouheporkkanapaistosta pastan kanssa. Ongelmallisinta tässä ruokavaliossa on se, että suolistokaasuja pukkaa tulemaan tavallista enemmän. Ei siis kannata tulla meille paastonaikaan kylään: tarjoilut ovat köyhiä ja haisee pahalle.

Paaston uskonnollinen puoli on valitettavasti vähän hakusessa. Tarkoitus kai olisi, että elämän yksinkertaistaminen jättäisi enemmän aikaa uskon tutkiskelulle. Minulle tämä on kuitenkin joka vuosi ollut pelkkä ruokapaasto, eikä elämä sen myötä ole hirveästi yksinkertaistanut. Vaimo on kyllä ehdotellut, josko voisin ruoan sijaan paastota jostain muusta, mutta luulen hänelläkin olevan uskonnollisten syiden sijaan mielessä lähinnä hajuhaittojen vähentäminen.