Aiheita » paikat

Tallinnan vanha kaupunki lumisena

Niko Lipsanen — Wed, 26 Nov 2008 05:31:18 +0000

Tallinnan vanha kaupunki on minullekin varsin tuttu kohde. Jotakuinkin ainahan se kuuluu Tallinnan-matkan ohjelmaan, kun se siinä sataman vieressä sijaitsee. Mutta silti tuntui siltä, kun olisi tullut täysin eri paikkaan, kun maanantaina päädyin ensimmäisen kerran vanhaan kaupunkiin niin, että maassa oli reilusti lunta. Lumi ja talvisen illan hämäryys toivat paikkaan uuden tunnun.

Vanha kaupunki oli tällä kertaa päiväristeilyn viimeinen kohde ennen laivaan palaamista. Niinpä alkoi olla jo vähän hämärä, kun sinne tulimme. Sillä aikaa, kun istuimme Marin kanssa suosikkikahvilassamme Matildassa Lühike jalg -kadulla hämärä ehti vaihtua jo pimeäksi. Pimeällä lumiset kujat olivat vielä hienompia, ja myös Raatihuoneenaukiolla pari päivää aikaisemmin avattu joulutori pääsi valoineen kunnolla oikeuksiinsa.

Talvisää toi myös esiin yhden autottomuuden (tai vähäautoisuuden) eduista. Kun Tallinnan keskustassa ja satamassa liikenne oli möhjännyt lumen epämielyttäväksi sohjoksi, niin vanhassa kaupungissa lumi oli kujien varrella kauniina valkeina kinoksina. Liukasta sielläkin oli, ja etenkin mäissä sai olla tarkkana, että pysyy pystyssä.

Ohessa on joitakin vanhasta kaupungista ottamiani lumisia valokuvia. Kuviin on kuvatekstit, jotka näkyvät viemällä hiiren kursori kuvakkeen päälle.

Otin kuvat maanantaina 24.11.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Virka Galleria korvasi Jugendsalin

Niko Lipsanen — Sat, 08 Nov 2008 04:54:20 +0000

Eilen olivat uuden Virka Infon ja Virka Gallerian avajaiset Helsingin kaupungintalolla, ja kävin minäkin siellä kakkukahveilla. Uudet tilat olivat ihan hienot ja tila tuntui väljemmältä kuin Jugendsalissa. Ei se yhtä hieno ole, eikä niin modernina tunnu sopivan vanhaan rakennukseen. Mutta kaupungin tiedotuspisteeksi se sopii oikein hyvin. Häiritsevintä uudessa tilassa on sen valkoinen kliinisyys ja matala katto.

Vaikka Jugendsali onkin Virka Galleriaa tunnelmallisempi ja viihtyisämpi tila, niin kokonaisuutena muutto kaupungintalon aulaan on mielestäni myönteinen muutos. En ole kovin monta kertaa aulassa aikaisemmin käynyt, mutta mikäli oikein muistan, oli se aikalailla vajaakäytössä. On vain hyvä, että tila nyt hyödynnetään. Jugendsalikin säilyy jatkossa kaupunkilaisten ja matkailijoiden käytössä kahvilana. Onkin jotakuinkin aina voitto kaupunkikulttuurille, kun kaupungin virkamiestoiminta vetäytyy jostakin vanhasta arvorakennuksesta ja yksityinen yritteliäisyys astuu tilalle.

Uuden tilan nimi vähän ihmetyttää. Kaupungin sivuilla kerrotaan, että nimellä on pyritty itseironiaan “ja antamaan virastoasioinnille myönteinen ja asukaslähtöinen merkitys.” Kuuluuko siihen sitten myös se, ettei suomen kielen kirjoitussäännöistä tarvitse välittää? Vai millä tavalla Virkainfo ja Virkagalleria olisivat olleet huonompia nimityksiä? Tai no, Virkainfo tietysti kuulostaisi lähinnä rekrytointitoimistolta. Mutta eihän se vanhakaan tiedotuspiste ollut nimeltään “Jugend Sali”.

Miksi ylipäänsä tarvitaan kaksi eri nimeä? Eikö riittäisi, että uutta tilaa kutsuttaisiin yksinkertaisesti Virkagalleriaksi? Siellä sitten sijaitsisi kaupungin tiedotuspiste, jolla ei aikaisemminkaan ollut mitään sen kummempaa erillistä nimeä. Ei ole mitään mieltä hämmentää kaupunkilaisia antamalla yhdelle paikalle kaksi nimeä ja vielä kirjoittaa ne molemmat väärin.

Virka Info ja Galleria ovat auki maanantaista perjantaihin klo 9–19 ja viikonloppuisin klo 11–17. Tarjolla on Helsinki-tietoa niin kaupunkilaisille kuin vierailijoillekin, ~~yleisöpäätteitä~~ asiakastietokoneita, wlan-yhteys ja näyttelyitä. Avajaisnäyttelyssä esitellään Hotelli Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon historiaa.

Otin kuvan Virka Gallerian avajaisissa 7.11.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Jätkäsaaren viimeiset päivät

Niko Lipsanen — Fri, 24 Oct 2008 12:40:01 +0000

Vuosaaren satama otetaan käyttöön reilun kuukauden kuluttua. Samalla loppuu konttisatamatoiminta Jätkäsaaresta ja Sompasaaresta. Länsisatamaan jäävät edelleen Tallinnan lautat ja vierailevien risteilyalusten laiturit.

Saimme kaupunginosayhdistyksen porukalla tilaisuuden käydä ajelulla Jätkäsaaren satama-alueella. Katselimme laitureita ja kummastelimme sitä, että kun valmiita suurten laivojen laitureita olemassaolevan sataman puolelta aiotaan purkaa, niin viereisen Hernesaaren kärkeen aiotaan suurella rahalla rakentaa ja ruopata risteilijäaluksia varten uusi. Eikö olisi järkevämpää käyttää näitä, jotka on jo rakennettu?

Ohessa on kuvia Jätkäsaari-vierailultamme. Kuviin on lyhyet kuvatekstit, jotka näkyvät viemällä hiiren kursori pikkukuvien päälle.

Otin kuvat torstaina 23.10.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ekotehokasta kaupunkiasumista

Niko Lipsanen — Mon, 22 Sep 2008 04:02:23 +0000

Toiset haluavat asua väljästi, toiset keskeisellä paikalla. Minä ja vaimoni kuulumme näistä jälkimmäisiin. Asuntomme ei ole kovin suuri, mutta se on hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa, 20 minuutin kävelyn päässä ydinkeskustasta, ja ikkunasta näkyy meri.

Monet ihmettelevät, kuinka kaksi aikuista ihmistä ja luonamme usein majaileva hoitokoira mahtuvat asumaan 16 neliön yksiössä. Vaatiihan se hieman järjestelyä ja soveltuvaa luonteenlaatua, mutta ei se niin mahdotonta ole kuin minä useimmat tuntuvat sitä pitävän. Oheisten valokuvien avulla esittelenkin nyt lukijoille ekotehokkaan kantakaupunkiasuntomme.

Jutun yläkulmassa on tuuletusikkunan kautta otettu yleiskuva asunnostamme (isompi kuva). Siinä näkyykin melkein kaikki olennainen. Etualalla on korotettu oleskelutaso. Korotuksella on monta eri tehtävää: sen alle jää säilytystilaa, meri näkyy paremmin hieman korkeammalta ja korotetulle vuoteelle on helppo kulkea sen kautta. Oleskelutason päällä on normaalisti pöytä ja pari tuolia. Karttapallo on kiinnitetty seinään, koska se ei muualle mahdu.

Pöydän takana (sängyn alla) näkyy vilaus tietokonekolostamme, josta olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Kuvan yläreunassa, vihreän verhon takana, on tavaraparvi. Siellä on katonrajassa lisää säilytystilaa tavaroille.

Tässä kuvassa (yllä) sänkykorotus ja sen alla olevat kaapit näkyvät paremmin. Tietokonekolo ei tätä kuvaa otettaessa ollut normaalikäytössä, vaan varastona. Näin menettelemme silloin, kun lähdemme matkoille ja vuokraamme kämpän jollekulle ulkopuoliselle.

Tässä oleilukoroke vielä toisesta kuvakulmasta. Asunnosta on hyvät näkymät ulos kadulle. Kuvasta näkyy myös se, kuinka asunnon leveä ikkunalauta on korokkeen avulla muutettu lattiapinta-alaksi.

Halutessaan voi myös vetää verhot eteen.

Keittiökulmaus on sängyn takana. Varustukseen ei kuulu uunia eikä jääkaappia. Uuni olisi kyllä joskus ihan kiva olemassa. Sellainen kyllä mahtuisi asuntoon, mutta tarvittavaa virtakytkentää ei ole. Joitakin pikku-uuneja tosin lienee saatavilla myös normaaliin valovirtapistokkeeseen kytkettäviksi.

WC ja suihku ovat asunnon takaosassa.

Sään niin salliessa olohuone siirretään jalkakäytävälle. Ikkuna on heijastavaa lasia, joten valoisalla säällä ulkoa ei näe sisälle. Illalla, jos haluaa yksityisyyttä, on laitettava verhot eteen.

Olen ottanut kuvat 24.7. ja 3.8.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Eiranranta vs. Ruoholahti

Niko Lipsanen — Tue, 16 Sep 2008 05:29:54 +0000

Eiranrannan uusi kaupunginosa on noussut ihan tähän kotini viereen. Pahimmat pelkoni eivät käyneet toteen, vaan monessa suhteessa alue on suorastaan siedettävä. Toki on paljon asioita, jotka näin kaupunkimaantieteilijän silmin katsottuna olisivat voineet olla paremminkin, mutta toisaalta olin varautunut paljon pahempaankin.

Vaikka lähtökohdat ovatkin varsin erilaisia, niin minusta on mielenkiintoista verrata Eiranrannan toteutusta toiseen uudehkoon alueeseen täällä Etelä-Helsingissä, Ruoholahteen.

Eiranranta on rakennettu tiiviimmin kuin Ruoholahti. Mielenkiintoista sikäli, että keskusteluissa tiiviyttä tunnutaan pidettävän suorastaan slummiutumisena. Jos vertaa asuntojen neliöhintoja Eiranrannassa ja Ruoholahdessa, niin tälle ei näyttäisi olevan perusteita. Neliöstä tiivistä Eiranrantaa maksetaan huomattavasti enemmän kuin neliöstä väljästi rakennettua Ruoholahtea, vaikka molemmat ovat meren rannalla ja Helsingin kantakaupungin kupeessa.

Ruoholahti on kuitenkin monessa suhteessa lähiö. Maanpäällinen pysäköinti on yksi keskeinen syy; suuri osa Ruoholahden väljyydestä menee autojen parkkipaikoiksi. Pysäköintiä on sijoitettu muun muassa leveiden pysäköintikatujen varrelle, jotka hajauttavat kaupunkirakennetta tuomatta kuitenkaan lisää viihtyisyyttä. Eiranrannassa pysäköinti on kannen alla, poissa silmistä. Kansirakenne on kuitenkin toteutettu varsin tyylikkäästi, eikä kannen päällä ole samalla lailla ankean näköistä kuin vaikka Merihaassa.

Eiranrannassa rakennusten väliin jää mittakaavaltaan kävelijää miellyttäviä pieniä kujia ja aukioita. Esimerkiksi Piritanaukio vaikuttaa lupaavalta, vaikka vielä vähän kesken onkin. Sellaista miljöötä ei saada aikaan ympäristössä, joka autojen tai jonkin muun syyn takia rakennetaan liian väljästi.

Eiranrannassa rumat elementtisaumat on peitetty valejulkisivuin. Ruoholahdessa ne ovat näkyvissä, mikä tekee alueesta halvan näköisen. Pisteenä i:n päälle kadunnimet on Ruoholahdessa kirjoitettu lähiöfontilla. Tosin paikoin, ainakin Selkämerenkadun varrella, on käytetty samaa kantakaupunkifonttia millä kadunnimet on Eiranrannassakin kirjoitettu.

Ruoholahdessa kantakaupungista muistuttaa selkeä ruutukaava. Se tosin näkyy paremmin kartalla kuin paikanpäällä. Umpikortteleita ei ole Eiranrannassakaan, vaan kaavoituksella on pyritetty jäljittelemään viereisen Eiran vapaampaa rakennusten sijoittelua. Mielleyhtymää Eiraan ei kuitenkaan synny, koska mittakaava on niin erilainen. Silti lähiömäiseltä tunnelmalta vältytään, koska talot ovat riittävän lähellä toisiaan.

Siinä Ruoholahti kuitenkin kerää plussat, että sinne tulee raitiovaunu. Eiranrantaan sellaista ei tule, ja parin korttelin päässä päätepysäkkiään pitävä linja 1A:kaan ei kulje kuin ruuhka-aikoina. Tosin Ruoholahdestakin kuljetaan keskustaan lähiömäisesti metrolla, sillä linja 8 menee Töölön suuntaan.

Ruoholahti on kooltaan huomattavasti suurempi ja siellä on kaupallisia palveluita aivan toisella tavalla kuin Eiranrantaan voi ikinä tulla. Eiranrannassa liiketiloja on lähinnä rantakadun varrella; saa nähdä, mitä niihin tulee. Alueen sisällä aukioiden varrelle ei ole varattu liiketilaa (tai en tiedä, mitä Piritanaukiolle tulee sitten, kun siitä työmaatoimisto lähtee). Mutta tuskinpa ne kovin paljon kaupallista toimintaa houkuttelevat, sillä miellyttävästä mittakaavastaan huolimatta aukiot eivät ole kenenkään muiden kuin eiranrantalaisten omilla reiteillä. Eiranranta onkin turhan paljon oma erillinen kokonaisuutensa, joka ei juuri kytkeydy ympäröiviin alueisiin.

Yhteenvetona: Ruoholahti on toteutettu liian lähiömäisesti, vaikka se sijaintinsa puolesta voisi olla osa kantakaupunkia. Eiranranta taas on loppujen lopuksi toteutettu varsin onnistuneesti, vaikka sekin voisi paremmin kytkeytyä ympäröiviin alueisiin. Molempien lähiseuduilla rakentaminen jatkuu, ja saattaa tulevaisuudessa muuttaa alueen luonnetta. Ruoholahden viereen tulee uusi Jätkäsaaren kaupunginosa. Eiranrannan takana olevan Hernesaaren tulevaisuutta vasta hahmotellaan.

Kuvassa kantakaupunkifontilla kirjoitettu “Vadstenankuja Vadstenagränden” Eiranrannasta ja lähiöfontilla toteutettu “Itämerenkatu Östersjögatan” Ruoholahdesta (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Yrjönkadun uimahallissa on tunnelmaa

Niko Lipsanen — Wed, 03 Sep 2008 06:33:18 +0000

Yrjönkadun uimahalli avasi taas ovensa kesätauon jälkeen. Samalla siellä juhlittiin hallin 80-vuotissynttäreitä. Halli on Suomen ensimmäinen julkiseen käyttöön tarkoitettu uimahalli ja edelleenkin varmasti upein.

Varsinainen syntymäpäivä hallilla oli jo 4. kesäkuuta, mutta silloin se oli vielä kesätauolla. Vuosien kunniaksi kaupunki oli kuitenkin järjestänyt halliin avoimet ovien päivät. Eilen tiistaina ovet olivat avoinna miehille ja tänään keskiviikkona naisille. Minäkin olin eilen paikalla.

Pelkäsin, että hallissa olisi ollut ilmaispäivän takia tungosta, mutta ei siellä juuri sen enempää ollut asiakkaita kuin yleensäkään. Varsin väljää siis oli. Uimahousuissa uivia oli kuitenkin tavallista enemmän. Yrjönkadullahan tavataan uida nakusillaan, mutta nykyisin uimapuvutkin ovat sallittuja.

Synttäreiden kunniaksi tarjolla oli kahvia ja kääretorttua. Myös toisen kerroksen kalliimmalle puolelle, jossa en ollut ennen käynyt, pääsi tutustumaan. Puulämmitteinen sauna tosin oli poissa käytöstä. Ohjelmassa oli myös ohjattua vesijumppaa, joten tulipa kokeiltua ensimmäistä kertaa sitäkin. Ihan hauskaa se oli, mutta tuskin siitä säännöllisempää harrastusta itselleni otan.

Uimahalli oli alunperin yksitysomituksessa, ja siirtyi kaupungille vuonna 1967. Sitä en tiedä, mikä taho hallin alunperin omisti, mutta eipä olekaan kaupungin itse rakennuttamat hallit yhtä hienoja. Ankeissa laatikkohalleissa ei ole ollenkaan samanlaista kylpylämäistä tunnelmaa.

Tunnelmaan vaikuttanee myös se, että ainakaan miesten vuoroilla hallissa ei yleensä ole juurikaan lapsia. Ei siis tarvitse kuunnella huutamista ja kirkumista, vaan voi vain rauhassa uida ja rentoutua.

Kuvassa on Yrjönkadun uimahallin sisäänkäynti. Sisällä hallissa valokuvaus on varsin ymmärrettävistä syistä kielletty. Otin kuvan eilen 2.9.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kalevan kirkko, Tampere

Niko Lipsanen — Fri, 29 Aug 2008 09:25:13 +0000

Tampere oli minulle pitkään valkoinen läntti kartalla, sillä aikaisemmilta kotikulmiltani Mikkelistä katsottuna se sijaitsee toivottoman syrjässä ja hankalasti Päijänteen takana. Ensimmäinen varsinainen vierailuni kaupunkiin tapahtui vasta kymmenisen vuotta sitten, kun siellä järjestettiin Maantieteen päivät. Aivan viime vuosina Tampereella on tullut vierailtua vähän useammin, kun on tamperelaisen kanssa tullut mentyä naimisiinkin.

Viimeisin vierailuni kaupunkiin oli viime viikolla. Silloin kävin muun muassa ensimmäistä kertaa katsomassa, miltä Kalevan kirkko näyttää sisältä.

Kyseinen Reima ja Raili Pietilän suunnittelema kirkko ei varsinaisesti ole mikään maiseman komistus. Itse asiassa se on suorastaan ruma. Minulla ei siten ollut suuria odotuksia sen sisätiloistakaan. Kirkkosali kuitenkin yllätti myönteisesti. Korkeana tilana se on suorastaan katedraalimainen ja salin viuhkamainen muoto on myös aika jännä. Korkeat urut salin reunustalla lisäävät kokonaisuuteen oman pikantin yksityiskohtansa. Avara sali vaikuttaa myös varsin toimivalta sitä varsinaista käyttötarkoitusta eli jumalanpalvelusta ajatellen.

Kirkossa oli jaossa esite, jossa kerrottiin rakennuksen olevan ilmasta katsoen kalan muotoinen. Samankaltaista ideaa Pietilät ovat toteuttaneet sittemmin myös Tampereen kirjaston yhteydessä (se on metson muotoinen). Kala on toki kristillinen symboli, mutta muotoleikittely ei silti avaudu minulle. On kuitenkin huomattavasti tärkeämpää, miltä rakennus näyttää maantasosta kuin lentokoneesta katsottuna, ja kadunkulkijalle Pietilöiden kirkkorakennus ei todellakaan näytä parhaita puoliaan.

Vaimoani Maria kirkon sisätilojen betonipinnat häiritsivät. En itsekään pidä harmaata betonia minään erityisen kauniina materiaalina, mutta Kalevan kirkkosaliin se sopii mielestäni vallan mainiosti. Minua taas häiritsi ulkoseinien kaakelimainen tiilipäällyste, mikä taas Marin mielestä on ihan kelvollinen. Esteettiset näkemyksemme eivät tunnu useinkaan käyvän yhteen.

Poistuessani kirkosta huomasin eteisessä taulun, joka muistuttaa siitä, mitä varten kirkko on sillekin paikalle rakennettu: “Kirkko ei ole museo eikä vain nähtävyys, vaan Herranhuone ja seurakunnan koti. Hiljentykööt täällä sydämenne rukoukseen!” Niinhän sen pitäisi mennä.

Kalevan kirkosta on kirjoitettu myös varsin kattava artikkeli Wikipediaan.

Oheisen kuvan Kalevan kirkon kirkkosalista otin 19.8.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Katonkorjaajien taukohuoneet

Niko Lipsanen — Wed, 27 Aug 2008 03:12:56 +0000

Kävimme vaimoni kanssa Herttoniemessä nääläpuolen ja tämän vaimon luona kylässä. Heidän keittiönsä ikkunasta katsottuna tien vastakkaisella puolella näkyy kerrostaloja, joiden katoilla on kummallisia pömpeleitä. Näälä kertoi, että niitä ovat muutkin kummastelleet, mutta yhteisymmärrykseen niiden tarkoituksesta ei ainakaan vielä olla päästy.

Pömpeleiden ikkunattomassa osassa on todennäköisesti hissin konehuone. Mystisempää kuitenkin on, mihin tarkoitukseen ikkunallinen terassimainen osa on tehty. Yksi mahdollisuus on, että se on siinä vain valon tuomiseksi porraskäytävään. Mutta miksi sitten pömpeleiden katto on umpinainen (näkyy paremmin toisessa kuvassa)? Luulisi siihen tarkoitukseen yksinkertaisen kattoikkunan sopivan paremmin.

Minä ehdotin, että ne ovat katonkorjaajien taukotiloja, mutta tämä tulkinta ei saanut suuremmin kannatusta. Sitä mahdollisuutta kuitenkin tukee se havainto, että ihmisiä pömpeleiden sisällä ei olla havaittu. Eipä tietenkään, sillä eihän kattoja kovin usein korjailla.

Pömpeleiden käyttämättömyys sulkee pois myös sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi saunaosastoon liittyvä terassirakennelma. Siihen tarkoitukseen nuo kyllä voisivat olla aika upeita.

Koska ratkaisua asiaan ei ole löytynyt, pyydän apua blogin lukijoilta. Olisiko sinulla tietoa tai hyvä arvaus siitä, mitä tarkoitusta nuo pömpelit talojen katoilla palvelevat?

Otin pömpelikuvat lauantaina 23.8.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Jos Disney Worldissa olisi moskeija

Niko Lipsanen — Sun, 27 Jul 2008 01:05:09 +0000

Tatarstanin tasavallan pääkaupungin Kazanin ehkä näkyvin maamerkki on Qol-Şärif-moskeija (useita eri kirjoitusasuja esiintyy). Olenko minä ainoa, jonka mielestä yhdennäköisyys Disney Worldin Tuhkimonlinnaan on ilmeinen (pienellä googletuksella löytyi vastauskin: en ole). Ehkä aika vielä patinoi moskeijaa, mutta aika keinotekoisen kiiltelevältä se Kazanin Kremlin vanhojen rakennusten keskellä tuntui. Tosin oli ne ympäröivätkin talot aika hienoiksi laitettu.

Tatarstan on ainoa muslimimaa, jossa olen käynyt, ja kuvan moskeija on ainoa, jossa olen käynyt sisällä. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia, mutta samanlaista sinivalkoista ja uudenkiiltelevää sielläkin oli. Meitä vääräuskoisia ei päästetty varsinaiselle rukousalueelle, mutta parvelta saimme katsella. Yksi rukoilija siellä silloin näkyi uskontoaan harjoittamassa. Mutta ehkä ei ollut rukousaika. Sen sijaan eräs uskonoppinut rukoili kyllä minun ja ystäväni puolesta. Minut hän kättelikin, mutta ei naispuolista matkakumppaniani.

Kazanissa on paljon muitakin moskeijoita, ja tataari-isäntämme mukaan varsinainen uskonnollinen elämä keskittyy niihin. Qol-Şärif-moskeija on rakennettu muutama vuosi sitten Kazanin Kremliin paikalle, jossa on sijainnut samanniminen moskeija aikaisemminkin. Venäläiset purkivat sen vuonna 1552 Iivana Julman kukistettua Kazanin kaanikunnan. Uuden moskeijan rakentamiseen saatiin varoja etenkin Saudi-Arabiasta ja Arabiemiraateista, ja se on kuulemma Euroopan suurin. Moskeijassa sijaitsee myös mielenkiintoinen islam-museo, jossa kerrotaan islamin ohella tataarien historiasta.

Kazanin Kreml on Unescon maailmanperintökohde ja valittiin jokin aika sitten Venäjän suurimmaksi ihmeeksi. Onhan se ihan hieno kohde, mutta olisi kyllä luullut suurelta Venäjän-maalta ihmeellisempiäkin asioita löytyvän. Viipurin linna pääsi samassa matkailulehden järjestämässä äänestyksessä kuudenneksi.

Oheisen kuvan moskeijasta otin viime kesän Venäjän-matkallani 12.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsingin satamarata

Niko Lipsanen — Fri, 04 Jul 2008 22:14:43 +0000

Helsingin eteläinen satamarata rakennettiin 1800-luvun lopusta. Merisatamasta Katajanokalle johtava osuus purettiin vaiheittain 1970- ja 80-luvuilla. Pari vuotta sitten purettiin myös telakalle johtava sivuraide ja otettiin kiskot pois Merisatamasta. Nyt purkutyöt ovat käynnissä Länsisatamasta Merisatamaan johtavalla osuudella.

Kävin ottamassa kuvia purettavalta osuudelta. Ohessa on kuvien pienennökset, jotka suurenevat klikkaamalla. Itse purkutyöstä on kuva Munkkisaaren kaupunginosasivuilla (minun ottamani sekin). Edellä kerrotut historiatiedot on haettu Seisake.netin artikkelista.

Otin kuvat perjantaina 4.7.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Luonto puskee kaupunkiin

Niko Lipsanen — Mon, 30 Jun 2008 02:42:03 +0000

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.

Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?

Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Borovskin seinämaalaukset

Niko Lipsanen — Sun, 15 Jun 2008 00:05:24 +0000

Borovsk on pieni kaupunki Kalugan oblastin pohjoisosassa Venäjällä. Moskovaan on sieltä matkaa reilut sata kilometriä. Kaupunki on tunnettu paitsi sen lähellä sijaitsevasta vanhasta Pafnutjevin (Pyhä Pafnutius) luostarista myös siitä, että sen rakennuksissa on runsaasti seinämaalauksia.

Borovsk on ollut olemassa jo kauan, sillä siitä on historiallisia mainintoja jo 1200-luvulta. Seinämaalaukset ovat kuitenkin huomattavasti uudempaa tekoa. Wikipedia-tietojen mukaan ne ovat jonkun paikallisen harrastelijataiteilijan tuotoksia.

Monet seinämaalauksista kuvaavat ilmeisesti joitakin historiallisia tapahtumia tai henkilöitä, osa on maisemakuvia. Jotkut ovat hauskoja, kuten yllä näkyvät ikkunat ihmisineen. Ainakin yksi autokorjaamo oli myös maalauttanut seinäänsä oman mainoksensa. Muitakin modernimpiakin aiheita on joukossa.

Vaikuttaa siltä, että kaupunki on saanut maalausten ansiosta ihan kivasti huomiota. Voisiko tässä olla hyvä idea myös jollekin suomalaiselle kaupungille kohottaa imagoaan? Borovsk tosin on muutenkin hieno ja idyllinen vanha pieni kaupunki. Sinne kannattaisi mennä käymään ilman noita maalauksiakin. Mutta ovat nuo maalaukset ainakin minun mielestäni paljon hienompia kuin parhaatkaan graffitit, vaikka niistäkin jotkut toki sopivat kohtuullisen kivasti lähiösiltojen alle.

Ottamiani valokuvia seinämaalauksista on Borovsk-kuvasivuillani. En ole ainoa, joka niitä on kuvaillut. English Russia -sivustolla kuvia on enemmänkin, ja borovsk-tägillä niitä löytää myös Flickristä. Artborovsk.ru-sivuilla taas on maalauksia, joissa kuvataan Borovskin kaupunkia.

Borovskissa voi Moskovasta käsin käydä kätevästi juna-bussi-yhdistelmällä. Kiovan suunnan asemalta pääsee paikallisjunalla (elektrishka) Balabanovoon, jossa sijaitsee lähin rautatieasema. Sieltä kun seuraa pääkatua vähän matkaa oikealle, löytää bussiaseman. Matka Borovskiin ei ole kuin kymmenisen kilometriä, ja busseja luulisi lähtevän ainakin aina junan tullessa, todennäköisesti useamminkin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Maantieteilijä kiipesi vesitorniin

Niko Lipsanen — Sat, 24 May 2008 12:39:49 +0000

Olen lähes joka vuosi tavannut käydä Helsingin Maailma kylässä tai Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtumalle oli kuitenkin kova kilpailija. Lauttasaaren vesitorni täyttää 50 vuotta, ja sen kunniaksi Helsingin Vesi oli järjestänyt tänään mahdollisuuden päästä tutustumaan torniin ja sen päältä avautuviin maisemiin. Kaupunkimaantieteilijä valitsi tietysti tornin.

Tornin huipulta avautuivat komeat maisemat joka suuntaan, kuten odottaa saattaa. Ja koska sääkin oli kaunis, oli tilaisuus mitä paras valokuvien ottamiseen. Sainkin kivasti lisää kuvia Helsinki-kokoelmaani (jossa niitä jokunen kymmenen tuhatta on jo valmiiksikin).

Maailma kylässä jatkuu vielä huomenna, joten voi olla, että sielläkin tulee käytyä. Tai sitten ei, sillä messuun pitää ainakin ehtiä. Tällä kertaa menemme todennäköisesti Lähetyskirkkoon, jossa on kevään viimeinen messu klo 14.

Kuvassa maisemia Lauttasaaren vesitornista koilliseen päin. Kuvan otin tänään 24.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Christiania-valokuvat kiinnostavat

Niko Lipsanen — Sun, 13 Apr 2008 00:13:31 +0000

Christiania näyttää kiinnostavan webin selailijoita. Valokuvasivu Christianshavnin kaupunginosasta Kööpenhaminassa, jossa myös Christianian niin sanottu vapaakaupunki sijaitsee, on tässä ja viime kuussa ollut yksi Domnik.netin eniten vierailluista sivuista. Kuvat on otettu syksyllä 2005, kun pistäydyimme kaveriporukalla Kööpenhaminassa Kroatiaa kohti suuntautuneen matkamme varrella.

Eri valokuvasivujeni suosio vaihtelee aika ajoin. Osa menee matkailusesonkien mukaan, kun ihmiset hakevat valokuvia potentiaalisista lomakohteista (tai näin ainakin luulen). Kenian taannoisten levottomuuksien aikaan kävijätilastojen kärkeen nousivat kuvani Kiberan slummista Nairobissa. Aina satunnaiselle suosiolle ei ole selkeää selitystä, kuten nyt vaikka Christianshavn-kuville. Miksi ne juuri nyt kiinnostavat?

Muutamia kävijöitä tulee erään pilvenpolttelijasivuston kautta, jonne kuvat on kopioitu (ihan luvan kanssa, sillä kuvat on lisenssoitu ei-kaupallisen käytön tietyin ehdoin sallivalla Creative Commons -lisenssillä). Sivuilta ei tosin ole varsinaista linkkiä, mutta osoite ja kuvaajien nimet on mainittu. Se ei kuitenkaan riitä selittämään kävijäryntäystä.

Käyntimme vapaakaupungissa kaksi ja puoli vuotta sitten jäi uteliaaksi pyrähdykseksi, sillä matkaa oli vielä paljon edessä. Ja tuskin sinne kovin pitkäksi aikaa olisi muutenkaan viitsinyt jäädä.

Valokuvauksen harrastajan kannalta paikka ei tuntunut kovin vapaalta, sillä keskeisimmissä osissa valokuvaaminen oli isojen kieltokylttien tehostamana kielletty. En uhmannut kieltoa, vaan kuvailin vähän sivuummalla. Satuin myös näkemään, kun yksi väärässä paikassa kameralla osoitellut turisti sai kimppuunsa ärhäkkään hipin.

Yritimme matkan aikana käydä toisessakin vapaakaupungissa. Kyseessä olisi ollut Metelkova Ljubljanassa. Se ei kuitenkaan pikaisella ajelulla löytynyt, ja meillä oli vähän kiirekin. Sitä paitsi satoi. Reissun hippiyhteisöosuus rajoittui siten Kööpenhaminaan.

Oheista kuvaa lähempänä kuvauskieltoaluetta en kaivanut kameraani esiin. Christistianshavn-kuvasivulla on myös toisen samalla reissulla mukana olleen matkalaisen, Santeri Junttilan, otoksia vapaakaupungista. Kuvat on otettu tiistaina 27.9.2005.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Se on Pääsiäissaari

Niko Lipsanen — Tue, 25 Mar 2008 21:39:21 +0000

Uutisissa kerrotaan suomalaisturistin toilailuista toisella puolella maapalloa. Tämä oli hakannut Moai-patsaalta korvan irti ja on nyt virkavallan hoteissa Pääsiäissaarella. Toivottavasti oppii jotain. Mutta kuinka suomalaisen lehdistön saisi uskomaan, että kyseessä ei ole mikään saaristo, vaan yksi saari. Jopa Helsingin Sanomien kaltaisessa laatulehdessä toimittajat Jukka Harju ja Milka Sauvala väittävät episodin tapahtuneen “Pääsiäissaarilla”.

Saman virheen näyttäisivät tekevän myös ainakin Ilta-Sanomat, Nelonen ja Verkkouutiset. Sen sijaan Aamulehti ja Iltalehti tietävät, että kyseessä on vain yksi saari (vaikka siinä jokunen luoto rannan tuntumassa onkin).

Sama virhe toistuu usein Nauru-saaren ollessa kyseessä. Myös Nauru on yksi saari, mutta usein näkee ja kuulee kerrottavan Naurusaarista, missä sellaiset sitten lienevätkin.

Onhan Tyyni valtameri kaukana, mutta kuitenkin. Maantieteilijän silmään tuollaiset virheet särähtävät pahasti.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Niko Lipsanen — Sun, 17 Feb 2008 19:46:50 +0000

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

Onneksi tavallisillakin kuvaajilla on nykyään mahdollista saada kuvansa ja julki, ja vaikkapa Flickristä tavan tallaajien ottamia kuvia eri puolilta maailmaa löytyy miljoonittain. Niissäkin on silti puutteensa. Seuraan aina välillä esimerkiksi Flickrin Dominica-kuvavirtaa. Puuduttavinta on se, että matkailijoiden ottamissa kuvissa toistuvat samat kohteet uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan monista kylistä ja muista mielenkiintoisista paikoista ei löydy kuvan kuvaa.

Tavalliset matkaajat kuvaavat turistikohteita ja niiden nähtävyyksiä. Niillä, jotka matkustavat vähemmän tallattuihin paikkoihin, on turhan usein myös jonkinlaisia taiteellisia ambitioita. Perushyvästä ja informaatiopitoisesta kuvasta on huutava pula.

Onneksi matkailijat eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka kuvaavat paikkoja ja maisemia. Verkossa on yhä enemmän paikallisten ihmisten omista kylistään, kaupungeistaan ja maistaan ottamia valokuvia eri puolilta maailmaa. Muun muassa edellä parjaamassani Dominica-kuvavirrassakin on yhä enemmän paikallisten asukkaiden tai vierailevien maastamuuttaneiden otoksia. Ne tosin keskittyvät usein joihinkin tapahtumiin, kuten karnevaaleihin. Kaikki ei kuitenkaan löydy Flickristä, vaan kannattaa hakea kuvia myös hakukoneilla ihmisten omilta kotisivuilta.

Olen yrittänyt itsekin paikata informatiivisten kuvien puutetta omilla matkakuvillani. Yleensä katson paikkaa, ja yritän hahmottaa mikä kaikki tekee siitä juuri sen paikan. Sitten yritän taltioida sen kaiken kuvaan. Eikä se ole haittaa, jos kaikki ei tallennu yhteen kuvaan. Voihan niitä ottaa enemmänkin. Haluan tietysti, että kuvat ovat teknisesti hyvälaatuisia, mutta jos niillä joskus on jotain taiteellista arvoa, niin se on tapahtunut vahingossa. En tee taidetta vaan dokumentoin.

Järjestelmällisimmän dokumentaatioprojektini tein keväällä 1999, kun kuvasin Dominican pienen pääkaupungin Roseaun lähes katu kadulta läpi. Valitettavasti olen skannannut kuvat nykystandardeja ajatellen turhan pieneen kokoon, mikä laskee niiden informatiivisuusarvoa. Täydennystä kuviin on tulossa lähikuukausina, ja tällä kertaa vähän suuremmassa koossa, kun saan viime syksynä ottamani uudet kuvat verkkoon. Ihan samanlaiseen järjestelmällisyyteen en kuitenkaan tällä kertaa yltänyt.

Pyydänkin kaikkia digikameroiden omistajia: ottakaa tavallisen informatiivisia kuvia siitä, miltä oma lähiympäristönne näyttää ja ottakaa matkoillakin kuvia ihan niistä tavallisista asuntokaduista ja muista tusinamaisemista. Ottakaa niitä paljon ja laittakaa ne nettiin. Älkää pyrkikö turhaan taiteellisuuteen, sillä se yleensä enemmän vie kuin tuo informaatiota. Sitä paitsi, taidekuvista on ylitarjontaa.

Kuvassa on taloja Kurkiaiskujalla Helsingin Kurkimäessä. Olen ottanut kuvan toukokuussa 2003. Minulla on tuhansittain tylsiä, mutta informatiivisa kuvia Helsingistä. Niiden laittaminen verkkoon vain vähän kangertelee. Jotain siellä jo on, toivottavasti kohta vähän enemmän.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsingin kivoin talvikahvila

Niko Lipsanen — Mon, 11 Feb 2008 03:03:25 +0000

Kathrina-laivan kahvila Kauppatorin rannassa on Helsingin tunnelmallisin miljöö talviselle kupiselle kuumaa juotavaa. Paastonaikaan ei tietystikään voi jatkuvasti istua kahviloissa, mutta onneksi sentään sunnuntaisin tee ja pulla on sallittua. Alhaalla hämyisässä ruumassa ei ole tietoakaan siitä ikävästä sateesta ja viimasta, mikä on vallitseva säätila Helsingin rannoilla tähän aikaan vuodesta.

Valitettavasti kahvilan tarjonta ei aivan pärjää upealle tilalle. Tee on pussiteetä ja pullatkin ovat välillä olleet vähän kuivakkoja (tosin eilen sunnuntaina saimme vaimon kanssa erinomaisen tuoretta ja hyvää korvapuustia eikä puolukkapiirakkakaan ollut huono valinta). Tarjolla näkyisi olevan myös lounaskeittoja, mutta niitä ei ole tullut kokeiltua.

Pienet puutteet tarjonnassa antaa kuitenkin helposti anteeksi, kun näkee kuinka paljon vaivaa laivan kunnostamiseen ja ruuman sisustamiseen on nähty. Myös henkilökunta on ystävällistä ja välitöntä. Kathrina-laiva (m/aux Kathrina) on ykköspaikka tuoda ainakin vieraspaikkakuntalaiset ystävät käymään. Se on myös hyvä tapaamispaikka, koska siellä on miellyttävää odotella ja se on helppo löytää.

Laivan kotisivujen perusteella talvikausi Kauppatorin rannassa näyttäisi kestävän huhtikuulle. Risteilykausi alkaa vappuna.

Kuvan Kathrina-laivasta otin sunnuntaina 10.2.2008

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.