ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

paikat

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "paikat".

Kaupunki kieltää ilman valtuuksia

Eiranranta, Helsinki

Kaupunki rakensi jokunen vuosi sitten Eiranrantaan pienen uimarannan, joka ei kuitenkaan ole uimaranta. Tämä on aiheuttanut pienen dilemman, joka tosin ei tunnu olevan dilemma kaupungin suoraviivaisessa toimintakulttuurissa.

Kaupunkien aikaisemmat järjestyssäännöt on kumottu Järjestyslailla. Samaa lakia noudatetaan nyt kaikkialla, eivätkä kaupungit voi enää mielivaltaisesti kieltää asioita. Helsinki on kuitenkin laittanut Eiranrantaan kyltit, joiden mukaan hiekkarannalla koirien ulkoiluttaminen on kielletty.

Tämä kielto ei kuitenkaan perustu lakiin. Järjestyslain 14 §:n mukaan koiran omistajan tai haltijan on:

Miksi kirkon katto on kolmivärinen?

Maarianhaminan kaupunkikirkko

Jatkan kirkkokummastelujen sarjaa. Pari viikkoa sitten kummastelun kohteena oli Gamla Uppsalan kirkon kastemalja, tällä kertaa Maarianhaminan kaupunkikirkon eli Pyhän Yrjön kirkon (S:t Görans kyrka) katto.

Jostakin syystä kirkon katossa on kolmea eri väriä. Suurin osa katosta on kuparinvihreää, mutta toinen pääty on vaaleampi ja toinen tummempi. Onko kattoa paikattu päistään? Vai varaudutaanko tässä johonkin tulevaan kattoremonttiin kokeilemalla erilaisia kattomateriaaleja?

Toisin kuin kastemaljatapauksessa, tässä tuskin lienee syytä etsiä kristillistä symboliikkaa taustalla. Aikaa kaukaa haettua varmaan olisi esimerkiksi se, että värityksellä symboloitaisiin Pyhää Kolminaisuutta.

Kahvila, Bulevardi 15

Tee, korvapuusti ja banaanikakku kahvilassa Bulevardilla

Tviittasin kolmisen viikkoa sitten kivasta, ilmeisesti uudehkosta, kahvilasta Bulevardilla. Saattaa sillä nimikin olla, mutta ikkunoissa lukee vain ”Kulta Katriina”.

Kahvilassa yhdistyy monta sellaista asiaa, joista kahviloissa pidän: mutkaton, ystävällinen palvelu, helppo poiketa matkan varrella, kohtuullisen hyvä makeiden syömisten valikoima eikä piloille hinnoiteltukaan. Jos kahvila pysyy tuollaisena, niin käyn siinä varmasti jatkossakin.

Iso miinus kuitenkin siitä, että tarjottu tee on pussiteetä. Hyvä kuitenkin, että sen sentään saa kohtuullisen kokoiseen mukiin – vaikka se nyt sitten onkin pahvinen, mistä toinen (pienempi) miinus.

Kuvassa näkyvä satsi – tee, korvapuusti ja pala banaanikakkua – maksoi yhteensä vitosen. Varsin kohtuullista. Korvapuusti oli valitettavasti vähän tylsän makuinen, mutta banaanikakku oli tälläkin kertaa herkullinen. Eivät taida kuitenkaan tarjoamisiaan itse leipoa.

Marjolahden loma, Haukivuori

Marjolahden loma, Haukivuori

Marjolahden loma on majoituspalvelua tarjoava matkailuyritys Haukivuorella, Kyyveden rannalla. Se sijaitsee Haukivuoren kirkon vieressä, vähän sivussa kyläkeskuksesta sekä rautatieasemalta, jolla junat eivät pysähdy.

En ole koskaan käynyt Marjolahden lomassa, enkä siksi osaa sanoa mitään heidän palveluistaan. Oheisen kuvan otin, kun eräänä loskaisena maaliskuun päivänä kävin siinä vieressä kirkkoa katsomassa.

Marjolahden loma on esillä Jyrki Sukulan Hotellit kuntoon -ohjelmassa Nelosella keskiviikkona 24.9. Laitoin kuvan ja tämän lyhyen artikkelin tänne blogiin ihan vain kokeillakseni, josko jokunen hotellin nimeä googletteleva sattuisi päätymään tänne.

Mikkelin vohvelit: satama vs. Naisvuori

Mikkelin vohvelit

Mikkelin keskustan on liepeillä on kaksi perinteikästä kesäkahvilaa, jotka molemmat ylpeilevät vohveleillaan: Satamapaviljonki ja Café Naisvuori. Pitihän ne näin kesän alkajaisiksi käydä testaamassa.

Kumpikaan kahviloista ei ole aivan keskustassa. Naisvuoren kahvilaan päästäkseen on – yllätys, yllätys – kiivettävä ensin mäen laelle. Satama taas on rautatien toisella puolella. Raiteiden yli menee jalankulkuputki, joka kai joskus lähitulevaisuudessa saa yhdyskäytävän suoraan torin reunalle.

Molemmat tarjoavat sekä vohveleita sekä suolaisin että makein täyttein. Tällä kertaa Aiheita-blogin testiin valittiin vain makeat vaihtoehdot.

Valokuvia Kalixin ja Keminmaan kirkoista

Kalix ja Keminmaa: keskiaikaiset kivikirkot

Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat kivikirkot sijaitsevat Kalixissa ja Keminmaassa. Molemmat paikkakunnat ovat Perämeren rannalla, noin 60 kilometrin päässä toisistaan.

Kalixin, tai siis suomeksi Kainuun tai Alikainuun, kirkko on näistä kahdesta vanhempi. Sen rakentaminen lienee aloitettu jo 1400-luvun alkupuoliskolla. Käyttöön se vihittiin vuonna 1472. Keminmaan keskiaikainen kirkko on 1500-luvulta.

Vierailin molemmissa kirkoissa siskoni kanssa, kun palasimme Lapista etelään elokuun lopulla. Sää suosi meitä, ja pääsimme katsomaan molemmat kirkot kauniissa auringonpaisteessa. Kumpikaan kirkoista ei ollut varsinaisesti auki, mutta Kalixin kirkkoon pääsimme siivoajien siivellä. Keminmaan kirkon sisätiloja pääsimme katsomaan vain ikkunasta kurkkien.

Kahvilasuosikki: Hannan Kaffila Mikkelin Wanhassa Talossa

Vihreää teetä, Wanha Talo (Mikkeli)

Olen aiemminkin kehunut, että Mikkeli on kokoonsa nähden varsin monipuolinen kahvilakaupunki. Kahviloita on paljon, ja monet niistä ovat myös hyvätasoisia ja persoonallisiakin.

Uusi suosikkini kaupungin kahviloista löytyi lähes sattumalta. Olen kävellyt Savilahdenkatua pitkin tänäkin kesänä vaikka kuinka monta kertaa, mutta vielä vähän aikaa sitten luulin siinä Wanhaksi Taloksi itseään kutsuvan liikkeen olevan vain käsityöpuoti. Kahvilaksi se paljastui vasta, kun mikkeliläinen ystäväni ehdotti sitä tapaamispaikaksi.

Wanha Talo, jonka mikkeliläiset tuntenevat paremmin Pulkkisenkulmana, on yksi Mikkelin keskustan harvoista säästyneistä puurakennuksista. Vanhoista valokuvista näkee, ettei Mikkelissä ennen sotia paljon muunlaisia taloja ollutkaan. Osa meni päämajakaupungin pommituksissa ja loput purettiin sotin jälkeen suurempien kerrostalojen tieltä.

Tule meille kylään: urbaanit asumismessut la 31.8.

16 neliön yksiö, Helsinki

Pienesti asuminen on paitsi pesämäisen tunnelmallista, myös ekotehokasta. Paitsi, että lämmitettäviä neliöitä on vähemmän, pieniä asuntoja mahtuu samalle alalle enemmän, mikä mahdollistaa korkeammat asukastiheydet ja kaupunkimaiset palvelut kävelyetäisyydellä.

Dodo ry järjestää Helsingissä lauantaina 31.8. Urbaanit asumismessut, joilla esitellään erilaisia tapoja asua viihtyisästi ja kaupunkimaisesti tilaa tuhlaamatta. Meidän kotimme Munkkisaaressa on yksi messukohteista. 16 neliön yksiömme ovet ovat auki Hernesaarenkatu 15:ssä klo 12–18.

Bloggasin asumisestamme tässä blogissa jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Meillä on ollut linjastosaneeraus. Paitsi, että saimme wc:n ja peseytymistilan uusiksi, niin teimme samalla remonttia muuallakin asunnossa. Niinpä täällä näyttää nyt ainakin osin erilaiselta kuin noissa viisi vuotta vanhoissa valokuvissa.

Heinälahden muuttuvat postinumerot

Taavelintie, Heinälahti (Mikkeli)

Julkishallinnossa on varmasti tarvetta monenlaisiin uudistuksiin, mutta turhan usein siellä keskitytään toissijaiseen näpertelyyn tai suorastaan haitalliseen kiusantekoon. Jos ei muuta keksitä, niin vaihdetaan vaikka saman kylän postinumeroa aina muutaman vuoden välein.

Heinälahti sijaitsee noin kymmenen kilometriä Mikkelin keskustasta kaakkoon. Joskus 1970-luvun alkupuolella siellä oli vielä kauppa ja oma postinumero – 52120 Heinälahti – ja olisiko ollut postitoimistokin? Minulla sellaisista ei ole omakohtaista muistikuvaa, sillä synnyin vasta 1974.

Minun lapsuudessani kylän osoite oli ”Heinälahti, 51999 Mikkeli”. Noita 999-päätteisiä postinumeroita käytettiin ilmeisesti haja-asutusalueilla, joilla ei ollut omaa postitoimistoa eikä postinumeroa, vaan joista asioitiin keskuskaupungin postikonttorissa. Sellainen kylä oli esimerkiksi Heinälahti, josta postipalveluita saadakseen piti mennä Mikkeliin.

Valokuvia Himalansaaren kirkosta Ristiinassa

Himalansaaren kirkko, Ristiina (Mikkeli)

Himalansaaren kylä sijaitsee keskeisellä paikalla hyvin vesireittien varrella Yövedellä. Silloin, kun Saimaa vielä oli Savon ja Etelä-Karjalan valtaväylä, Himalansaari oli lähiseudun keskus. Maanteitä pitkin kylä on kuitenkin kovin syrjässä.

Ristiinan kirkko on kylästä lähes parinkymmenen kilometrin päässä (maanteitse matkaa tulee vielä kymmenkunta lisää). Sata vuotta sitten se oli pitkä taival sunnuntaiaamuna taitettavaksi. Niinpä kyläläiset päättivät rakentaa Himalansaareen rukoushuoneen toimittamaan kyläkirkon virkaa. Rakennusmestari Kaarlo A. Honkavaaran suunnittelema puinen rakennus valmistui vuonna 1915.

Museovirasto on luokitellut Himalansaaren kylän, ja sen mukana kirkonkin, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Nykyisin Himalansaari on, kuten muukin entisen Ristiinan kunnan alue, osa Mikkelin kaupunkia.

Elis Sinistön Villa Mehu on yhä yllättävän hyvässä kunnossa

Villa Mehu, Veklahti (Kirkkonummi)

Tanssija, ite-taiteilija ja keksijä Elis Sinistö (1912–2004) asui pääasiassa kierrätysmateriaaleista rakentamassaan Villa Mehussa Kirkkonummen Veklahden metsässä lähes 50 vuotta. Eliksen oman talon lisäksi Villa Mehussa on monia muita vieras- ja muita majoja, sauna, tanssiareena ym.

Vanhimmat rakennukset lienevät kaivo ja kellari, joiden valmistumiset Sinistö on päivännyt vuosille 1956 ja 1960. Ne ovat tyyliltään vielä melko perinteisiä ja materiaaleiltaankin tavanomaisia. Liekö käytäntö sanellut ratkaisun vai onko Sinistöllä vielä alkuvuosinaan ollut tarkoitus rakentaa jotakin vähemmän valtavirrasta poikkeavaa?

Suurimmassa osassa Villa Mehun rakennelmista ei ole mitään tavanomaista. Romuista rakennetut vierasmajat on nimetty hienosti, kuten ”Free Hotel Elite” tai ”Matkakoti Kulkuri Santtu”. Erilaisia kylttejä on ympäri aluetta niin suomeksi, englanniksi kuin ranskaksikin kirjoitettuna – tosin oikeinkirjoitus ei näyttänyt olleen Sinistön vahvuuksia millään kielellä.

Tornihotelli Hernesaaren kärkeen

Hernesaari risteilyaluksen kannelta nähtynä

Jätkäsaareen suunniteltu tornihotelli kaatui eilen täpärästi Helsingin valtuustossa. Helsingin maiseman puolesta kovasti pelättiin, eikä pelko toki täysin vailla perusteita ollut.

Uusi iso kongressihotelli olisi kuitenkin tervetullut vahvistamaan Helsingin asemaa kongressikaupunkina. Voisi se olla tornikin. En ole kauhean innostunut Pasilaan suunnitellun kaltaisista pilvenpiirtäjälähiöistä, mutta yksittäisenä maamerkkinä hyvin valituilla paikoilla tornit toimivat. Hernesaaren kärki voisi olla yksi sellainen.

Hernesaaresta olisi komeat maisemat sekä merelle että kaupunkiin päin. Torni olisi kuitenkin riittävän kaukana vanhasta ruutukaava-alueesta, että se ei järkyttäisi niiden maisemia. Mereltä ja Etelä-Helsingin rannoilta se toki näkyisi, ja siksi olisikin toivottavaa, että torni olisi vähän kauniimpi kuin Jätkäsaareen suunniteltu rumilus.

Valokuvia Nairobista ja Kiberasta

Nairobi ja Kibera, Kenia

Nairobi on Kenian pääkaupunki ja Kibera sen suurin slummi. Joskus Kiberaa on sanottu myös Afrikan suurimmaksi slummiksi, mutta sitä se ei – ainakaan enää – ole.

Siitä, kun Nairobissa kävin, on aikaa jo kahdeksan vuotta. Kuvasarjassa olevat valokuvatkin olen julkaissut sivuillani jo aiemmin. Koska etenkin Kiberasta ottamani kuvat ovat osoittautuneet suhteellisen suosituiksi, päätin julkaista kuvat uudestaan suurempina ja paremmin korjailtuina.

Aikaisemmilla kuvasivuillani oli joukko otoksia myös YK:n Afrikan-päämajasta Nairobin lähellä Gigirissä. Ne eivät kuitenkaan ole juuri herättäneet kiinnostusta, ja jätinkin ne siksi pois tästä uudelleenjulkaisusta.

Valokuvia Olhavan seudun linja-autoista

Olhavan (Volkhov) bussit

Sarjassa ”laajoja kansanjoukkoja aivan rajattoman paljon kiinnostavat artikkelit” julkaisen tällä kertaa 24 valokuvan sarjan Olhavan seudun linja-autoista.

Olhava (Volhov) on 47 tuhannen asukkaan kaupunki Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Laatokkaan laskevan Olhavajoen kahden puolen. Kaupungin kaksi puoliskoa ovat useamman kilometrin päässä toisistaan.

Kävin Olhavassa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Linja-autot, niin hienoja kuin ne ovatkin, eivät varsinaisesti olleet syynä matkaan. Pääkohteena minulla ja siskollani oli Olhavan lähistöllä sijaitseva Vanha-Laatokka, jota joskus Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksikin tituleerataan.

Olhavan monipuolinen bussikalusto, josta monet yksilöt vaikuttivat olevan ruotsalaista perua, ei kuitenkaan jäänyt ilman huomiotani. Vanhat suomalaiset bussit olisivat toki olleet nostalgisempia, mutta hauskoja olivat nämä ruotsalaisetkin.

Kuvia Suomen ja Ruotsin Karesuvannoista

Karesuvanto ja Karesuando

Jatketaan vielä tätä Lappi-valokuvien sarjaa. Tällä kertaa olisi vuorossa kuvia Karesuvannon kylästä sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Karesuvanto on vähän isompi kylä kuin edellisessä kuvasarjassa esitelty Maunu. Ruotsin puolella on kirkko, kirjasto ja kauppoja, ja Suomenkin puolella ainakin huoltoasema sekä pari baaria. Ruotsin puolella kylä kuitenkin taitaa nykyään olla huomattavasti eläväisempi.

Karesuvanto on lestadiolaisuuden synnyinseutua. Lars Levi Laestadiuksen pirtti on edelleen paikallaan Ruotsin puolella kylää. Se on nykyisin museo, mutta ainakin infotaulun mukaan sitä käytetään edelleen myös hartaustilaisuuksien järjestämiseen.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit