ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

paikat

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "paikat".

Elis Sinistön Villa Mehu on yhä yllättävän hyvässä kunnossa

Villa Mehu, Veklahti (Kirkkonummi)

Tanssija, ite-taiteilija ja keksijä Elis Sinistö (1912–2004) asui pääasiassa kierrätysmateriaaleista rakentamassaan Villa Mehussa Kirkkonummen Veklahden metsässä lähes 50 vuotta. Eliksen oman talon lisäksi Villa Mehussa on monia muita vieras- ja muita majoja, sauna, tanssiareena ym.

Vanhimmat rakennukset lienevät kaivo ja kellari, joiden valmistumiset Sinistö on päivännyt vuosille 1956 ja 1960. Ne ovat tyyliltään vielä melko perinteisiä ja materiaaleiltaankin tavanomaisia. Liekö käytäntö sanellut ratkaisun vai onko Sinistöllä vielä alkuvuosinaan ollut tarkoitus rakentaa jotakin vähemmän valtavirrasta poikkeavaa?

Suurimmassa osassa Villa Mehun rakennelmista ei ole mitään tavanomaista. Romuista rakennetut vierasmajat on nimetty hienosti, kuten ”Free Hotel Elite” tai ”Matkakoti Kulkuri Santtu”. Erilaisia kylttejä on ympäri aluetta niin suomeksi, englanniksi kuin ranskaksikin kirjoitettuna – tosin oikeinkirjoitus ei näyttänyt olleen Sinistön vahvuuksia millään kielellä.

Tornihotelli Hernesaaren kärkeen

Hernesaari risteilyaluksen kannelta nähtynä

Jätkäsaareen suunniteltu tornihotelli kaatui eilen täpärästi Helsingin valtuustossa. Helsingin maiseman puolesta kovasti pelättiin, eikä pelko toki täysin vailla perusteita ollut.

Uusi iso kongressihotelli olisi kuitenkin tervetullut vahvistamaan Helsingin asemaa kongressikaupunkina. Voisi se olla tornikin. En ole kauhean innostunut Pasilaan suunnitellun kaltaisista pilvenpiirtäjälähiöistä, mutta yksittäisenä maamerkkinä hyvin valituilla paikoilla tornit toimivat. Hernesaaren kärki voisi olla yksi sellainen.

Hernesaaresta olisi komeat maisemat sekä merelle että kaupunkiin päin. Torni olisi kuitenkin riittävän kaukana vanhasta ruutukaava-alueesta, että se ei järkyttäisi niiden maisemia. Mereltä ja Etelä-Helsingin rannoilta se toki näkyisi, ja siksi olisikin toivottavaa, että torni olisi vähän kauniimpi kuin Jätkäsaareen suunniteltu rumilus.

Valokuvia Nairobista ja Kiberasta

Nairobi ja Kibera, Kenia

Nairobi on Kenian pääkaupunki ja Kibera sen suurin slummi. Joskus Kiberaa on sanottu myös Afrikan suurimmaksi slummiksi, mutta sitä se ei – ainakaan enää – ole.

Siitä, kun Nairobissa kävin, on aikaa jo kahdeksan vuotta. Kuvasarjassa olevat valokuvatkin olen julkaissut sivuillani jo aiemmin. Koska etenkin Kiberasta ottamani kuvat ovat osoittautuneet suhteellisen suosituiksi, päätin julkaista kuvat uudestaan suurempina ja paremmin korjailtuina.

Aikaisemmilla kuvasivuillani oli joukko otoksia myös YK:n Afrikan-päämajasta Nairobin lähellä Gigirissä. Ne eivät kuitenkaan ole juuri herättäneet kiinnostusta, ja jätinkin ne siksi pois tästä uudelleenjulkaisusta.

Valokuvia Olhavan seudun linja-autoista

Olhavan (Volkhov) bussit

Sarjassa ”laajoja kansanjoukkoja aivan rajattoman paljon kiinnostavat artikkelit” julkaisen tällä kertaa 24 valokuvan sarjan Olhavan seudun linja-autoista.

Olhava (Volhov) on 47 tuhannen asukkaan kaupunki Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Laatokkaan laskevan Olhavajoen kahden puolen. Kaupungin kaksi puoliskoa ovat useamman kilometrin päässä toisistaan.

Kävin Olhavassa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Linja-autot, niin hienoja kuin ne ovatkin, eivät varsinaisesti olleet syynä matkaan. Pääkohteena minulla ja siskollani oli Olhavan lähistöllä sijaitseva Vanha-Laatokka, jota joskus Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksikin tituleerataan.

Olhavan monipuolinen bussikalusto, josta monet yksilöt vaikuttivat olevan ruotsalaista perua, ei kuitenkaan jäänyt ilman huomiotani. Vanhat suomalaiset bussit olisivat toki olleet nostalgisempia, mutta hauskoja olivat nämä ruotsalaisetkin.

Kuvia Suomen ja Ruotsin Karesuvannoista

Karesuvanto ja Karesuando

Jatketaan vielä tätä Lappi-valokuvien sarjaa. Tällä kertaa olisi vuorossa kuvia Karesuvannon kylästä sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Karesuvanto on vähän isompi kylä kuin edellisessä kuvasarjassa esitelty Maunu. Ruotsin puolella on kirkko, kirjasto ja kauppoja, ja Suomenkin puolella ainakin huoltoasema sekä pari baaria. Ruotsin puolella kylä kuitenkin taitaa nykyään olla huomattavasti eläväisempi.

Karesuvanto on lestadiolaisuuden synnyinseutua. Lars Levi Laestadiuksen pirtti on edelleen paikallaan Ruotsin puolella kylää. Se on nykyisin museo, mutta ainakin infotaulun mukaan sitä käytetään edelleen myös hartaustilaisuuksien järjestämiseen.

Kolme kuvaa Maunun kylästä

Maunu, Enontekiö

Maunu on kylä Enontekiön ja Kiirunan kunnissa Suomen ja Ruotsin rajalla, molemmin puolin Könkämäeno-rajajokea. Mökkeilin sen liepeillä noin viikon viime vuoden kevättalvella, ja otin toki myös valokuvia.

Toisin kuin otsikossa sanotaan, kuvia ei varsinaisesti ole vain kolme, vaan yhteensä 30. Tähän blogimerkintään nostan niistä kuitenkin esille kolme, koska ne ovat mielestäni hauskoja, kuvaavia tai sitten jotenkin omituisia.

Kaikki Maunussa ottamani kuvat on otettu Suomen puolella jokea. Osassa toki näkyy Ruotsiakin. Tässä ensimmäisessä kuvassa ei pitäisi näkyä, mutta jotakin kovin ruotsalaista siinä kuitenkin on.

Syitä mennä tai olla menemättä Saint Lucialle

Saint Lucian lippu

Tänään on Saint Lucian itsenäisyyspäivä. Se ei ehkä ole syy mennä tai olla menemättä tälle Martiniquen ja Saint Vincentin välissä sijaitsevalle saarelle, mutta se on hyvä syy valita Saint Lucia blogimerkinnän aiheeksi juuri tänään.

Suhteeni Saint Luciaan on ristiriitainen. Toisaalta se on jäänyt mieleeni Itä-Karibian saarten joukossa vähän tasapaksuna, ehkä jopa tylsänäkin. Toisaalta voin kuitenkin hyvin mielin suositella sitä kohteeksi, jos aikoo tuolla suunnalla vierailla.

Saint Lucia oli monen muun alueen saaren tavoin välillä Ranskan, välillä Iso-Britannian, siirtomaa, kunnes itsenäistyi jälkimmäisestä tasan 34 vuotta sitten. Molemmat siirtomaaisännät jättivät jälkensä kulttuuriin. Englanti on virallinen kieli, mutta ranskan, länsiafrikkalaisten kielten ja kalinagon sekoituksena syntynyt paikallinen kreoli on yleinen puhekieli.

Ei nimi vuorta pahenna

Colihaut ja Morne Diablotins

Dominican korkein vuori on 1447 metriä korkea Morne Diablotins. Jonkin matkaa siitä pohjoiseen sijaitsee matalampi, mutta jyrkkäpiirteinen, 861 metriä korkea Morne aux Diables.

Molemmat ovat tuliperäisiä vuoria, mutta paholaismaiset nimet eivät juonna juurtaan niiden syöksemiin tuleen ja tulikiviin. Itse asiassa kumpikaan niistä ei ole historiallisella ajalla purkautunut tai osoittanut elonmerkkejä historiallisella ajalla. Morne aux Diablesin pohjoisreunalta tosin löytyy kylmiä rikkilähteitä.

Nimiään vuoret eivät kuitenkaan ole saaneet sen enempää paholaisista kuin rikkilähteistäkään, vaan lintujen mukaan. Vuorten rinteillä on aikaisemmin pesinyt nykyisin jo kovin harvinaiseksi käynyt karibianviistäjä (Black-capped Petrel, Pterodroma hasitata). Linnun kansanomainen nimi on diablotin eli pikkupiru.

Tviittejä Belgiasta ja vähän Alankomaistakin

Sosoyen kylä, Vallonia (Belgia)

Kävin Marin kanssa Belgiassa. Kun putkiremontti ja evakkomme pois kotoa venyi, päätimme lähteä käymään matkalla.

Aikaa ei kuitenkaan ollut kuin muutama päivä, joten bussi- tai junakierros halki Euroopan ei tullut kysymykseen. Katsoimmekin, minne pääsisi kohtuuhintaan lentäen.

Ryanair lentää Turusta Charleroihin varsin edullisesti ja takaisinkin ihan kohtuuhintaan. Päätimme siis matkustaa Belgiaan, joka onkin tähän asti jäänyt aina vähän väliin.

Tapani mukaan päivitin matkakuulumisia Twitteriin. Parilta ensimmäiseltä päivältä päivityksiä ei kuitenkaan juuri kertynyt, joten en tullut viestittäneeksi mitään esimerkiksi Oostendesta tai Bruggesta. Hienojahan nekin olivat, mutta Vallonia taisi silti muodostua matkamme pääkohteeksi.

Valokuvia Kampin kappelista

Kampin kappeli, Helsinki

Kamppissa avattiin kesäkuun alussa uusi kappeli. Kampin kappeli, tai Hiljaisuuden kappeli, on osa Helsingin designpäävuotta, mutta jää toki paikoilleen vuoden päätyttyäkin.

Olen käynyt kappelissa muutaman kerran ja onhan se hieno. Ainakin se on erilainen kuin ne, missä olen käynyt aiemmin. Puupinta luo omanlaisensa tunnelman kaarevaseinäiseen kappelitilaan.

Siitä en ole varma, kuinka hyvin kappeli toimii hiljentymistilana. Akustiikka on aivan liian hyvä. Ei kannata supista salaisuuksia vieressä istuvalle, koska ääni kantaa vähintään yhtä hyvin kuin Fazerin kupolin alla. Pienemmätkin kolinat ja askeleet kuulee turhankin selvästi.

Aina kun ovi aukeaa, kuuluvat myös eteishallin metelit. Vaikka eteisessä tuntuukin melko hiljaiselta, niin kummasti äänet sieltäkin kantavat sisälle kappeliin. Aivan kuin ne vielä voimistuisivat matkalla. Ja ovi käy tiuhaan, mikä on tietysti hyvä asia.

Café La Famille, Tampere

Teetä ja suklaakakkua

Tuntemattomassa kaupungissa on useita eri tapoja valita kahvila.

Usein haluaa mennä kahvilaan, joka on kivalla paikalla veden äärellä, puistossa tai vaikkapa jossakin historiallisessa rakennuksessa. Toisaalta, vaatimattomammalla paikalla sijaitseva kahvila joutuu kilpailemaan jollakin muulla: laadulla, hinnalla, palvelulla tai jollakin yhdistelmällä niistä.

Tampere ei toki ole minulle enää aivan tuntematon kaupunki, mutta sikäläisiä kahviloita en juuri tunne. Kävin siellä viimeksi juhannuksen jälkeen, ja halusin kahvilaan, josta saisi hyvää teetä ja kakkua. Koska en tiennyt, mistä sellaista saa, päätin valita kahvilan, joka ei ainakaan kilpailisi sijaintinsa viehättävyydellä.

Dim sum -brunssi ravintola Asia I:ssä

Dimsum-brunssilla ravintola Asia I:ssä

Hietalahdenrannassa sijaitseva Ravintola Asia I on profiloitunut vähän paremman tason kiinalaiseksi ja yleisaasialaiseksi ravintolaksi. Paikka Hietalahden altaan äärellä on hieno, ruoka ei ole aivan sitä samaa mitä kiinalaisissa yleensä, ja hintatasokin on selvästi korkeampi.

Sunnuntaisin ravintolassa on ollut vuoden alusta alkaen dimsum-brunssi, jonka juttu ovat taikinakuoriset nyytit. Wikipediassa kerrotaan, että dim sum on suosittu aamiainen tai lounas. Kävin Marin kanssa eilen kokeilemassa, kuinka se toimii brunssina.

Brunssin normaalihinta on 16 euroa, mutta Grouponin kautta sen sai tarjouksena tuohon hintaan kahdelle. Me emme itse asiassa maksaneet sitäkään, koska olin saanut lahjakortin ilmaiseksi.

Ilmaista brunssia ei kuitenkaan ole, joten lupasin, että vastineeksi Groupon-lahjakortista kirjoitan palvelusta jutun tänne blogiini. Bloggaan siis tällä kertaa ruokapalkalla.

Vanhoja tviittejä Armenian-matkalta

Sevanavankin luostari, Armenia

Minulla on kolme vuotta sitten siskoni kanssa tekemästä Armenian-matkasta lähtien ollut tapana raportoida matkan päältä kuulumisia Twitteriin. Se on kätevä tapa tallentaa tunnelmia tuoreeltaan.

Twitterissä on kuitenkin se huono puoli, että vanhojen viserrysten (tai tviittien) löytäminen ei ole erityisen helppoa. Myöhemmistä Länsi-Ukrainan ja Leningradin oblastin reissuista teinkin Twitter-koosteet tänne blogiin pian kummankin matkan jälkeen.

Armeniasta en sitä tullut vielä tehneeksi, mutta korjaan sen puutteen nyt.

Matkustimme Helsingistä Jerevaniin ja takaisin AirBalticin lennoilla Riiassa vaihtaen. Otin mukaan myös matkan varrelta lähetetyt viserrykset.

Halpoja neuvostohotelleja ja ruokasalien takahuoneita Armeniassa

Hotellihuoneen ruokasali, Gavar, Armenia

Oheinen kuva on hotellihuoneemme ruokasalista Gavarissa, joka on Gegharkunikin maakunnan pääkaupunki Armeniassa. Tai itse asiassa, kyseessä oli ennemminkin ruokasali, johon kuului myös makuuhuone ja wc sekä suihku.

Armeniassa on nimittäin usein niin, että ravintoloissa ei ole yhtä isoa ruokasalia, tai jos onkin, niin sen rinnalla on pieniä yhden pöydän kabinetteja. Armenialaiset ruokailevat mieluummin sellaisissa kuin samassa salissa seurueeseensa kuulumattomien kanssa. Tämä ravintola oli sitten keksinyt laajentaa liikeideaa, ja lisännyt osaan näistä ruokasaleista myös majoitus- ja saniteettitilat.

Siisti huone se oli ja edullinenkin, ei siis niiden suhteen valittamista. En enää muista hintaa, mutta vanha tviittini kertoo kahden hengen huoneiden kustantaneen tuolloin kolme vuotta sitten 12–28 euroa. Gavarin hotelli oli edullisemmasta päästä, mutta ei aivan halvin.

Valokuvia Kilpisjärveltä ja tuntureilta

Kilpisjärvi, Enontekiö

Olen jo pariin kertaan kirjoittanut vierailustani Raittijärvelle (Raittijärven kylä, jumalanpalvelus, valokuvia). Mutta tulihan sillä samalla reissulla käytyä myös Kilpisjärvellä.

Kilpisjärvi on rajakylä Suomen pikkurillissä Käsivarrentien (E8) varrella ja saman nimisen järven rannalla. Aivan vieressä ovat niin Norjan kuin Ruotsinkin rajat. Edellisen kerran kävin siellä keväällä 2000.

Ei olisi kylää tunnistanut samaksi, jos ei komea Saanatunturi tönöttäisi edelleen sen kupeessa. Ei se toki ihan parin talon kylä ollut enää 12 vuotta sittenkään, mutta nyt se oli kasvanut pieneksi lomakaupungiksi. Kohteena se on etenkin norjalaisten suosiossa.

En Kilpisjärven suosiota ihmettele, sillä onhan se hieno paikka. Komeat tunturit ympäröivät kylää joka puolelta. Ja norjalaisille Suomi on hintatasoltaankin suhteellisen edullinen kohde. Komeita maisemiahan heillä riittää omastakin takaa.

Raittijärvi on kylä tiettömien taipaleiden takana

Raittijärvi, Käsivarsi, Enontekiö

Kirjoitin edellisessä merkinnässä Raittijärvellä järjestetystä jumalanpalveluksesta. Itse kylästä ei tullut paljon kerrottua, joten korjataan se puute nyt.

Raittijärven kylä sijaitsee Enontekiön kunnan Yliperällä Käsivarren erämaa-alueen sisällä. Kylässä on kymmenkunta taloa, joissa kaikissa tosin ei asuta vuoden ympäri. Kyläläisillä on toiset asunnot muualla (aika monella ilmeisesti Kaaresuvannossa). Kylä ei kuitenkaan koskaan ole autio, vaan jossakin taloista ollaan aina paikalla.

Kylän saamenkielinen nimi on Ávžžášjávri. Useimpien, jollei kaikkien, kylän asukkaiden äidinkieli on pohjoissaame.

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi, Enontekiö

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Kevättalvi on hienoa aikaa Lapissa

Poro juoksee maantiellä

On talvessa joitakin hyviäkin puolia: Lapin tunturit ovat komeimmillaan, kun niitä peittää valkoinen lumi. Eikä ole hyttysiä! Kevättalvella Lapissa riittää valoa, joten maisemia näkee myös katsella.

Lienee tosin makuasia, onko ruska hienompi kuin talvi. En ole tainnut olla Lapissa ruska-aikaan kuin viimeksi lapsena, joten omakohtaiset muistikuvat ovat siksi hataria. Äänestänkin tällä kertaa kevättalvea.

Kävin siis huhtikuun puolenvälin tienoilla Enontekiöllä, joka sijaitsee Käsivarren Lapissa. Vanhemmillani on siellä mökki, mutta eipä siellä silti ole yli kymmeneen vuoteen tullut käytyä. Matka on sen verran pitkä, eikä siellä asti viitsi vain kääntymässä käydä. Tällä kertaa isä sai kuitenkin houkuteltua minut mukaansa.

Maahanmuuttajalähiö talvella: valokuvia Rinkebystä

Rinkeby, Tukholma

Kuten tässä blogissa olen jo kertonutkin, niin viime aikoina on tullut vierailtua suhteellisen usein Tukholmassa. Viking Linen kanta-asiakastarjouksilla sinne kun pääsee välillä muutamalla eurolla, joskus ilmaiseksikin. Niinpä olemme siskoni kanssa sinne muutaman retken tehneet.

Aiemmin vierailemamme etnografinen museo oli pettymys ainakin minulle, joten tällä kertaa päätimme etsiä sitä aidompaa etnologista kokemusta. Niinpä suuntasimme maahanmuuttajalähiönä tunnettuun Rinkebyn kaupunginosaan Tukholman luoteisosassa.

Kuten odottaa saattoi, niin perillä arki oli talvisen harmaata. Lähiön monet ongelmat eivät pikaisella vierailulla nouse silmille. Pikemminkin Rinkeby näytti tavalliselta ruotsalaiselta lähiöltä, jossa nyt vain on vähän tavallista enemmän maahanmuuttajia (itse asiassa noin yhdeksän kymmenestä asukkaasta on siellä joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia).

Kiersimme kuitenkin alueella pitäen silmämme auki. Haimme piirteitä, joita monikulttuurinen arki tuo talviseen betonilähiöön.

Lviv on Ukrainan Krakova

Lviv, Ukraina

Lviv, tai joskus myös Lvov, on historiallinen kaupunki nykyisen Ukrainan länsiosissa. Historialtaan se ei kuitenkaan ole erityisen ukrainalainen, sillä ennen toista maailmansotaa se oli osa Puolaa. Puolalaisten jälkeen toiseksi suurin väestöryhmä olivat juutalaiset.

Nykyisin kumpiakaan ei kaupungin väestöön juuri kuulu, vaan valtaosa lviviläisistä on ukrainankielisiä ukrainalaisia.

Kaupungin vanha keskusta on kuitenkin säilynyt hyvin niin maailmansotien kuin neuvostoaikojenkin tuhoilta, ja on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Tunnelma muistuttaa enemmän Keski- kuin Itä-Eurooppaa, ja monien mielestä kaupunki onkin ukrainalainen versio Puolan Krakovasta – sillä erolla, että Lvivissä on vähemmän turisteja ja hinnat halvempia.

Jos haluaa kokea eksoottista itämatkailua, ei Lviv ole oikea kohde. Ennemminkin se tarjoaa hyvän tilaisuuden matkustaa keskieurooppalaisessa ympäristössä itäeurooppalaisen halvasti. Toisaalta monien ukrainalaisten mielestä Lviv ja läntinen Ukraina ylipäänsä on aidointa Ukrainaa, millä he tarkoittavat sitä, että se on vähiten venäläistä.

Kesäisiä kuvia Suomesta

Suomen kesä

Taisi olla toissatalvena, kun bloggailin tänne aina välillä kesäisiä kuvia ja kirjoituksia tuomaan iloa ja väriä ankeaan talveen. Voisin tehdä saman tälläkin kertaa.

Lunta ei ole vielä tullut, mutta tuulista, sateista ja kylmää kuitenkin on. On hyvä aika aloittaa kesäbloggaussarja, ja teen sen satsillisella viime kesänä ottamiani valokuvia. Kaikissa niissäkään ei aurinko paista, mutta on niissä silti sentään kesä.

Useimmat kuvat ovat ihan tästä lähiympäristöstä, Helsingistä ja Vantaalta. Lisäksi on muutama järvimaisemakuva Kuopion tienoilta Kallavedeltä ja yksi Pirkanmaan suunnalta Roineeltakin.

Ross University tuottaa ihan oikeita lääkäreitä

Ross University, Dominica

Rossin korkeakoulu (Ross University) Dominicalla on noussut uutisiin, kun valelääkäriksi epäilty Esa Laiho on maininnut sen opiskelupaikakseen. Laihon opiskeluihin sen enempää kantaa ottamatta kerrottakoon kuitenkin, että Ross tuottaa koulustaan ihan oikeita lääkäreitä eikä mitään valelääkäreitä.

Toki sielläkin edellytyksenä on, että opinnot suoritetaan loppuun.

Helsingin Sanomat väittää Ross Universityn sijaitsevan Dominikaanisessa tasavallassa (HS 12.11.11.). Toivottavasti korjaavat sen pian. Virhe on valitettavan yleinen, mutta Dominica ei ole sama kuin Dominikaaninen tasavalta. Molemmat ovat toki saarivaltioita Karibianmerellä, mutta ovat toisistaan suunnilleen yhtä kaukana kuin Helsingborg Helsingforsista.

Saman konsernin Ilta-Sanomat on saanut uutisessaan maan kohdalleen (IS 12.11.11). Joskus iltapäivälehden osumatarkkuus saattaa olla parempi kuin ns. laatulehden.

Pietari, Olhava ja molemmat Laatokat

Vanha-Laatokka, Venäjä

Kävin viime viikolla siskoni kanssa Venäjällä. Kovin pitkälle emme menneet, vaan pysyttelimme lähiseuduilla. Menimme bussilla Pietariin, ja sieltä toisella Olhavaan. Olhava (Volhov) on vajaan 50 tuhannen asukkaan teollisuuskaupunki reilut sata kilometriä Pietarista itään.

Pääkohteemme oli kuitenkin Olhavan lähellä sijaitseva, Venäjän ensimmäisenä pääkaupunkinakin pidetty Vanha Laatokka (Staraja Ladoga). Siellä on kaksi vanhaa luostaria ja pari muutakin kirkkoa. Kylän vieressä, Olhava-joen rannalla, on myös viikinkiaikaisia hautakumpuja.

Vanha-Laatokasta vähän matkaa pohjoiseen, Olhava-joen suistossa Laatokan etelärannalla, on Uusi Laatokka (Novaja Ladoga), jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1703 – samoihin aikoihin kuin Pietarinkin. Kovin uusi sekään ei siis ole, vaikkakaan ei kohteena yhtä kiinnostava kuin Vanha Laatokka.

Valokuvia syksyisestä Nuuksiosta

Nuuksio

Kävin syyskuun lopulla pitkästä aikaa Nuuksiossa. Ranskalainen maantieteilijäkollegani Antoine oli käymässä Suomessa ja halusi tehdä retken sinne. Eihän se lainkaan hassumpi idea ollutkaan. Otimme mukaan myös naapurin labradorinnoutajan Doran.

Menimme Leppävaaran asemalta bussilla 28 Siikajärven pohjoisreunalle. Sieltä lähtee yksi Nuuksion monista ulkoilureiteistä. Ensimmäiset puoli kilometriä matkasta oli autollakin ajettavaa hiekkatietä. Vastaan tulikin ilmeisesti joku kansallispuiston työntekijä autollaan. Muita ihmisiä emme Nuuksiossa nähneetkään.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä edes kovin kylmä. Retkeilijöitä ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä se johtui siitä, että oli arkipäivä, tiistai. Tai sitten kaikki olivat Sipoonkorvessa. Siellä on kuulemma jopa ruuhkaa, ainakin jos etsii autolla parkkipaikkaa (HSOK 1.10.11).

Valokuvia Fordin talosta Hernesaaressa

Fordin talo, Helsinki

Fordin autojen entinen kokoonpanotehdas ja yhtiön Suomen-toimintojen pääkonttori oli avoin yleisölle viime torstaina, kun Open House Helsinki -kaupunkitapahtuma avasi taas ovia normaalisti suljettuihin paikkoihin. Kävin siellä minäkin ja otin valokuvia. Niistä 20 laitoin valokuvablogiini.

Ford poistui talosta vuonna jo toistakymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen talossa on ollut vuokralla monenlaisia yrityksiä ja toimijoita, tunnetuimpana ehkä nettibuumissa kuplahtanut Satama Interactive. Nyt talon seinässä lukee isoimmalla ”Helsingin Kumi Oy”.

Open House -kierroksella pääsimme katsomaan talon tiloja, joista osa oli tyhjillään. Myös jotkin nykyisistä vuokralaisista päästivät meidät katsomaan halluussaan olevia talon osia.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit