ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

paikat

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "paikat".

Kompressorin täytetyt letut täyttävät mahan

Ravintola Kompressorin täytetty lettu, Tallinna

Haeskellessani netin kautta edullisia, mutta silti hyviä ravintoloita Tallinnasta, törmäsin useisiin kehuviin arvosteluihin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta ravintola Kompressorista. Olihan se siis käytävä kokeilemassa, kun olin Tallinnassa eilen.

Kompressor sijaitsee Rataskaevu-kadun varrella lähellä Raatihuoneentoria. Ravintolasali on vähän hämyinen. Koska päivä oli muutenkin synkkä ja sateinen, niin valoisampi tila olisi sopinut paremmin, mutta normaalisti hämäryys ei haittaisi. Sisustuksessa on ilmeisesti tavoiteltu teollista tunnelmaa, kuten nimikin antaa olettaa.

Palvelu oli aavistuksen tympeän oloista, mutta sellaiseen on Virossa tottunut. Monet asiakkaista vaikuttivat olevan matkailijoita, jotka varmaankin olivat löytäneet ravintolan nettiarvostelujen kautta, kuten minäkin. Aivan sattumalta Kompressoriin on hankala törmätä, sillä se on melko huomaamaton eikä Rataskaevu ole vanhan kaupungin vilkkaimpia katuja.

Kiovan Äiti Kotimaa -patsas

Kiovan Äiti Maa -patsas

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, vähän keskustan ulkopuolella, on valtava Äiti Maa (tai ”Äiti Kotimaa”, Batkivštšyna-Maty) -patsas. Hissillä olisi päässyt kuulemma ylöskin, mutta olimme paikalla sen verran illasta, että patsaan sisätilat olivat menneet jo kiinni. Ulkoa sitä toki sai katsella.

Onkohan tällaisia neuvostoaikoina rakennettu moneenkin paikkaan? Armenian pääkaupungissa Jerevanissa on vähän samantapainen, siellä nimeltään ”Äiti Armenia”. Kiovan patsas on kuitenkin 62-metrisenä paljon kookkaampi (Äiti Armenian korkeus on vain 23 metriä).

Patsaan juurelle kuljettiin toisen, vähän pienemmän monumentin läpi. Sen seiniin oli kaiverrettu voitokkaita neuvostosotilaita taistelemassa toisessa maailmansodassa, tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin, ”suuressa isänmaallisessa sodassa”.

Viron historiallinen museo Tallinnassa

Viron historiallinen museo, Tallinna

Tallinnassa tulee käytyä melko usein, mutta siellä sijaitsevassa Viron historiallisessa museossa (Eesti Ajaloomuuseum) kävin ensimmäistä kertaa vasta toissapäivänä. Museo sijaitsee pörssinäkin palvelleessa Suurkillan talossa Tallinnan vanhan kaupungin halkaisevan Pikk-kadun varrella.

Sisäänpääsy maksoi viisi euroa. Siihen nähden, että museo oli varsin pieni, pääsymaksu oli mielestäni melko kallis. Museo oli muutenkin lievä pettymys. Vanha kiltatalo on kyllä hieno, mutta muutoin museo oli vähän vaisu.

Nykyaikaiseen tyyliin museossa oli paljon vuorovaikutteisia elementtejä. Aikakoneessa olisi saanut matkata menneeseen aikaan ja kokeilla kysymyksiin vastaamalla, kuinka olisi selviytynyt silloin. Minut kone yritti heittää Ruotsin vallan ajalle, mutta aikamatka keskeytyi näytölle ilmaantuneeseen Windows-virheilmoitukseen. Vieressä olisi voinut leikkiä hansakauppiasta pelin muodossa.

Kiova, Lviv ja Taka-Karpatia

Svaljavan Pyhän Mikaelin kirkko, Ukraina

Tässä blogissa oli juuri kaikkien aikojen pisin päivitystauko. Sen aikana tuli muun muassa käytyä Ukrainassa. Kerroin sieltä matkakuulumisia Twitterin kautta (@nlipsane).

Päätän tauon helpolla tavalla, ja liitän tähän matkalta lähettämäni viestit aikajärjestyksessä.

Pe 3.6.

Helsingissä, mutta suuntana jo Kiova. Testaan, että Twitterin päivitys tekstiviestillä toimii.

Kiovan helle alkaa hellittää illaksi. Hotelli Ukrainassa näyttää olevan tulipalo (emme majoitu siellä). Seuraavaksi yöjunalla Lviviin.

Näiden paloautot ovat kyllä hellyyttävän vanhanaikaisia. Hyvä, että jaksavat nousta mäen ylös. #kiova #ukraina

Lämmitetyn puistokäytävän arvoitus ratkesi

Luostaripuisto, Helsinki

Luostaripuistossa Eiranrannassa on puistokäytävä, joka on pysynyt avoinna koko lumisen talven. Ruskea hiekka vain pilkottaa lumihankien välissä.

Vielä oheista kuvaa ottaessanikin luulin, että aukinaisuus johtuisi läheisestä läheiseltä lämpövoimalalta tulevasta kaukolämpöputkesta. Puistosuunnittelijat olisivat fiksusti keksineet sijoittaa käytävän putken päälle ja näin saaneet sen pysymään auki myös talvisin.

Totuus ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Kävin infokeskus Laiturissa ja kehuin ratkaisua paikalla olleille kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelijoille. Siellä minulle kerrottiin, ettei mitään tuollaista oltu suunniteltu, ja käytävän lumettomuus oli heille mysteeri. He tiesivät kyllä asian, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä sen aiheuttaa.

Aloinkin siksi itse selvittää, mistä asiassa on kyse.

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

Sekalaisia Helsinki-valokuvia viime vuodelta

Helsinki-valokuvia

Kävin läpi viimevuotisia valokuviani, ja kokosin niistä 23 kuvan sarjan kuvablogiini. Kuvia yhdistää se, että olen ottanut ne kaikki viime vuonna (2010) Helsingissä.

Laitoin joitakin sekalaisia kuvia myös Kuva kerrallaan -blogiini. Siellä uusimmat ovat tämänvuotisia, ja kuvia on muualtakin kuin Helsingistä. Yritän jatkossa laittaa tuollaiset sekalaiset aiheet sinne, ja jättää tuon toisen kuvablogin kuvasarjoille.

Minulla on täällä Domnik.netissä myös Helsinki-kuvasivusto. Sitä en ole kuitenkaan päivittänyt vuosiin. Paitsi, että sinne pitäisi laittaa lisää kuvia, pitäisi myös se ajantasaistaa myös ulkoasultaan. En lupaa, että niin kävisi tänäkään vuonna.

Talvisia valokuvia Nyköpingin keskustasta

Nyköping, Ruotsi

Nyköping on 50 tuhannen asukkaan kaupunki Ruotsissa, vajaat sata kilometriä Tukholmasta lounaaseen. Matkailijoita sinne päätyy etenkin kaupungissa sijaitsevan Skavstan lentokentän takia. Se oli myös syy, miksi Mari ja minä sinne päädyimme marraskuussa 2007.

Varsinaisesti olimme matkalla Pariisiin ja sieltä Guadeloupelle. Alkuperäinen tarkoituksemme oli matkata Ruotsin kautta Pariisiin junalla, ja laivaliput olimme hankkineet hyvissä ajoin. Ennen junalippujen ostamista kuitenkin selvisi, että Ranskassa oli (yllätys, yllätys) rautatielakko. Onneksi Ryanairilta sai vielä kohtuuhintaisia lentoja Skavstalta Beauvais’n kentälle lähellä Pariisia.

Dominica reilussa minuutissa

Dominicasta tuli vasta äsken kirjoitettua, mutta on se sen verran hieno saari, että kirjoitetaan uudestaan.

Dominican matkailutoimisto on julkaissut äskettäin Youtubessa reilun minuutin mittaisen videon, jossa on varsin kivasti tiivistetty se, mitä matkailijalle Dominicalla on tarjolla: paljon puhdasta luontoa, hienoja maisemia, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa.

Yhteisömatkailu nostaa päätään Dominicalla

Sineku, Dominica

Paikallisyhteisömatkailu (community tourism), tai lyhyemmin yhteisömatkailu, on matkailua, joka hyödyttää mahdollisimman paljon niitä kyliä ja paikallisyhteisöjä, joihin matka suuntautuu.

Karibian itäosissa sijaitseva Dominica on otollinen kohde yhteisömatkailulle. Suuret hotelliketjut loistavat poissaolollaan, ja suurin osa majoituskapasiteetista on joko paikallisten tai paikan päällä asuvien ulkomaalaisten omistuksessa. Majoitukseen ja ruokailuun käytetty raha jää saarelle.

Paitsi rahan jättämistä kohteeseen, yhteisömatkailu on myös paikallisyhteisöihin ja niiden elämään tutustumista. Tätä on myös Dominicalla alettu viime aikoina nostaa esiin. Community Tourism Dominica -hanke listaa saaren yhteisömatkailuhankkeita ja kehittää uusia.

Uusi oikotie muuttaa paikan luonteen

Ehrensvärdintie, Eira

Kävelymatka kotontamme Helsingin keskustaan vähän alle tai yli kaksi kilometriä riippuen siitä, minne päin keskustaa on menossa. Reilu kuukausi sitten matka lyheni noin 50 metrillä, kun uusi oikoreitti avautui vanhan ratakuilun yli.

Uuteen oikoreittiin tottuminen kestää jonkin aikaa. Kotoa lähtiessä sen oppi muistamaan nopeasti, mutta toiseen suuntaan tuli pitkään käveltyä vanhaa, pidempää reittiä. Nyt oikotien muistaa jo molempiin suuntiin.

Oikoreitti ei ole kuitenkaan pelkkä lyhennys kävelymatkaan, vaan se muuttaa koko Munkkisaaren luonnetta.

Valokuvia Lauttasaaren vesitornista

Lauttasaaren vesitorni, Helsinki

Lauttasaaren vesitornista on ilmeisesti saatu aikaan jonkinlainen kiista. Helsingin Uutisten mukaan (HU 21.9.10) kiinteistövirasto haluaisi purkaa tarpeettomaksi käyneen tornin kun taas Lauttasaari-seura haluaisi säilyttää paikallisen maamerkkinsä.

Tornin huipulta on komeat näköalat niin Lauttasaareen, Helsingin kantakaupunkiin kuin Espoon Keilaniemeenkin. Kävin niitä itsekin katselemassa pari vuotta sitten, kun torni oli 50-vuotissynttäreidensä kunniaksi auki yleisölle. Laitoin nyt nuo silloin ottamani kuvat kuvablogiini näytille.

Harmihan se olisi, jos tuollainen hieno torni purettaisiin. Tottahan se tietysti on, että hankala sitä on avoimeksi näköalatorniksi muuttaa, kun sisätilat ovat sen verran ahtaat. Siihen sitä ei ole suunniteltu, mutta voisi sitä silti aina silloin tällöin pitää avoinna.

Valokuvia Telakkarannasta

Telakkaranta

Telakkarantaan, eli Telakkakadun ja Hietalahden vanhan telakka-altaan väliin Helsingissä, suunnitellaan uutta asuinaluetta, jossa olisi myös liiketoimintaa ja kulttuuritoimintaa palvelevia tiloja sekä mahdollisesti hotelli.

Alue on tällä hetkellä pääosin tyhjillään, sillä telakkatoiminta on vetäytynyt sieltä pois. Joissakin uudemmissa rakennuksissa toimii yrityksiä, ja alueen pohjoispäässä on Elmu ry:n musiikkitalo Nosturi. Suunnitelmissa on, että Nosturin nykyiset tilat purettaisiin uuden rakentamisen tieltä ja toiminta siirrettäisiin vanhaan konepajahalliin Telakkarannan eteläpäässä.

Telakkarannan alueella järjestettiin 3.9.2010 kaksi yleisökävelyä osana Open House Helsinki -tapahtumaa. Kierrokset veti arkkitehti Kirsi Rantama Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta.

Ahvenanmaan ja Uppsalan voi yhdistää samaan reissuun

Asuntolaivoja Fyris-joella

Matkakuvat: Ahvenanmaa ja Uppsala 2010

Ahvenanmaalla matkailemiseen on kätevä yhdistää reissu historialliseen Uppsalan kaupunkiin, joka monille suomalaisille vaikuttaa läheisestä sijainnistaan huolimatta olevan tuntematon vierailukohde (niin se oli minullekin ennen tätä kesää). Jos käy reissulla Ahvenanmaalla, niin sieltä käsin Uppsalassa on kuitenkin varsin helppo piipahtaa.

Ahvenanmaan Eckeröstä pääsee Ruotsin Grisslehamniin Eckerölinjen-varustamon laivalla. Kyseessä on siis sama firma, joka Helsingin ja Tallinnan välisellä reitillä käyttää nimeä Eckerö Line. Laivamatka kestää kaksi tuntia suuntaansa, ja bussimatka Grisslehamnista Uppsalaan reilun tunnin.

Kesäaikaan laiva kulkee väliä kolme kertaa päivässä suuntaansa, ja kaikilta vuoroilta on bussiyhteys Uppsalaan. Hinnat eivät päätä huimaa: kesäkuussa menopaluumatka laivalla ja bussilla Eckeröstä Uppsalaan oli tarjouksessa viiden euron hintaan. Normaalihinta menopaluulle vaihtelee sesongin mukaan kuudesta kahdeksaan euroon.

Marketanpuisto ja Espoon tuulimylly

Marketanpuisto, Espoo

Sain kuulla, että Espoossa on tuulimylly, ja löytyipä siitä googlettamalla valokuvakin. Sijaintipaikaksi oli merkitty Marketanpuisto. En ollut sellaisesta paikasta ennen kuullutkaan, mutta Järvenperässä Kehä III:n varrelta sen piti löytymän. En jäänyt selvittämään sen enempää, vaan lähdimme siskoni kanssa paikan päällä tuota nähtävyyttä katsomaan.

Vähän pettymys se sitten kuitenkin oli. Luulin, että se olisi ollut jokin historiallinen mylly, joka on seisonut paikallaan jostakin viime vuosisadalta. Kyseessä oli kuitenkin lasten leikkikentän viereen piha- ja puistorakentamisen näyttelyn koristeeksi pystytetty viritelmä. Sellaiseksi se ei tosin ollut lainkaan paha.

Vanjärven rantamaisemia

Vanjärvi

Vanjärvi on nykyisen Turkin suurin järvi. Se on kuitenkin ollut aikaisemmin niin rautakautisen Urartun valtakunnan ja sittemmin armenialaisten ydinalueita. Jälkimmäiset jättivät järven rannoille ja saarille useita hienoja kirkkoja ja luostareita.

Tässä kuvasarjassa ei kuitenkaan ole kyseessä se Vanjärvi (eikä myöskään Sevanjärvi). Vanjärvi on myös kylä ja järvi Vihdissä. Pitihän se käydä katsomassa jo ihan nimenkin takia, kun ei tuolla kuuluisammalla Vanjärvellä ole vielä tullut käytyä.

Ahvenanmaalla matkailemisesta

Visit Åland -bussimainos

Matkakuvat: Ahvenanmaa ja Uppsala 2010

Ahvenanmaa on nyt alkukesästä kovasti mainostanut itseään matkailukohteena. En ole kuitenkaan mainonnan uhri, vaan päätin matkustaa sinne jo ennen kuin näin noita mainoksia. Aikaisemmin en ole Ahvenanmaalla käynyt.

Varsinaisena kohteenani on itse asiassa Uppsala, missä sielläkään en ole ennen käynyt. Sinne pääsee kuitenkin helposti Ahvenanmaan kautta, ja matkalla on hyvä tilaisuus kierrellä vähän sielläkin. Menomatkan teen yksinäni, paluusuuntaan matkustan Marin ja yhden hänen ystävänsä kanssa. Ahvenanmaalle jää kumpaankin suuntaan aikaa noin päivän verran.

Näkemisen arvoisia kohteita Ahvenanmaalla lienevät ainakin vanhat kivikirkot. Maarianhaminan ja Eckerön satamien väliin jäävät Hammarlandin ja Eckerön kirkot, joten niissä varmaan ainakin käyn. Jomalan kirkko lähellä Maarianhaminaa lienee myös vierailemisen arvoinen, sillä onhan se mahdollisesti Suomen vanhin kirkko.

Haapajärven punainen puukirkko

Punainen kirkko metsän keskellä

Haapajärven kirkko Kirkkonummen Veikkolassa on pieni punamultainen puukirkko. Nykyinen kirkko on otettu käyttöön vuonna 1823, mutta se ei ole kulmakunnan ensimmäinen kirkko. Aikaisempi kirkko oli tosin vähän eri paikassa.

Kirkko on kuulemma suosittu vihkikirkko. Ei mikään ihme, onhan se kaunis punainen kirkko, ja sijaitseekin mukavasti metsän siimeksessä.

Kävin Haapajärven kirkolla siskoni kanssa viime joulukuussa ja otin siellä talvisia valokuvia. Laitoin tuohon alle niistä muutaman.

Scottsheadin tombolo

Tombolo

Tombolo on maa-aineksista kasautunut, yleensä varsin kapea kannas, joka yhdistää saaren mantereeseen tai toiseen saareen. Kasautumisilmiö voi aiheutua aallokon, tuulen tai näiden yhdistelmän vaikutuksesta. Suomessakin on joitakin tomboloita.

Yksi varsin komea tombolo on Dominican eteläpäässä Scottsheadin kylän vieressä. Se on aallokon muodostama ja varsin vakaa tombolo. Etenkin tuulen muodostamat, hienorakeisesta aineksesta muodostuneet tombolot, tapaavat usein liikkua. Scottsheadin tombolo ei kuitenkaan ole viime vuosisatoina juuri paikkaansa vaihtanut.

Scottshead on juuri tombolonsa ansiosta yksi Dominican suosituimmista nähtävyyksistä. Paikalliset kertovat matkailijoille usein, että se erottaa toisistaan kaksi mertä. Oikealla on Karibianmeri, vasemmalla Atlantti. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti pidä paikkansa, sillä Scottsheadin niemeke ja tombolo sojottavat suoraan Karibianmereen.

Vanhoja valokuvia Keuruulta

Keuruu

Laitoin valokuvablogin puolelle sarjan vanhoja valokuvia, jotka olen ottanut Keuruulla. Kuvia on niin Haapamäen asemakylästä, Keuruun ekokylästä kuin Keuruun keskustaajamastakin.

Kuvien vanhuus on suhteellista. Olen ottanut valokuvat huhtikuussa 2003, kun Dodon org-päivät pidettiin mainitussa ekokylässä Keuruulla. Se, miksi ne tuntuvat paljon vanhemmilta kuin vaikkapa kolme kuukautta myöhemmin ottamani Sipoonkorpi-kuvat johtuu siitä, että ne on skannattu paperikuvista.

Skannaus on siis tehty paperivedoksista eikä suoraan negatiiveiltä. Muistaakseni skannasin kuvat jo melko pian niiden ottamisen jälkeen. Sittemmin kuvat olivat päässeet unohtumaan tietokoneelleni (joka sekin on tässä välissä vaihtunut uudempaan).

Roseau on kaupunki pienoiskoossa

Old Street ja King George V Street

Dominican pääkaupunki Roseau on erikoislaatuinen pieni kaupunki. Vain reilun neljännesneliökilometrin kokoinen keskikaupunki on pakkautunut tiiviisti Karibianmeren, Roseau-joen ja vuorten väliin. Pienestä koostaan huolimatta alueelle mahtuu hämmästyttävä määrä erilaisia paikkoja.

Erityisen paljon Roseaun keskustaan mahtuu kortteleita. Lähellä merenrantaa kaupungin mittakaava on suorastaan miniatyyrimainen. Ruutukaava-alueen pienimmät korttelit ovat vain 25 metriä kanttiinsa. Katuja ja risteyksiä onkin tiheässä, ja kaupungissa on sen pienestä koosta huolimatta suhteellisen helppo eksyä. Kortteleiden suuri määrä saa kaupungin myös tuntumaan kokoaan suuremmalta.

Tyyliltään Roseaun vanhat puurakennukset ovat niinsanottua karibialaista kansanarkkitehtuuria (Caribbean vernacular). Dominica oli köyhä siirtokunta, ja siksi sen pääkaupunkiinkaan ei rakennettu pömpöösejä monumentteja. Talot rakennettiin omista lähtökohdista, paikallisiin luonnonoloihin sovittaen ja eri puolilta vaikutteita keräten.

Syksyinen Eira

Syksyistä Eiraa

Naapurikaupunginosa Eira on oikein miellyttävä kävelykohde. Kapeat kadut kiemurtelevat talojen ja muurien välissä.

Vaikka Eira on melko tiheään rakennettu, on siellä kuitenkin varsin paljon vihreää. Tämä ei koske pelkästään Eiran puistoja, vaan talojen välissä katuja pitkin kulkiessaankin tuntuu lähestulkoon siltä, että kävelisi puistokäytävällä. Vaikka puut ovatkin ihmisten pihoilla, tulevat oksat muurien yli ja tekevät kaduille puistomaisen tunnun.

Syksyisin Eira on usein hienoimmillaan. Punertavankeltaiset lehdet puissa sopivat hienosti Eiran vanhojen talojen väritykseen. Tänä vuonna värikavalkadi tuntuu kuitenkin olevan tavallista laimempi.

Armenian paikannimien translitterointi

Tumanjanin rautatieasema Armeniassa

Kirjoitin jo aiemmin siitä, kun piirsin keväistä Armenian-matkaani varten maasta kartan, johon laitoin paikoilleen tärkeimmät luostarit ja muut keskeisimmät nähtävyydet.

Nyt sivuilla on kartasta uudistettu painos, entistä hienompi Armenian kartta. Lisäsin siihen joitakin luostareita ja muita kohteita sekä laitoin karttaan vähän väriä. Suurin vaiva oli kuitenkin siitä, kun tein kartasta kolme eri kieliversiota. Alkuperäinen oli vain englanniksi, mutta nyt kartta on saatavilla myös suomeksi ja ranskaksi.

Armenian kielihän on siitä metkaa, että sillä on omat ja varsin omintakeiset aakkoset. Niiden muuntaminen latinalaisiksi kirjaimiksi ei ole mitenkään suoraviivaista. Muunto perustuu lausumiselle, ja niinpä se pitää tehdä joka kielelle erikseen.

Maantason menetetyt mahdollisuudet

Pyhiinvaeltajanpuiston reunaa Eiranrannassa

Rakennusten katutaso, tai maantaso ylipäänsä, on kaupunkirakentamisessa liian usein hukattujen mahdollisuuksien tilaa. Vilkkaimmilla paikoilla kivijalat hyödynnetään liiketiloina, sivuummalla paikoin toimistoina. Liian usein katutaso on kuitenkin varattu toisarvoiseen käyttöön varasto- ja huoltotiloiksi.

Aivan liian harvoin kerrostalojen katutasossa on asuntoja.

Tällä kertaa tapaustutkimukseni kohteena on Eiranranta, helsinkiläinen keskustalähiö. Oheisessa kuvassa näkyy, miltä kyseinen alue näyttää Pyhiinvaeltajanpuistoon päin.

Kirkoissa kannattaa käydä sisälläkin

Espoonlahden kirkko

Viime vuosikymmenten suomalainen kirkkorakentaminen ei yleensä juuri kehuja kerää. Ja eiväthän ne laatikkokirkot useinkaan mitään ympäristönsä erityisiä kaunistuksia ole.

Kannattaa kuitenkin käydä myös sisällä, jos ovi vain on auki. Moni rumilus kätkee sisäänsä yllättävän hienon kirkkosalin.

Kuvassa on vuonna 1980 valmistunut Espoonlahden kirkko Espoossa. Seurakuntayhtymän sivujen mukaan kirkko on ulospäin sulkeutunut ”kuin se olisi osa ympäröivän Espoonlahden kallioita”. Onhan kalliossa oma kristilline symboliikkansa (sulkeutuneisuudessa ei ehkä niinkään), mutta en voi pitää toteutusta kovin onnistuneena. Sisältä kirkko kuitenkin yllättää.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit