Ihminen on kolopesijä

Niko Lipsanen — Mon, 28 Apr 2008 09:48:40 +0000

Kaksi ihmistä yhden huoneen asunnossa voi pidemmän päälle olla hankala ratkaisu – etenkin jos se ainoakaan huone ei ole kovin iso.

Kesällä asunnon laajeneminen epäviralliselle ulkoterassillemme helpottaa tilannetta. Mutta nyt olemme keksineet myös ympärivuotisen ratkaisun. Raivasimme sängyn alta laatikoita pois, ja sinne muodostui kiva makuukolo. Se on myös oiva paikka tietokoneelle, koska konettahan on mukavinta käyttää makuultaan. Ja koska jompikumpi meistä on melkein aina koneella, on tämä osapuoli samalla toisen jaloista pois. Pieni asunto ei enää olekaan lainkaan ahdas.

Kymmenen senttiä lisää leveyteen tai parikymmentä korkeuteen ei tekisi kololle lainkaan pahaa. Mutta liian iso se ei saa olla. Kolossa on kivaa juuri siksi, että seinät ovat lähellä. Siellä on pesämäinen tunnelma.

Jos ei aina halua käyttää tietokonetta kolossa, niin sekään ei ole ongelma. Näyttö on helppo kääntää ympäri, ja silloin konetta voi käyttää ikkunan puolelta oleilukorokkeelta. Silloin kyllä aurinko paistaa suoraan näyttöön, jos jättää verhot auki. Kolossa on myös se hyvä puoli, että varjossa näyttöä on parempi katsella. Toisaalta ei kuitenkaan tarvitse olla pimeässä, sillä näytön takana vähän pidemmällä on iso ikkuna eteläkaakkoon.

Tässäpä siis vinkki muillekin pienissä asunnoissa asuville pariskunnille, jotka käyttävät paljon tietokonetta: tietokone vaan jonnekin nurkkaan, niin loput kämpästä on aina toisen käytössä. Ei tarvitse muuttaa minnekään kaupungin perukoille saadakseen lisää neliöitä, vaan sopii hyvin asumaan pienessä ja ekotehokkaassa kantakaupunkiluukussakin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tiskaaminen vaihtui pyykkäämiseen

Niko Lipsanen — Fri, 04 Apr 2008 12:53:57 +0000

Olemme tähän asti jakaneet suuritöisimmät kotityöt siten, että minä hoidan tiskaamisen ja vaimo pyykkäämisen. Kumpikaan ei ole suuri kotitöiden ystävä. Vaimosta tiskaaminen on erityisen ikävää, joten niinpä se on ollut minun tehtäväni. Nyt hän kuitenkin toivoi vaihtelua, eikä minullakaan ole mitään erityisempää sitä vastaan. Niinpä vaihdoimme tehtävät joksikin aikaa päikseen. Mutta kun kesä tulee ja lämmintä, haluan kyllä tiskaamisen takaisin itselleni. Kesällä sen voi tehdä ulkona jalkakäytävällä, kuten oheisessa kuvassa, ja silloin se on jo lähes kivaa. Pyykkäämisen järjestäminen kadunvarteen taitaisi olla aavistuksen hankalampaa.

Pyykkäämisessä vaivaa lisää se, että meillä ei ole pesukonetta eikä talossa ole pesutupaa. On siis mentävä joko pesulaan tai kavereiden luokse. Molemmat vaihtoehdot ovat käytössä. Kuivaushuone on talon ullakolla, eikä talossa ole hissiä, joten siinäkin on oma urakkansa. Pyykkien kantamisessa vaimo on saanut apua, joten se toiminee nyt vaihdon ajan toisinkin päin.

Mutta kiva, kun tulee kesä. Tuo ulkotiskaus on vain yksi kesän iloisista puolista. Talvi on ikävän rajoittava vuodenaika. Jumitun sisätiloihin ja käyn ulkona vain pakollisten siirtymisten ja koirien ulkoituksen ajan (meillä ei ole omaa koiraa, mutta hoidossa sellaisia on useinkin). Kesällä vietän katuterassillamme aikaa sen minkä vain ehdin, jos sää sen sallii. Vaikka sitten tiskaten.

Tänään voisi yrittää avata terassikauden, kun aurinko paistaa jo kohtuullisen lämpimästi. Tiskaamiseen ilma voi olla vielä liian kylmä, eikä se tietysti minun hommaani nyt olekaan. Mutta lämmintä keittoa siellä voisi jo oikein hyvin syödä.

Kuvan minusta tiskaamassa otti silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) Mari Taskinen 8.8.2007.

Aiheita » parisuhde

Ihminen on kolopesijä

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tiskaaminen vaihtui pyykkäämiseen

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista: