ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

politiikka

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "politiikka".

Paavi, muurit ja Trump

Vatikaanin muuri

Paavi Franciscus on Meksikon-vierailullaan kyseenalaistanut republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Donald Trumpin kristillisyyden, koska tämä vaatii muuria Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle (ks. esim. BBC 18.2.16).

Trumpin mahdollisesta kristillisyydestä en tiedä, enkä siihen ota kantaa, mutta valtionrajamuureista tuli mieleeni paavin oma valtio Vatikaani. Aika jyhkeä muuri siinäkin rajalla on (kuva yllä). Paavia itseään muurista toki ei ole syyttäminen – se on ollut siinä jo kauan ennen hänen kauttaan. Mutta kyseenalaistaako Franciscus myös niiden kristillisyyden, jotka sen rakentamisesta ovat aikoinaan määränneet?

Näin vältyt vaaliesitteiden tyrkyttäjiltä

Wille Rydman 60, Helsinki

Vaalien alla kaduilla ja toreilla on vaikea kulkea ilman, että joku tyrkyttäisi kansanedustajaehdokkaan tai puolueen esitettä mukaan. Vaikka demokratian toteutuminen tällaista vaatiikin, niin alkaahan se jossakin vaiheessa jo ärsyttää.

Haluatko välttyä esitteiden tarjoajilta? Hyvä keino on laittaa rintaansa jonkin ehdokkaan vaalinappi. Mitä isompi ja mitä näkyvämmin, sen parempi. Minä ainakin olen saanut kävellä suhteellisen rauhassa silloin, kun en ole itse ollut esitteitä ohikulkijoille tyrkyttämässä. Joillakin ehdokkailla on myös huomioliivejä, jotka toiminevat vielä paremmin, mutta niitä taitaa yleensä olla vain kampanjaväen yllä.

Lisätehoa saa, kun ottaa joltakin kampanjakojulta nipun esitteitä ja pitää niitä näkyvästi käsissään kadulla kulkiessaan. Silloin vaaliesitteiden jakajat (ja lähes kaikki muutkin) kiertävät sinut kaukaa.

Miksi äänestän näissäkin vaaleissa kokoomusta

Wille Rydman, Kokoomus

Niin kauan kuin olen saanut äänestää, olen äänestänyt kokoomusta kaikissa niissä vaaleissa, joissa se on ollut mahdollista*. Ei valinta silti ole aina helppo ollut, eikä ole nytkään. Mieluusti äänestäisin välillä jotain muutakin, jos vain olisi tarjolla tolkullisia vaihtoehtoja.

En voi sanoa, että olisin ollut erityisen tyytyväinen kokoomuksen tai Kataisen ja Stubbin hallitusten toimintaan. Siinä mielessä kokoomuksen ”korjausliike” on mitä osuvin teema näihin vaaleihin. Toivottavasti se tarkoittaa, että tunnustetaan myös omat virheet ja tehdään paremmin jatkossa.

Kesäaika alkaa – varaudu jo nyt

Kesäinen kello Pietarissa

Kesäaika alkaa kahden viikon päästä sunnuntaina, mutta Helsingin Sanomat kehottaa varautumaan siihen jo nyt. Tutkimusprofessori Mikko Härmä työterveyslaitokselta on sitä mieltä, että kellojen kääntelyyn reagoivien olisi parempi vaihtaa unirytmiään jo etukäteen. Hankaluuksia voi olla erityisesti vuorotyötä tekevillä (HS 14.3.15).

Kesäajan ongelmat eivät rajaudu vuorokausirytmin sekoittumiseen. Vuosi sitten kirjoittamassani laajemmassa artikkelissa esittelin argumentteja kesäajan puolesta ja vastaan. Puolesta-puoli tosin jäi melko köykäiseksi, enkä usko sen johtuvan ainoastaan omasta lievästä puolueellisuudestani tässä asiassa.

Pakkoruotsi kaventaa pitkien kielten valikoimaa

Svenska Klubben

Ruotsi on suhteellisen helppo kieli oppia. Jos on kielipäätä, niin on turha tankata sitä pitkänä. Kannattaa mieluummin lukea pitkänä rakenteellisempia ja haastavampia kieliä, kuten vaikka saksaa, ranskaa tai venäjää. Tai siis kannattaisi, jos voisi.

Ruotsia ei kuitenkaan voi valita lyhyeksi C- tai D-kieleksi, vaan suomenkielisten on luettava sitä joko A- tai B-kielenä. Toiseksi niistä voisi tietysti valita jonkin haastavammankin kielen, mutta käytännössä tarjolla on ruotsin ohella lähinnä englantia.

Miksi näin? Siksi, että englanti on tarpeellinen ja ruotsi pakollinen. Jos lapsi opiskelee vain kahta kieltä – tai vanhemmat eivät vielä koulun alkuvuosina ole varmoja, kuinka moneen kieleen kielipää riittää – niin käytännössä pakollisen ruotsin rinnalle valitaan englanti. Kun nämä dominoivat pitkien kielten valintoja, niin käytännön syistä muita ei yleensä ole edes tarjolla.

Maahanmuutto, robotisaatio ja seuraava sukupolvi

Punaisia omenoita

Elinkeinoelämän valtuuskunta täräytti raportilla. Heidän laskelmiensa mukaan Suomeen tarvitaan 34 tuhatta maahanmuuttajaa nettona joka vuosi, jotta työvoiman määrä ei laske. Nykyinen maahanmuutto on tuosta noin puolet.

Toisaalta viime aikoina on uutisoitu myös siitä, että pian robotit vievät ainakin palvelualojen työpaikat ja teollisuudesta loputkin, eikä työtä edes nykyiselle väestölle. Luin Evan raportin, mutta aihetta ei sivuttu siinä lainkaan.

Minkälaista maahanmuuttoa Suomeen sitten kaivataan?

Korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin tulevat koulutetut tulijat lienevät ongelmattomimpia. Heidän maahanmuuttoaan vastustanee harva. Suurempi ongelma on siinä, kuinka heitä tänne saataisiin tulemaan.

Matalammin koulutettujen, matalapalkka-aloille työllistyvien maahanmuuttajien tulo jakaa mielipiteitä jo enemmän. Ammattiyhdistysliike on huolissaan palkkatason alenemisesta, eikä toki huolensa kanssa aivan hukassa ole. Työnantajapuolelle työvoiman ylitarjonta on toivottava tilanne, mikä kannattaa pitää mielessä esimerkiksi Evan raporttia lukiessa.

Alko ja marketit -keskustelun unohdetut pointit

Alko ja S-Market vierekkäin

Alkon toimitusjohtaja Hille Korhonen ei usko johtamansa yrityksen kilpailukykyyn kilpailluilla markkinoilla. Hänen mukaansa Alkon kaltaisella erikoisliikeketjulla ei olisi merkitystä, jos viinejä voisi ostaa tavallisista ruokakaupoista. ”Silloinhan pitäisi myös vapauttaa kossut huoltoasemille tai R-kioskeille”, Korhonen sanoo Nykypäivän haastattelussa (Verkkouutiset 6.12.14).

Etenkin Alkon uudemmat myymälät ovat yleensä suurten ruokakauppojen kupeessa. Sillä, mikä kauppa Alkon kylkeensä saa, on iso merkitys kyseiselle kaupalle ja sen kilpailijalle: Alko nostaa viereisen myymälän myyntiä 10–15 prosenttia. Valtaosa Alkoista on S- ja K-duopolin liikkeiden kupeessa, mutta viime aikoina myös Lidl ja Suomen Lähikauppa (Siwat ja Valintatalot) ovat saaneet joitakin kylkeensä.

Eri kaupparyhmittymen tasapuolisempi kohtelu on ollut viime aikoina kiitettävästi esillä, kun Alkon liikepaikkapolitiikasta on käyty keskustelua. Pari muuta pointtia sen sijaan usein unohtuu.

JHL suosii julkisia veronvälttelijöitä

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n toimialajohtaja Päivi Niemi-Laine vaatii (TE 11.10.14):

On tärkeää myös huolehtia, että uudessa hankintalaissa kunnat saavat oikeuden sulkea ulos sellaiset yksityiset palveluntuottajat jotka eivät maksa veroja Suomeen eivätkä noudata suomalaisia työehtoja.

Eikö periaatteen pitäisi kuitenkin olla, että yksityiset ja julkiset palveluntarjoajat ovat samalla viivalla? Jos suljetaan ulos ”yksityiset palveluntuottajat, jotka eivät maksa veroja Suomeen”, niin silloin on suljettava ulos myös veroja maksamattomat julkiset palveluntuottajat.

Asukastalot versus keskustakirjasto

Punavuoren asukastalo Betania

Helsingin kaupunki säästää, ja yhtenä mahdollisena säästökohteena ovat eri puolilla kaupunkia sijaitsevat asukastalot. Samaan aikaan tarkoituksena on saada rakennettua hulppea keskustakirjasto, jonka rakennusbudjetti tässä vaiheessa on 100 miljoonan euron tienoilla.

Kun keskustakirjastosuunnitelmia lukee, niin perinteistä kirjastoa siitä ei ole tulossa. Sellainen olisi liian vanhanaikaista. Sen sijaan siitä tulee jonkinlainen hengailupaikka, jossa voi vaikka käydä kahvilla tai käyttää tietokonetta. Se on siis vähän niin kuin asukastalot, mutta isompi, trendikkäämpi, huimasti kalliimpi veronmaksajille ja keskustassa.

Lähikirjastot sen sijaan ovat olleet vähenemässä. Esimerkiksi Punavuoren asukastalona nykyisin toimiva Betaniatalo oli vielä 90-luvulla kirjasto. Enää Etelä-Helsingissä ei ole kirjastoa, paitsi Rikhardinkadun kirjasto, joka onkin jo jotakuinkin yhtä keskustassa kuin suunniteltu keskustakirjastokin.

Pakkoruotsi opettaa kriittisyyttä – ehkä liikaakin

Röda Ulvenin hapansilakkaa

Pakkoruotsi oli ensimmäinen yhteiskunnallinen asia, joka sai minut poliittisesti aktiiviseksi. Yläasteen lopulla ja lukiossa pyörittämämme pakkoruotsia vastustanut yhdistys sai jonkin asteista paikallista huomiota Mikkelissä. Se oli myös sysäys, joka sai minut mukaan puoluepolitiikkaan.

Kun olen lukenut silloisia mielipidekirjoituksiani, olen ilokseni havainnut, ettei niitä tarvitse häpeillä. Ylilyöntejä ei tullut. Masentavaa sen sijaan on huomata, ettei keskustelu ole yli 20 vuodessa edennyt yhtään mihinkään. Aivan samoja asioita käydään läpi nykyisissäkin ruotsin vapaaehtoistamista käsittelevissä keskusteluissa.

Näin jälkikäteen on kuitenkin myönnettävä, että saattoi pakkoruotsista sittenkin yksi hyöty olla. Se ei ollut se, että oppi ruotsia – etenkin, kun en useimpien muiden pakko-opiskelleiden tavoin sitä juurikaan oppinut. Sen sijaan pakkoruotsista vääntämällä oppi aimo annoksen tervettä yhteiskunnallista kriittisyyttä.

Esteettömyys: kallis ja huonosti kohdistuva tukimuoto

Saukonpaasi, Jätkäsaari (Helsinki)

Asuminen on Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudulla, kohtuuttoman kallista. Paitsi, että kova kysyntä nostaa Helsingin seudun hintoja, tulee asumisen hintaan keinotekoista lisää eri normitusten kautta. Niissä vaaditaan esimerkiksi tietyn kokoisia asuntoja (yleensä kysyntää suurempia), autopaikkoja, väestönsuojia ja esteettömyyttä.

Kävin esteettömyydestä lyhyen keskustelun Twitterissä Kynnys ry:n puheenjohtajan Amu Urhosen (vihr) kanssa. Lyhyeksi se jäi, koska Urhonen vastasi Twitterin sijaan omassa blogissaan. Teen siis samoin ja vastaan Urhoselle täällä.

Urhonen aloittaa kertomalla, ettei esteettömyyden hinnasta ole luotettavia selvityksiä, mutta sanoo kuitenkin tietävänsä, että halpaa se on – ainakin jos autopaikkoihin ja väestönsuojiin verrataan.

Yleisradio lopettaa toimintansa tänään

Yleisradio, Ilmala

Valtiollinen televisio-, radio- ja Internet-mediatalo Yleisradio Oy lopettaa toimintansa tänään 1.4.2014. Kaikki lähetykset lopetetaan klo 15 mennessä.

Päätös toiminnan lopettamisesta syntyi talon sisältä, henkilökunnan aloitteesta. Eduskunnalle tai Yleisradion hallintoneuvostolle asiasta ei etukäteen edes tiedotettu. Mediatalon toimittajat ja muu henkilökunta halusivat näin estää sen, että poliitikot saisivat toiminnallaan estettyä yhtiön toiminnan lopettamisen.

– ”Joku moraali meilläkin on”, toteaa Yleisradion pääluottamusmies Veli-Matti Matinveli niin painavalla äänellä, ettei jää epäilystäkään, etteikö hän olisi tosissaan. Hän jatkaa: – ”Monia talossa on kaihertanut jo pitkään, että käytämme puoli miljardia euroa joka vuosi huonojen viihdeohjelmien ja samojen uutisten, mitä kaupallisetkin kanavat tekevät, tuottamiseen. Eihän siinä nyt vain ole mitään järkeä.”

Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu

Pakilan yläasteen koulu, Helsinki

Loukkaako se uskonnonvapautta, jos koulun päivänavauksessa on kristillistä sisältöä tai jos kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi? Tätä mieltä vaikuttaisi olevan ainakin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Samalla logiikalla sitten ilmeisesti loukkaa sananvapautta, jos joutuu kuulemaan koulussa jotakin, mikä ei vastaa omaa näkemystä kyseessä olevasta asiasta.

Minä ymmärrän sananvapauden oikeudeksi sanoa näkemyksensä julkisesti. Jostakin syystä uskonnonvapaus taas halutaan ymmärtää takaperoisesti oikeudeksi olla kuulematta uskonnollista sisältöä, joka ei vastaa omaa vakaumusta tai vakaudettomuutta.

Yleverosta kompromissi

Yleisradion kameramies

Yleveron ensi vuoden indeksikorotukset päätettiin jäädyttää. Jotkut, kuten kansanedustaja Silvia Modig (vas), ovat nähneet tämän Ylen riippumattomuuden kaventamisena. Yleisradion rahoituksen pitäisi heidän mukaansa tulla ennustettavasti sovitun kaavan mukaan.

Moni muukin kuin minä taas on sitä mieltä, että puoli miljardia euroa vuodessa on aikamoisen iso määrä rahaa, ja Ylen budjettia pitäisi ennemminkin pienentää kuin kasvattaa. Sen jäädyttäminen yhdeksi vuodeksi ei ole kuin hyvä alku.

Nämä intressit on kuitenkin sovitettavissa yhteen: sovitaan, että Yleisradion budjettia tiputetaan tasaisesti esimerkiksi kaksi prosenttia vuodessa, vaikka sitten indeksikorjatusta summasta. Tilanne oli Ylelle täysin ennustettava, ja budjetin pienentymiseen olisi helppo varautua suunnitelmallisesti ennalta. Ylen väitetty riippumattomuus ei kärsisi, mutta kestämättömän suureksi kasvanut budjetti ja sen aiheuttama verorasitus kansalaisille kuitenkin astettain pienenisivät tolkullisemmalle tasolle.

Kesäaika: kootut argumentit puolesta ja vastaan

Kesäinen kello Maidanilla (Kiova, Ukraina)

Katso myös: Talviaika

Kesäaika alkaa kahden viikon päästä sunnuntaina 30. maaliskuuta. Mutta miksi kelloja ylipäänsä käännellään ajasta toiseen?

Maatalousyhteiskunnassa päivän rutiinit seurasivat valoisan ajan pituutta. Teollisuusyhteiskuntaan siirryttäessä aika katsottiin kuitenkin useammin kellosta. Kelloja siirtämällä haluttiin pidentää valoisaa aikaa illasta töiden jälkeen.

Vastaavasti tietysti menetetään yksi valoisa tunti aamulla. Koska ihmisten päivittäinen rytmi suhteessa keskiyöhön on yleensä enemmän ilta- kuin aamupainotteinen, tätä ei nähty yhtä suurena ongelmana – paitsi talvella, jolloin valoisa aika on lyhyempi. Siksi päädyttiin ratkaisuun, jossa kellot käännetään kaksi kertaa vuodessa kesäaikaan ja siitä takaisin normaaliaikaan (talviaika).

Sekoittaa päivärytmin, mutta säästääkö energiaa?
Kesäaika sotkee aikataulut
Kellojen kääntely on väistyvä ilmiö
Kesäaikaa vai kellojen kääntelyä vastaan?
Kesäajan kannattajien valttikortti: EU

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit