rakennukset

Tornihotelli Hernesaaren kärkeen

Jätkäsaareen suunniteltu tornihotelli kaatui eilen täpärästi Helsingin valtuustossa. Helsingin maiseman puolesta kovasti pelättiin, eikä pelko toki täysin vailla perusteita ollut.

Uusi iso kongressihotelli olisi kuitenkin tervetullut vahvistamaan Helsingin asemaa kongressikaupunkina. Voisi se olla tornikin. En ole kauhean innostunut Pasilaan suunnitellun kaltaisista pilvenpiirtäjälähiöistä, mutta yksittäisenä maamerkkinä hyvin valituilla paikoilla tornit toimivat. Hernesaaren kärki voisi olla yksi sellainen.

Hernesaaresta olisi komeat maisemat sekä merelle että kaupunkiin päin. Torni olisi kuitenkin riittävän kaukana vanhasta ruutukaava-alueesta, että se ei järkyttäisi niiden maisemia. Mereltä ja Etelä-Helsingin rannoilta se toki näkyisi, ja siksi olisikin toivottavaa, että torni olisi vähän kauniimpi kuin Jätkäsaareen suunniteltu rumilus.

Tviittejä Belgiasta ja vähän Alankomaistakin

Kävin Marin kanssa Belgiassa. Kun putkiremontti ja evakkomme pois kotoa venyi, päätimme lähteä käymään matkalla.

Aikaa ei kuitenkaan ollut kuin muutama päivä, joten bussi- tai junakierros halki Euroopan ei tullut kysymykseen. Katsoimmekin, minne pääsisi kohtuuhintaan lentäen.

Ryanair lentää Turusta Charleroihin varsin edullisesti ja takaisinkin ihan kohtuuhintaan. Päätimme siis matkustaa Belgiaan, joka onkin tähän asti jäänyt aina vähän väliin.

Tapani mukaan päivitin matkakuulumisia Twitteriin. Parilta ensimmäiseltä päivältä päivityksiä ei kuitenkaan juuri kertynyt, joten en tullut viestittäneeksi mitään esimerkiksi Oostendesta tai Bruggesta. Hienojahan nekin olivat, mutta Vallonia taisi silti muodostua matkamme pääkohteeksi.

Valokuvia Kampin kappelista

Kamppissa avattiin kesäkuun alussa uusi kappeli. Kampin kappeli, tai Hiljaisuuden kappeli, on osa Helsingin designpäävuotta, mutta jää toki paikoilleen vuoden päätyttyäkin.

Olen käynyt kappelissa muutaman kerran ja onhan se hieno. Ainakin se on erilainen kuin ne, missä olen käynyt aiemmin. Puupinta luo omanlaisensa tunnelman kaarevaseinäiseen kappelitilaan.

Siitä en ole varma, kuinka hyvin kappeli toimii hiljentymistilana. Akustiikka on aivan liian hyvä. Ei kannata supista salaisuuksia vieressä istuvalle, koska ääni kantaa vähintään yhtä hyvin kuin Fazerin kupolin alla. Pienemmätkin kolinat ja askeleet kuulee turhankin selvästi.

Aina kun ovi aukeaa, kuuluvat myös eteishallin metelit. Vaikka eteisessä tuntuukin melko hiljaiselta, niin kummasti äänet sieltäkin kantavat sisälle kappeliin. Aivan kuin ne vielä voimistuisivat matkalla. Ja ovi käy tiuhaan, mikä on tietysti hyvä asia.

Valokuvia Fordin talosta Hernesaaressa

Fordin autojen entinen kokoonpanotehdas ja yhtiön Suomen-toimintojen pääkonttori oli avoin yleisölle viime torstaina, kun Open House Helsinki -kaupunkitapahtuma avasi taas ovia normaalisti suljettuihin paikkoihin. Kävin siellä minäkin ja otin valokuvia. Niistä 20 laitoin valokuvablogiini.

Ford poistui talosta vuonna jo toistakymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen talossa on ollut vuokralla monenlaisia yrityksiä ja toimijoita, tunnetuimpana ehkä nettibuumissa kuplahtanut Satama Interactive. Nyt talon seinässä lukee isoimmalla ”Helsingin Kumi Oy”.

Open House -kierroksella pääsimme katsomaan talon tiloja, joista osa oli tyhjillään. Myös jotkin nykyisistä vuokralaisista päästivät meidät katsomaan halluussaan olevia talon osia.

Kiovan Äiti Kotimaa -patsas

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, vähän keskustan ulkopuolella, on valtava Äiti Maa (tai ”Äiti Kotimaa”, Batkivštšyna-Maty) -patsas. Hissillä olisi päässyt kuulemma ylöskin, mutta olimme paikalla sen verran illasta, että patsaan sisätilat olivat menneet jo kiinni. Ulkoa sitä toki sai katsella.

Onkohan tällaisia neuvostoaikoina rakennettu moneenkin paikkaan? Armenian pääkaupungissa Jerevanissa on vähän samantapainen, siellä nimeltään ”Äiti Armenia”. Kiovan patsas on kuitenkin 62-metrisenä paljon kookkaampi (Äiti Armenian korkeus on vain 23 metriä).

Patsaan juurelle kuljettiin toisen, vähän pienemmän monumentin läpi. Sen seiniin oli kaiverrettu voitokkaita neuvostosotilaita taistelemassa toisessa maailmansodassa, tai kuten Neuvostoliitossa sanottiin, ”suuressa isänmaallisessa sodassa”.

Viron historiallinen museo Tallinnassa

Tallinnassa tulee käytyä melko usein, mutta siellä sijaitsevassa Viron historiallisessa museossa (Eesti Ajaloomuuseum) kävin ensimmäistä kertaa vasta toissapäivänä. Museo sijaitsee pörssinäkin palvelleessa Suurkillan talossa Tallinnan vanhan kaupungin halkaisevan Pikk-kadun varrella.

Sisäänpääsy maksoi viisi euroa. Siihen nähden, että museo oli varsin pieni, pääsymaksu oli mielestäni melko kallis. Museo oli muutenkin lievä pettymys. Vanha kiltatalo on kyllä hieno, mutta muutoin museo oli vähän vaisu.

Nykyaikaiseen tyyliin museossa oli paljon vuorovaikutteisia elementtejä. Aikakoneessa olisi saanut matkata menneeseen aikaan ja kokeilla kysymyksiin vastaamalla, kuinka olisi selviytynyt silloin. Minut kone yritti heittää Ruotsin vallan ajalle, mutta aikamatka keskeytyi näytölle ilmaantuneeseen Windows-virheilmoitukseen. Vieressä olisi voinut leikkiä hansakauppiasta pelin muodossa.