Aiheita » ranska

Nyt myös englanniksi ja ranskaksi

Niko Lipsanen — Fri, 28 Nov 2008 05:36:33 +0000

Tein Aiheita-blogista nyt myös englannin- ja ranskankieliset versiot. Koko blogia ei kuitenkaan ole tarkoitus ryhtyä pitämään kolmella kielellä, vaan ulkomaalaisten kielille päätyvät ainoastaan merkinnät, joissa on kuvasarja. Tässä vaiheessa niitä on tämän blogin 183 artikkelista yhteensä kuusi kappaletta.

Kuvapainotteisissa merkinnöissä on se kiva puoli, että kuvia ei tarvitse kääntää – ainoastaan tekstit. Kun on nähnyt sen vaivan, että ottaa, järjestelee ja käsittelee kuvat, ja sitten vielä selvittää, mitä tulikaan kuvattua, niin kuvatekstien kääntäminen kahdelle ylimääräiselle kielelle ei ole enää kovinkaan suuri urakka. Monissa näistä merkinnöistä on toki muutakin tekstiä, mutta mitään sanasta sanaan käännöksiä ei ole tarkoitus tehdä. Itse asiassa kaikissa kuvamerkinnöissä ei ole englannin- ja ranskankielisissä versioissa edes täysin samat kuvat.

Englanninkielinen versio blogista on nimeltään Aiheita Photos ja ranskankielinen Photos Aiheita. Olin siis yhtä laiska nimen keksimisessä kuin tämän suomenkielisenkin blogin suhteen.

Teknisesti nämä uudet blogit eivät ole blogeja siinä mielessä, että en ylläpidä niitä millään blogialustalla. Ne ovat vain shtml-sivuja, jotka käyttävät samaa tyylitiedostoa tämän blogin kanssa ja sijaitsevat samalla alidomainilla. En halunnut asentaa niitä varten uusia Wordpress-asennuksia, koska kuvasarjamerkintöjä tulee aika harvakseltaan. Minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi monta Wordpressiä päivitettävänä aina, kun tulee uusi tietoturvapäivitys. Toisaalta en halunnut toiskielisiä juttuja tänne suomenkielistenkään sekaan sotkemaan.

Voi olla, että jokin elegantimpikin ratkaisu olisi ollut olemassa, mutta päädyin tekemään näin. Jonkinlainen kommentointitoiminto pitää vielä lisätä. Harkinnassa olisi käyttää joko Haloscania, josta minulla on vähän aikaisempaakin kokemusta, tai sitten Scripts Millin omalle sivustolle asennettavaa härpäkettä.

Ehkäpä tämä innostaa minua jatkossa tekemään useammin tänne merkintöjä, joissa samasta aiheesta on useamman valokuvan sarja. Joitakin mahdollisia aiheita on jo mielessänikin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Oliiviöljyissä on eroja

Niko Lipsanen — Sun, 12 Oct 2008 10:30:35 +0000

Vaimoni Mari ei aikaisemmin pitänyt oliiviöljyistä, koska oli saanut lähinnä halvimpia espanjalaisia öljyjä. Innostus virisi kuitenkin tuliaisina saadun kreetalaisen oliiviöljyn myötä, kun hän havaitsi, että oliiviöljyillä todellakin on eroa. Sen jälkeen hän onkin etsinyt täydellistä oliiviöljyä vertailemalla Suomesta saatavia laatuja. Valikoima täällä koostuu lähinnä kahdesta tyypistä: toisiaan muistuttavista espanjalaisista ja sitten kreikkalaisista.

Onneksi valikoimaa voi täydentää matkoilla. Viime joulun alla olimme Pariisissa, ja sieltä ostin Marille lahjaksi Oliviers & Co -myymälästä laatikon, jossa oli kuusi pikkupulloa oliiviöljyjä eri puolilta Välimeren pohjoisrantaa. Niitä on nyt kohta vuosi maisteltu, ja Suomenkin valikoimaa on tullut samalla käytyä tarkemmin läpi. On siis aika kysyä Marilta vähän oliiviöljyistä.

Oliiviöljyjen tyypit vaihtelevat maittain ja alueittain. Kreikkalaiset öljyt ovat maukkaimpia, mutta samalla myös vähän hapokkaita. Tähän mennessä maistellut kreetalaiset öljyt ovat vähemmän hapokkaita ja täyteläisempiä kuin muun Kreikan öljyt, ja sopivat erinomaisesti etenkin leivän kanssa. Laajemmassa välimerellisessä vertailussa ne ovat kuitenkin varsin samantyyppisiä kuin muutkin kreikkalaiset oliiviöljyt.

Ranskalaiset maistuivat Marin suuhun aluksi vähän pliisuilta, mutta se johtui vain hapokkuuden puutteesta. Italialaiset öljyt eivät ole erityisen täyteläisiä, mutta sopivat kyllä hyvin pastaruokiin, kuten saattaa odottaakin. Niiden maku on mieto ja kevyt. Niihin verrattuna ranskalaisetkin öljyt ovat varsin täyteläisiä.

Espanjalaiset oliiviöljyt ovat äkäisen hapokkaita, ja sopivat vaikkapa rasvaisiin ja mausteisiin possuruokiin. Salaattiin niitä ei kannata laittaa. Portugalilaisia oliiviöljyjä Mari on kokeillut vasta yhtä laatua, ja sen maku oli jotain espanjalaisen ja ranskalaisen välistä. Se sopii vähän miedomman makuiseen ruokaan kuin espanjalaiset öljyt.

Eri oliiviöljyt näyttäisivät siis heijastelevan eri maiden ruokakulttuuria – tai toisin päin. Espanjalaiset oliiviöljyt ovat yhtä barbaarisia kuin espanjalainen keittiökin, ranskalaiset taas hienostuneen mietoja, mutta silti täyteläisiä. Marin oliiviöljytutkimukset ovat kuitenkin vasta alkutaipaleella ja erityisesti eri maiden eri alueiden vertailu on vielä pahasti kesken.

Mutta mikä sitten on parasta oliiviöljyä, jota Suomesta saa?

– Kreikasta tulee parikin hyvää öljyä, Extrolio ja Kretiko. Niistä on vaikea valita parempaa. Kumpikaan ei edes ole mitään erityisen kallista oliiviöljyä, joten niiden hinta-laatusuhde on erinomainen.

Kuvassa on kolme Ranskasta ostettua pikkupulloa oliiviöljyä: kreikkalainen Mantinea e Avia, ranskalainen Moulin Dozon-Autrand ja portugalilainen Vale de Lobo. Otin kuva 16.5.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Facebook ja azerty-näppäimistö

Niko Lipsanen — Fri, 19 Sep 2008 13:43:01 +0000

Digitoday kertoo, että liikkeellä on Facebookin salasanojen kalasteluyritys. Siinä Facebookin salasanoja yritetään kalastella osoitteeseen facezbook.com tehdyllä sivustolla, joka näyttää Facebookin kirjautumissivulta. Jotta käyttäjä ei huomaisi tulleensa huijatuksi, johdattaa facezbook-sivusto tietonsa luovuttaneen käyttäjän edelleen aitoon Facebookiin.

Uutisen kirjoittanut Tuomas Linnake ei kuitenkaan näytä olevan tietoinen siitä, että eri puolilla maailmaa käytetään erilaisia näppäimistöjä:

Valitun kirjoitusasun, “Facezbook”, tehokkuus mietityttää sikäli, että Z-kirjain on kaukana E- ja B-kirjaimista näppäimistöllä. Tällainen virhepainallus ei tunnu kovin todennäköiseltä.

Ainakin joissakin ranskankielisissä maissa käytetään qwertyn sijaan azerty-näppäimistöjä. Niissä Z- ja E-kirjaimet ovat vierekkäin.

Virhe saattaa käydä myös vaikkapa Ranskassa matkailevalle turistille. Kun vähän kiireisenä käy nettikahvilassa kirjautumassa Facebookiin ja näppäimistössä kirjaimet ovat totutusta poikkeavilla paikoilla, niin helposti tulee kirjoitusvirheitä. Minä ainakin kirjoitan usein mitä sattuu, kun joudun azerty-näppäimistöä käyttämään.

Turistien harhauttamiseen tehokkaampi osoite voisi tosin olla fqcebook.com, sillä nimenomaan A- ja Q-kirjaimet menevät azerty-näppäimistöön tottumattomalta helposti sekaisin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Opi ranskaa Karibialla

Niko Lipsanen — Fri, 27 Jun 2008 03:28:19 +0000

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.

Ranskalla on kuitenkin siirtomaahistoriansa peruina muutama saari Itä-Karibialla, suurimpina Guadeloupe ja Martinique. Sielläkin puhutaan ranskaa, mutta ainakin suomalaiseen korvaan sikäläinen puhe on selkeämpää kuin mantereella. Sanat artikuloidaan selkeämmin ja niiden välit erottaa. Vaikka tietysti on tärkeätä oppia saamaan myös siitä pariisilaisten sössötyksestä selvää, niin kynnys voi olla turhan iso, jos sillä joutuu aloittamaan. Karibianranskan kuunteleminen on suomalaiselle pehmeä lasku ranskankieliseen maailmaan.

Kielitieteellinen amatööriveikkaukseni on, että tämä ero voisi johtua siitä, ettei ranska varsinaisesti ole saarten kantaväestön kotikieli. Karibialla puhutaan kreoliranskaa (patois), joka muistuttaa ranskaa suunnilleen yhtä paljon kuin rauma suomea. Se on saanut vaikutteita, mm. sanastoa, etenkin länsiafrikkalaisista kielistä, mutta jonkin verran myös karibi-intiaanien kielestä. Kreoliranska on vähän erilaista joka saarella, mutta joka tapauksessa sitä artikuloidaan selvemmin kuin standardiranskaa. Kreolin kirjoitusasu näyttää suunnilleen siltä, kuin joku suomalainen yrittäisi kirjoittaa ranskaa siten kuin sitä lausutaan.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että paikalliset puhuisivat ulkomaalaisille kreolia. Kyllä he tietävät, etteivät nämä sitä osaa. Mutta sen sijaan he puhuvat ranskaa artikuloiden sitä kreolimaisen selkeästi. Ranskankieliset keskustelut sujuvat siksi aloittelijaltakin helposti, kun ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo. Vain lasten kanssa voi olla hankalampaa, koska he eivät välttämättä vielä tajua, ettei toinen ymmärrä kreolia.

Luulenpa, että omaa ranskan opiskeluani ovat auttaneet etenkin kaksi ensimmäistä Karibian-vierailuani. Ensimmäinen kerta oli heti lukion jälkeen, jolloin ranskani oli vielä hapuilevaa. Guadeloupella sitä tuli kuitenkin puhuttua. Toinen kerta oli yliopisto-opiskelujeni loppupuolella, jolloin minulla oli jo vahva pohja ranskanopintojen perusteella, mutta kuitenkin turhan vähän puheharjoitusta. Silloin vietin Guadeloupella yhteensä kuukauden (ja Martiniquellakin vajaan viikon) treenaten ranskaani kovasti. Pian tämän jälkeen guadeloupelainen ystäväni tuli Suomeen vaihtoon, joten pääsin muutaman kuukauden ajan treenaamaan karibianranskaa kotimaassakin.

En kuitenkaan varsinaisesti tajunnut karibianranskan selkeyttä kuin vasta viime talvena, kun olimme vaimoni Marin kanssa Karibialla häämatkalla. Hänen ranskanopintonsa ovat vielä melko alkuvaiheessa, ja hän nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka helppo Karibialla oli ymmärtää ihmisten puhetta.

Sama kuvio toimii myös toisin päin. Eräs keski-ikäinen guadeloupelainen perheenäiti halusi opetella muutaman lauseen suomea. En enää muista, mitkä lauseet opetin, mutta hämmästyin sitä, kuinka pienellä vaivalla hän oppi ne lausumaan. Yleensä ulkomaalaisille tuottaa suuria vaikeuksia lausua suomea niin hyvin pidemmänkään opiskelun jälkeen. Mutta kreoliranskan puhujalle suomen kielen äännemaailma ei ilmeisestikään ole kovin outoa.

Valokuvassa on Deshaies’n hiekkaranta Guadeloupella. Otin kuvan 17.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Liftaamisesta Guadeloupella

Niko Lipsanen — Sun, 30 Mar 2008 19:39:56 +0000

Matkustaminen bussilla on Guadeloupella helppoa ja edullista. Matkailijan kannalta erityisen kätevää on se, että matka maksetaan vasta bussista poistuessa. Voi hypätä kyytiin, ja kun näkee jonkun kiintoisan näköisen paikan, hyppää pois. Matkan määränpäätä ei tarvitse päättää etukäteen. Viikonloppuisin liikennettä on kuitenkin vähän, ja jos ei aivan pääteitä pitkin ole matkustamassa, niin bussivuoron osuminen kohdalle voi olla aika sattumasta kiinni. Silloin pitää joko liftata, ottaa taksi tai vuokrata oma kulkuväline. Kokeilimme liftaamista, mutta se ei osoittautunut erityisen helpoksi.

Turisteilta oli turha toivoa kyytiä. He eivät vuokra-autojensa kanssa pysähtyneet liftareiden kohdalla. Mutta eipä sitä tehnyt paikallinen musta väestökään. Liftasimme yhden viikonlopun aikana kuuteen eri kyytiin, ja viisi niistä saimme saarella asuvilta valkoisilta. Vain ensimmäisen kyydin tarjosi paikallinen rastamies parhaat päivänsä kauan sitten nähneen autonsa kanssa. Lisäksi yhden kyydin tarjosi pariskunta (?), jossa toinen osapuoli oli musta ja toinen valkoinen.

En tiedä, miksi paikalliset eivät ottaneet kyytiin. Turistit nyt tavallaan ymmärtää; vieraalla maalla on usein vähän varovaisempi. Ja monilla paikallisista on tietysti suuret perheet ja auto jo valmiiksi täynnä. Mutta silti. Olisimmekohan saaneet kyytejä helpommin, jos olisimme olleet mustia?

Viimeistä kyytiä odotimme pitkään. Iltahämärä alkoi jo lähestyä, mutta kyytiä ei kuulunut. Olimme Guadeloupen pääkaupungin, Basse-Terren, rantakadulla ja tarkoituksenamme oli päästä Trois-Rivières’n pikkukaupunkiin. Ei kovin pitkä matka, mutta busseja ei kuitenkaan ollut. Lopulta eräs saarella asuva nainen pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Hän ei ollut menossa kyseiseen kaupunkiin, mutta ajoi kuitenkin sitä kautta. Hän kertoi ottaneensa meidät kyytiin, koska oli nähnyt vähän aikaisemmin meidän antavan katukoiralle ruokaa.

Kannattaa siis olla kiltti koirille! Karibialla monetkaan eivät ole, ja sitä kyydin tarjonnut nainenkin kovasti harmitteli.

Kuvassa (jutussa mainittu) koira viimeistelee salamiannostaan Basse-Terren rantakadulla Guadeloupella. Otin kuvan 18.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pitäisi osata paremmin ranskaa

Niko Lipsanen — Wed, 26 Mar 2008 20:08:03 +0000

Sivustoni on osittain kolmikielinen. Esimerkiksi valokuvasivut ovat sekä suomeksi, englanniksi että ranskaksi. Kun seuraan hakukoneiden kautta tulevaa liikennettä erikielisille sivuille, en voi olla huomaamatta, että ranskankieliset sivut pärjäävät varsin hyvin. Heittäisinkin veikkauksena, että Internetin ranskankielinen tarjonta ei ole suhteessa niin suurta kuin ranskankielisten netinkäyttäjien määrä. Ranskankielisiä käyttäjiä on paljon, mutta sisältöä ei niinkään. Suomi taas on niin pieni kielialue, että vähistä käyttäjistä riittää kilpailua.

Ranskankieliselle nettisisällölle on siis olemassa kunnon markkinarako. Voi silti mennä jonkin aikaa, ennen kuin aloitan ranskankielisen blogin. Vaikka luen, kuuntelen ja puhunkin ranskaa varsin sujuvasti, niin hyvälaatuisen tekstin tuottaminen kyseisellä kielellä vaatii edelleen suhteettoman suurta ponnistelua. Pitäisi varmaan muuttaa Ranskaan, niin alkaisi kirjoittaminenkin sujua.

Valokuvasivujen monikielinen ylläpito ei kuitenkaan ole kauhean työlästä. Suurin työ on kuvien ottamisessa, valitsemisessa, käsittelyssä ja niiden esittämien kohteiden jäljittämisessä (mikä kirkko ja missä kaupungissa tässä kuvassa nyt taas olikaan yms.). Kun kaiken tuon on tehnyt, ei lyhyiden kuvatekstien kirjoittaminen kolmella eri kielellä ole suurikaan homma.

Pidemmät tekstinpätkät kolmikielistän sitten vähän mutkikkaammin. Ensin kirjoitan suomeksi sen, mitä asiasta haluan jotakuinkin sanoa. Sitten käännän saman ajatuksen englanniksi. Englanninkielisen tekstin leikkaan ja liimaan BabelFishiin, jolla käännän sen ranskaksi. Sieltä saatava tulos on tietenkin kelvotonta julkaistavaksi. BabelFishin tekemä raakakäännös on kuitenkin paljon nopeampi käsitellä kunnolliseksi kieleksi kuin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Virheitä varmasti jää. Tämän sivuston mainostulot eivät ole sellaisia, että ammattimaista kielenhuoltoa kannattaisi palkata. Mutta uskon kuitenkin, että ranskankieliset valokuvasivuni ovat suhteellisen siedettäviä näin toiskielisen tekemiksi.

Ranska ei varmastikaan ole ainoa kieli, jolla olisi täyttämätöntä markkinarakoa. Luulenpa, että esimerkiksi espanjan suhteen tilanne on suht’ samanlainen. Mutta espanjani takkuaa vielä ranskaanikin paljon pahemmin. Ehkä vielä joku kerta ponnistan, ja käännän kuvasivuni myös espanjaksi. Tai sitten en.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mikä ihmeen Domnik?

Niko Lipsanen — Sun, 24 Feb 2008 02:57:04 +0000

Sivustoni verkkotunnus eli domain on domnik.net. Minulta kysytään aina välillä, että mitä se “Domnik” oikein tarkoittaa. Olen kertonut nimen taustan jo lyhyesti sivuston esittelyn yhteydessä, mutta valotetaan asiaa tässä vielä vähän laajemmin.

“Domnik” on kreoliranskaa ja Dominican saaren nimi kyseisellä kielellä. Kreoliranskan lausuminen on suomalaiselle paljon helpompaa kuin standardiranskan, sillä sitä voi lausua suunnilleen kuin lukisi suomea. Ranskaksi saman saaren nimi on “la Dominique”, mutta lähes samalla tavalla se lausutaan (artikkelin lisäksi siinä on tuo ensimmäinen i-äänne lisää).

Kiinnostukseni Dominicaan juontaa juurensa pitkälle lapsuuteeni. Joskus 80-luvulla sain lahjaksi Valittujen Palojen kirjan Maailman tutkimattomat seudut, jossa oli artikkeli Dominicalla yhä elävistä karibi-intiaaneista. Ensimmäisen kerran vierailin saarella syksyllä 1993 juuri ennen armeijaan menoa. Ja pitihän sinne päästä uudestaan, joten vietin saarella kaksi kuukautta keväällä 1999 gradua tehden. Sekä gradu että joitakin matkakuvia on tällä sivustolla.

Viimeksi vietin Dominicalla kolme viikkoa syksyllä 2007. Tällä kertaa kyseessä oli häämatka (kuvia on tulossa sivuille).

Tällä sivustolla on kuitenkin paljon muutakin kuin Dominica-asiaa, kuten vaikka tämä blogi. Sopivasti sanan “domnik” voi kuitenkin katsoa myös lyhennelmäksi sanasta “domain” ja nimestäni “Niko”. Sen varjolla voin laittaa Domnik.nettiin kaikkea muutakin itseäni kiinnostavaa asiaa.

Domnik.netin favicon-kuva (joka on myös logon vasemmassa reunassa) ei ole Dominicalta, mutta läheltä kuitenkin. Kyseessä on jostain merenpohjakartasta otettu pala läheltä Trinidadin saarta. Mistäpä sitä maantieteilijä tunnuksensa keksisi, ellei kartasta? Muistaakseni käsittelin kuvaa hieman, mutta en itse asiassa ole enää ihan varma. Saattaa olla, että muokkasin kuvan sinisiä lieskoja hieman enemmän liekkien näköisiksi, jotta näkyisi myös, minkä väristä aatetta kannatan.

Kuvassa Domnik.netin logo merenpohjalieskoineen.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Pyhien saaret eli Seintsit

Niko Lipsanen — Sat, 09 Feb 2008 02:42:36 +0000

Maantieteellinen paikannimistö on joskus hankalaa, etenkin kun kertoo vierasmaalaisista paikoista suomeksi. Esimerkiksi Guadeloupen ja Dominican välissä sijaitsevan pienen Ranskalle kuuluvan saariryhmän nimi on Îles des Saintes tai lyhyemmin Les Saintes. Ranskankielisen nimen käyttö suomessa on kuitenkin kankeaa, koska ainakaan lausuttuna nimi ei kerro useimmille ranskaa taitamattomille sen enempää sitä, että kyse on saarista, kuin sitäkään, että nimi on monikollinen. Jälkimmäinen on hankala asia etenkin nimeä taivutettaessa, jos valmiiksi monikolliseen sanaan pitää liitää suomen monikon taivustusta: “Kävin Les Sainteseilla.”

Suoraan käännettynä nimi on “Pyhien saaret” tai lyhyemmässä muodossa “Pyhät”. Alun perin nimi on Kolumbuksen antama ja espanjaa: Los Santos. Englanniksi käytetään joskus muotoa The Saints, mutta yleensä ranskankielistä nimeä käytetään kääntämättä. Englanninkielinen nimi esiintyy kuitenkin vuonna 1782 käydyn taistelun Battle of the Saints nimessä, joskin ainakin Wikipedia käyttää sekasikiömuotoa Battle of the Saintes. Ilmeisesti tarkoitus on välttää nimen kuulostaminen “pyhimysten taistelulta”.

Ei siis ole helppoa muillakaan kielillä.

Kun puhun jollekulle kyseisistä saarista, minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nimen kanssa. Kerron sujuvasti käyneeni “Seintseillä”.”Seintsit” näyttää kirjoitettuna vähän hassulta (kunnes siihen tottuu), mutta on loppujen lopuksi aika osuva. Se kuulostaa saariryhmän nimeltä, se on monikollinen, ja nimestä on myös helppo arvata, mistä se on johdettu. Ja mikä tärkeintä, nimi kuulostaa suomelta ainakin siinä määrin, että sen taivuttelu suomenkielisessä tekstissä ei tuota mitään ongelmia.

Voisinko siis Karibialta gradun tehneen maantietelijän auktoriteetillä ryhtyä vaatimaan, että saariryhmän nimi suomeksi on jatkossa Seintsit?

Kuvan olen ottanut Terre-de-Haut’n saarella Seintseillä 19.11.2007.