Keitä pasta energiaa säästäen - 25.8.10
J. Kenji Lopez-Alt kertoi Serious Eats -blogissa toukokuussa, kuinka pastan voi keittää ekommin. Yksinkertaistetusti kyse on siitä, että tingitään niin kiehumisajasta kuin keitettävän veden määrästäkin.
Kyseisen blogin ohjeita soveltaen keitän makaronit nykyisin näin: Ensin makaronit kattilaan ja päälle vettä sen verran, että peittyvät ja pikkaisen lisäksi. Suolaa maun mukaan. Sitten laitetaan kansi ja virta päälle. Välillä pitää hämmentää. Annan kiehua noin minuutin tai vähän vaille, ja sitten otan virran päältä pois. Vähän tämän jälkeen hämmennetään vielä kerran, mutta sen jälkeen se ei ole enää tarpeellista.
Jos kyseessä ovat makaronit, jotka pussin mukaan tarvitsevat kahdeksan minuuttia keittämistä, niin lopputuloksesta tulee sopivan al dente, kun ottaa pastat pois tekeytymästä noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun vesi on alkanut kiehumaan.
Kingis kinuski-keksistä jää laimea jälkimaku - 20.7.10
Perinteinen kingis ja siitä joskus myynnissä ollut suklaisempi ja vähän isompi extraversio ovat aina olleet jäätelöpuikoista suosikkieni joukossa. Kuten niin monista muistakin suosituista makupaloista, myös Kingiksestä on tehty muokattuja versioita. Onhan sitä niillekin annettava tilaisuus ja kokeiltava.
Ostin lähi-Alepasta Kingis kinuski-keksi -jäätelöpuikon. Ei pahaa, mutta ei se nyt niin erityisen hyvääkään ole. Kinuskia on jäätelön kuoressa ja sydämenä tikun ympärillä, keksiä taas makuna itse jäätelössä ja murusina puikon pinnalla. Potkua kuitenkin puuttuu.
Ensimaku on laimea, jäätelöä syödessä maku on melko laimea, mutta jälkimaku on aivan erityisen laimea.
Matee ja sen hauduttaminen - 4.6.10
Matee, tai mate, on eteläamerikkalainen teentapainen juoma, joka on hyvin suosittu Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja eteläisessä Brasiliassa. Se valmistetaan orjanlaakereiden sukuun kuuluvan Ilex paraguariensis -puun lehdistä. Espanjaksi, ja myös englanniksi, juomaa kutsutaan usein nimellä yerba mate (”yerba” tarkoittaa yrttiä).
Kyseessä ei siis ole varsinainen tee, vaikka juoma muistuttaakin vihreää teetä. Mateen maku on karvas, eikä se siten ole kaikkien mieleen. Kuten teetä, myös mateeta saa maustettuna, jolloin maun karvaus peittyy. Jotkut lisääväät mateeseensa myös sokeria tai hunajaa.
Perinteinen tapa juoda mateeta on käyttää varta vasten tähän tarkoitukseen suunniteltua pientä kuppia. Kuppiin laitetaan mateeta noin kaksi kolmannesta sen tilavuudesta, ja sitten se täytetään kuumalla vedellä (joissakin ohjeissa ensin kylmällä, ja sitten vasta kuumalla). Kupista se juodaan bombilla-pillillä, ja juomisen jälkeen kuppi täytetään uudestaan kuumalla vedellä.
Vorschmack on erikoinen herkku - 14.5.10
Mari osti viime maanantaiksi purkin vorschmackia. Juhlistimme sillä sitä, että sain läskikampanjan aikana 15 kiloa painoa pois, ja palailen nyt taas normaalimpaan ruokavalioon.
Vorschmack on varsin erikoislaatuinen herkku. Ei taida kovin paljon olla sellaisia ruokalajeja, joihin laitettaisiin lihaa ja kalaa sekaisin. Vorschmackiin laitetaan. Keskeisimmät ainesosat ovat ruskistettuna jauhettu lampaanliha ja silli, mutta seassa on usein myös nautaa ja anjovista.
Kyseessä on kuitenkin enemmän liha- kuin kalaruoka. Sillin ja anjoviksen tehtävä on antaa lihalle makua. Kovin paljon muita mausteita ei sitten tarvitakaan.
Alakarppaus tekee nälkäiseksi - 23.4.10
Paasto päättyi pääsiäiseen, mutta Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanja on edelleen käynnissä. Loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa.
Paaston aikana painoa lähti kymmenisen kiloa. Nyt täytyisi pitää huoli siitä, ettei sitä tule kauheasti takaisin. Ei tietysti haittaisi, vaikka lähtisi muutama kilo lisääkin. Mari ehdotti, että kokeilisin vähähiilihydraattista ruokavaliota eli ns. karppaamista tai alakarppaamista.
En ole ikinä ollut alakarppaamisesta erityisen innostunut, mutta voihan sitäkin kokeilla. Tähänastisten kokemusten perusteella tämä ei ole oikein minulle sopiva tapa syödä. Vaikka söisi mahansa täyteen, niin silti on nälkä.
Uuden sadon Darjeeling-tee - 12.3.10
Darjeeling on epäilemättä yksi maailman hienoimmista teelaaduista. Turhaan sitä ei kutsuta teeiden sampanjaksi. Satoa saadaan useamman kerran vuodessa, mutta laadukkain niistä on kevään ensimmäinen kukinto (first flush). Se toimitetaan markkinoille nopeasti, sillä Darjeelingin ensimmäinen kukinto on ehdottomasti parhaimmillaan tuoreena.
Tämänkeväisen ensisadon poiminnan pitäisi olla nyt käynnissä tai alkamassa. Siksi olinkin kovasti hämmentynyt, kun appiukko toi Intian-matkan tuliaisina meille paketillisen ensisadon Darjeelingia jo kuukauden päivät sitten. Onko siellä sama juttu kuin meillä uusien perunoiden kanssa, että ensimmäiset sadot saadaan jo huomattavasti varsinaista satokautta aikaisemmin?
Olemme nyt Marin kanssa maistelleet tuota teetä jo useamman kerran. Se on mustaa, kuten darjeeling useimmin on, mutta varsin vaaleaa, ehkä jopa hieman oolongmaista. Siinä ei ole aivan samaa tuoretta aromia kuin joinakin aikaisempina keväinä maistelemissani darjeelingeissa, mutta erittäin hyvää se joka tapauksessa on.
