ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

ruoka

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "ruoka".

Marjat maistuvat Kalevin marjasuklaissa

Kalevin marjasuklaat

Tallinnan sataman Rimissä olivat Kalevin 100 gramman suklaalevyt ”osta kolme, maksa kaksi” -tarjouksessa. Enhän minä sitä ohittaakaan malttanut.

Mansikkasuklaata oli tarjolla sekä valkoisena että maitosuklaana. Valkoisessa tosin oli lisäksi myös keksinpaloja. Olisi ollut hauska, jos mansikkaa olisi ollut myös tummana. Ei ollut, mutta tummaa vadelmasuklaata oli, joten otin mansikkasuklaiden jatkoksi sellaisen.

Olen aiemmin kirjoittanut Maraboun ja Fazerin mansikkasuklaista. Ehkä ainakin tuota Maraboun versiota, josta itse kovasti pidin, olisi saanut olla vertailuksi rinnalla. Tyydyin kuitenkin maistelemaan tällä kertaa vain Kalevin suklaita.

Lidlin crème brûlée vaatii vähän askartelua

Lidl Deluxe Crème Brûlée

Joku julkkiskokki, olisiko ollut Hans Välimäki, mainosti joulun alla Lidlin Deluxe-tuotesarjaa. Tällä kertaa mainonta tehosi ainakin minuun.

Ei sillä julkkiskokilla niin väliä, mutta eri web-sivuilla bannereissa näkynyt Deluxe-sarjan crème brûlée -paahtovanukas vaikutti siinä määrin herkulliselta, että sitä piti kokeilemani.

Aivan niin helppoa se ei kuitenkaan ollut. Pyysin vaimoa tuomaan paketillisen tullessaan, mutta se olikin kaupasta loppu (tai sitten Mari vain arveli, että on turhan lihottavaa minulle). Jouluaattona niitä kuitenkin oli hyllyssä, joten ostin paketillisen.

Teeklassikko: Huangshan Maofeng

Huangshan Maofeng -tee

Tarkoitukseni oli ostaa Stockmannin teeosastolta täällä aiemmin kehumaani Helsinki-teetä, mutta se oli lopussa.

Vuoroani odotellessa nuuhkin, mitä muuta oli tarjolla, ja törmäsin erikoisen aromikkaan tuoksuiseen China Huangshan Mao Feng -teehen. Myyjä sanoi sen olevan uutuus. Pitihän sellaista kokeeksi ostaa.

Kotona googlailemalla selvisi, että Huangshan Maofeng (kirjoitusasu vähän vaihtelee) onkin yksi Kiinan ns. suurista teeistä.

Huomaan jälleen kerran, ettei teeharrastukseni ole ollut erityisen järjestelmällistä. Kokeilen mielelläni erilaisia teelaatuja ja maistelen, mistä pidän, mutta tietämyksessäni saattaa olla tällaisia aukkoja. Näyttää olevan enemmänkin: iso osa Kiinan suuret teet -listoilla luetelluista teelaaduista on minulle ennestään tuntemattomia.

Palataan kuitenkin tämänkertaiseen teelöytööni, eli Huangshan Maofeng -teehen.

Hyvää ruotsalaisuuden päivän iltaa!

Fazerin kinuskirulla

En tänään kirjoittanut kipakkaa kirjoitusta pakkoruotsista tai pohtinut suomenruotsalaisten suomalaisuutta tahi ruotsalaisuutta. Sen sijaan mietin, että mikä on parasta (suomen)ruotsalaisuudessa.

Vastausta ei tarvinnut hakea pitkään: tietysti leivokset. Päivän teemaan olisi ehkä parhaiten sopinut jonkin pienen suomenruotsalaisen leipomon luomus, mutta lähi-Alepan valikoima on kovin rajallinen. Siksi oli tyytyminen Fazerin kinuskirullaan. Oikein hyväähän sekin toki on.

Ei suomenruotsalaisissa tai suomenruotsalaisuudessa mitään sen erityisempää vikaa ole. Kaksikielisyys voisi ihan oikeastikin olla rikkaus, jos kumpaakaan kielistä ei yritettäisi pakolla työntää toiskielisten kurkuista alas – mieluummin leivoksia, mutta ei niitäkään pakolla. (Kuvassa on Fazerin Onnen Aamu -kinuskirulla.)

Munankeitin ei ole niin kätevä kuin voisi luulla

Munankeitin Krups Ovomat Trio

Munankeittimen hankinta ehti olla suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Munat ovat terveellistä ja edullista ruokaa, mutta tuntuu aina tuhlaukselta keittää paria-kolmea munaa kattilallisessa vettä.

Pienessä asunnossa täytyy harkita, mitä uusia laitteita hankkii keittiötasolle tilaa viemään. Pienessä kolmen munan munankeittimessä tila-hyötysuhde vaikutti riittävältä, joten sellainen meni tilaukseen. Laite piti erikseen tilata, sillä kauppojen hyllyissä oli vain suurempia seitsemän munan keittimiä. Monessa paikassa pienempiä ei ollut edes valikoimissa.

Tilasimme Krups Ovomat Trio F234 -keittimen Verkkokauppa.comista. Laite maksoi 19,90 euroa (nyt noussut 23,90 euroon). Laitteen saapumista noudettavaksi piti odottaa useampi viikko. Tilanne näyttää olevan sama nytkin.

Kakkubuffetissa kakkua mahan täydeltä

Kakkugallerian kakkubuffet, Helsinki

Kakkugallerian kakkubuffetin olemassaolo on ollut tiedossani jo pitkään. Kakkugallerian kakutkin ovat tuttuja. Silti olen onnistunut vastustamaan kiusausta mennä mättämään sisääni valtavat määrät kakkua – eiliseen asti.

Tällainen koitos vaati valmistelua. Söin ensin kevyesti vähän spagettia ja tomaattikastiketta kotona. Sen jälkeen menin Yrjönkadulle uimaan, saunomaan ja nälkää kasvattamaan.

Juuri ennen kakkubuffettia haukkasin vielä vastapäisessä McDonald’sissa parin euron tacohampurilaisen, että oli vähän suolaista pohjalla.

Sitten Erottajan Kakkugalleriaan, jossa olikin kohtuullisen väljää. Pääsin ikkunapöytään istumaan.

Kismet on parempaa jäätelönä

Kismet-jäätelö

Kevät on edennyt jo sen verran pitkälle, että on taas aika testata kevään uutuusjäätelöitä.

Tällä kertaa olin mainoksen uhri: näin Kismet-jäätelön mainoksen bussin kyljessä. Kismet-suklaa ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta jotenkin minulla oli sellainen tuntuma, että se saattaisi toimia jäätelönä. Suuntasin siis kaupan pakastealtaalle ja ostin yhden.

En ollut kovin väärässä. Jäätelön maku leikkaa Kismetin maun ja tekee siitä tasapainoisemman. Vohvelinkin maku on mukana suklaavohvelikuorrutteessa, mutta ei yhtä selkeänä kuin Kismet-patukassa. Ainakin minun makuuni tämä jäätelöversio sopii paremmin.

Suklaapashaa ja pashasuklaata

Valkosuklaapashaa ja pashavalkosuklaata

Valkosuklaan ja pashan yhdistelmä näyttää olevan tämän pääsiäisen erikoisuus.

Mari toi Tallinnan-laivalta tuliaisena levyn Kalevin kevätuutuutta: pashasuklaata. Kyseessä on siis pashalla maustettu valkosuklaa.

Ruokakaupasta taas löytyi Lieksan pashaa, josta oli saatavilla myös valkosuklaalla ja šampanjalla maustettu versio. Pitihän niitä molempia pääsiäisenä maistaa.

Lieksan šampanja-valkosuklaa-pashassa tökkää ensimmäisenä se šampanja. Onko se välttämätön lisä? Ensimmäisellä lusikallisella se tekee pashaan vähän käyneen maun. Makuun kuitenkin tottuu lusikoidessaan, ja purkillisen loppuessa se maistuu jo hyvältä. Šampanja-aromi on kuitenkin sen verran hallitseva, että valkosuklaa jää vähän taustalle.

Kylpylämatka Tallinnaan: Eckerö Line ja Meriton Spa

Meriton Conference & Spa Hotel, Tallinna

Vaimo ja anoppi kävivät viikonloppureissulla Tallinnassa kylpylässä. En itse ollut mukana, mutta mielenkiinnolla kyselin, kuinka reissu meni.

Matka oli hankittu Eckerö Linen kautta. Risteilin itsekin tammikuussa Eckerön uudella Finlandia-aluksella, mutta kuten silloin kirjoitin, en ollut erityisen vakuuttunut. Laiva ei ollut erityisemmin Marinkaan mieleen. Etenkin istumapaikkojen puute oli täydellä laivalla ollut ikävää. Mutta buffet-tarjoilua kehui: olivat syöneet laivalla molempiin suuntiin.

Kylpylähotelli Meriton Grand Conference & Spa olikin sitten vakuuttanut jo vähän enemmän. Valoisa huone koko seinän kokoisella ikkunalla oli ollut oikein viihtyisä.

Helsinkiteetä Stockmannilta

Teeterassi jalkakäytävällä

Stockmannin herkussa osui silmiini Helsinkitee, jota myytiin irtomyyntinä tee- ja kahviosaston palvelutiskillä. Esittelytekstissä kerrottiin, että tee on suunniteltu nimenomaisesti Helsingin olosuhteisiin (tai ilmastoon, en enää muista tarkkaan).

Pitihän sellaista kokeilla. En tiedä, onko tee uutuus vai onko se ollut saatavilla jo pidempään. Minun silmiini se ei ollut aiemmin osunut, mutta enpä kovin usein Stockmannilla ruokaostoksiani tee.

Google oli yllättävän tietämätön koko Helsinkiteen olemassaolosta. Kokeilin useammalla erilaisella hakusanayhdistelmällä, mutta en saanut yhtään osumaa. Sitä ei myöskään mainita Stockmannin omien Delicatess-teesekoitusten sivulla, joten ehkä se ei ole heidän omaa tuotantoaan. Stockmannin pussiin se tiskillä pakattiin.

Tumma Geisha versus perinteinen

Fazer Geisha Dark

Fazerin Geisha-suklaasta on tullut markkinoille nyt myös tummempi versio, Fazer Geisha Dark. Se on ollut myynnissä jo viime syksystä alkaen, mutta minä tulin maistaneeksi sitä vasta nyt. Minulla on muistikuva, että olisin sitä suklaahyllyssä nähnyt, mutta jostakin syystä ei ole aiemmin tullut ostettua.

Geisha Dark on muutoin kuten perinteinenkin Fazerin Geisha, mutta pähkinänougat-täytteen ympärillä oleva maitosuklaa on vaihdettu tummempaan versioon. Yhdistelmä ei ole lainkaan huono. Itse asiassa pidän tästä uutuudesta, ja niin piti Marikin.

Viime hetket matkustaa Eckerö Nordlandialla

Eckerö Line m/s Nordlandia, Helsinki

Jos 80-luvun laivatunnelma tuo mieleen nostalgisia muistoja, niin nyt kannattaa matkustaa Eckerö Linen Nordlandia-laivalla Helsingistä Tallinnaan. Ensi vuonna se ei enää ole mahdollista, kun uudempi m/s Finlandia tulee sen tilalle.

Kun asuu Helsingissä, on helppo käväistä aina välillä Tallinnassa. Se on lähellä, sinne pääsee usein halvalla ja siellä on hyvä tehdä edullisia ostoksia. Tavallisesti olen mennyt Viking XPRS:llä, kun sille on usein saanut edullisia tarjousmatkoja, mutta tällä kertaa menin Marin ja parin kaverin kanssa Eckerö Linen kyydissä.

M/s Nordlandia on niin sanotusti hidas laiva, mutta ei ero näin lyhyellä matkalla kovin suuri ole. Viking XPRS käyttää matkaan kaksi ja puoli tuntia, Nordlandia kolme tuntia. Ero on vain puoli tuntia (palatessa kolme varttia, kun laivan kääntelyt molemmissa päissä pidentävät vähän matka-aikaa).

Keltaista teetä ja afrikkalaista oolongia

Malawilaista oolongteetä Ikean kupissa

Kluuvin kauppakeskuksessa sijaitsevalla Chaya-teekaupalla on kätevä tapa saada kävijät ostamaan teetä. Kaupassa on aina päivän teetä keitettynä ja sitä voi maistaa pienen kupillisen.

Kolme kertaa olen Chayassa käynyt ja kahdesti on mukaan lähtenyt juurikin päivän maistiaisena ollutta teelaatua. Ensin ostin pussillisen keltaista kiinalaista Kekecha-teetä ja sitten toisen malawilaista oolongteetä.

Chaya on erikoistunut nimenomaan kiinalaisiin teelaatuihin, ja kiinalaiseksi harvinaisuudeksi keltainen tee onkin jäänyt. Jonkin sortin oolong se on, mutta valmistusprosessiin liittyy fermentoitumisen lisäksi myös osittaista hapettumista. Siten maussa ei ole lainkaan vihreälle teelle ominaista ruohoisuutta.

Pussin päällä lukevan kuvauksen mukaan Kekecha on mieto tee, jossa maistuu aprikoosi, mausteisuus ja hitunen papaijaa. Ihan noin tarkkaan en osaa sanoa, mutta hyvää se oli, kunhan malttaa maistella. Maku tosiaankin on hyvin hento.

Classic-jäätelöuutuus: manteli-nougat

Uutuusjäätelö: Classic manteli-nougat

Kesällä maistuu jäätelö ja joka kesä on tarjolla myös uutuuksia. Fazerina-jäätelöstä tulikin kirjoiteltua jo keväämmällä.

Yhdeksi tämän kesän jäätelösuosikeistani näyttää muodostuvan Classic manteli-nougat. Sitä on tullut ostettua jo muutaman kerran. Se sopii erityisen hyvin lämpimiin kesäpäiviin siksikin, että se maistuu parhaalta vähän sulaneena.

Päällisin puolin jäätelöpuikko näyttää Classicin mantelijäätelöpuikolta, joita joskus oli myynnissä. Ilmeisesti tämä manteli-nougat on nyt korvannut sen. Ainakin minun mielestäni muutos on parempaan päin. Nougatkastike vaniljajäätelön seassa sopii hyvin yhteen mantelirouheisen suklaapäällysteen kanssa.

Dim sum -brunssi ravintola Asia I:ssä

Dimsum-brunssilla ravintola Asia I:ssä

Hietalahdenrannassa sijaitseva Ravintola Asia I on profiloitunut vähän paremman tason kiinalaiseksi ja yleisaasialaiseksi ravintolaksi. Paikka Hietalahden altaan äärellä on hieno, ruoka ei ole aivan sitä samaa mitä kiinalaisissa yleensä, ja hintatasokin on selvästi korkeampi.

Sunnuntaisin ravintolassa on ollut vuoden alusta alkaen dimsum-brunssi, jonka juttu ovat taikinakuoriset nyytit. Wikipediassa kerrotaan, että dim sum on suosittu aamiainen tai lounas. Kävin Marin kanssa eilen kokeilemassa, kuinka se toimii brunssina.

Brunssin normaalihinta on 16 euroa, mutta Grouponin kautta sen sai tarjouksena tuohon hintaan kahdelle. Me emme itse asiassa maksaneet sitäkään, koska olin saanut lahjakortin ilmaiseksi.

Ilmaista brunssia ei kuitenkaan ole, joten lupasin, että vastineeksi Groupon-lahjakortista kirjoitan palvelusta jutun tänne blogiini. Bloggaan siis tällä kertaa ruokapalkalla.

Fazerinaa saa myös jäätelönä

Fazerina-jäätelö

Säät alkavat taas olla kesäiset ja niinpä ulkona jäätelö maistuu. Pitäähän siitä blogissakin kertoa.

En ole aivan varma, onko Fazerina-jäätelö tämän kesän uutuus vai vanhempi tuote, mutta itse en sitä ollut aikaisemmin maistanut. Ostin tuutin Kasarmitorin S-marketista.

Itse jäätelö on varsin vaisun makuista. Jos en tietäisi sen olevan Fazerinaa, en tunnistaisi. Tuuttia syödessä Fazerinan maku on kuitenkin voimakas, mutta se ei johdu jäätelöstä vaan seassa olevista paloista Fazerina-suklaata. Niitä jäätelö sisältääkin varsin paljon.

Kokonaisuutena Fazerina-tuutin syöminen muistuttaakin enemmän sitä, kun söisi vähän jäätelöä ja pari palaa Fazerinaa. Se toimii kuitenkin varsin hyvin. Fazerina on hyvää suklaata, ja maistuu se jäätelönkin kanssa.

Fazerin mansikkavaniljasuklaa on laimea kokemus

Fazer mansikka-vanilja-suklaa

Kirjoitin viime viikolla Maraboun mansikkasuklaasta, jonka totesin yllättävän hyväksi. Huomasin pian sen jälkeen, että Fazeriltakin on tullut uusi mansikkasuklaa. Tai tarkalleen ottaen kyseessä on suklaa, jossa on makuina sekä mansikka että vanilja.

Pitihän sekin kokeilla. Kokemus oli valitettavasti melko laimea. Mansikan aromit eivät päässeet ollenkaan samalla lailla esiin kuin Maraboun suklaassa.

Perusidea molemmissa on sama: maitosuklaata ja kuivattuja mansikanpaloja. Fazerilla on siis mansikan lisäksi myös vaniljan aromia mukana. En osaa sanoa, voisiko ero johtua siitä. Ehkä vanilja ei sovi mansikkasuklaaseen?

Voi tietysti myös olla, että Maraboun mansikkasuklaan lataamat suuret odotukset aiheuttivat pettymyksen. Kun kuitenkin yleensä pidän Fazerin suklaista enemmän, niin kai sitä odotti Fazerilta enemmän tälläkin kertaa. Levyjä pitäisi maistella rinnakkain, jotta vertailu olisi pätevä.

Maraboun mansikkasuklaa on yllättävän hyvää

Marabou Jordgubb -mansikkasuklaa

Kävelin eilen Otonkulman Siwan ohi Mikkelissä ja näin kaupan edessä mainoksen Maraboun mansikkasuklaasta, jota uutuudeksi sanottiin. Pitäähän sitä kokeilla, ajattelin, käännyin takaisin ja menin kauppaan.

Vaikka Siwa ei suuren suuri kauppa olekaan, niin mainostettua levyä ei meinannut millään löytää. Suklaahyllyssä oli kyllä muita Maraboun suklaalevyjä, joita jollakin bonuskortilla olisi saanut tarjoushintaankin.

Lopulta kaupan myyjä opasti minut erään hyllyn päätyyn. Levyt oli aseteltu niin, että osuvat satunnaisen kaupassakävijän silmiin, mutta etsimällä niitä ei osannut juuri sieltä hakea.

Suklaalevyn päällä luki isolla Jordgubb. En antanut pakkoruotsin tällä kertaa haitata, vaan ostin kerralla kaksi levyä. Luki levyn sivussa vähän pienemmällä ihan suomeksikin, että ”Mansikka”. Maksoivat yhteensä tasan viisi euroa.

Hyvän pussiteen salaisuus on tarpeeksi iso muki

Iso ja värikäs teemuki

Teepusseista tehty tee ei yleensä ole kovin hyvää. Se ei silti tarkoita sitä, että pussiteen pitäisi aina ja väistämättä olla pahaa.

Matkalla hyvään pussiteehen on joukko ongelmia, jotka on jotenkin ratkaistava. Ensimmäinen niistä on se, että pussiteelaadut eivät yleensä ole kovin hyviä. Tässä suhteessa asia on kuitenkin paranemaan päin. Teknisestihän ei ole mitään estettä sille, etteikö teepussiin voisi pakata kunnollistakin teetä.

Toinen joskus mainittu ongelma on se, että teepussissa teen lehdet eivät pääse liikkumaan vaan ovat tiukasti toisiaan vasten. Tätä ongelmaa ratkaisemaan on kehitetty ne uudet pyramidin malliset pussit, joita nykyään näkee käytettävän joissakin vähän kalliimmissa pussiteelaaduissa. Tarkoitus on, että lehdet pääsevät haudutettaessa vähän liikkumaan (ks. esim. Viisi Tähteä 28.9.09).

En ole aivan varma, kuinka merkittävä ongelma tuo on kuin parhaimpien teelaatujen kohdalla. En ole huomannut ainakaan säännönmukaisesti sellaista eroa, että pyramiditeet olisivat perinteisempiin pusseihin pakattuja teetä parempia.

Uunimikro on kätevä pienessä asunnossa

Kenwood-merkkinen uunin ja mikroaaltouunin yhdistelmä

Meillä on jo toista vuotta ollut kätevä laite, jossa on samassa sekä tavanomainen uuni että mikroaaltouuni.

En tiedä, miksi sellaista pitäisi kutsua. ”Mikroaaltouuniuuni” ja ”uunimikroaaltouuni” ovat sanoina pitkiä ja kankeita. Kutsutaan sitä nyt vaikka nimellä ”uunimikro”.

Uunimikron ostaminen ei ollut erityisen helppoa. Kiersimme kehänvarren kodinkoneliikkeissä tekemässä vertailua. Myyjät tuntuivat joka paikassa olevan täysin pihalla laitteista.

Kaikissa liikkeissä, joista uunimikroja ylipäänsä löytyi, meille kerrottiin, ettei uunitoiminto ole oikea uuni vaan jollakin tavoin mikroaaltojen tai grillitoiminnon tai niiden yhdistelmän avulla toteutettuja. Varsinainen uuni löytyisi vasta kalustoon asennettavista nelinumeroisella hintalapulla varustetuista yhdistelmälaitteista.

Myyjät saivat meidät vakuuttuneiksi, ja niinpä heidän esittämänsä pysyi käsityksenämme vielä laitetta kotiin viedessämmekin.

Rivo makeinen Haribo-karkkipussissa

Rivo Haribo-karkki

Ostin Haribon Stjerne Mix -makeispussin Viking Mariellan tax free -myymälästä jokin aika sitten. Laivan hytissä karkkeja syödessäni huomio kiinnittyi erikoisen muotoiseen makeiseen. Ainakin minusta tuo oheisessa kuvassa näkyvä makeinen muistuttaa kovasti miehen sukuelintä.

Varsin erikoinen aihe karkin muodoksi Haribolla. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen asiasta, joka kuuluisi lapsen suuhun. Tai kuten Haribo karkkipussin päällä kertoo (ks. kuva alempana): ”Kids and grown-ups love it so.” Eli aikuisetkin tykkää.

Karkkipussin päällä on rivi kuva-aiheita, joiden mukaan muotoiltuja karkkeja pussista löytyikin. Penistä ei sentään siihen ole piirretty. Eniten se muistuttaa kuvarivin vihreää tuttia, mutta on vähän liian kaukana siitäkin ollakseen vain vahingossa siitä toisennäköiseksi epämuodostunut.

Fazerin joulusuklaa taas kaupoissa

Fazer Joulusuklaa

Se ilo joulusesongin alkamisessa vuosi vuodelta aikaisemmin on, että Fazerin mainio joulusuklaa tulee saataville jo lokakuussa. Iloa tosin hälventää kyseisen suklaan kovin korkea hinta. 300 gramman levystä saa maksaa lähes neljä euroa.

Joulusuklaan maku on kuitenkin niin hyvä, että aina silloin tällöin kannattaa silti herkutella. Maitosuklaan seassa on piparia, mantelia ja omenanpaloja. Suklaassa maistuvat joulun mausteet kardemumma, neilikka, kaneli ja inkivääri. Onhan se jouluista, mutta silti hyvää jo lokakuussa. Vähän kirsikkaakin taitaa olla mukana.

Levyn käärepaperissa annetaan ymmärtää, ettei itse pohjana käytetty suklaakaan olisi mikään Fazerin normaalivalikoiman maitosuklaista. Fazerin mukaan ”joulun tuoksut ja maut vaativat aivan oman suklaansa”.

Paahdettu matee maistuu pehmeämmältä

Paahdettu matee

Kuten teestä, myös mateesta on saatavilla sekä vihreä että musta versio. Mateen ollessa kyseessä tummempaa väriä ei kuitenkaan tehdä fermentoimalla vaan paahtamalla.

Paahdetun, mustan mateen maku on pehmeämpi kuin vihreän. Vihreäkin kyllä pehmenee useammalla haudutuksella, mutta paahdettu matee on pehmeää ja aromikasta heti ensimmäisellä kerralla. Toisaalta paahdetusta versiosta ei useampia haudutuksia kannata edes ottaa, sillä seuraavista tulee vain vetisiä.

Minulle paahdettu versio mateesta on itse asiassa se ensimmäinen, jota maistoin joskus vuosia sitten. Sen jälkeen karvas vihreä matee ei ensin maistunut erityisen hyvältä, mutta sitten siihenkin on tottunut – etenkin kun muistaa huuhdella lehdet ja ottaa useamman riittävän pitkän haudutuksen. Paahdettu matee on helpompi. Sitä ei tarvitse huuhdella ja haudutuskin on nopeampi, 5–10 minuuttia riittää oikein hyvin.

Kompressorin täytetyt letut täyttävät mahan

Ravintola Kompressorin täytetty lettu, Tallinna

Haeskellessani netin kautta edullisia, mutta silti hyviä ravintoloita Tallinnasta, törmäsin useisiin kehuviin arvosteluihin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta ravintola Kompressorista. Olihan se siis käytävä kokeilemassa, kun olin Tallinnassa eilen.

Kompressor sijaitsee Rataskaevu-kadun varrella lähellä Raatihuoneentoria. Ravintolasali on vähän hämyinen. Koska päivä oli muutenkin synkkä ja sateinen, niin valoisampi tila olisi sopinut paremmin, mutta normaalisti hämäryys ei haittaisi. Sisustuksessa on ilmeisesti tavoiteltu teollista tunnelmaa, kuten nimikin antaa olettaa.

Palvelu oli aavistuksen tympeän oloista, mutta sellaiseen on Virossa tottunut. Monet asiakkaista vaikuttivat olevan matkailijoita, jotka varmaankin olivat löytäneet ravintolan nettiarvostelujen kautta, kuten minäkin. Aivan sattumalta Kompressoriin on hankala törmätä, sillä se on melko huomaamaton eikä Rataskaevu ole vanhan kaupungin vilkkaimpia katuja.

Cornetto-jäätelöt: pistaasi-suklaa ja sitruuna

Cornetto-jäätelötötteröt

Paasto päättyi pääsiäiseen ja aurinkokin on paistellut. Siinäpä parikin hyvää syytä ostaa jäätelöä.

GB Glacen (Unilever) Cornetto-jäätelöt eivät ole koskaan olleet varsinaisia suosikkejani. Huomasin kuitenkin S-marketin pakastealtaassa pistaasi-suklaatötterön, mikä herätti mielenkiintoni.

En itse asiassa yleensä erityisemmin pidä pistaasijäätelöstä, koska siinä on vähän marsipaanimainen maku. Halusin kuitenkin kokeilla, toimisiko maku yhdessä suklaajäätelön kanssa. Ja toimihan se.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit