ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

ruoka

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "ruoka".

Hernesaaren hiiligrilli on nyt auki

Hernesaaren hiiligrilli

Hernesaarenrantaan talven yli rakenteilla ollut hiiligrilli, Birgitta Hernesaari, on nyt avannut ovensa ja terassinsa asiakkaille. Aiheita-blogin testiryhmä kävi heti paikalla.

Tarjolla olisi ollut myös grillituotteita, ainakin hampurilaisia, mutta tällä kertaa testimme keskittyi makeisiin kahvilatarjonnaisiin. Suklaakakku olikin erityisen makoisaa eikä raparperipiirakassakaan moittimista ollut – etenkin, kun sen kanssa sai pehmistä.

Mari kehui myös lattea onnistuneeksi. Irtoteevalikoima ei ollut erityisen laaja, mutta kuitenkin laadukas. Valitsin juomaksi vihreää, tässä blogissa jo aiemmin maisteltua Huangshan maofeng -teetä.

Mikkelin vohvelit: satama vs. Naisvuori

Mikkelin vohvelit

Mikkelin keskustan on liepeillä on kaksi perinteikästä kesäkahvilaa, jotka molemmat ylpeilevät vohveleillaan: Satamapaviljonki ja Café Naisvuori. Pitihän ne näin kesän alkajaisiksi käydä testaamassa.

Kumpikaan kahviloista ei ole aivan keskustassa. Naisvuoren kahvilaan päästäkseen on – yllätys, yllätys – kiivettävä ensin mäen laelle. Satama taas on rautatien toisella puolella. Raiteiden yli menee jalankulkuputki, joka kai joskus lähitulevaisuudessa saa yhdyskäytävän suoraan torin reunalle.

Molemmat tarjoavat sekä vohveleita sekä suolaisin että makein täyttein. Tällä kertaa Aiheita-blogin testiin valittiin vain makeat vaihtoehdot.

Metsästäjänlihasäilyke

Metsästäjänlihasäilyke, Kylmänen

Kuinka siinä näin pääsi käymään? Voittiko hirvi tällä kertaa vai tuliko siirtolohkareen takaa vastaan karhu?

Nämä brutaalilta kuulostavat lihajalosteet on ostettu Kylmänen Food Oy:n tehtaanmyymälästä Pudasjärveltä. Eivät olleet kalliita ja myös maistuivat hyvältä.

Ananasta ja kookosta Dolen tapaan

Dole Pina Colada

Hedelmäjälkiruokaa S-marketista etsiessäni silmä osui Dolen Pina Colada -tölkkiin. Ananaan ja kookoksen maut sopivat hyvin yhteen, joten päätin kokeilla.

Kun en kovin tarkkaan tekstejä lukenut, oletin, että purkissa olisi ananaspaloja kookosmaitoliemessä. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan liemi oli ananasmehua. Kookosmaito oli siellä ananaspalojen seassa geelikuutioina – varsin erikoinen ratkaisu.

Kookos ei maistunut kovin voimakkaasti, mutta taittoi kuitenkin ananaksen makua. Geelikuutiot tuntuivat vähän hassuilta suussa. Yhdistelmä toimi, vaikka kookoksen olisi soinut maistuvan vähän vahvemminkin.

Marjat maistuvat Kalevin marjasuklaissa

Kalevin marjasuklaat

Tallinnan sataman Rimissä olivat Kalevin 100 gramman suklaalevyt ”osta kolme, maksa kaksi” -tarjouksessa. Enhän minä sitä ohittaakaan malttanut.

Mansikkasuklaata oli tarjolla sekä valkoisena että maitosuklaana. Valkoisessa tosin oli lisäksi myös keksinpaloja. Olisi ollut hauska, jos mansikkaa olisi ollut myös tummana. Ei ollut, mutta tummaa vadelmasuklaata oli, joten otin mansikkasuklaiden jatkoksi sellaisen.

Olen aiemmin kirjoittanut Maraboun ja Fazerin mansikkasuklaista. Ehkä ainakin tuota Maraboun versiota, josta itse kovasti pidin, olisi saanut olla vertailuksi rinnalla. Tyydyin kuitenkin maistelemaan tällä kertaa vain Kalevin suklaita.

Lidlin crème brûlée vaatii vähän askartelua

Lidl Deluxe Crème Brûlée

Joku julkkiskokki, olisiko ollut Hans Välimäki, mainosti joulun alla Lidlin Deluxe-tuotesarjaa. Tällä kertaa mainonta tehosi ainakin minuun.

Ei sillä julkkiskokilla niin väliä, mutta eri web-sivuilla bannereissa näkynyt Deluxe-sarjan crème brûlée -paahtovanukas vaikutti siinä määrin herkulliselta, että sitä piti kokeilemani.

Aivan niin helppoa se ei kuitenkaan ollut. Pyysin vaimoa tuomaan paketillisen tullessaan, mutta se olikin kaupasta loppu (tai sitten Mari vain arveli, että on turhan lihottavaa minulle). Jouluaattona niitä kuitenkin oli hyllyssä, joten ostin paketillisen.

Teeklassikko: Huangshan Maofeng

Huangshan Maofeng -tee

Tarkoitukseni oli ostaa Stockmannin teeosastolta täällä aiemmin kehumaani Helsinki-teetä, mutta se oli lopussa.

Vuoroani odotellessa nuuhkin, mitä muuta oli tarjolla, ja törmäsin erikoisen aromikkaan tuoksuiseen China Huangshan Mao Feng -teehen. Myyjä sanoi sen olevan uutuus. Pitihän sellaista kokeeksi ostaa.

Kotona googlailemalla selvisi, että Huangshan Maofeng (kirjoitusasu vähän vaihtelee) onkin yksi Kiinan ns. suurista teeistä.

Huomaan jälleen kerran, ettei teeharrastukseni ole ollut erityisen järjestelmällistä. Kokeilen mielelläni erilaisia teelaatuja ja maistelen, mistä pidän, mutta tietämyksessäni saattaa olla tällaisia aukkoja. Näyttää olevan enemmänkin: iso osa Kiinan suuret teet -listoilla luetelluista teelaaduista on minulle ennestään tuntemattomia.

Palataan kuitenkin tämänkertaiseen teelöytööni, eli Huangshan Maofeng -teehen.

Hyvää ruotsalaisuuden päivän iltaa!

Fazerin kinuskirulla

En tänään kirjoittanut kipakkaa kirjoitusta pakkoruotsista tai pohtinut suomenruotsalaisten suomalaisuutta tahi ruotsalaisuutta. Sen sijaan mietin, että mikä on parasta (suomen)ruotsalaisuudessa.

Vastausta ei tarvinnut hakea pitkään: tietysti leivokset. Päivän teemaan olisi ehkä parhaiten sopinut jonkin pienen suomenruotsalaisen leipomon luomus, mutta lähi-Alepan valikoima on kovin rajallinen. Siksi oli tyytyminen Fazerin kinuskirullaan. Oikein hyväähän sekin toki on.

Ei suomenruotsalaisissa tai suomenruotsalaisuudessa mitään sen erityisempää vikaa ole. Kaksikielisyys voisi ihan oikeastikin olla rikkaus, jos kumpaakaan kielistä ei yritettäisi pakolla työntää toiskielisten kurkuista alas – mieluummin leivoksia, mutta ei niitäkään pakolla. (Kuvassa on Fazerin Onnen Aamu -kinuskirulla.)

Munankeitin ei ole niin kätevä kuin voisi luulla

Munankeitin Krups Ovomat Trio

Munankeittimen hankinta ehti olla suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Munat ovat terveellistä ja edullista ruokaa, mutta tuntuu aina tuhlaukselta keittää paria-kolmea munaa kattilallisessa vettä.

Pienessä asunnossa täytyy harkita, mitä uusia laitteita hankkii keittiötasolle tilaa viemään. Pienessä kolmen munan munankeittimessä tila-hyötysuhde vaikutti riittävältä, joten sellainen meni tilaukseen. Laite piti erikseen tilata, sillä kauppojen hyllyissä oli vain suurempia seitsemän munan keittimiä. Monessa paikassa pienempiä ei ollut edes valikoimissa.

Tilasimme Krups Ovomat Trio F234 -keittimen Verkkokauppa.comista. Laite maksoi 19,90 euroa (nyt noussut 23,90 euroon). Laitteen saapumista noudettavaksi piti odottaa useampi viikko. Tilanne näyttää olevan sama nytkin.

Kakkubuffetissa kakkua mahan täydeltä

Kakkugallerian kakkubuffet, Helsinki

Kakkugallerian kakkubuffetin olemassaolo on ollut tiedossani jo pitkään. Kakkugallerian kakutkin ovat tuttuja. Silti olen onnistunut vastustamaan kiusausta mennä mättämään sisääni valtavat määrät kakkua – eiliseen asti.

Tällainen koitos vaati valmistelua. Söin ensin kevyesti vähän spagettia ja tomaattikastiketta kotona. Sen jälkeen menin Yrjönkadulle uimaan, saunomaan ja nälkää kasvattamaan.

Juuri ennen kakkubuffettia haukkasin vielä vastapäisessä McDonald’sissa parin euron tacohampurilaisen, että oli vähän suolaista pohjalla.

Sitten Erottajan Kakkugalleriaan, jossa olikin kohtuullisen väljää. Pääsin ikkunapöytään istumaan.

Kismet on parempaa jäätelönä

Kismet-jäätelö

Kevät on edennyt jo sen verran pitkälle, että on taas aika testata kevään uutuusjäätelöitä.

Tällä kertaa olin mainoksen uhri: näin Kismet-jäätelön mainoksen bussin kyljessä. Kismet-suklaa ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta jotenkin minulla oli sellainen tuntuma, että se saattaisi toimia jäätelönä. Suuntasin siis kaupan pakastealtaalle ja ostin yhden.

En ollut kovin väärässä. Jäätelön maku leikkaa Kismetin maun ja tekee siitä tasapainoisemman. Vohvelinkin maku on mukana suklaavohvelikuorrutteessa, mutta ei yhtä selkeänä kuin Kismet-patukassa. Ainakin minun makuuni tämä jäätelöversio sopii paremmin.

Suklaapashaa ja pashasuklaata

Valkosuklaapashaa ja pashavalkosuklaata

Valkosuklaan ja pashan yhdistelmä näyttää olevan tämän pääsiäisen erikoisuus.

Mari toi Tallinnan-laivalta tuliaisena levyn Kalevin kevätuutuutta: pashasuklaata. Kyseessä on siis pashalla maustettu valkosuklaa.

Ruokakaupasta taas löytyi Lieksan pashaa, josta oli saatavilla myös valkosuklaalla ja šampanjalla maustettu versio. Pitihän niitä molempia pääsiäisenä maistaa.

Lieksan šampanja-valkosuklaa-pashassa tökkää ensimmäisenä se šampanja. Onko se välttämätön lisä? Ensimmäisellä lusikallisella se tekee pashaan vähän käyneen maun. Makuun kuitenkin tottuu lusikoidessaan, ja purkillisen loppuessa se maistuu jo hyvältä. Šampanja-aromi on kuitenkin sen verran hallitseva, että valkosuklaa jää vähän taustalle.

Kylpylämatka Tallinnaan: Eckerö Line ja Meriton Spa

Meriton Conference & Spa Hotel, Tallinna

Vaimo ja anoppi kävivät viikonloppureissulla Tallinnassa kylpylässä. En itse ollut mukana, mutta mielenkiinnolla kyselin, kuinka reissu meni.

Matka oli hankittu Eckerö Linen kautta. Risteilin itsekin tammikuussa Eckerön uudella Finlandia-aluksella, mutta kuten silloin kirjoitin, en ollut erityisen vakuuttunut. Laiva ei ollut erityisemmin Marinkaan mieleen. Etenkin istumapaikkojen puute oli täydellä laivalla ollut ikävää. Mutta buffet-tarjoilua kehui: olivat syöneet laivalla molempiin suuntiin.

Kylpylähotelli Meriton Grand Conference & Spa olikin sitten vakuuttanut jo vähän enemmän. Valoisa huone koko seinän kokoisella ikkunalla oli ollut oikein viihtyisä.

Helsinkiteetä Stockmannilta

Teeterassi jalkakäytävällä

Stockmannin herkussa osui silmiini Helsinkitee, jota myytiin irtomyyntinä tee- ja kahviosaston palvelutiskillä. Esittelytekstissä kerrottiin, että tee on suunniteltu nimenomaisesti Helsingin olosuhteisiin (tai ilmastoon, en enää muista tarkkaan).

Pitihän sellaista kokeilla. En tiedä, onko tee uutuus vai onko se ollut saatavilla jo pidempään. Minun silmiini se ei ollut aiemmin osunut, mutta enpä kovin usein Stockmannilla ruokaostoksiani tee.

Google oli yllättävän tietämätön koko Helsinkiteen olemassaolosta. Kokeilin useammalla erilaisella hakusanayhdistelmällä, mutta en saanut yhtään osumaa. Sitä ei myöskään mainita Stockmannin omien Delicatess-teesekoitusten sivulla, joten ehkä se ei ole heidän omaa tuotantoaan. Stockmannin pussiin se tiskillä pakattiin.

Tumma Geisha versus perinteinen

Fazer Geisha Dark

Fazerin Geisha-suklaasta on tullut markkinoille nyt myös tummempi versio, Fazer Geisha Dark. Se on ollut myynnissä jo viime syksystä alkaen, mutta minä tulin maistaneeksi sitä vasta nyt. Minulla on muistikuva, että olisin sitä suklaahyllyssä nähnyt, mutta jostakin syystä ei ole aiemmin tullut ostettua.

Geisha Dark on muutoin kuten perinteinenkin Fazerin Geisha, mutta pähkinänougat-täytteen ympärillä oleva maitosuklaa on vaihdettu tummempaan versioon. Yhdistelmä ei ole lainkaan huono. Itse asiassa pidän tästä uutuudesta, ja niin piti Marikin.

Viime hetket matkustaa Eckerö Nordlandialla

Eckerö Line m/s Nordlandia, Helsinki

Jos 80-luvun laivatunnelma tuo mieleen nostalgisia muistoja, niin nyt kannattaa matkustaa Eckerö Linen Nordlandia-laivalla Helsingistä Tallinnaan. Ensi vuonna se ei enää ole mahdollista, kun uudempi m/s Finlandia tulee sen tilalle.

Kun asuu Helsingissä, on helppo käväistä aina välillä Tallinnassa. Se on lähellä, sinne pääsee usein halvalla ja siellä on hyvä tehdä edullisia ostoksia. Tavallisesti olen mennyt Viking XPRS:llä, kun sille on usein saanut edullisia tarjousmatkoja, mutta tällä kertaa menin Marin ja parin kaverin kanssa Eckerö Linen kyydissä.

M/s Nordlandia on niin sanotusti hidas laiva, mutta ei ero näin lyhyellä matkalla kovin suuri ole. Viking XPRS käyttää matkaan kaksi ja puoli tuntia, Nordlandia kolme tuntia. Ero on vain puoli tuntia (palatessa kolme varttia, kun laivan kääntelyt molemmissa päissä pidentävät vähän matka-aikaa).

Keltaista teetä ja afrikkalaista oolongia

Malawilaista oolongteetä Ikean kupissa

Kluuvin kauppakeskuksessa sijaitsevalla Chaya-teekaupalla on kätevä tapa saada kävijät ostamaan teetä. Kaupassa on aina päivän teetä keitettynä ja sitä voi maistaa pienen kupillisen.

Kolme kertaa olen Chayassa käynyt ja kahdesti on mukaan lähtenyt juurikin päivän maistiaisena ollutta teelaatua. Ensin ostin pussillisen keltaista kiinalaista Kekecha-teetä ja sitten toisen malawilaista oolongteetä.

Chaya on erikoistunut nimenomaan kiinalaisiin teelaatuihin, ja kiinalaiseksi harvinaisuudeksi keltainen tee onkin jäänyt. Jonkin sortin oolong se on, mutta valmistusprosessiin liittyy fermentoitumisen lisäksi myös osittaista hapettumista. Siten maussa ei ole lainkaan vihreälle teelle ominaista ruohoisuutta.

Pussin päällä lukevan kuvauksen mukaan Kekecha on mieto tee, jossa maistuu aprikoosi, mausteisuus ja hitunen papaijaa. Ihan noin tarkkaan en osaa sanoa, mutta hyvää se oli, kunhan malttaa maistella. Maku tosiaankin on hyvin hento.

Classic-jäätelöuutuus: manteli-nougat

Uutuusjäätelö: Classic manteli-nougat

Kesällä maistuu jäätelö ja joka kesä on tarjolla myös uutuuksia. Fazerina-jäätelöstä tulikin kirjoiteltua jo keväämmällä.

Yhdeksi tämän kesän jäätelösuosikeistani näyttää muodostuvan Classic manteli-nougat. Sitä on tullut ostettua jo muutaman kerran. Se sopii erityisen hyvin lämpimiin kesäpäiviin siksikin, että se maistuu parhaalta vähän sulaneena.

Päällisin puolin jäätelöpuikko näyttää Classicin mantelijäätelöpuikolta, joita joskus oli myynnissä. Ilmeisesti tämä manteli-nougat on nyt korvannut sen. Ainakin minun mielestäni muutos on parempaan päin. Nougatkastike vaniljajäätelön seassa sopii hyvin yhteen mantelirouheisen suklaapäällysteen kanssa.

Dim sum -brunssi ravintola Asia I:ssä

Dimsum-brunssilla ravintola Asia I:ssä

Hietalahdenrannassa sijaitseva Ravintola Asia I on profiloitunut vähän paremman tason kiinalaiseksi ja yleisaasialaiseksi ravintolaksi. Paikka Hietalahden altaan äärellä on hieno, ruoka ei ole aivan sitä samaa mitä kiinalaisissa yleensä, ja hintatasokin on selvästi korkeampi.

Sunnuntaisin ravintolassa on ollut vuoden alusta alkaen dimsum-brunssi, jonka juttu ovat taikinakuoriset nyytit. Wikipediassa kerrotaan, että dim sum on suosittu aamiainen tai lounas. Kävin Marin kanssa eilen kokeilemassa, kuinka se toimii brunssina.

Brunssin normaalihinta on 16 euroa, mutta Grouponin kautta sen sai tarjouksena tuohon hintaan kahdelle. Me emme itse asiassa maksaneet sitäkään, koska olin saanut lahjakortin ilmaiseksi.

Ilmaista brunssia ei kuitenkaan ole, joten lupasin, että vastineeksi Groupon-lahjakortista kirjoitan palvelusta jutun tänne blogiini. Bloggaan siis tällä kertaa ruokapalkalla.

Fazerinaa saa myös jäätelönä

Fazerina-jäätelö

Säät alkavat taas olla kesäiset ja niinpä ulkona jäätelö maistuu. Pitäähän siitä blogissakin kertoa.

En ole aivan varma, onko Fazerina-jäätelö tämän kesän uutuus vai vanhempi tuote, mutta itse en sitä ollut aikaisemmin maistanut. Ostin tuutin Kasarmitorin S-marketista.

Itse jäätelö on varsin vaisun makuista. Jos en tietäisi sen olevan Fazerinaa, en tunnistaisi. Tuuttia syödessä Fazerinan maku on kuitenkin voimakas, mutta se ei johdu jäätelöstä vaan seassa olevista paloista Fazerina-suklaata. Niitä jäätelö sisältääkin varsin paljon.

Kokonaisuutena Fazerina-tuutin syöminen muistuttaakin enemmän sitä, kun söisi vähän jäätelöä ja pari palaa Fazerinaa. Se toimii kuitenkin varsin hyvin. Fazerina on hyvää suklaata, ja maistuu se jäätelönkin kanssa.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit