Aiheita » sää

Talvi on ympäristöongelma

Niko Lipsanen — Tue, 11 Nov 2008 02:02:02 +0000

Syksy kääntyy taas ikävästi talvea kohti. Helsingin viikottaisissa hiilidioksiditilastoissa päästökäyrä osoittaa kohti stratosfääriä. Syynä on erityisesti lämmitys, sillä sähkönkulutukseen ja tieliikenteen päästöihin vuodenaikojen vaihtelu ei vaikuta yhtä paljon. Ilman talvilisää hiilidioksidipäästöt olisivatkin paljon siedettävämmällä tasolla.

Viikolla 44 lämmitys aiheutti Helsingin hiilidioksidipäästöistä yli puolet (52 %). Mitä kylmemmäksi sää käy, sitä suuremmaksi osuus nousee. Tämä tietysti johtuu etenkin siitä, että Helsingin sinänsä tehokas kaukolämpö tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Etenkin kivihiili on paha saastuttaja, mutta näillä näkymin sitä käytetään jatkossakin.

Asunnon tarvitseman lämmityksen lisäksi myös lämpimän veden käyttö lisääntyy. Kesällä selviää lyhyellä suihkulla, jonka ei etenkään helteiden aikaan tarvitse olla niin lämminkään. Talvella tekisi mieli olla lämpimän veden alla vaikka kuinka pitkään. Voihan sitä mielihalujaan vastaan taistella, mutta kesäisiin suihkusuorituksiin en silti talvella yllä. Onneksi ei ole kylpyammetta; voisi lämpimän veden käyttö lisääntyä rutkasti.

Myös valoja tarvitsee pimeään vuodenaikaan enemmän, mikä lisää sähkönkulutusta. Tämäkin näkyy Uuden Suomen tarjoamissa päästötilastoissa, vaikkakaan ei yhtä radikaalisti kuin lämmitys. Vaikka kesäinen ilmastointi tehdäänkin pääasiassa sähköllä, ei se riitä kumoamaan talvista kulutuslisäystä.

Myös vaatteiden kulutus lisääntyy, kun pitää pukeutua enemmän. Kesällä selviää vähemmällä. Onkohan mitään asiaa, jossa kulutus olisi talvella pienempi? Ilmastointi varmaankin, ja kyllähän meilläkin kesällä propelli usein pyörii katonrajassa. Tosin pyörii se välillä talvellakin, koska pienessä asunnossa sitä tarvitaan usein myös ilmanvaihdon takia. Mutta toivottavasti Helsingin kaukokylmäverkosto laajenee jatkossakin.

Hiilidioksidipäästöt näyttäisivät olevan talvikuukausina Helsingissä jotakuinkin kaksinkertaiset kesäkuukausiin verrattuna; keväisin ja syksyisin tietysti jotain siltä väliltä. Ilman ikävää talvea päästöluvuthan voisivat olla täällä huomattavasti siedettävämmällä tasolla.

Olen välillä pähkäillyt ajatuksella, että voisiko olla ympäristön kannalta perusteltua muuttaa aina talveksi jonnekin lämpimämpään maahan ja vuokrata siksi aikaa asunto Helsingissä jollekulle muulle. Ekotaseen kannalta tuo asunnon vuokraaminen olisi olennaista, sillä muutoin se olisi täällä tyhjänä, ja lämmitettävä sitä kuitenkin olisi. Vuokraaminen ei kuitenkaan ole ongelma Helsingissä. Mutta jos matkustaisi pois lentämällä, niin kuinkahan pitkälle sitä voisi mennä, että ekotase pysyisi vielä voiton puolella? Minua houkuttaisi tietysti Karibia.

Kun asuu kahdestaan yksiössä, niin eipä siitä taida talvellakaan hiilidioksidipäästöjä niin paljon tulla, että niillä Atlantin yli edestakaisin lennettäisiin. Pako Karibialle olisi siis perustellumpaa, jos asuisi täällä Suomen päässä epäekommin. Paradoksaalista? Ja tietysti täytyisi kehitellä jokin elinkeinokin sinne Karibialle, mutta se on jo toinen juttu.

Kuvassa Salmisaaren voimala tupruttelee savujaan talviselle Helsingin taivaalle. Otin kuvan 7.3.2005 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Aku Ankan ääniä kalastelemassa

Niko Lipsanen — Fri, 24 Oct 2008 22:48:36 +0000

Kun sitten sain ehdokkaani lopulta päätettyä, niin onhan sitä tullut jalkatyötäkin tehtyä. Tämän viikon alkuillat ovat menneet pääasiassa Aleksanterinkadulla ja muualla keskustassa vaalimainoksia ja karamellejä jaellen. Ihmiset jaksavat suhtautua vaalitouhuun vielä yllättävän kärsivällisesti, vaikka perjantaina alkoi joillakin olla jo vaaliväsymyksen merkkejä. Mutta ei tätä enää kovin monta päivää ole jäljellä.

Huominen pitää vielä pinnistää. Sadekin näyttää onneksi menevän aamuun mennessä ohi. Sateessa kampanjoimisesta voisi tosin saada sympatiapisteitä, mutta parempi näin. Vilustua ei saa, koska sunnuntaina pitää olla vaalilautakunnassa.

Tänä syksynä on ollut kunnallisvaaleiksi poikkeuksellisen hyvä kampanjointisää, mitä nyt tuuli on vähän heilutellut mainoskylttejä. Kylttien kantaminen on tuonut monille mieleen vanhat Aku Ankka -sarjakuvat. Ehkäpä Ankkalinna-meiningillä saadaan kalastettua osa Aku Ankan äänisaalista? Minkähänlainen kampanja pitäisi tehdä, jos haluaisi iskeä kirkkoveneen äänisaaliseen?

Äänestyspaikat ovat auki sunnuntaina klo 9–20. Oman äänestyspaikkansa osoitteen ja sijainnin kartalla voi tarkistaa Väestörekisterikeskuksen äänestyspaikkapalvelusta.

Valokuvan kyltinkantajista otin torstaina 23.10.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vaalit tulee - kivaa!

Niko Lipsanen — Wed, 08 Oct 2008 04:03:17 +0000

Kunnallisvaalit ovat jo reilun kahden viikon päästä; ennakkoäänestys alkaa jo ensi viikolla. Silti tavanomainen vaaliaddiktio ei ole vielä tarttunut minuun. Ehdokkaanikin valitsin vasta pari päivää sitten. Ei varmaan koskaan ennen ole käynyt valtiollisissa vaaleissa niin, että valinnan tehdessäni ehdokasnumerot olisivat jo tiedossa. Yleensä olen siinä vaiheessa huhkinut vaalityötäkin jo tuntitolkulla. Onkohan vaaliaddiktioni hellittämässä?

Tai olen minä tänäkin syksynä yhden ehdokkaan kotisivuja rustaillut ihan talkoohengessä (tosin en sen, jota nyt päätin äänestää). Ja eiköhän tässä vaalitunnelmaan pääse, kun julisteet tulevat katujen varsille ja pääsee itsekin jakamaan esitteitä Kolmelle sepälle ja muuallekin, missä ihmisiä liikkuu. Se on itse asiassa yllättävän kivaa puuhaa, vaikkei heti uskoisi. Ihmisille on kiva jutella, ja tarvittaessa voi vaikka vähän vängätäkin (vaikka se on kyllä vähän turhaa, sillä vänkäämällä tuskin saa ääniä).

Suomen vaalit ovat tosin vaalityön kannalta aika ikävinä ajankohtina. Eduskuntavaalit pitää kampanjoida kevätloskassa tai pakkasessa ja kunnallisvaalit syysviimassa. Ainoastaan eurovaalit käydään valtakunnan ainoaan inhimilliseen vuodenaikaan eli kesällä.

Vaalilautakunnassa olen tietysti mukana tänäkin vuonna. Sitä touhua olen tehnyt vaaleista toiseen ja nyt puolueeni on ylentänyt minut jo varapuheenjohtajaksi. Olen aikaisempina vuosina jopa kertaillut vähän vaaliaiheista sanastoa ruotsiksi, kun olen ollut alueilla, joilla on paljon ruotsinkielisiä. Vaikka noin ylipäänsä suhtaudun ruotsinkielen asemaan nihkeästi, niin äänestämisen kaltaisessa virallisessa yhteydessä on ihan kohtuullista, että ruotsinkielisetkin voivat käyttää äidinkieltään. Ja kun ei sitä sanastoa siinä hommassa onneksi kovin laajalti edes tarvita.

Tänä vuonna tuskin tarvitsee juuri ruotsia puhua, sillä menen itähelsinkiläiseen lähiöön. Edellisen kerran olin lähiölautakunnassa eduskuntavaaleissa 2003. Silloin paikalla kävi paljon Tony Halmeen (ps) äänestäjiä, jotka eivät empineet suureen ääneen ilmoittaa, kenelle tulivat äänensä antamaan. Ja vaalilautakunnassa oli keski-ikäinen mieshenkilö, joka kommentoi joidenkin äänestämään tulleiden naisten ulkonäköä tyyliin “tämä passikuva on taidettu ottaa kolmekymmentä kiloa sitten”.

Tämä kirjoitus saattoi olla vähän sekava, mutta se palvelee omalta osaltaan vaali-innostuksen nostattamista. Nyt alkaa entistä enemmän tuntua siltä, että vaalit ovat aivan kohta. Pidän kovasti vaaleista (vaikka naisten suhteen olenkin vähän tummempien perään, klonks klonks).

Vaalijulisterivistö on viime eduskuntavaaleista. Otin kuvan sen Tehtaanpuiston vierustalla 2.3.2007 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Lisää koiran kemmerrystä

Niko Lipsanen — Tue, 07 Oct 2008 04:01:44 +0000

On se vaan niin hassun näköistä touhua, kun puolivakituinen hoitokoiramme Hyena kierii iloisena nurmikolla. Aurinkoisella säällä se usein oikein innostuu, ja viime perjantaina olikin lähestulkoon kesäistä, vaikka lokakuun alkua jo olikin.

Muutama päivä sitten laitoin tuosta kierimisestä (kemmerryksestä) tänne blogiini Youtube-videon. Mutta tässä vielä samasta touhusta (eri päivältä kuitenkin) sarja valokuvia.

Otin valokuvat perjantaina 3.10.2008 (kuvien lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Koiran kemmerrys

Niko Lipsanen — Fri, 26 Sep 2008 09:32:48 +0000

On melkein kuin kesä olisi tullut takaisin, kun eilen ja tänään on paistanut niin iloisesti. Hoitokoiramme Hyena tykkää myös, onhan se Espanjasta tänne tullut. Aurinkoisella säällä se tykkää kieriä nurmikolla; tai kemmertää, kuten vaimoni sanoo. Niin se tekee silloin, kun se on erityisen hyvällä tuulella.

Kuvasin oheisen videon Hyenan kemmerryksestä eilisellä päivälenkillämme.

Tuossa se on vielä noin iloinen siksikin, ettei se vielä tiedä olevansa syyllinen Irlannin taantumaan. Kun myöhemmin iltapäivällä tuli uutisotsikoita lukiessa sanottua Irlannin taantumauutisesta jotakin vähän huolestuneen kuuloisesti luimuili Hyena ja ihmetteli, että mitä pahaa se nyt on tehnyt.

Mutta tänään oltiin taas iloisia eikä ollut tietoakaan mistään taantumasta. Ja minäkin alan lopultakin päästä eroon siitä sitkeästä flunssanpoikasesta.

Se kuitenkin vähän harmittaa, että kameraan oli jäänyt päälle jokin minikokoasetus videokuvalle. Niinpä pätkä näyttää Youtubessa vähän suttuiselta.

Kuvasin videon 25.9.2008. Yläkulman kuva on siitä otettu pysäytyskuva.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kaksi tapaa sairastaa

Niko Lipsanen — Thu, 25 Sep 2008 03:44:58 +0000

Minulla on yleensä kaksi eri tapaa olla sairas. Jos olen kunnolla sairas, makaan päivän toimintakyvyttömänä sängyllä, ja olen jokseenkin tietämätön siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Seuraava aamuna olen sitten taas takaisin terveiden kirjoissa.

Toinen tapa sairastaa on, etten oikein kunnolla edes ole sairas. Olo on vähän pöhnäinen ja kaikkea pientä voi touhuta, mutta mihinkään sen enempää fyysisesti kuin älyllisestikään vaativampaan toimintaan ei voi ryhtyä.

Nyt minulla on toissapäivänä ja eilen ollut päällä tuo jälkimmäinen versio. Kaikkea pientä on saanut touhuttua, kuten blogattua ja vähän järjesteltyä valokuvia. Mutta aika puoliteholla tuo on sujunut. Aamupäivällä luulin flunssanpoikasen jo menneen ohi, mutta niin se vain otti takaisin otteeseensa heti iltapäivällä. Saa nähdä, joko tänään olo palaisi normaaliksi.

Ja pitikin vielä osua aurinkoisia päiviä. Kipeänä ollessa pitää olla sateista tai muuten kurjaa säätä. Silloin puolitehoton köhniminen ei niin haittaa.

Saisikohan tällaisen puolitehoflunssan nopeammin ohi, jos yrittäisi vaikka palelluttaa itsensä kunnolla kipeäksi? En ole uskaltanut kokeilla.

Kuvassa on kupillinen lämmintä teetä. Otin kuvan 12.6.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tiskaaminen vaihtui pyykkäämiseen

Niko Lipsanen — Fri, 04 Apr 2008 12:53:57 +0000

Olemme tähän asti jakaneet suuritöisimmät kotityöt siten, että minä hoidan tiskaamisen ja vaimo pyykkäämisen. Kumpikaan ei ole suuri kotitöiden ystävä. Vaimosta tiskaaminen on erityisen ikävää, joten niinpä se on ollut minun tehtäväni. Nyt hän kuitenkin toivoi vaihtelua, eikä minullakaan ole mitään erityisempää sitä vastaan. Niinpä vaihdoimme tehtävät joksikin aikaa päikseen. Mutta kun kesä tulee ja lämmintä, haluan kyllä tiskaamisen takaisin itselleni. Kesällä sen voi tehdä ulkona jalkakäytävällä, kuten oheisessa kuvassa, ja silloin se on jo lähes kivaa. Pyykkäämisen järjestäminen kadunvarteen taitaisi olla aavistuksen hankalampaa.

Pyykkäämisessä vaivaa lisää se, että meillä ei ole pesukonetta eikä talossa ole pesutupaa. On siis mentävä joko pesulaan tai kavereiden luokse. Molemmat vaihtoehdot ovat käytössä. Kuivaushuone on talon ullakolla, eikä talossa ole hissiä, joten siinäkin on oma urakkansa. Pyykkien kantamisessa vaimo on saanut apua, joten se toiminee nyt vaihdon ajan toisinkin päin.

Mutta kiva, kun tulee kesä. Tuo ulkotiskaus on vain yksi kesän iloisista puolista. Talvi on ikävän rajoittava vuodenaika. Jumitun sisätiloihin ja käyn ulkona vain pakollisten siirtymisten ja koirien ulkoituksen ajan (meillä ei ole omaa koiraa, mutta hoidossa sellaisia on useinkin). Kesällä vietän katuterassillamme aikaa sen minkä vain ehdin, jos sää sen sallii. Vaikka sitten tiskaten.

Tänään voisi yrittää avata terassikauden, kun aurinko paistaa jo kohtuullisen lämpimästi. Tiskaamiseen ilma voi olla vielä liian kylmä, eikä se tietysti minun hommaani nyt olekaan. Mutta lämmintä keittoa siellä voisi jo oikein hyvin syödä.

Kuvan minusta tiskaamassa otti silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) Mari Taskinen 8.8.2007.