savo

Kuvia ja muutama ajatus Rantakylän koulun purkamisesta

Kävin ottamassa muutaman ilta-aurinkokuvan vanhan yläasteeni, Rantakylän koulun, purkamisesta. Ei tuntunut haikealta, vaikka eivät muistot siellä 1980-luvun lopulla vietetyistä kolmesta vuodesta nyt pääosin niin erityisen huonoja ole.

Koulu on kärsinyt sisäilmaongelmista (L-S 3.2.16). Jostain syystä erityisesti koulujen rakentaminen tuntuu olevan Suomessa kovin hankalaa. Aivan koko koulua ei pureta, mutta nuo purettavat osat ovat juuri ne, missä minä yläasteeni aikoinaan vietin.

1.8.2016 | 0 | Lue koko artikkeli »

Marjolahden loma, Haukivuori

Marjolahden loma on majoituspalvelua tarjoava matkailuyritys Haukivuorella, Kyyveden rannalla. Se sijaitsee Haukivuoren kirkon vieressä, vähän sivussa kyläkeskuksesta sekä rautatieasemalta, jolla junat eivät pysähdy.

En ole koskaan käynyt Marjolahden lomassa, enkä siksi osaa sanoa mitään heidän palveluistaan. Oheisen kuvan otin, kun eräänä loskaisena maaliskuun päivänä kävin siinä vieressä kirkkoa katsomassa.

Marjolahden loma on esillä Jyrki Sukulan Hotellit kuntoon -ohjelmassa Nelosella keskiviikkona 24.9. Laitoin kuvan ja tämän lyhyen artikkelin tänne blogiin ihan vain kokeillakseni, josko jokunen hotellin nimeä googletteleva sattuisi päätymään tänne.

22.9.2014 | 0 | Lue koko artikkeli »

Haukivuori, rautatie ja kirkko

Joskus kauan sitten Haukivuorellakin oli kirkko keskellä kylää. Sitten tuli rautatie, ja kylä siirtyi aseman viereen. Kirkon viereen jäi muutama vanha, idyllinen puutalo, ja puinen oli silloin kirkkokin. Myöhemmin maantiekin oikaistiin niin, että kirkko jäi pienen sivutien varteen.

Kirkko paloi ja tilalle pystytettiin uusi. Se rakennettiin tiilestä ja rapattiin. Kylä pysyi kuitenkin aseman luona.

Ei olisi kannattanut. Valtio ja sen omistamat monopoliyhtiöt ovat epäluotettavia kumppaneita. Ne tekevät juuri niin kuin niitä huvittaa, eikä siinä ole pienellä kylällä juuri asiaan sanomista.

8.8.2014 | 3 | Lue koko artikkeli »

Mikkelin vohvelit: satama vs. Naisvuori

Mikkelin keskustan on liepeillä on kaksi perinteikästä kesäkahvilaa, jotka molemmat ylpeilevät vohveleillaan: Satamapaviljonki ja Café Naisvuori. Pitihän ne näin kesän alkajaisiksi käydä testaamassa.

Kumpikaan kahviloista ei ole aivan keskustassa. Naisvuoren kahvilaan päästäkseen on – yllätys, yllätys – kiivettävä ensin mäen laelle. Satama taas on rautatien toisella puolella. Raiteiden yli menee jalankulkuputki, joka kai joskus lähitulevaisuudessa saa yhdyskäytävän suoraan torin reunalle.

Molemmat tarjoavat sekä vohveleita sekä suolaisin että makein täyttein. Tällä kertaa Aiheita-blogin testiin valittiin vain makeat vaihtoehdot.

2.6.2014 | 0 | Lue koko artikkeli »

S-ryhmän virallisten vaatimusten mukainen ilmoitus

Mikkelin Prismassa ollaan vähän niuholla tuulella. Sinne viemäni ilmoitus myytävästä lumilingosta oli otettu pois ilmoitustaululta. Ilmeisesti syynä oli, etten ohjeiden mukaisesti käyttänyt kaupan omaa lappua, vaan vein sinne itse tekemäni valokuvailmoituksen.

Korjasin asian ja teippasin kuvan kiinni Prisman lappuun. Kirjoitin lapun kulmaan vielä ilmoituksen jättöpäivämääränkin. Jokohan nyt kelpaisi?

Jos tehokas ja muutenkin vallan mainio lumilinko kiinnostaa, niin se olisi yhä myynnissä. Ilmoitus on myös Tori.fi-sivuilla.

28.1.2014 | 2 | Lue koko artikkeli »

Kahvilasuosikki: Hannan Kaffila Mikkelin Wanhassa Talossa

Olen aiemminkin kehunut, että Mikkeli on kokoonsa nähden varsin monipuolinen kahvilakaupunki. Kahviloita on paljon, ja monet niistä ovat myös hyvätasoisia ja persoonallisiakin.

Uusi suosikkini kaupungin kahviloista löytyi lähes sattumalta. Olen kävellyt Savilahdenkatua pitkin tänäkin kesänä vaikka kuinka monta kertaa, mutta vielä vähän aikaa sitten luulin siinä Wanhaksi Taloksi itseään kutsuvan liikkeen olevan vain käsityöpuoti. Kahvilaksi se paljastui vasta, kun mikkeliläinen ystäväni ehdotti sitä tapaamispaikaksi.

Wanha Talo, jonka mikkeliläiset tuntenevat paremmin Pulkkisenkulmana, on yksi Mikkelin keskustan harvoista säästyneistä puurakennuksista. Vanhoista valokuvista näkee, ettei Mikkelissä ennen sotia paljon muunlaisia taloja ollutkaan. Osa meni päämajakaupungin pommituksissa ja loput purettiin sotin jälkeen suurempien kerrostalojen tieltä.

21.9.2013 | 0 | Lue koko artikkeli »

Heinälahden muuttuvat postinumerot

Julkishallinnossa on varmasti tarvetta monenlaisiin uudistuksiin, mutta turhan usein siellä keskitytään toissijaiseen näpertelyyn tai suorastaan haitalliseen kiusantekoon. Jos ei muuta keksitä, niin vaihdetaan vaikka saman kylän postinumeroa aina muutaman vuoden välein.

Heinälahti sijaitsee noin kymmenen kilometriä Mikkelin keskustasta kaakkoon. Joskus 1970-luvun alkupuolella siellä oli vielä kauppa ja oma postinumero – 52120 Heinälahti – ja olisiko ollut postitoimistokin? Minulla sellaisista ei ole omakohtaista muistikuvaa, sillä synnyin vasta 1974.

Minun lapsuudessani kylän osoite oli ”Heinälahti, 51999 Mikkeli”. Noita 999-päätteisiä postinumeroita käytettiin ilmeisesti haja-asutusalueilla, joilla ei ollut omaa postitoimistoa eikä postinumeroa, vaan joista asioitiin keskuskaupungin postikonttorissa. Sellainen kylä oli esimerkiksi Heinälahti, josta postipalveluita saadakseen piti mennä Mikkeliin.

20.8.2013 | 2 | Lue koko artikkeli »

Valokuvia Himalansaaren kirkosta Ristiinassa

Himalansaaren kylä sijaitsee keskeisellä paikalla hyvin vesireittien varrella Yövedellä. Silloin, kun Saimaa vielä oli Savon ja Etelä-Karjalan valtaväylä, Himalansaari oli lähiseudun keskus. Maanteitä pitkin kylä on kuitenkin kovin syrjässä.

Ristiinan kirkko on kylästä lähes parinkymmenen kilometrin päässä (maanteitse matkaa tulee vielä kymmenkunta lisää). Sata vuotta sitten se oli pitkä taival sunnuntaiaamuna taitettavaksi. Niinpä kyläläiset päättivät rakentaa Himalansaareen rukoushuoneen toimittamaan kyläkirkon virkaa. Rakennusmestari Kaarlo A. Honkavaaran suunnittelema puinen rakennus valmistui vuonna 1915.

Museovirasto on luokitellut Himalansaaren kylän, ja sen mukana kirkonkin, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Nykyisin Himalansaari on, kuten muukin entisen Ristiinan kunnan alue, osa Mikkelin kaupunkia.

9.7.2013 | 0 | Lue koko artikkeli »

Mannerheim-kulkue Mikkelin Marski Festiin

Mikkeli ei ole ollut erityisen tunnettu kesätapahtumistaan. Joskus 70- ja 80-luvuilla oli Rapu ja muikku, mutta se kuihtui pois. Jotain kai on yritetty senkin jälkeen.

Syyskesällä olisi luvassa uutta vipinää, kun Mikkelissä järjestetään elo-syyskuun vaihteessa ensimmäinen Marski Fest. Idean kerrotaan olevan alkujaan kaupunkilaisilta. Mikkeliin on haluttu tapahtumaa, jossa tuotaisiin esille kaupungin historiaan kiinteästi kytkeytyvää marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimiä.

Kuitenkin, kun ohjelmaa lukee, niin ei sieltä Mannerheimiä mistään löydä. Tapahtumakeskuksen nimi on Marski Areena ja se pystytetään oheisessa kuvassa näkyvän Mannerheimin patsaan luokse, mutta siinä se sitten onkin.

Festivaalin sivuilla rohkaistaan esittämään ehdotuksia ohjelmaksi tapahtuman Facebook-sivulla. Siitä rohkaistuneena esitänkin ohjelmaan patsaskulkuetta.

14.5.2012 | 2 | Lue koko artikkeli »

Puolet suurempi, puolet enemmän

Matti Mattila kirjoitti eilen blogissaan ilmaisun ”puolta suurempi” epätarkkuudesta. Sehän tarkoittaa sananmukaisesti 50 prosenttia enemmän, vaikka arkipuheessa sillä viitataankin määrään, joka on 100 prosenttia alkuperäistä suurempi.

Ilmaisu juontaa juurensa siihen, että kun jokin määrä kaksinkertaistuu, niin vertailulukema on tällöin tästä puolet. Toinen puoli on siis se, mikä on enemmän. Ajatus kääntyy matkalla väärinpäin. Mattila esittääkin, että koko ilmaisun käyttöä pitäisi sen epätarkkuuden vuoksi välttää.

Minulle tuli kuitenkin Mattilan kirjoituksesta mieleen muutama huomio.

17.8.2011 | 4 | Lue koko artikkeli »

Kadunnimet myös venäjäksi?

Mikkelissä osa yrittäjistä oli toivonut kaupungille venäjänkielisiä katukylttejä (LS 10.11.10), mutta kaupunkilaiset eivät asiasta innostuneet (LS 11.11.10).

En tiedä, onko kansalaispalautteeseen vaikuttanut Länsi-Savon uutisessa ollut kuva, jossa venäjänkielinen nimi on kuvamanipulaatiolla kirjoitettu suomenkielisen tilalle. Tarkoitushan ei sentään ollut poistaa suomenkielisiä kylttejä, vaan tuoda venäjänkieliset niiden alle.

Aivan tuossa esitetyssä muodossa en minäkään silti asialle lämpene. Ainakin Länsi-Savon uutisen perusteella sai käsityksen, että katujen ja teiden nimet olisi ollut tarkoitus kääntää uulitsoiksi ja prospekteiksi. Se tuskin olisi tarpeen. Niiden kirjoittaminen myös kyrillisillä kirjaimilla ei kuitenkaan olisi välttämättä erityisen huono idea.

17.11.2010 | 2 | Lue koko artikkeli »

Suur-Savo ja Pien-Savo

Satunnaiset Mikkelin-kävijät saattavat joskus kummastella sitä, kuinka paikkakunnalta löytyy niin paljon erilaisia Suur-Savo-nimeä kantavia tahoja. On Suur-Savon Sähkö, Suur-Savon 4H-piiri, Suur-Savon museo, Suur-Savon Mäyräkoirakerho ja paljon muuta.

Jos ihan vain Suur-Savosta puhutaan, niin sillä paikalliset tarkoittavat useimmiten paikallista S-ryhmän osuuskauppaa. Viimeksi muutama päivä sitten kerrottiin alueen osuuspankkien yhtyvän uudeksi Suur-Savon Osuuspankiksi (LS 31.8.10).

Jotkut saattavat jopa epäillä suursavolaisuuden olevan Suur-Suomi-aatteen maakuntaversio. Ovathan savolaiset varsin ekspansiivisia aikojen saatossa olleetkin ja levittäytyneet laajalti maakuntansa ulkopuolisille alueille etelärannikolta aina Lappiin saakka. Pohjanmaalla on savolaiskiilansa, ja pitävätpä jotkut maan pääkaupunkiakin jo savolaisille menetettynä.

3.9.2010 | 0 | Lue koko artikkeli »

Savolainen desilitra

Tapahtui erään nyt jo kuntakartalta poistuneen maalaiskunnan yläasteella joskus 1980-luvulla:

Kotitaloustunneilla oli tapana jakaa luokka muutamaksi pienemmäksi ryhmäksi, jotka sitten valmistivat kukin osan senkertaisesta ateriakokonaisuudesta. Usein jonkin ryhmän homma meni vähän pieleen – opetteluahan se oli – mutta tällä nimenomaisella kerralla jälkiruokaryhmän tuotos oli harvinaislaatuisen epäonnistunut. Itse asiassa tuotos oli täysin syömäkelvoton.

Opettaja arveli, että syy epäonnistumiseen oli liian suuri leivinjauheen määrä. Jälkiruokaryhmäläiset vakuuttivat kuitenkin laittaneensa sitä ihan ohjeen mukaan. En muista ohjeen vaatimaa määrää, mutta sanotaan nyt vaikka, että se oli ”1 tl”. Ryhmän jäsenet vakuuttivat, etteivät he laittaneet leivinjauhetta kuin yhden tesilitran.

2.1.2010 | 3 | Lue koko artikkeli »

Uutisia Mikkelistä

Aamulehden uutisen mukaan Liikenneturvan tekemä tutkimus osoittaa suomalaisten jalankulkijoiden seisovan kiltisti punaisissa valoissa.

Koko maassa valojen vaihtumista malttaa odottaa 87 prosenttia jalankulkijoista, naiset jonkin verran useammin kuin miehet. Valtakunnan tunnollisimmiksi osoittautuivat kuitenkin mikkeliläiset. Mikkelissä vihreää valoa jäi tarvittaessa odottamaan 99 prosenttia kadun ylittäjistä.

Aamulehdellä on tosin Mikkelin huikaisevaan tulokseen myös selitys:

8.8.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »

Mikkeli on kahvilakaupunki

Mikkelissä tuntuisi kokoisekseen kaupungiksi olevan melkoinen määrä kahviloita. Siinä mielessä se on eräänlainen Savon Jerevan. Kahvilat ovat myös pääasiassa varsin hyviä ja ainakin helsinkiläisestä näkökulmasta suhteellisen edullisia.

Laajimman valikoiman kaupungissa tarjoaa Ramin konditoria, jossa kannattaa maistaa ainakin herkullisia kakkuja. Yksi konditorioista sijaitsee Pikkutorilla, eli entisellä linja-autoasemalla, mutta niitä taitaa olla nykyisin kaupungissa useampikin.

Pikkutorilla sijaitsee myös Matkahuollon vanhaan rahtiasemaan avattu Carolina’s Lifestyle (kuvassa), joka kahvilapalveluiden ohessa myy myös sisustus- ja lahjatavaroita. Palvelu oli vähän hidasta, mutta odotteluaika meni mukavasti kahvilan tarjoamaa langatonta verkkoyhteyttä (WLAN) käyttäen.

18.7.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »

Savolaista elämänlaatua

Maria Tojkander kirjoittaa Talouselämä-lehdessä laiskottelun vaikeudesta. Hän kummastelee sitä, kuinka vaikea on olla jouten.

Kirjoituksessaan Tojkander lähestyy joutilaisuutta monesta eri näkökulmasta. Yksi niistä on maakunnallinen:

Aja Suomen poikki niin, että lähdet liikkeelle mantereen läntisimmästä kunnasta Korsnäsistä ja etenet Keski-Suomen yli Savoon. Pelkästä maisemasta huomaat, kuinka eri tavoilla eri puolilla Suomea suhtaudutaan joutilaisuuteen.

Pohjanmaalla maisemaa hallitsevat siistit peltorivit ja toinen toistaan komeammat pytingit. Mitä idemmäksi tulet, sitä tiheämmässä tien varressa näkyy ruostuneita traktoreita. Itä-Suomessa isännät istuvat kuistilla pieksemässä suutaan, Pohjanmaalla isännät rakentavat kilpaa lisäsiipeä ja seuraavaa kerrosta.

23.6.2009 | 1 | Lue koko artikkeli »

Liehtalanniemen museotila

Jatketaan kesäisillä aiheilla ja laitetaan tänne 16 valokuvaa Liehtalanniemen museotilalta Puumalasta. Kävin siellä viime elokuussa vaimoni ja naapurin tytön kanssa (sieltä oli blogissa aiemmin jo lammasvideo).

Museo sijaitsee lossimatkan päässä Niinisaaressa noin 14 kilometrin matkan päässä Puumalan kirkonkylältä. Se jäi valtiolle, kun tilan isäntä Jalmari Reponen eli Jallu kuoli vuonna 1976. Koska tila oli tuolloin yhä kymmenien vuosien takaisessa asussa, osti Puumalan kunta sen museoksi.

9.12.2008 | 0 | Lue koko artikkeli »

Itä- ja länsisuomalaiset eri porukkaa

Juuri kun ehdin kirjoittaa puukoista ja kalakukoista, kertoo Hesari, että puukko- ja kalakukkoheimot ovat geneettisestikin eri porukkaa. Idästä Suomeen on tullut suomalaisugrilaista väkeä Uralin tienoilta ja ehkä sieltä kuuluisasta Volgan mutkastakin. Myöhemmin Ruotsista ja Baltiasta saapuneet asukit ovat sitten jääneet läntiseen Suomeen.

13.5.2008 | 3 | Lue koko artikkeli »

Itä ja länsi yhtyvät

Suomen itäisten ja läntisten heimojen parhaat tuotokset kohtaavat, kun samassa kuvassa on savolainen kalakukko ja pohjalainen puukko. Molemmat myös kantavat nimeä, joka tuotteen taustalla on: puukko on mallia Iisakki Järvenpää ja kalakukkopaketin päällä luki Irene Partanen.

Oikean ihmisen nimi tavaralla tai ruoalla luo luotettavuutta, sillä kukapa haluaisi nimensä sekundatavaran kylkeen. Siksi kai suklaalevyjenkin kyljessä on Karl Fazerin nimikirjoitus ja myös tuo poliittisempi blogini kantaa kirjoittajiensa nimiä.

12.5.2008 | 0 | Lue koko artikkeli »

Savolainen kiertely ja kaartelu

Savolaisuuteen kuuluu tapa ilmaista asiat mahdollisimman harhaanjohtavasti. Suoraan ei valehdella, mutta pyrkimyksenä on kuitenkin antaa kuulijalle mahdollisimman väärä kuva asioiden tilasta. Tämä juontaa juurensa Savonmaan köyhyyteen ja kurjuuteen.

30.1.2008 | 0 | Lue koko artikkeli »

Huumorin itä ja länsi

Länsisuomalaisen huumorin huipentuma on, kun joku tekee jotain epäsovinnaista ja mokeltaa samalla Tampereen murretta. Toinen vaihtoehto on piirtää siili, joka kiroilee.

Itä-Suomessa, tai ainakin Savossa, huumori vaatii jonkinlaista koukkua. Parhaimmillaan kyse on verbaaliakrobatiasta, jossa vääräleuka yrittää höynäyttää hyväuskoista, mutta tuleekin itse höynäytetyksi.

Kulttuuripiirien väliseen huumoriin puujalkavitsit ovat turvallinen valinta. Niiden huumori perustuu sanoilla leikittelyyn, mutta ne ovat silti riittävän suoraviivaisia länsisuomalaistenkin tajuta.

30.1.2008 | 7 | Lue koko artikkeli »