taide

Elis Sinistön Villa Mehu on yhä yllättävän hyvässä kunnossa

Tanssija, ite-taiteilija ja keksijä Elis Sinistö (1912–2004) asui pääasiassa kierrätysmateriaaleista rakentamassaan Villa Mehussa Kirkkonummen Veklahden metsässä lähes 50 vuotta. Eliksen oman talon lisäksi Villa Mehussa on monia muita vieras- ja muita majoja, sauna, tanssiareena ym.

Vanhimmat rakennukset lienevät kaivo ja kellari, joiden valmistumiset Sinistö on päivännyt vuosille 1956 ja 1960. Ne ovat tyyliltään vielä melko perinteisiä ja materiaaleiltaankin tavanomaisia. Liekö käytäntö sanellut ratkaisun vai onko Sinistöllä vielä alkuvuosinaan ollut tarkoitus rakentaa jotakin vähemmän valtavirrasta poikkeavaa?

Suurimmassa osassa Villa Mehun rakennelmista ei ole mitään tavanomaista. Romuista rakennetut vierasmajat on nimetty hienosti, kuten ”Free Hotel Elite” tai ”Matkakoti Kulkuri Santtu”. Erilaisia kylttejä on ympäri aluetta niin suomeksi, englanniksi kuin ranskaksikin kirjoitettuna – tosin oikeinkirjoitus ei näyttänyt olleen Sinistön vahvuuksia millään kielellä.

2.7.2013 | 2 | Lue koko artikkeli »

Taiteen ja taiteilijan määrittelemisestä

Kirjoitin Lipsanen & Ruso -blogiin eilen merkinnän Guggenheimin varjosta.

Muun asian ohessa sanoin, ettei nykytaide ole rakentavaa, eikä siitä keskusteltaessakaan siksi täydy olla rakentava. Sanoin nykytaiteen olevan ”pelkkä puhkeamistaan odottava kupla”, jonka edistämiseen ei ole syytä käyttää verorahoja.

Merkintää kommentoi Rami, joka kysyi, mitä mahdan tuolla sanomisellani tarkoittaa. Hän kirjoitti myös:

Omasta mielestäni meillä on sekä varaa että syytä tukea nykytaidetta. Ennen kaikkea ostamalla sitä omiin koteihin ja yrityksiin mutta myös verovaroilla.

En tiedä, keitä ovat Ramin tarkoittamat ”me”, mutta Rami on toki vapaa ostamaan tai muulla tavoin tukemaan nykytaidetta. Ei sitä ole missään nimessä syytä kieltää. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu vasta sitten, kun toimitaan veronmaksajien rahoilla.

28.4.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Kissan tappamisesta ja taiteesta

Taiteilijaksi kutsuttu Teemu Mäki tappoi 80-luvun lopulla kissan ja masturboi sen ruumiin päälle. Tämän hän kuvasi videolle, joka kuuleman mukaan on taidetta. Ainakin hän itse tuntuu pitävän sitä sellaisena.

Mäen kissantappovideo herättää kuumia tunteita edelleen. Viimeksi se on saanut monet harkitsemaan uudestaan, ketä äänestää, kun selvisi, että Mäki tekee yhden presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen (vas) kampanjavideoista kampanjajulisteista.

Palataan politiikkaan vähän jäljempänä. Katsotaan ensin sitä, mitä Mäen video kertoo nykytaiteesta. Nykytaiteeksihan se nytkin yli 20 vuotta myöhemmin vielä menee, sillä mitään erityisempää kehitystähän sillä saralla ei ole sittemmin tapahtunut.

Kissaesseessään Mäki kertoo, ettei hänen ollut tarkoitus rääkätä kyseistä, eläinsuojeluyhdistykseltä hankkimaansa, kissaa. Taitamattomuuttaan ja liian pientä kirvestä käyttäen hän vain ei saanut kissaa kerralla hengiltä. Uskotaan ainakin argumentin vuoksi, että näin oli. Oikeuskin uskoi.

8.1.2012 | 7 | Lue koko artikkeli »

Nykytaide kuin juna-aikataulu

Kokoomuspoliitikko Harry Bogomoloff on käynyt Helsingin juhlaviikoilla kuuntelemassa muun muassa Kalevi Ahon huilukonserttoa eikä ollut erityisen vaikuttunut kuulemastaan. Hänen mielestään kyseessä oli kauhea puolituntinen kakofonia.

En ole Ahon konserttoja kuunnellut. Luotan kuitenkin tässä Bogon arvioon. Todennäköisesti olisin ollut esityksestä jotakuinkin samaa mieltä.

Tätä kirjoittaessani Bogon kirjoitukseen sataa kommentteja. Niissä toistuu vanha tuttu kaava: Katriina Kajannes kertoo jonkun aikalaiskriitikon pitäneen ”Beethovenin sinfoniaa juopuneen musiikkina” ja Antti Liikkasen mielestä Bogon kannattaa Picasson näyttelyyn menemisen sijaan ostaa iltapäivälehti.

28.8.2009 | 16 | Lue koko artikkeli »

Via Crucis ei vakuuttanut

Kävin naapuriperheen kanssa katsomassa tämänvuotisen Via Crucis -kärsimysnäytelmän. Aikaisempina vuosina se on jäänyt väliin, koska en ole yleensä viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kun näytelmäkulkueen seuraaminen tällä kertaa oli mahdollista, päätin mennä paikalle.

Näytelmä liittyy pitkäperjantain tapahtumiin, mutta jostain syystä tämä pitkäperjantain esitys oli kenraaliharjoitus. Varsinainen näytelmäesitys on pääsiäislauantaina.

11.4.2009 | 11 | Lue koko artikkeli »

Kiasmassa parasta on rakennus

Nykytaiteen museossa Kiasmassa on aina välillä ilmaisiltoja. Toissapäivänä oli yksi niistä, ja kävin siskoni kanssa katsomassa uudet näyttelyt. Kovin usein siellä ei tule käytyä, suurin osa näyttelyistä jää väliin. Tällä kertaa meitä kiinnosti erityisesti Choosing my religion -osuus.

Onneksi ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä mitään, sillä eipä se sen arvoista olisi ollut. Näyttely oli sellaista yllätyksetöntä perusnykytaidetta, mihin nykyään törmää aivan riittämin. Tuntui siltä, että mediataiteilija Marita Liulia työryhmineen ollut saanut maailman eri uskonnoista paljoakaan irti.

3.4.2009 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kiasmassa parasta on rakennus | Lue koko artikkeli »

Luonto puskee kaupunkiin

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

30.6.2008 | 2 | Lue koko artikkeli »

Borovskin seinämaalaukset

Borovsk on pieni kaupunki Kalugan oblastin pohjoisosassa Venäjällä. Moskovaan on sieltä matkaa reilut sata kilometriä. Kaupunki on tunnettu paitsi sen lähellä sijaitsevasta vanhasta Pafnutjevin (Pyhä Pafnutius) luostarista myös siitä, että sen rakennuksissa on runsaasti seinämaalauksia.

15.6.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Borovskin seinämaalaukset | Lue koko artikkeli »

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

17.2.2008 | 5 | Lue koko artikkeli »