Aiheita » taide

Luonto puskee kaupunkiin

Niko Lipsanen — Mon, 30 Jun 2008 02:42:03 +0000

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.

Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?

Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Borovskin seinämaalaukset

Niko Lipsanen — Sun, 15 Jun 2008 00:05:24 +0000

Borovsk on pieni kaupunki Kalugan oblastin pohjoisosassa Venäjällä. Moskovaan on sieltä matkaa reilut sata kilometriä. Kaupunki on tunnettu paitsi sen lähellä sijaitsevasta vanhasta Pafnutjevin (Pyhä Pafnutius) luostarista myös siitä, että sen rakennuksissa on runsaasti seinämaalauksia.

Borovsk on ollut olemassa jo kauan, sillä siitä on historiallisia mainintoja jo 1200-luvulta. Seinämaalaukset ovat kuitenkin huomattavasti uudempaa tekoa. Wikipedia-tietojen mukaan ne ovat jonkun paikallisen harrastelijataiteilijan tuotoksia.

Monet seinämaalauksista kuvaavat ilmeisesti joitakin historiallisia tapahtumia tai henkilöitä, osa on maisemakuvia. Jotkut ovat hauskoja, kuten yllä näkyvät ikkunat ihmisineen. Ainakin yksi autokorjaamo oli myös maalauttanut seinäänsä oman mainoksensa. Muitakin modernimpiakin aiheita on joukossa.

Vaikuttaa siltä, että kaupunki on saanut maalausten ansiosta ihan kivasti huomiota. Voisiko tässä olla hyvä idea myös jollekin suomalaiselle kaupungille kohottaa imagoaan? Borovsk tosin on muutenkin hieno ja idyllinen vanha pieni kaupunki. Sinne kannattaisi mennä käymään ilman noita maalauksiakin. Mutta ovat nuo maalaukset ainakin minun mielestäni paljon hienompia kuin parhaatkaan graffitit, vaikka niistäkin jotkut toki sopivat kohtuullisen kivasti lähiösiltojen alle.

Ottamiani valokuvia seinämaalauksista on Borovsk-kuvasivuillani. En ole ainoa, joka niitä on kuvaillut. English Russia -sivustolla kuvia on enemmänkin, ja borovsk-tägillä niitä löytää myös Flickristä. Artborovsk.ru-sivuilla taas on maalauksia, joissa kuvataan Borovskin kaupunkia.

Borovskissa voi Moskovasta käsin käydä kätevästi juna-bussi-yhdistelmällä. Kiovan suunnan asemalta pääsee paikallisjunalla (elektrishka) Balabanovoon, jossa sijaitsee lähin rautatieasema. Sieltä kun seuraa pääkatua vähän matkaa oikealle, löytää bussiaseman. Matka Borovskiin ei ole kuin kymmenisen kilometriä, ja busseja luulisi lähtevän ainakin aina junan tullessa, todennäköisesti useamminkin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Niko Lipsanen — Sun, 17 Feb 2008 19:46:50 +0000

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

Onneksi tavallisillakin kuvaajilla on nykyään mahdollista saada kuvansa ja julki, ja vaikkapa Flickristä tavan tallaajien ottamia kuvia eri puolilta maailmaa löytyy miljoonittain. Niissäkin on silti puutteensa. Seuraan aina välillä esimerkiksi Flickrin Dominica-kuvavirtaa. Puuduttavinta on se, että matkailijoiden ottamissa kuvissa toistuvat samat kohteet uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan monista kylistä ja muista mielenkiintoisista paikoista ei löydy kuvan kuvaa.

Tavalliset matkaajat kuvaavat turistikohteita ja niiden nähtävyyksiä. Niillä, jotka matkustavat vähemmän tallattuihin paikkoihin, on turhan usein myös jonkinlaisia taiteellisia ambitioita. Perushyvästä ja informaatiopitoisesta kuvasta on huutava pula.

Onneksi matkailijat eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka kuvaavat paikkoja ja maisemia. Verkossa on yhä enemmän paikallisten ihmisten omista kylistään, kaupungeistaan ja maistaan ottamia valokuvia eri puolilta maailmaa. Muun muassa edellä parjaamassani Dominica-kuvavirrassakin on yhä enemmän paikallisten asukkaiden tai vierailevien maastamuuttaneiden otoksia. Ne tosin keskittyvät usein joihinkin tapahtumiin, kuten karnevaaleihin. Kaikki ei kuitenkaan löydy Flickristä, vaan kannattaa hakea kuvia myös hakukoneilla ihmisten omilta kotisivuilta.

Olen yrittänyt itsekin paikata informatiivisten kuvien puutetta omilla matkakuvillani. Yleensä katson paikkaa, ja yritän hahmottaa mikä kaikki tekee siitä juuri sen paikan. Sitten yritän taltioida sen kaiken kuvaan. Eikä se ole haittaa, jos kaikki ei tallennu yhteen kuvaan. Voihan niitä ottaa enemmänkin. Haluan tietysti, että kuvat ovat teknisesti hyvälaatuisia, mutta jos niillä joskus on jotain taiteellista arvoa, niin se on tapahtunut vahingossa. En tee taidetta vaan dokumentoin.

Järjestelmällisimmän dokumentaatioprojektini tein keväällä 1999, kun kuvasin Dominican pienen pääkaupungin Roseaun lähes katu kadulta läpi. Valitettavasti olen skannannut kuvat nykystandardeja ajatellen turhan pieneen kokoon, mikä laskee niiden informatiivisuusarvoa. Täydennystä kuviin on tulossa lähikuukausina, ja tällä kertaa vähän suuremmassa koossa, kun saan viime syksynä ottamani uudet kuvat verkkoon. Ihan samanlaiseen järjestelmällisyyteen en kuitenkaan tällä kertaa yltänyt.

Pyydänkin kaikkia digikameroiden omistajia: ottakaa tavallisen informatiivisia kuvia siitä, miltä oma lähiympäristönne näyttää ja ottakaa matkoillakin kuvia ihan niistä tavallisista asuntokaduista ja muista tusinamaisemista. Ottakaa niitä paljon ja laittakaa ne nettiin. Älkää pyrkikö turhaan taiteellisuuteen, sillä se yleensä enemmän vie kuin tuo informaatiota. Sitä paitsi, taidekuvista on ylitarjontaa.

Kuvassa on taloja Kurkiaiskujalla Helsingin Kurkimäessä. Olen ottanut kuvan toukokuussa 2003. Minulla on tuhansittain tylsiä, mutta informatiivisa kuvia Helsingistä. Niiden laittaminen verkkoon vain vähän kangertelee. Jotain siellä jo on, toivottavasti kohta vähän enemmän.