Aiheita » tietokone

Kuinka Mac taivutetaan?

Niko Lipsanen — Thu, 16 Oct 2008 09:54:48 +0000

Applen tietokoneet ovat trendikkäitä ja ilmeisesti muutenkin ihan kelpo pelejä, kunhan vain ei kauhistu hintalappua. Mutta enhän minä sellaista voisi hankkia. Kuinka kirjoittaisin laitteesta tänne blogiini, kun en edes tiedä, kuinka niiden nimi taipuu suomen kielessä?

Ongelmaa hahmottaakseni keräsin oheen listan mahdollisia taivutusmuotoja sanan “Mac” monikon partitiivista:

Macceja
Maccejä
Mäccejä
Mackeja
Mackejä
Mäckejä
Mäkkejä
Mac-tietokoneita

Ensimmäisessä vaihtoehdossa nimi on otettu sellaisena kuin se kirjoitetaan ja unohdettu lausuminen. Toisessa vaihtoehdossa taivutuspäätteessä on huomioitu, että Mac-sanan a-kirjain muistuttaa lausumisasultaan enemmän ä:tä. Kolmannessa vaihtoehdossa se on kirjoitettukin ä:ksi.

Vaihtoehdot 4–6 ovat samat muuten samat kuin 1–3, mutta niissä konsonantin kahdennus on merkitty suomalaisittain tutummalla k-kirjaimella.

Seitsemännessä vaihtoehdossa kantasana on kirjoitettu suomeksi siten kuin se englanniksi lausutaan. Yhteys nimen alkuperäiseen kirjoitusasuun alkaa jäädä varsin heikoksi.

Kahdeksas vaihtoehto lienee kieliopillisesti turvallisin. Sanan “tietokone” voi tietysti tarpeen mukaan korvata vaikkapa “läppärillä” tai “laitteella”. Mutta pidemmän päälle tuollainen pitkä kiertoilmaisu on varsin kankea.

Ongelma ei olisi niin suuri, jos laitteen nimi olisi vähän pidempi. Silloin muutaman viimeisen kirjaimen muuttuminen taivutuksessa ei vaikuttaisi samalla tavalla koko sanan asuun. Mutta puhuuko kukaan enää nykyään “Macintosheista”?

Hankalaa on tämä iKielioppi. Kuinka sinä taivuttaisit sanan “Mac” ja miksi?

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Facebook ja azerty-näppäimistö

Niko Lipsanen — Fri, 19 Sep 2008 13:43:01 +0000

Digitoday kertoo, että liikkeellä on Facebookin salasanojen kalasteluyritys. Siinä Facebookin salasanoja yritetään kalastella osoitteeseen facezbook.com tehdyllä sivustolla, joka näyttää Facebookin kirjautumissivulta. Jotta käyttäjä ei huomaisi tulleensa huijatuksi, johdattaa facezbook-sivusto tietonsa luovuttaneen käyttäjän edelleen aitoon Facebookiin.

Uutisen kirjoittanut Tuomas Linnake ei kuitenkaan näytä olevan tietoinen siitä, että eri puolilla maailmaa käytetään erilaisia näppäimistöjä:

Valitun kirjoitusasun, “Facezbook”, tehokkuus mietityttää sikäli, että Z-kirjain on kaukana E- ja B-kirjaimista näppäimistöllä. Tällainen virhepainallus ei tunnu kovin todennäköiseltä.

Ainakin joissakin ranskankielisissä maissa käytetään qwertyn sijaan azerty-näppäimistöjä. Niissä Z- ja E-kirjaimet ovat vierekkäin.

Virhe saattaa käydä myös vaikkapa Ranskassa matkailevalle turistille. Kun vähän kiireisenä käy nettikahvilassa kirjautumassa Facebookiin ja näppäimistössä kirjaimet ovat totutusta poikkeavilla paikoilla, niin helposti tulee kirjoitusvirheitä. Minä ainakin kirjoitan usein mitä sattuu, kun joudun azerty-näppäimistöä käyttämään.

Turistien harhauttamiseen tehokkaampi osoite voisi tosin olla fqcebook.com, sillä nimenomaan A- ja Q-kirjaimet menevät azerty-näppäimistöön tottumattomalta helposti sekaisin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kampissa käytetään Windowsia

Niko Lipsanen — Mon, 15 Sep 2008 18:27:08 +0000

Kampin kauppakeskuksen Narinkkatorin puoleisella seinällä oleva iso mainosnäyttö näyttää pyörivän Windowsin päällä. Ainakin tänään, kun kävin keskuksessa, taulu näytti kovin windowsmaista virheilmoitusta (ja näytti sitä vielä noin vartin myöhemminkin, kun poistuin).

En saanut selvää, mitä virheilmoituksessa tarkalleen ottaen luki. Näyttö ei näytä soveltuvan kovin pienikokoisen tekstin yksityiskohtaiseen esittämiseen.

Kuvan Kauppakeskus Kampin valotaulusta otin tänään 15.9.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Näppäimistöt ovat käyttötavaraa

Niko Lipsanen — Fri, 15 Aug 2008 03:35:30 +0000

Selailin tietokoneelle tallentamiani kuvia ja sieltä löytyi tällainen otos tämän vuoden maaliskuulta. Kuvassa on kasa näppäimistöjä. Joukossa taitaa olla yksi toimiva, muut on kaivettu hyllyiltä ja laatikoista vietäväksi keväällä kaupunkia kiertävään YTV:n kierrätysautoon. Kuva havainnollistaa hyvin sen, miksi en juurikaan harrasta kannettavia tietokoneita.

Näppäimistöt ovat aika lailla kulutustavaraa. Niitä putoilee lattialle, ja tarpeeksi monta kertaa pudottuaan ne usein hajoavat. Syynä putoamiseen oli tavallisesti sekoilu johdon kanssa. Päätin sitten ostaa langattomia versioita, ja ne putoilivatkin huomattavasti harvemmin. Sen kestävämpiä ne eivät kuitenkaan olleet, vaan hajosivat ihan putoamattakin. Yksi niistä oli vielä sellainen vähän kalliimpi malli, jossa oli vasenkätisille suunniteltu näppäinasettelu.

Yhden näppiksen kaatui pullollinen limonadia, ja se hajosi siihen, mutta useimmat ovat poistuneet käytöstä joko pudottuaan tai yleistä heikkouttaan. Kaikki syy ei kuitenkaan ole minussa, vaan vaimokin on osallistunut näppisten hajottamiseen.

Nyttemmin näppisten pudottelu on kuitenkin huomattavasti vähentynyt. Uutta ei ole tarvinnut ostaa pitkään aikaan. Syy tähän on siinä, että pöytäkonetta käytetään pääasiassa uudessa tietokonekolossa, josta se ei oikein pääse putoamaan mihinkään.

On meillä pari ikivanhaa Toshiban miniläppäriä. Niillä pääsee sähköpostille ja uutisia lukemaan silloin, kun toinen on pöytäkoneella, mutta eipä juuri muuta. Ne ovat pysyneet hyvin siellä sängyn päällä, missä niitä yleensä käytetään. Mutta parempitasoista läppäriä ei kannata edelleenkään hankkia, sillä tuskin sitä malttaisi aina tietokonekolossa käyttää ja korkeammalta paikalta sellaisen saisi kuitenkin pudotettua. On kuitenkin kiva, että kun näppis putoaa lattialle, niin mukana ei mene koko tietokone.

Kuvan näppäimistöistä otin 25.3.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Opera 9.5 julkaistu

Niko Lipsanen — Thu, 12 Jun 2008 13:53:47 +0000

Maailman edistyksellisisin www-selain Opera on nyt edennyt versioon 9.5. Se on saatavilla ilmaiseksi niin Windowsille, Linuxille kuin Macillekin. Suosittelen lämpimästi sen lataamista koneelle ainakin kokeilemisen iloksi. Betaversiohan on ollut saatavilla jo jonkin aikaa, joten joillekin uusi Opera saattaa olla tuttukin. Itse odottelen yleensä vakaan version julkistamista enkä kokeile betoja kuin poikkeustapauksissa.

Selaimen uusi oletuskuosi ei silmääni suuresti miellyttänyt, mutta onneksi se oli helppo muuttaa entiselleen. Olen ehkä vähän konservatiivi tällaisissa asioissa. Nyt erona entiseen on vain, että yläreunan osoiterivi on ohentunut, mikä lienee ihan hyvä muutos. Jääpähän enemmän tilaa itse sisällölle.

Uuden version pitäisi olla entistä huomattavastikin nopeampi, mutta en itse asiassa huomaa kauheasti eroa. Se tosin johtuu vain siitä, että Opera oli aiemminkin nopea. Mutta edelleenkin vaikkapa viiden minuutin Youtube-videon katsomiseen kuuluu se viisi minuuttia, ei se yhtään nopeammin mene.

Uutena ominaisuutena on muun muassa se, että Opera osaa nyt hakea sivuhistoriasta löytyvien sivujen sisällöstä. Eli jos kävin sivulla, jossa kerrottiin vaikkapa profeetta Habakukista, mutta unohdin jo, mikä sivu se oli, niin ei hätää. Alan vain kirjoittaa osoiteriville sanaa “habakuk” ja Opera näyttää ne sivuhistoriasta löytyvät sivut, joilla sana esiintyy. Vaikuttaa kätevältä.

Uutuutena on tarjolla myös synkronointipalvelu Opera Link. Sen avulla saa tutut kirjanmerkit ja pikavalinnat eteensä, vaikka ei olisikaan sillä koneella, jota yleensä käyttää.

Kaikki vanhat hyvät ominaisuudet näyttäisivät olevan edelleen tallella. Operan paras puoli on mielestäni sen muokattavuus. Esimerkiksi itse olen tottunut asettelemaan selaimen käyttöliittymän siten, että selainpainikkeet ovat vasemmassa reunassa ja ikkunointi (täbit) oikeassa reunassa; molemmat siis pystysuunnassa. Täbejä saa allekkain siististi mahtumaan paljon enemmän kuin vierekkäin ja samalla ne eivät vie tilaa www-sivujen sisällöltä pystysuunnassa. Leveyden suhteen on harvemmin ongelmia. En tiedä, pystyykö esimerkiksi Firefoxissa käyttöliittymää edelleenkään muokkaamaan yhtä vapaasti.

Operan tarjoaa myös erittäin monipuolisen valikoiman erilaisia toimintoja, jotka ovat käytössä heti. Niitä varten ei tarvitse asennella lisäosia. Joidenkin mielestä toimintojen suuri määrä tekee Operasta sekavan, mutta omasta mielestäni ne ominaisuudet, joita ei tule käytettyä, pysyvät aika hyvin siellä valikkojen takana piilossa. Käyttöliittymään on helppo muokata näkyville ne toiminnot, joita itse haluaa käyttää, ja antaa loppujen vain olla.

Selaamista nopeuttavia hiiripikaeleitä on ilmeisesti tullut uudessa versiossa lisää. En ole uusiin vielä tutustunut, mutta vanhatkin ovat erittäin käteviä. Firefoxiinkin ne ovat ilmeisesti saatavilla jonkin lisäosan avulla.

Tutustumiseni Operan uuteen versioon on vielä alussa, joten en osaa nyt kertoa enempää. Mutta olen käyttänyt Opera-selaimen eri versioita jo useita vuosia, ja siltä pohjalta uskallan sitä suositella. Opera on norjalaista laatutyötä. Jos et ole vielä tutustunut, nyt on aika tehdä se.

Kuvakaappauksessa on uusi Opera 9.5 (käyttiksenä Ubuntu 7.10), mutta vanhalla ulkoasukuosilla. Kuvassa näkyvää käyttöliittymää on muokattu varsin paljon, oletusasetuksilla painikkeet ja täbit ovat suunnilleen siellä missä muillakin selaimilla.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ihminen on kolopesijä

Niko Lipsanen — Mon, 28 Apr 2008 09:48:40 +0000

Kaksi ihmistä yhden huoneen asunnossa voi pidemmän päälle olla hankala ratkaisu – etenkin jos se ainoakaan huone ei ole kovin iso.

Kesällä asunnon laajeneminen epäviralliselle ulkoterassillemme helpottaa tilannetta. Mutta nyt olemme keksineet myös ympärivuotisen ratkaisun. Raivasimme sängyn alta laatikoita pois, ja sinne muodostui kiva makuukolo. Se on myös oiva paikka tietokoneelle, koska konettahan on mukavinta käyttää makuultaan. Ja koska jompikumpi meistä on melkein aina koneella, on tämä osapuoli samalla toisen jaloista pois. Pieni asunto ei enää olekaan lainkaan ahdas.

Kymmenen senttiä lisää leveyteen tai parikymmentä korkeuteen ei tekisi kololle lainkaan pahaa. Mutta liian iso se ei saa olla. Kolossa on kivaa juuri siksi, että seinät ovat lähellä. Siellä on pesämäinen tunnelma.

Jos ei aina halua käyttää tietokonetta kolossa, niin sekään ei ole ongelma. Näyttö on helppo kääntää ympäri, ja silloin konetta voi käyttää ikkunan puolelta oleilukorokkeelta. Silloin kyllä aurinko paistaa suoraan näyttöön, jos jättää verhot auki. Kolossa on myös se hyvä puoli, että varjossa näyttöä on parempi katsella. Toisaalta ei kuitenkaan tarvitse olla pimeässä, sillä näytön takana vähän pidemmällä on iso ikkuna eteläkaakkoon.

Tässäpä siis vinkki muillekin pienissä asunnoissa asuville pariskunnille, jotka käyttävät paljon tietokonetta: tietokone vaan jonnekin nurkkaan, niin loput kämpästä on aina toisen käytössä. Ei tarvitse muuttaa minnekään kaupungin perukoille saadakseen lisää neliöitä, vaan sopii hyvin asumaan pienessä ja ekotehokkaassa kantakaupunkiluukussakin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Korruptoituneita valokuvia

Niko Lipsanen — Fri, 25 Apr 2008 20:53:36 +0000

Selailin tietokoneeni kovalevylle siirtämiäni vanhoja valokuvia, ja huomasin ison osan talvella 2005 otetuista kuvista menneen pilalle. Kuvissa on eri värisiä vaakaraitoja ja kuvien osat ovat myös liikkuneet vaakasuunnassa siten, että kuviin jää epäjatkuvuuskohtia. Osa kuvista oli haalistunut vähän samaan tapaan kuin vanhat värinegatiiveistä tehdyt valokuvat. Osassa oli varsin kirkkaitakin väriraitoja. Kuvat ovat pääasiassa talvisia Helsinki-kuvia.

Oheisessa Senaatintori-kuvassa JPEG-data oli kuulemma korruptoitunutta. GIMP kertoi jossakin Huffman-koodissa olevan jotakin pielessä (Corrupt JPEG Data: Bad Huffman code). Useimpien muiden kuvien osalta virhe oli asiaankuulumattomissa tavuissa (extraneous bytes). Jotain bittiä nurin siis.

Minulla on tietysti noistakin kuvista varmuuskopiot. Itse asiassa minulla pitäisi olla niistä kolmet tai neljät eri ajankohtina otetut kopiot. En vain ole pitkään aikaan kuvia katsonut, joten en tiedä, missä vaiheessa virhe on kuviin tullut. Enkä ole vielä alkanut penkomaan varmuuskopioita selvittääkseni, ovatko kuvat niillä kunnossa.

Tällaistakin voi siis sattua. Ei ole aikaisemmin osunut kohdalle. Kannattaa siis muistaa ne varmuuskopiot.

Kuvasta näkyy, kuinka korruptoitunut valtioneuvosto oli punamultahallituksen aikaan. Otin kuvan 9.3.2005.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ohjelmisto tietokoneen jakamiseen

Niko Lipsanen — Mon, 21 Apr 2008 11:22:16 +0000

Kanadalainen Userful tarjoaa ilmaista ohjelmaa, jolla yhdestä tietokoneesta voi tehdä kaksi – kunhan käytössä on kaksi näyttöä, hiirtä ja näppäimistöä (via Tietokone-lehti). Samaa konetta voi siis käyttää yhtä aikaa kaksi eri käyttäjää. Säästöä tulee paitsi laitekustannuksissa myös pienentyneen energiankäytön kautta.

Tuo kuulostaisi meidän kotikäyttöömme varsin kätevältä ratkaisulta. Aika usein toisen ollessa koneella toinen vahtii, koska pääsee koneelle. Ajattelin virittää vanhan koneen kakkoskoneeksi, mutta tämä olisi kyllä paljon parempi ratkaisu – etenkin kun ohjelmisto on saatavilla myös Ubuntulle. Nyt vain toista näyttöä hankkimaan.

Userfulin ohjelmistolla on mahdollista jakaa kone useammankin kuin kahden käyttäjän kesken, mutta useamman käyttäjän versiot ovat maksullisia.

Lompakon ohella koneen jakamisesta on iloa myös ympäristölle. Yhtiö väittää, että jakamalla prosentti maailman koneista, vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 26 miljoonaa autoa niitä tuottaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Muista varmuuskopiot

Niko Lipsanen — Tue, 15 Apr 2008 14:54:55 +0000

Tänään aamupäivällä uudehko tietokoneemme ei käynnistynyt. Raksutin jo mielessäni, onko kaikesta varmuuskopiot. Melkein kaikesta oli. Valokuvat ja kaikki vähän vanhemmat tiedostot ovat ainakin kahdessa, monet kolmessa tai useammassakin paikassa. Sen sijaan viime öinä työstämästäni kirjan luvusta en ollut vähään aikaan ottanut varmuuskopiota.

Äskettäin kirjoitetun tekstin katoaminen ei yleensä ole kauhean vaarallista, jos deadline ei puske päälle (kuten se kyllä nyt on puskenut jo pahemman kerran). Joskus on blogikirjoituksia ja muita lyhyempiä tuotoksia kadonnut bittiavaruuteen. Toisella kerralla teksti on syntynyt jo paljon nopeammin ja lopputuloskin on kummasti hioutunut. En sitten tiedä, kuinka hyvin tuo olisi toiminut tuollaisen useamman sivun pituisen tekstin kanssa.

Mitään ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa uudestaan. Hetken pähkäilyn jälkeen kokeilin irrottaa koneesta wlan-palikan ja kortinlukijan. En tiedä, oliko vika jommassakummassa, mutta sen jälkeen kone käynnistyi. Ja varmuuskopion kirjan luvusta otin tietysti saman tien.

Varmuuskopiointi on muodostunut tavaksi sen jälkeen, kun joitakin vuosia sitten tietokoneen kovalevy hajosi. En tietenkään ollut tullut ottaneeksi varmuuskopioita viikkoihin vai peräti kuukausiin – paitsi pari päivää ennen hajoamista. Oli kyse siis vain uskomattomasta tuurista, että lähestulkoon mitään tärkeätä ei silloin kadonnut.

Sen jälkeen olen ottanut varmuuskopioita tiiviimmin. Niitä on cd- ja dvd-levyillä, siskon ulkoisella levyasemalla, verkkokovalevyllä ja vanhalla tietokoneella. Kovin järjestelmällinen en ole kuitenkaan ollut, joten tietojen palauttaminen vahinkojen sattuessa voi olla jonkinasteinen urakka. Mutta kaikki on kuitenkin tallessa useammassakin eri paikassa.

Jatkossa pitää vielä joka kerta ennen tietokoneen sammuttamista pähkäillä, mitä kaikkea menettää, jos laite ei enää käynnistykään. Työn alla olevan artikkelin nyt varmuuskopioi helposti vaikka lähettämällä sen sähköpostiinsa liitetiedostona.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Uusi tietokone hankinnassa

Niko Lipsanen — Fri, 01 Feb 2008 04:17:03 +0000

Nykyinen tietokoneeni on palvellut minua syksystä 2002. Se toimii edelleen, ja siihen on uusittu emolevy, lisätty kovalevytilaa yms. Mutta nyt sen tehot alkavat yksinkertaisesti loppua kesken. Puhti loppuu lähinnä kuvankäsittelyssä, kun digikameroiden tiedostokoot ovat kasvaneet. Uusi kone pitäisi hankkia ja Verkkokauppa.comissa näyttäisi olevan yksi varsin lupaava malli.

Kyseessä oleva kone on Acerpower S290 Celeron D420 yhden gigan muistilla ja 160 gigan kovalevyllä. Hinta on alle 300 euron, joten siihen nähden laite vaikuttaa hyvältä, vaikkei ihan nykymalliston tehokkaammasta päästä olekaan. Mutta eiköhän tuo GIMPin ja muiden tarvitsemieni ohjelmistojen pyörittämiseen riitä. Lisäksi mukaan tulisi polttava DVD-asema, joka nykyisestä koneestani puuttuu.

Windowsia koneen mukana ei tule, mutta se on enemmän etu kuin puute. Miksi maksaa turhaan lisenssistä, jos ei sitä kuitenkaan aio käyttää? Minulla ei ole enää pariin vuoteen ollut Windowsia kotikoneella lainkaan, enkä ole jäänyt kaipaamaan. Eikä sitä kaipaa vaimokaan, joka konetta myös käyttää. Tällä hetkellä käytämme Ubuntulinuxia, joka näytti pyörivän myös Verkkokauppa.comin mallikoneessa Ruoholahdessa.

Blogiin kirjoitan tästä, koska kuulisin mielelläni perusteluja puolesta ja vastaan hankkiako juuri tämä kone. Jos ostos olisi mielestäsi huono, kerro miksi. Tai jos tiedät paremman tarjouksen, niin kerro siitäkin.

Viime aikoina esillä on ollut erityisesti tietokoneiden suuri energiankulutus. Siitä eivät Verkkokauppa.comin sivut juuri tietoa anna, ainakaan tämän koneen kohdalla. Käsittääkseni tehokkaammat koneet vievät enemmän virtaa, joten siinä mielessä ainakaan tehojen ostaminen varmuuden vuoksi varastoon ei kannattane. Virtalähteen tehokkuus lienee myös olennainen tekijä, mutta sen arvoista ja tyypistä minulla ei tässä tapauksessa ole aavistustakaan. Myös suuri kovalevy vie energiaa, mutta sille on käyttöä, kun on niitä kuviakin paljon.

Kannettavat koneet vievät yleensä vähemmän sähköä kuin pöytäkoneet, joten sellaisen ostaminen pöytäkoneen sijaan voisi periaatteessa olla ekoteko. Sanon periaatteessa, koska käytännössä pudottaisin sellaisen laitteen niin monta kertaa lattialle, että uusia koneita saisi hankkia tiuhaan. Näppäimistöjen kanssa tämä ongelma on akuutti, ja on parempi jos näppäimistön mukana ei putoa koko kone.

Eli teemmekö vaimon kanssa kaupat tästä Verkkokauppa.comin koneesta, vai tiedätkö jostain koneen, joka kohtuuhintaan sopisi paremmin tällaiseen suhteellisen kevyeen Linux-käyttöön?