ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

uskonto

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "uskonto".

Piispanvaalipaneeli Agricolan kirkossa

Agricolan kirkko, Helsinki

Agricolan kirkko: piispanvaalipaneeli täällä parin tunnin päästä. #piispanvaali #piispanvaalit2017

Tänään järjestettiin piispanvaalipaneeli Helsingin piispaksi pyrkiville ehdokkaille Mikael Agricolan kirkossa. Sijainti oli erinomaisen hyvä, sillä Agricola on kotiani lähin kirkko. Olin siis yleisössä mukana ja tviittasin ehdokkaiden sanomisia sen, minkä ehdin.

Paikalla olivat kaikki ehdokkaat, jotka ovat Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Paneelin juonsi Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Helsingin piispaehdokkaat: Teemu Laajasalo

Teemu Laajasalo Puotilan kappelissa

Kävin viime tiistaina Teemu Laajasalon tukiryhmän järjestämillä ”tulevaisuuskinkereillä” Puotilan kappelissa. Tilaisuuden nimi sai minut epäilemään, että tilaisuuden osanottajatkin joutuisivat jollain tavalla aktiiviseen rooliin, mutta näin ei onneksi käynyt. Laajasaloa siellä vai tentattiin. Vähän jäi kuitenkin ihmetyttämään, että miksi tilaisuutta sitten kutsuttiin kinkereiksi?

Minulta oli päässyt menemään ohi, että nämä kinkerit oli teemoitettu: tällä kertaa aiheena oli kasvatus. Kun lisäksi piispaehdokkaalta kysyttiin kyllästymiseen (ainakin minun kyllästymiseeni) asti erilaisia human interest -kysymyksiä, kuten millaista on olla isä, tai pyydettiin kertomaan joku ”salaisuus”, mitä yleisö ei vielä tietäisi, niin tapahtuman anti jäi melko keveäksi.

Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka

Kaisamari Hintikka

Helsingin piispa Irja Askola on jäämässä eläkkeelle, joten edessä on piispan vaali. Olen yksi maallikkoäänestäjistä, ja niinpä olen ottanut asiakseni tutustua eri piispakandidaattien ajatuksiin ja linjoihin.

Ensimmäisenä vuorossa on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri ja teologian ja julkisen todistuksen osaston johtaja Kaisamari Hintikka, joka oli tullut asemapaikaltaan Genèvestä vierailulle Suomeen. Hänen tukiryhmänsä järjesti tutustumis- ja keskustelutilaisuuden eilen tiistaina 18.4. Tapulin seurakuntakodilla Tapulikaupungissa.

Tämä blogimerkintä perustuu tilaisuudessa tekemiini muistiinpanoihin. Jos olen jotain ymmärtänyt väärin, niin korjataan.

Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus

Kupillinen que she -teetä koirapuistossa

Pastori Henrik Wikström aloitti saarnansa Agricolan kirkon vanhan kaavan messussa tänään kertomalla, että Suomessa teen keittämiseen tarvitaan tutkinto. Siinä mietin, että ei teenkeittämistutkinto nyt ihan hullu asia olisi (sen vaatiminen pakollisena toki olisi), sillä onhan siinä aika paljon asioita, mitä pitää huomioida, kun erilaisista teelaaduista teetä keittelee: veden lämpötila, haudutusaika, saako useita haudutuksia yms.

Kyse oli kuitenkin hygieniapassista. Pastori ymmärsi teen valmistamisen lähinnä veden keittämisenä: korosti sitä, että kiehuva vesi kyllä desinfioi itsensä ja sen astian, missä se keitetään.

Joulun mysteeri: tyhjä seimi

Jouluseimi Vatikaanissa, mutta missä Jeesus-lapsi?

Viime vuonna olin jouluna Roomassa. Ajattelin tänä vuonna laittaa blogiini kuvan Vatikaanin jouluseimestä jouluksi, mutta kuvia tutkiessani jäin ihmettelemään: missä on Jeesus-lapsi?

Seimen vierellä Maria nostelee kapaloitaan ja Joosef levittelee käsiään. Molemmat näyttävät siltä kuin etsisivät kadonnutta Jeesusta. Seimen viereen on polvistunut myös joku kolmas henkilö. Jeesusta vain ei näy missään. Puuttuuko seimiasetelmasta sen keskushenkilö siis kokonaan?

Alla vielä osarajaus kuvasta, jossa näkyy vähän tarkemmin hölmistyneen (tai hätääntyneen?) näköinen Maria kapaloita penkomassa.

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumala – sama vai eri?

Minareetti ja kirkontorni, Bethlehem

Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kaikki yksijumalaisia uskontoja, mutta onko niiden kaikkien Jumala sama? Tämä kysymys aina välillä kysytään, ja viimeksi siihen tarjosi vastauksensa teologi Jyri Komulainen (SK 26.7.16). Hänen mukaansa uskontotieteellisesti on ”selvää, että Abrahamin uskonnot puhuvat tismalleen samasta Jumalasta, joskin joiltain osin radikaalisti toisistaan poikkeavin tavoin.”

Onko se kuitenkaan niin selvää? Juutalaisuuden ja kristinuskon välillä asiassa ei ole kauheasti epäselvyyttä. Jeesus oli juutalainen, ja Jumalasta opettaessaan puhui selvästi samasta juutalaisten Jumalasta. Juutalaisuudesta tai kristinuskosta ei ole kuitenkaan yhtä suoraa linkkiä islamiin: Muhammad ei ollut sen enempää juutalainen kuin kristittykään.

Juutalaisuus ja kristinusko jakavat myös pyhät kirjoitukset: juutalaisten Tanak on kristittyjen Vanha testamentti. Uusi testamentti rakentaa sen päälle. Islamille sama perusta ei kuitenkaan kelvannut, vaan Koraaniin on niin Tanakista kuin Uudesta testamentistakin laadittu oma versionsa.

Vasenkätisyys ja Raamattu

Ehtoollispikari vasemmassa kädessä

Yksi Internetissä aina välillä kiertävistä meemeistä on väite, että Raamatun mukaan vasenkätisyys olisi syntiä. Esimerkiksi pelikehittäjä Peter Vesterbacka jakoi äskettäin Facebook-seinällään meemikuvan, jossa tätä käsitystä levitettiin.

Raamatusta kyllä löytyy joitakin mainintoja vasenkätisyydestä. Niitä ei tosin ole 25 kappaletta, kuten meemikuvassa väitetään – etenkään Raamatussa ei väitetä 25 kertaa, että vasenkätisyys olisi syntiä (sitä ei väitetä yhtään kertaa).

Sen sijaan esimerkiksi Tuomarien kirjassa on kohtia, joissa vasenkätisyys mainitaan myönteisessä sävyssä:

Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan, joka oli vasenkätinen (Tuom. 3:15).

Koko sotajoukossa oli seitsemänsataa vasenkätistä valiomiestä, joista jokainen osasi lingota kiven erehtymättömän tarkasti maaliin (Tuom. 20:16).

Muhammad Ali ja hänen orjanimensä

Orjapoika Sansibarilla

Äskettäin kuollut menestynyt nyrkkeilijä Muhammad Ali oli alkuperäiseltä nimeltään Cassius Clay. Tästä nimestään hän kuitenkin luopui käännyttyään islamiin. Hänen uskonlahkonsa nimesi hänet uudestaan profeetta Muhammadin ja kalifi Alin mukaan. Alkuperäistä nimeään nyrkkeilijä Ali ilmoitti pitävänsä orjanimenä.

Aivan väärässä Ali ei toki ollut. Hänen etu- ja sukunimensä olivat eurooppalaista alkuperää – Cassius roomalaista ja Clay brittiläistä – vaikka Alin itsensä juuret olivat Afrikassa. Hänen sukunimensä lie orjaisäntien antama ja Cassius-nimikin kytkeytyy orjuuteen ainakin siten, että moni nimeä kantaneen roomalaisen mahtisuvun jäsen omisti orjia.

Mutta oliko Cassius Clayn uusi nimi Muhammad Ali, mitä sitäkään hän ei päässyt itse valitsemaan, sitten sen parempi?

Paavi, muurit ja Trump

Vatikaanin muuri

Paavi Franciscus on Meksikon-vierailullaan kyseenalaistanut republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Donald Trumpin kristillisyyden, koska tämä vaatii muuria Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle (ks. esim. BBC 18.2.16).

Trumpin mahdollisesta kristillisyydestä en tiedä, enkä siihen ota kantaa, mutta valtionrajamuureista tuli mieleeni paavin oma valtio Vatikaani. Aika jyhkeä muuri siinäkin rajalla on (kuva yllä). Paavia itseään muurista toki ei ole syyttäminen – se on ollut siinä jo kauan ennen hänen kauttaan. Mutta kyseenalaistaako Franciscus myös niiden kristillisyyden, jotka sen rakentamisesta ovat aikoinaan määränneet?

Muslimit haastavat kristityt uskontodialogiin

Roihuvuoren moskeijan Jeesus-banderolli

Roihuvuoressa sijaitseva moskeija on ripustanut seinälleen lakanan, jossa se julistaa Jeesuksen olleen muslimi ja kiistää kolmiyhteisen Jumalan. Viestin kohde on siten selvä. Vaikka lakana ei suoraan kadun toisella puolella sijaitsevaa Roihuvuoren kirkkoa kohti osoitakaan, niin ei liene epäilystäkään, etteikö siinä haastettaisi nimenomaan kristinuskoa.

Kuten Juhani Huttunen blogissaan sanoo, Helsingin Muslimit käyttävät ”bandetrollillaan” uskonnonvapauttaan. Ihan hyvä vain, että reilusti kertovat, mitä mieltä ovat.

Kirkon puolelta vain ei valitettavasti tunnu olevan kanttia vastata. Meidän pitäisi ottaa mallia muslimeista ja kertoa yhtä reilusti, mitkä ovat kristinuskon opetukset, ja suoraan osoittaa muslimeille se, missä he meidän näkemyksiemme mukaan ovat väärässä. Kunnon dialogia ei synny, jos toinen osapuoli julistaa ja toinen hymistelee.

Ruotsalaisen kastemaljan pisarat

Kastemalja, Gamla Uppsala kyrka, Ruotsi

Vanhan Uppsalan kirkossa Ruotsissa on – tai oli ainakin jokunen vuosi sitten – kastemaljassa kulho, josta sai ottaa ”kastepisaran” (dodroppe) mukaansa. En ottanut. Sen verran juttu kuitenkin kummastutti, että otin kuvan.

”Kaste” ei tässä yhteydessä viittaa sääilmiöön, vaan kristilliseen kasteeseen, jossa lapsi tai aikuinen otetaan kirkon jäseneksi. Kastepisarat eivät siten olleet niitä, joita vaikkapa aamukasteessa muodostuu kasvien lehdille, vaan kastemaljassa olleita pallukoita (lasisia kenties?).

Minua jäi mietityttämään, mikä symboliikka tässä pisaratouhussa on taustalla. Kaste toki on kristillinen sakramentti, mutta maljan vierellä ollut saateteksti ei vaikuttanut liittyvän kristinuskoon millään tavalla. Siinä sanottiin, että pisarat on täytetty toivolla ja rakkaudella (joista toki puhutaan Raamatussakin, mutta siihen ei viitata), ja niissä kantaa koko elämänsä mukanaan. Ne kuulemmat käsittävät kokonaisuudessan sen, mitä on olla ihminen.

Tunne historiasi, Maryan Abdulkarim

Wienin moskeija

Kirkko ja Kaupunki -lehti ei ole tähänkään asti juuri profiloitunut kristillisyyden sanansaattajana, mutta yhden sortin pohjanoteeraus saavutettiin nyt, kun lehti antoi sivuiltaan kuukausittaisen palstatilan islamapologeetta Maryan Abdulkarimille. Abdulkarimin ensimmäinen kolumni ”Tunne historiasi” ilmestyi lehden loppiaisnumerossa.

En tiedä, kenelle Abdulkarim ”tunne historiasi” -kehotuksen suuntaa. Kolumnin sisältö on siloteltua islamin historiaa, jossa kaikki oli hienosti ja edistyksellisesti, kunnes kristityt tulivat ristiretkineen ja pilasivat kaiken. Lopussa on vielä irrallinen osio ns. islamofobiasta.

Sivulauseessa, ohimenevänä huomiona, Abdulkarim sentään tulee maininneeksi, että muslimit saivat Mekan haltuunsa valloittamalla. Sama toistui sittemmin lukemattomilla muilla alueilla. Muslimien valloitus- ja ryöstöretket kristittyjä vastaan niin Vähään-Aasiaan, Välimeren rannikkomaihin kuin syvemmällekin Eurooppaan kestivät vuosisatojen ajan. Ja toki sotia käytiin muihinkin ilmansuuntiin. Ristiretket ovat niiden välissä korkeintaan sivuhuomio.

Kirkon ydintehtävä on sielujen pelastaminen

Agricolan kirkko, Helsinki

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä hupenee ja kirkollisverotuotot hupenevat. Siksi myös menoja on pienennettävä – tai vaihtoehtoisesti käännettävä jäsenten määrä kasvuun.

On kuitenkin muistettava, että kirkon jäsenmäärä sinänsä ei ole kirkon ykköshuolenaihe. Kirkon ydintehtävä on saarnata ilosanomaa Kristuksen pelastustyöstä, saada ihmisiä uskoon ja sitä kautta pelastaa heidän sielunsa kadotukselta.

Valitettavasti tilastoja sielujen pelastumisesta on ymmärrettävistä syistä heikosti tarjolla. Jos tarkastellaan suomalaisten uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Jumalan Poikana, niin siinä Suomen evankelis-luterilainen kirkko suomalaisen uskontokentän tärkeimpänä toimijana on onnistunut huonosti. Epäusko valtaa koko ajan alaa uskolta (ks. esim. Seurakuntalainen 15.5.12).

Onkin syytä kysyä, ajaako pohjoismaistyyppinen virkavaltainen kirkko asiaansa enää 2000-luvulla?

Katsoin televisiosta sateenkaarimessun

Kallion kirkko, Helsinki

Metallimessussa perinteinen messumusiikki on korvattu raskaammalla soitannolla, tuomasmessusa taas muilla messulauluilla. Taizé-henkisessä luottamuksen messussa on paljon hiljaisuutta ja mm. saarna on korvattu mietiskelytuokiolla. Mutta entä sateenkaarimessu? Kuinka se poikkeaa tavallisesta messusta.

Kysyin asiaa muutama päivä sitten Twitterissä. Minulle vastattiin, että eipä juuri mitenkään. Siellä vain käyvät eri ihmiset.

Kun sateenkaarimessu tänä sunnuntaina tuli televisiosta, niin päätin sen katsoa. Tässä merkinnässä joitakin huomioitani messusta.

Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu

Pakilan yläasteen koulu, Helsinki

Loukkaako se uskonnonvapautta, jos koulun päivänavauksessa on kristillistä sisältöä tai jos kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi? Tätä mieltä vaikuttaisi olevan ainakin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Samalla logiikalla sitten ilmeisesti loukkaa sananvapautta, jos joutuu kuulemaan koulussa jotakin, mikä ei vastaa omaa näkemystä kyseessä olevasta asiasta.

Minä ymmärrän sananvapauden oikeudeksi sanoa näkemyksensä julkisesti. Jostakin syystä uskonnonvapaus taas halutaan ymmärtää takaperoisesti oikeudeksi olla kuulematta uskonnollista sisältöä, joka ei vastaa omaa vakaumusta tai vakaudettomuutta.

Kristinusko yhteiskuntaa rakentamassa

Sanahin, Armenia

Eero Junkkaala kirjoitti blogiinsa Seurakuntalainen.fi-sivustolla kristinuskosta yhteiskunnallisen kehityksen edistäjänä.

Päädyin Junkkaalan blogiin Twitterin kautta. Siellä artikkelia kehuttiin ylisanoin, kuten ”Ihan piti Internettiin laittaa näinkin infantiili ajatusrakennelma” (@Aittamaki) ja ”Onpa harvinaisen tyhmä kirjoitus” (@TuomasEnbuske).

Junkkaalan pointti on, että yhteiskunnallinen kehitys käy hämmästyttävän hyvin niin maantieteellisesti kuin historiallisestikin yhteen kristinuskon kanssa. Ne maat, joilla on takanaan pitkä kristillinen historia, ovat yleensä niitä, joissa tiede, talous ja elämänlaatu ylipäänsä ovat parhaiten kehittyneet. Poikkeuksina Junkkaala mainitsee Japanin sekä juutalaisen kulttuuripiirin. Jälkimmäiseenhän toki kristinuskonkin juuret johtavat.

Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

Evankelista Matteus

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

Islam ja koirat: esimerkki epäonnistuneesta vastineesta

Labradorinnoutajan pentu

Kennelliiton julkaisema Koiramme-lehti julkaisi numerossaan 9/2013 artikkelin ”Koira on hylkiö islamin maailmassa” (luettavissa kuvatiedostona).

Artikkeli on herättänyt joitakin reaktioita netissä. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin koordinoiman Ei rasismille! -hankkeen ylläpitämillä luovuennakkoluuloistasi.fi-sivuilla on julkaistu siihen liittyvä vastineeksi kutsuttu kirjoitelma.

Päivitys 2.7.15: SPR on ilmeisesti itsekin huomannut vastineensa kökköyden, ja poistanut sen em. sivuilta. Sama teksti on kuitenkin julkaistu monessa eri paikassa ja löytyy edelleen esimerkiksi täältä.

Varsinainen aiheeni tässä blogimerkinnässä ei ole se, mitä islam koirista opettaa tai kuinka muslimit niihin suhtautuvat, vaan se, millainen rimanalitus SPR:n ja kumppanien Koiramme-lehdelle osoittama ”vastine” on.

Myytti ateistien hyvästä Raamattu-tuntemuksesta

Fraktuuralla kirjoitettu Raamattu

Usein kuulee väitettävän, että ateistit tuntevat Raamatun paremmin kuin uskovat (ks. esim. Jyrki Kasvin toissapäiväinen tviitti). Tämä kuuluu kuitenkin sarjaan niitä asioita, joita aletaan pitää totena, kun niitä tarpeeksi toistellaan.

Tyypillinen ateistin kanssa käyty Raamattu-keskustelu alkaa niin, että ateisti nostaa esiin jonkin ongelmalliseksi katsomansa Raamatun kohdan tai ristiriitaisuuden. Tämä ei kuitenkaan perustu hänen omaan Raamatun tuntemukseensa, vaan hän on kaivanut kohdat jostakin valmiista argumenttilistasta, joita netissä on riittämin.

Usein ateisti käyttää vanhaa raamatunkäännöstä, vaikka tuskin itse sitä edes tietää. Se johtuu siitä, että hän käynyt kopioimassa argumenttinsa Vapaa-ajattelijat ry:n sivuilta, jossa argumenttilistaa ei ole vaivauduttu päivittämään uuden käännöksen mukaiseksi.

Via Crucis 2013 Helsingin kaduilla

Via Crucis, Helsinki

Via Crucis -kärsimysnäytelmä on vuosittainen pitkäperjantain tapahtuma Helsingin kaduilla. Kovin usein en ole sitä päässyt näkemään, koska olemme usein olleet pääsiäisen pois kaupungista. Edellisen kerran näin näytelmän neljä vuotta sitten, ja silloin en ollut erityisen vakuuttunut.

Tänäkin vuonna menin katsomaan näytelmän jo kenraaliharjoitusiltana. Tällä kertaa esityksessä ei ollut päälleliimattua yhteiskunnallista teemaa, mikä ainakin minusta on hyvä asia. Paino oli nyt kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumilla, eli toisin sanoen Kristuksen kärsimystiessä.

Otin tietysti myös valokuvia. Tällä kertaa minulla oli monopodi mukana, minkä ansiosta kuvat eivät ole niin epätarkkoja kuin viimeksi. Toki liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä illassa on silti haastavaa.

Kallio sai uuden kirkkoherran

Teemu Laajasalo asetetaan Kallion kirkkoherraksi

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

Kazanin lahko, islamia vai ei?

Kreml, Kazan (Tatarstan)

Tatarstanista on kuulemma löytynyt jokin lahko, eräänlainen maanalainen kalifaatti, jonka jäsenet ovat asuneet vuosia maan alla (ks. esim. US 9.8.12). Kultin johtaja Faizrakhman Satarov oli kuulemma saanut jumalaisen näyn trollikan johtimesta singonneesta kipinästä joskus 1960-luvulla.

Kaikenlaisia pöpipäitä tietysti mahtuu uskontoon kuin uskontoon (ja uskonnottomiinkin). Ihmeellisintä siinä on, että kuinka he onnistuvat saamaan jotkut toisetkin uskomaan juttuihinsa ja vaikka muuttamaan maanalaiseen katakombiin johtajansa perässä, kuten tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen juonne tässä faizrakhamanismin tapauksessa on se, että lahkon johtajan sanotaan useassakin eri lähteessä pitävän itseään islamin profeettana. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, koska Koraanin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta.

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi, Enontekiö

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Jeesus Kristus

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta oletettavaa kuitenkin on, että ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.

Pääsiäinen 2012 on 8. huhtikuuta

Jeesus ristillä Liettuan ristikukkulalla

Paastonaika alkaa olla jo vahvasti voiton puolella. Ensi sunnuntai, 1. huhtikuuta, on paitsi aprillipäivä myös palmusunnuntai 2012. Siitä viikon päästä on pääsiäinen, joka tänä vuonna on siis sunnuntaina 8.4.2012.

Pääsiäinen on liikkuva pyhä. Se on periaatteessa kevätpäiväntasaukseen osuvan tai sitä seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, mutta käytännössä ajankohta lasketaan kuitenkin kirkollisten taulukoiden eikä taivaankappaleiden liikkeen mukaan. Kirkollinen kevätpäiväntasaus esimerkiksi on pääsiäistä laskettaessa aina 21. maaliskuuta.

Osa protestanttisista maista laski aikaisemmin pääsiäisen tähtitieteen eikä taulukoiden mukaan käyttäen ns. parannettua kalenteria. Tällöin pääsiäinen ei aina osunut yksiin gregoriaanista kalenteria käyttäneiden katolilaisten maiden kanssa. Suomi oli autonomian aikana viimeinen parannettua kalenteria käyttänyt maa ja viettikin siten vuonna 1845 pääsiäistä yksin eri päivänä kuin mikään muu maailman maa.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit