ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

uskonto

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "uskonto".

Kallio sai uuden kirkkoherran

Teemu Laajasalo asetetaan Kallion kirkkoherraksi

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

Kazanin lahko, islamia vai ei?

Kreml, Kazan (Tatarstan)

Tatarstanista on kuulemma löytynyt jokin lahko, eräänlainen maanalainen kalifaatti, jonka jäsenet ovat asuneet vuosia maan alla (ks. esim. US 9.8.12). Kultin johtaja Faizrakhman Satarov oli kuulemma saanut jumalaisen näyn trollikan johtimesta singonneesta kipinästä joskus 1960-luvulla.

Kaikenlaisia pöpipäitä tietysti mahtuu uskontoon kuin uskontoon (ja uskonnottomiinkin). Ihmeellisintä siinä on, että kuinka he onnistuvat saamaan jotkut toisetkin uskomaan juttuihinsa ja vaikka muuttamaan maanalaiseen katakombiin johtajansa perässä, kuten tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen juonne tässä faizrakhamanismin tapauksessa on se, että lahkon johtajan sanotaan useassakin eri lähteessä pitävän itseään islamin profeettana. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, koska Koraanin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta.

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi, Enontekiö

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Jeesus Kristus

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta oletettavaa kuitenkin on, että ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.

Pääsiäinen 2012 on 8. huhtikuuta

Jeesus ristillä Liettuan ristikukkulalla

Paastonaika alkaa olla jo vahvasti voiton puolella. Ensi sunnuntai, 1. huhtikuuta, on paitsi aprillipäivä myös palmusunnuntai 2012. Siitä viikon päästä on pääsiäinen, joka tänä vuonna on siis sunnuntaina 8.4.2012.

Pääsiäinen on liikkuva pyhä. Se on periaatteessa kevätpäiväntasaukseen osuvan tai sitä seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, mutta käytännössä ajankohta lasketaan kuitenkin kirkollisten taulukoiden eikä taivaankappaleiden liikkeen mukaan. Kirkollinen kevätpäiväntasaus esimerkiksi on pääsiäistä laskettaessa aina 21. maaliskuuta.

Osa protestanttisista maista laski aikaisemmin pääsiäisen tähtitieteen eikä taulukoiden mukaan käyttäen ns. parannettua kalenteria. Tällöin pääsiäinen ei aina osunut yksiin gregoriaanista kalenteria käyttäneiden katolilaisten maiden kanssa. Suomi oli autonomian aikana viimeinen parannettua kalenteria käyttänyt maa ja viettikin siten vuonna 1845 pääsiäistä yksin eri päivänä kuin mikään muu maailman maa.

Pääsiäisen ja laskiaisen ajankohdat eri vuosina

Laskiainen, Ullanlinnanmäki

Pääsiäinen on liikkuva juhlapäivä, useimpina vuosina on huhtikuussa. Joinakin vuosina se osuu kuitenkin jo maaliskuun lopulle. Ajankohta määrittyy kirkollisten taulukoiden perusteella, jotka yksinkertaistaen perustuvat kevätpäiväntasausta seuraavan täysikuun ajankohtaan.

Pääsiäistä edeltää paastokausi, joka alkaa laskiaisesta. Näin ollen myös laskiaistiistain (ja tietysti laskiaissunnuntainkin) päivämäärä liikkuu samaa tahtiaa kuin pääsiäisenkin osuen useimmiten helmikuulle, mutta joskus myös maaliskuun alkupäiville.

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin idän kirkossa pääsiäisen päivämäärä lasketaan juliaanisen kalenterin mukaan. Välillä se osuu yhteen läntisen gregoriaaniseen kalenteriin perustuvan päivämäärän kanssa, välillä se taas tulee vasta sen jälkeen. Myöhäisimmillään se saattaa olla vasta toukokuun alkupäivinä (gregoriaanisten päivämäärien mukaan). Suomen ortodoksit noudattavat kuitenkin läntistä laskentatapaa.

Prodigen näppäimistö ottaa kantaa

Prodige langaton näppäimistö

Ostin kesällä Verkkokauppa.comista Prodige-merkkisen valkoisen langattoman näppäimistön. Siinä on sekä hyviä, huonoja että omituisia puolia. Aloitetaan vaikka niistä hyvistä.

Langattomuus on tietysti etu sinänsä, johto olisi vain tiellä. Myös valkoinen väri on etu: yöllä työskennellessä näppäimet näkee näytöstä kajastavalla valolla eikä siten välttämättä tarvitse muuta valonlähdettä.

Kolmas etu on se, että näppäimistön asettelu on uuden SFS-standardin mukainen. Näppäimistöltä löytyvät suoraan niin tanskalaisten ja norjalaisten käyttämät æ ja ø -kirjaimet kuin myös islantilaiset ð ja þ. Itselleni olennaisempaa on kuitenkin se, että hatulliset merkit, kuten š ja ž, on helppo tehdä. Niitä tarvitsee esimerkiksi translitteroitaessa venäläisiä nimiä suomenkieliseen tekstiin.

Norjan terroriteot ja kristinusko

Oslossa pommin räjäyttänyt ja Utøyan saarella nuoria demareita ampunut norjalainen terroristi Anders Behring Breivik ilmoitti muiden määreiden ohella olevansa kristitty.

Terrori-iskut olivat järkyttäviä jo itsessään. Tappamista ei voi hyväksyä – etenkään viattomien sivullisten. Järkytys oli myös se, että terroristin väitettiin jakavan sama usko kanssani. Ei kristinuskossa ole mitään, mikä voisi oikeuttaa nuo teot.

Terroristi oli kirjoittanut iskuja valmistellessaan 1500-sivuisen manifestin. Se oli valitettavan helppo löytää Internetistä. Latasin sen ja etsin otsikoiden ja tekstihaun avulla kohtia, joissa Breivik avaa näkemyksiään kristinuskosta.

Manifestista kävi selväksi, että uskoon teot eivät liity. Breivikille kristinusko on kulttuurinen ilmiö ja väline, jolla eurooppalaiset voidaan yhdistää islamin uhkaa vastaan. Itseään hän ei pidä erityisen uskonnollisena.

Pastafarit haluavat parodiansa uskonnoksi

Lautasellinen pastaa

Pastafareiksi itseään kutsuvat parodiauskonnon harjoittajat ovat olleet viime päivinä julkisuudessa, kun yksi heistä sai pitkällisen yrittämisen jälkeen esiintyä ajokorttikuvassaan pastasiivilä päässään (IL 14.7.11, BBC 14.7.11). Kyseinen pastafari, itävaltalainen etunimikaimani Niko Alm, oli jostakin lukenut, että päähineet hyväksytään virallisissa kuvissa uskonnollisin perustein.

Manfred Reinthaler Wienin poliisista sanoo kuitenkin, ettei kuvaa hyväksytty uskonnollisin perustein, vaan siksi, että kohteen kasvot näkyvät kuvassa kokonaan siivilästä huolimatta. Alm joutui kuitenkin hankkimaan lääkärintodistuksen todistaakseen olevansa psykologisesti soveltuva ajamaan autoa. Hyvä niin – minustakin on aiheellista tutkituttaa pää vähän tarkemmin, jos joku haluaa ajokorttiinsa kuvan itsestään siivilä päässään.

Uskonnollisin perustein Almin vaatimusta ei olisi voinut hyväksyä, koska pastafarianismi ei ole uskonto vaan parodia kristillisestä kirkosta.

Lottovoitto: Jobin kohtalo vai talentti?

SPR:n rahankeräys

Kuinka toimia, jos iso lottopotti osuu kohdalle? Mitä rahoilla pitäisi tehdä, jos oman hyvinvointinsa kohottamisen ohella (tai sijaan) haluaisi saada aikaan myös hyvää? Entä, jos voittaja olisi kaiken lisäksi vieläpä kristitty?

Olen ajatellut, että lotossa voittaminen voisi olla vähän kuin Vanhan testamentin Jobin kohtalo, mutta käänteisenä. Jobhan oli nuhteeton ja varsin varakas mies. Saatana kuitenkin piikitteli Jumalaa sanoen Jobin hurskauden olevan vain seurausta siitä, että hänen elämänsä on niin siunattua. Saatanan mukaan Job hylkäisi Jumalan, jos häntä kohtaisi onnettomuus.

Useimmat varmaankin tuntevat tarinan. Kärsimykset ja koettelemukset seuraavat toisiaan, mutta Job pysyy uskollisena eikä kiroa Jumalaa. Lopulta hän saa kaiken menettämänsä Jumalalta takaisin kaksinkertaisena.

Kirkoista peruuttamisesta

Kirkon sisäänkäynti Jerevanissa

Armeniassa kirkoista on tapana poistua peruuttaen. Alttarille ei käännetä selkää. Armenian-matkalla tapaa tuli harjoitettua itsekin.

Vaikka reissusta on kohta kaksi vuotta eikä se kestänyt kahta viikkoakaan, niin tapa jäi yllättävän hyvin selkäytimeen. Lähes joka kerta, kun poistun ehtoolliselta, käy mielessä, että pitäisi askeltaa takaperin. Usein se tulee mieleen myös messun jälkeen kirkkosalista poistuessa.

En kuitenkaan ole enää Suomessa kirkkoperuuttelua harrastanut. Se voisi näyttää omituiselta, mikä toki sinänsä ei minua aivan kauheasti haittaisi. On minulla käytännöllisempikin syy. Esimerkiksi Agricolan kirkossa alttarin edessä on muutama porras. Koska en ole erityisen sulavaliikkeinen ja kompastun välillä jalkoihini muutenkin, olen katsonut turvallisemmaksi laskeutua askelmat etuperin.

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

Kirkko ei saa olla virasto

Tuomasmessu Agricolan kirkossa

Kirkko tarvitsee enemmän ihmisten kohtaamista. Homoiltakohun jälkeisissä kirkosta eroamisissakin näkyy se, että parhaiten jäsenensä pitävät ne pienet seurakunnat, joissa seurakuntalaiset ovat tekemisissä kirkon.

Suuret virastoseurakunnat taas menettivät eniten jäseniä. Siinä ei auttanut se, että niissä linja on käytännössä ollut kaikkein liberaalein.

Luterilainen kirkko muistuttaa organisaatiomuutosta läpikäyvää valtion virastoa. On uusittu virsikirja, käännetty Raamattu uudestaan, muutettu jumalanpalveluskaavat ja päästetty myös naiset papeiksi ja piispoiksi. Nyt vatvotaan, voiko homoparien kanssa rukoilla vai pitäisikö heitä peräti siunata tai vihkiä avioliittoon. Kaiken väännön keskellä kirkko pysyy seurakuntalaisten enemmistölle etäisenä ja virastomaisena.

Kirkko tarvitsisikin enemmän pysyvyyttä. Yhteiskunta kirkon ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. On kysyntää sellaisille tahoille, jotka pystyvät tarjoamaan vakautta ja pysyvyyttä kaiken sen muutoksen keskellä. Valitettavasti kirkko ei sitä kahden vuosituhannen pituisesta historiastaan huolimatta ole.

Kristittyjen ja muslimien uskontodialogista

Qol Sharif -moskeija

Seurakuntavaalien vaalikoneessa kysyttiin myös sitä, ”kuinka kirkossa pitäisi suhtautua muslimeihin”. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko sitä, ettei heidän kanssaan pidä lainkaan olla tekemisissä, tai sitten on joko saarnattava evankeliumia tehdäkseen heistä kristittyjä tai oltava vuoropuhelussa molempien osapuolten uskoa kunnioittaen.

Kysymys ei ole järin erotteleva. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ensimmäistä vaihtoehtoa ei ollut valinnut yksikään ehdokas. Toinenkin vaihtoehto oli kelvannut vain kolmelle. Loput niistä, jotka kysymykseen vastasivat, olivat uskontodialogin kannalla.

Tulosta ei voi pitää yllättävänä, mutta ihmetellä silti voi. Miksi muslimien edessä nostetaan kädet ylös? Ei heilläkään ole estoja käännyttää kristittyjä omaan uskoonsa; miksi meillä pitäisi olla toisin päin?

Siunauksen ja symbolien pelko

Hautausmaa

Ateistit ovat monella tavalla kummallisia ihmisiä – tai ainakin osa heistä. Yksi eriskummallinen piirre on vihamielinen suhtautuminen kristilliseen siunaukseen ja symboleihin.

Yksi vapaa-ajattelijoiden kestoteemoista on uskonnoton hautaaminen. Heidän mielestään on vääryys, että myös kirkkoon kuulumattomia ja ei-uskovaisia vainajia haudataan siunattuun maaperään. Vielä kamalampaa on, jos jollekulle uskonnottomalle vainajalle toimitetaan kristillinen siunaus.

Eikö asian pitäisi olla ateistille täysin yhdentekevä? Jos hän ei usko, että kuoleman jälkeen on elämää, niin lienee hänen kannaltaan sama, minkälaisia menoja ruumiin äärellä harjoitetaan. Jos omaisissa on uskovia, joiden mieltä kristillisen hautauksen puuttuminen jäisi kaivertelemaan, niin kokonaishyödyn kannalta lienee parempi, että vainaja siunataan. Omaisten hyvä mieli lienee sellainen maallinen hyvä, jonka päälle ateistinkin pitäisi ymmärtää.

Opi tunnistamaan islamofobia

Nurulla-moskeija, Kazan

Fobia tarkoittaa ”tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvää kohtuuttoman vahvaa pelkoa, kammoa tai kauhua, jota pelko-oireinen ei pysty hallitsemaan” (Wikipedia). Esimerkiksi akrofobiasta kärsivä pelkää korkeita paikkoja, eikä siten uskalla kiivetä torneihin tai ylipäänsä korkeille paikoille.

Sen sijaan henkilö, joka uskaltaa kiivetä torniin ja katsella maisemia pelkäämättä, ei ole akrofobi, vaikka ei uskaltaisikaan hypätä tornista alas. Sellaista pidetään yleensä osoituksena järkevästä mielenlaadusta eikä diagnoosia vaativasta pelkotilasta. Kaikki pelot eivät siten ole fobioita.

Islamofobi on henkilö, joka potee hallitsematonta islamiin kohdistuvaa pelkoa tai kauhua. Tällainen henkilö saattaa esimerkiksi vältellä moskeijoita ja juosta karkuun, jos näkee kadulla mielestään muslimilta näyttävän henkilön.

Voodoo, Haiti ja Harakka

HS: Voodoo aiheutti Haitin tuhon”, kirjoittaa Yleisradion toimittaja Timo Harakka blogimerkintänsä otsikossa. Kirjoitus on julkaistu jo melkein kuukausi sitten, mutta koska en seuraa Harakan blogia, huomasin sen vasta nyt.

Heti perään Harakka kuitenkin pehmittelee otsikkoaan ja kirjoittaa:

Voodoo-kultti aiheutti Haitin maanjäristyksen, ilmoittaa Viktor Klimenko tänään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (TV-Nyt, s. 3.).

Mainittakoon tässä välissä varmuuden vuoksi, että en itse usko Haitin maanjäristyksen olleen mikään Jumalan rangaistus voodoon harjoittajille. Mutta ei Klimenkokaan sellaista ainakaan suoraan väitä.

Laskiainen ja laskiaispullat

Laskiaispullat

Laskiainen lähestyy. Huomenna on laskiaissunnuntai, ja varsinainen laskiainen on ensi tiistaina. Laskiaisen viettoon liittyy paitsi mäenlasku myös laskiaispullat.

Laskiainen on herkuttelujuhla, koska sen jälkeen alkaa paasto. Laskiaispullat ovat olennainen osa tätä perinnettä. Paastoa ei luterilaisessa Suomessa enää juurikaan vietetä (ortodoksisessa sentään ainakin jonkin verran), mutta herkutteluista pullineen ei silti olla luovuttu.

Sitä en ole perinteisissä laskiaispullissa käsittänyt, että miksi niihin pitää iskeä se lakki päälle. Pullaa on hankala syödä, jos täytteet tursuavat välistä haukatessa. Monet kiertävät ongelman syömällä pullan yksi puolisko kerrallaan.

Läskit pois, lukutaitoa Nepaliin

Niko juo Quenchiä

Kyllä minultakin varmaan muutama kilo ylimääräistä läskiä löytyy hyvän asian eteen. Tuntematon lahjoittaja on luvannut ostaa suomalaisten laihduttamaa ihraa 15 euron kilohintaan. Maksu menee Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanjan hyväksi.

Laihduttaminen osuu sopivasti paastonaikaan, jolloin kiloja lähtee muutenkin pois. Lieneekö tämä pelkkä yhteensattuma vai harkittu asia? Lahjoittaja on halunnut nimenomaan seurakuntien hoitavan punnitukset, joten ehkä jotakin kristillistä taustaa löytyy. Voi olla, että kampanja on juuri siksi ajoitettu paastokauteen.

Ylimääräistä haastetta tosin tulee siitä, että loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa. Paaston päättymisen jälkeen olisi siis pidettävä kilot kurissa vielä kuukauden ajan.

Maria ilmestyi kakkupalassa

Neitsyt Maria

Edellisessä blogimerkinnässä kirjoitin siitä, jos Neitsyt Maria ilmestyisi Jakutskissa. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän päätti ilmestyä Helsingissä.

Olin siskoni kanssa iltateellä ja leikkasin tiikerikakkua paloiksi. Siskoni huomasi, että eräs kakkupala näytti siltä, kuin siinä olisi kuva. Eikä kuvan kohteesta liene epäilystä: Neitsyt Mariahan se siinä, hyvin perinteisesti kuvattuna viitta hieman auki (vertaa esim. tähän veistokseen).

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit