ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

uskonto

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "uskonto".

Pääsiäisen ja laskiaisen ajankohdat eri vuosina

Laskiainen, Ullanlinnanmäki

Pääsiäinen on liikkuva juhlapäivä, useimpina vuosina on huhtikuussa. Joinakin vuosina se osuu kuitenkin jo maaliskuun lopulle. Ajankohta määrittyy kirkollisten taulukoiden perusteella, jotka yksinkertaistaen perustuvat kevätpäiväntasausta seuraavan täysikuun ajankohtaan.

Pääsiäistä edeltää paastokausi, joka alkaa laskiaisesta. Näin ollen myös laskiaistiistain (ja tietysti laskiaissunnuntainkin) päivämäärä liikkuu samaa tahtiaa kuin pääsiäisenkin osuen useimmiten helmikuulle, mutta joskus myös maaliskuun alkupäiville.

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin idän kirkossa pääsiäisen päivämäärä lasketaan juliaanisen kalenterin mukaan. Välillä se osuu yhteen läntisen gregoriaaniseen kalenteriin perustuvan päivämäärän kanssa, välillä se taas tulee vasta sen jälkeen. Myöhäisimmillään se saattaa olla vasta toukokuun alkupäivinä (gregoriaanisten päivämäärien mukaan). Suomen ortodoksit noudattavat kuitenkin läntistä laskentatapaa.

Prodigen näppäimistö ottaa kantaa

Prodige langaton näppäimistö

Ostin kesällä Verkkokauppa.comista Prodige-merkkisen valkoisen langattoman näppäimistön. Siinä on sekä hyviä, huonoja että omituisia puolia. Aloitetaan vaikka niistä hyvistä.

Langattomuus on tietysti etu sinänsä, johto olisi vain tiellä. Myös valkoinen väri on etu: yöllä työskennellessä näppäimet näkee näytöstä kajastavalla valolla eikä siten välttämättä tarvitse muuta valonlähdettä.

Kolmas etu on se, että näppäimistön asettelu on uuden SFS-standardin mukainen. Näppäimistöltä löytyvät suoraan niin tanskalaisten ja norjalaisten käyttämät æ ja ø -kirjaimet kuin myös islantilaiset ð ja þ. Itselleni olennaisempaa on kuitenkin se, että hatulliset merkit, kuten š ja ž, on helppo tehdä. Niitä tarvitsee esimerkiksi translitteroitaessa venäläisiä nimiä suomenkieliseen tekstiin.

Norjan terroriteot ja kristinusko

Oslossa pommin räjäyttänyt ja Utøyan saarella nuoria demareita ampunut norjalainen terroristi Anders Behring Breivik ilmoitti muiden määreiden ohella olevansa kristitty.

Terrori-iskut olivat järkyttäviä jo itsessään. Tappamista ei voi hyväksyä – etenkään viattomien sivullisten. Järkytys oli myös se, että terroristin väitettiin jakavan sama usko kanssani. Ei kristinuskossa ole mitään, mikä voisi oikeuttaa nuo teot.

Terroristi oli kirjoittanut iskuja valmistellessaan 1500-sivuisen manifestin. Se oli valitettavan helppo löytää Internetistä. Latasin sen ja etsin otsikoiden ja tekstihaun avulla kohtia, joissa Breivik avaa näkemyksiään kristinuskosta.

Manifestista kävi selväksi, että uskoon teot eivät liity. Breivikille kristinusko on kulttuurinen ilmiö ja väline, jolla eurooppalaiset voidaan yhdistää islamin uhkaa vastaan. Itseään hän ei pidä erityisen uskonnollisena.

Pastafarit haluavat parodiansa uskonnoksi

Lautasellinen pastaa

Pastafareiksi itseään kutsuvat parodiauskonnon harjoittajat ovat olleet viime päivinä julkisuudessa, kun yksi heistä sai pitkällisen yrittämisen jälkeen esiintyä ajokorttikuvassaan pastasiivilä päässään (IL 14.7.11, BBC 14.7.11). Kyseinen pastafari, itävaltalainen etunimikaimani Niko Alm, oli jostakin lukenut, että päähineet hyväksytään virallisissa kuvissa uskonnollisin perustein.

Manfred Reinthaler Wienin poliisista sanoo kuitenkin, ettei kuvaa hyväksytty uskonnollisin perustein, vaan siksi, että kohteen kasvot näkyvät kuvassa kokonaan siivilästä huolimatta. Alm joutui kuitenkin hankkimaan lääkärintodistuksen todistaakseen olevansa psykologisesti soveltuva ajamaan autoa. Hyvä niin – minustakin on aiheellista tutkituttaa pää vähän tarkemmin, jos joku haluaa ajokorttiinsa kuvan itsestään siivilä päässään.

Uskonnollisin perustein Almin vaatimusta ei olisi voinut hyväksyä, koska pastafarianismi ei ole uskonto vaan parodia kristillisestä kirkosta.

Lottovoitto: Jobin kohtalo vai talentti?

SPR:n rahankeräys

Kuinka toimia, jos iso lottopotti osuu kohdalle? Mitä rahoilla pitäisi tehdä, jos oman hyvinvointinsa kohottamisen ohella (tai sijaan) haluaisi saada aikaan myös hyvää? Entä, jos voittaja olisi kaiken lisäksi vieläpä kristitty?

Olen ajatellut, että lotossa voittaminen voisi olla vähän kuin Vanhan testamentin Jobin kohtalo, mutta käänteisenä. Jobhan oli nuhteeton ja varsin varakas mies. Saatana kuitenkin piikitteli Jumalaa sanoen Jobin hurskauden olevan vain seurausta siitä, että hänen elämänsä on niin siunattua. Saatanan mukaan Job hylkäisi Jumalan, jos häntä kohtaisi onnettomuus.

Useimmat varmaankin tuntevat tarinan. Kärsimykset ja koettelemukset seuraavat toisiaan, mutta Job pysyy uskollisena eikä kiroa Jumalaa. Lopulta hän saa kaiken menettämänsä Jumalalta takaisin kaksinkertaisena.

Kirkoista peruuttamisesta

Kirkon sisäänkäynti Jerevanissa

Armeniassa kirkoista on tapana poistua peruuttaen. Alttarille ei käännetä selkää. Armenian-matkalla tapaa tuli harjoitettua itsekin.

Vaikka reissusta on kohta kaksi vuotta eikä se kestänyt kahta viikkoakaan, niin tapa jäi yllättävän hyvin selkäytimeen. Lähes joka kerta, kun poistun ehtoolliselta, käy mielessä, että pitäisi askeltaa takaperin. Usein se tulee mieleen myös messun jälkeen kirkkosalista poistuessa.

En kuitenkaan ole enää Suomessa kirkkoperuuttelua harrastanut. Se voisi näyttää omituiselta, mikä toki sinänsä ei minua aivan kauheasti haittaisi. On minulla käytännöllisempikin syy. Esimerkiksi Agricolan kirkossa alttarin edessä on muutama porras. Koska en ole erityisen sulavaliikkeinen ja kompastun välillä jalkoihini muutenkin, olen katsonut turvallisemmaksi laskeutua askelmat etuperin.

Vehreä pohjoinen on parasta Armeniaa

Sanahin, Lorri marz, Armenia

Kuten tämän blogin pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, kävin toissa keväänä Armeniassa. Nyt olen saanut laitettua reissulta sivuilleni jo kuviakin, tosin vasta osan.

Nyt sivuilla olevat kuvat kattavat reissun niiltä osin, kun olimme siskoni kanssa Armenian kolmessa pohjoisessa maakunnassa (Širak, Lorri ja Tavuš) sekä matkan junalla maan pääkaupungista Jerevanista Gjumriin, joka on Širakissa.

Pohjoinen Armenia oli itse asiassa paras osa matkaa. Ainakin minua pohjoisen vehreät vuoristot miellyttivät enemmän kuin etelän huomattavasti karummat, vaikka molemmissa toki oli puolensa. Viileä ja sateinen sää kyllä haittasi – etelä laittoi paremmaksi lämpimällä auringonpaisteellaan.

Kirkko ei saa olla virasto

Tuomasmessu Agricolan kirkossa

Kirkko tarvitsee enemmän ihmisten kohtaamista. Homoiltakohun jälkeisissä kirkosta eroamisissakin näkyy se, että parhaiten jäsenensä pitävät ne pienet seurakunnat, joissa seurakuntalaiset ovat tekemisissä kirkon.

Suuret virastoseurakunnat taas menettivät eniten jäseniä. Siinä ei auttanut se, että niissä linja on käytännössä ollut kaikkein liberaalein.

Luterilainen kirkko muistuttaa organisaatiomuutosta läpikäyvää valtion virastoa. On uusittu virsikirja, käännetty Raamattu uudestaan, muutettu jumalanpalveluskaavat ja päästetty myös naiset papeiksi ja piispoiksi. Nyt vatvotaan, voiko homoparien kanssa rukoilla vai pitäisikö heitä peräti siunata tai vihkiä avioliittoon. Kaiken väännön keskellä kirkko pysyy seurakuntalaisten enemmistölle etäisenä ja virastomaisena.

Kirkko tarvitsisikin enemmän pysyvyyttä. Yhteiskunta kirkon ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. On kysyntää sellaisille tahoille, jotka pystyvät tarjoamaan vakautta ja pysyvyyttä kaiken sen muutoksen keskellä. Valitettavasti kirkko ei sitä kahden vuosituhannen pituisesta historiastaan huolimatta ole.

Kristittyjen ja muslimien uskontodialogista

Qol Sharif -moskeija

Seurakuntavaalien vaalikoneessa kysyttiin myös sitä, ”kuinka kirkossa pitäisi suhtautua muslimeihin”. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko sitä, ettei heidän kanssaan pidä lainkaan olla tekemisissä, tai sitten on joko saarnattava evankeliumia tehdäkseen heistä kristittyjä tai oltava vuoropuhelussa molempien osapuolten uskoa kunnioittaen.

Kysymys ei ole järin erotteleva. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ensimmäistä vaihtoehtoa ei ollut valinnut yksikään ehdokas. Toinenkin vaihtoehto oli kelvannut vain kolmelle. Loput niistä, jotka kysymykseen vastasivat, olivat uskontodialogin kannalla.

Tulosta ei voi pitää yllättävänä, mutta ihmetellä silti voi. Miksi muslimien edessä nostetaan kädet ylös? Ei heilläkään ole estoja käännyttää kristittyjä omaan uskoonsa; miksi meillä pitäisi olla toisin päin?

Siunauksen ja symbolien pelko

Hautausmaa

Ateistit ovat monella tavalla kummallisia ihmisiä – tai ainakin osa heistä. Yksi eriskummallinen piirre on vihamielinen suhtautuminen kristilliseen siunaukseen ja symboleihin.

Yksi vapaa-ajattelijoiden kestoteemoista on uskonnoton hautaaminen. Heidän mielestään on vääryys, että myös kirkkoon kuulumattomia ja ei-uskovaisia vainajia haudataan siunattuun maaperään. Vielä kamalampaa on, jos jollekulle uskonnottomalle vainajalle toimitetaan kristillinen siunaus.

Eikö asian pitäisi olla ateistille täysin yhdentekevä? Jos hän ei usko, että kuoleman jälkeen on elämää, niin lienee hänen kannaltaan sama, minkälaisia menoja ruumiin äärellä harjoitetaan. Jos omaisissa on uskovia, joiden mieltä kristillisen hautauksen puuttuminen jäisi kaivertelemaan, niin kokonaishyödyn kannalta lienee parempi, että vainaja siunataan. Omaisten hyvä mieli lienee sellainen maallinen hyvä, jonka päälle ateistinkin pitäisi ymmärtää.

Opi tunnistamaan islamofobia

Nurulla-moskeija, Kazan

Fobia tarkoittaa ”tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvää kohtuuttoman vahvaa pelkoa, kammoa tai kauhua, jota pelko-oireinen ei pysty hallitsemaan” (Wikipedia). Esimerkiksi akrofobiasta kärsivä pelkää korkeita paikkoja, eikä siten uskalla kiivetä torneihin tai ylipäänsä korkeille paikoille.

Sen sijaan henkilö, joka uskaltaa kiivetä torniin ja katsella maisemia pelkäämättä, ei ole akrofobi, vaikka ei uskaltaisikaan hypätä tornista alas. Sellaista pidetään yleensä osoituksena järkevästä mielenlaadusta eikä diagnoosia vaativasta pelkotilasta. Kaikki pelot eivät siten ole fobioita.

Islamofobi on henkilö, joka potee hallitsematonta islamiin kohdistuvaa pelkoa tai kauhua. Tällainen henkilö saattaa esimerkiksi vältellä moskeijoita ja juosta karkuun, jos näkee kadulla mielestään muslimilta näyttävän henkilön.

Voodoo, Haiti ja Harakka

HS: Voodoo aiheutti Haitin tuhon”, kirjoittaa Yleisradion toimittaja Timo Harakka blogimerkintänsä otsikossa. Kirjoitus on julkaistu jo melkein kuukausi sitten, mutta koska en seuraa Harakan blogia, huomasin sen vasta nyt.

Heti perään Harakka kuitenkin pehmittelee otsikkoaan ja kirjoittaa:

Voodoo-kultti aiheutti Haitin maanjäristyksen, ilmoittaa Viktor Klimenko tänään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (TV-Nyt, s. 3.).

Mainittakoon tässä välissä varmuuden vuoksi, että en itse usko Haitin maanjäristyksen olleen mikään Jumalan rangaistus voodoon harjoittajille. Mutta ei Klimenkokaan sellaista ainakaan suoraan väitä.

Laskiainen ja laskiaispullat

Laskiaispullat

Laskiainen lähestyy. Huomenna on laskiaissunnuntai, ja varsinainen laskiainen on ensi tiistaina. Laskiaisen viettoon liittyy paitsi mäenlasku myös laskiaispullat.

Laskiainen on herkuttelujuhla, koska sen jälkeen alkaa paasto. Laskiaispullat ovat olennainen osa tätä perinnettä. Paastoa ei luterilaisessa Suomessa enää juurikaan vietetä (ortodoksisessa sentään ainakin jonkin verran), mutta herkutteluista pullineen ei silti olla luovuttu.

Sitä en ole perinteisissä laskiaispullissa käsittänyt, että miksi niihin pitää iskeä se lakki päälle. Pullaa on hankala syödä, jos täytteet tursuavat välistä haukatessa. Monet kiertävät ongelman syömällä pullan yksi puolisko kerrallaan.

Läskit pois, lukutaitoa Nepaliin

Niko juo Quenchiä

Kyllä minultakin varmaan muutama kilo ylimääräistä läskiä löytyy hyvän asian eteen. Tuntematon lahjoittaja on luvannut ostaa suomalaisten laihduttamaa ihraa 15 euron kilohintaan. Maksu menee Läskillä lukutaitoa Nepaliin -kampanjan hyväksi.

Laihduttaminen osuu sopivasti paastonaikaan, jolloin kiloja lähtee muutenkin pois. Lieneekö tämä pelkkä yhteensattuma vai harkittu asia? Lahjoittaja on halunnut nimenomaan seurakuntien hoitavan punnitukset, joten ehkä jotakin kristillistä taustaa löytyy. Voi olla, että kampanja on juuri siksi ajoitettu paastokauteen.

Ylimääräistä haastetta tosin tulee siitä, että loppupunnitukset ovat vasta toukokuussa. Paaston päättymisen jälkeen olisi siis pidettävä kilot kurissa vielä kuukauden ajan.

Maria ilmestyi kakkupalassa

Neitsyt Maria

Edellisessä blogimerkinnässä kirjoitin siitä, jos Neitsyt Maria ilmestyisi Jakutskissa. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän päätti ilmestyä Helsingissä.

Olin siskoni kanssa iltateellä ja leikkasin tiikerikakkua paloiksi. Siskoni huomasi, että eräs kakkupala näytti siltä, kuin siinä olisi kuva. Eikä kuvan kohteesta liene epäilystä: Neitsyt Mariahan se siinä, hyvin perinteisesti kuvattuna viitta hieman auki (vertaa esim. tähän veistokseen).

Veli-Pekka Tynkkynen hyökkää hatarin perustein

Ateistit ovat viime aikoina aktivoituneet vilkkaaseen lähetystyöhön. Eniten näkyvyyttä saivat kesällä muutaman bussin kylkeen ostetut bannerit, mutta lähetystyö jatkuu aktiivisesti niin blogeissa, keskustelupalstoilla kuin lehtien yleisönosastoilla.

Yksi aktiivisista lehtikirjoittelijoista on maantieteilijä Veli-Pekka Tynkkynen. Puolitoista viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi hänen kirjoituksensa Uskonto, valta ja hyvinvointiyhteiskunta. Kirjoitus on alla lainattuna pätkissä. Omat kommenttini olen kirjoittanut lainausten väliin.

VIIME AIKOINA mediassa on keskusteltu kiivaasti koulun elämänkatsomusaineiden sisällöstä, etenkin mahdollisesta uskonnonopetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Kirkko on vastustanut ehdotusta vaatien jopa tiukempaan raamattuoppiin sidotun uskonnonopetuksen lisäämistä.

Vapaa-ajattelijat puolestaan pelkäävät kaikille yhteisen uskontotiedon olevan nykyinen uskonto-oppiaine uusissa vaatteissa. He tavoittelevat kaikille yhteistä, eri maailmankatsomuksia tasaveroisesti käsittelevää oppiainetta.

Uskontoa rekisterikilpiin?

BBC kertoo, että Yhdysvalloissa tuomari Cameron Currie on estänyt Etelä-Carolinan osavaltiota laskemasta liikkeelle kristillisiä autojen rekisterikilpiä. Kilvissä olisi ollut ristin kuva ja teksti ”I Believe”.

Osavaltion varakuvernööri André Bauer kannatti kilven hyväksymistä. Hänen mukaansa on naurettavaa, ettei yli sadan olemassaolevan kilven joukossa ole yhtään kristillistä vaihtoehtoa.

Etelä-Carolinan osavaltion erikoiskilpisivusto oli tätä kirjoittaessani kaatunut. Liekö uutisen aikaansaaman liikenteen ansiota? Löysin kuitenkin kesäkuisen uutisen, jossa kerrottiin osavaltion suunnitelmista myöntää teemakilvet luonnonystäville, ympäristönsuojelijoille ja maanviljelijöille. Uutisessa myös mainittiin, että kilpiä on aiemmin myönnetty esimerkiksi amatööriradiolle ja jalkapallojoukkueelle.

Agricolan perinnemessu keskusteluttaa

Agricolan kirkon saarnatuoli

Agricolan kirkon sunnuntaimessu klo 12 on nykyisin nimeltään Mikaelin messu (vai pitäisikö sen olla ”Mikaelinmessu”?). Messu pidetään vanhan kaavan mukaisesti ja järjestetään yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja joidenkin kirkollisten järjestöjen kanssa.

Noista kirkollisista järjestöistä on nyt syntynyt kohua, koska ainakaan osa niistä ei hyväksy naispappeutta. Seurakuntayhtymän lehdessä palstaa pitävä nimimerkki Kerettiläinen naljailikin viimeviikkoisessa kirjoituksessaan, että kyseessä on Agricolan ”ensimmäinen todellinen kirkollinen innovaatio”.

Eilisessä lehdessä Agricola-liikkeessä mukana olevien HelsinkiMission ja Tuomasyhteisön toiminnanjohtajat Olli Valtonen ja Hanna-Leena Nuutinen sanoutuvat irti moisesta. Heidän mukaansa se on projektia vetävän Teemu Laajasalon yksityinen missio. Myös Laajasalo kirjoittaa samaisessa lehdessä olevansa idean takana ja vastaavansa siitä itse.

Syyspäiväntasaus 2009

Hämeen linna Hämeenlinnassa

Katso myös: Syyspäiväntasaus 2012

Syksy tulee. Säät ovat olleet mukavan aurinkoisia, mutta kovasti on jo viilennyt. Ei enää tarkene ulkona t-paidassa.

Yksi syksyn merkkipaaluista on syyspäiväntasaus. Tänä vuonna 2009 se on keskiviikkona 23.9. Silloin Maapallon päiväntasaaja osoittaa suoraan kohti Aurinkoa, ja päivä ja yö ovat koko pallolla yhtä pitkät. Pohjoisella pallonpuoliskolla päivä jatkaa lyhentymistään kohti talvipäivänseisausta, joka on 21. joulukuuta.

Vaikka kesä alkaakin olla takana, ei kesäaika pääty vielä syyspäiväntasaukseen. Kelloja käännetään tunti taaksepäin vasta lokakuun viimeisenä sunnuntaina, joka näyttäisi tänä vuonna olevan 25.10.

Ekumeeninen kirkkovaellus

Metodistikirkko

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on järjestää tänä kesänä kuusi vaelluksia kantakaupungin kirkkoihin. Perjantaina oli niistä kolmas, ja sille minäkin osallistuin.

Vaelluksella tutustuttiin muiden alueella toimivien seurakuntien kirkkoihin. Erilaisia seurakuntia ja niiden kirkkoja ja kappeleita on toki enemmän kuin ne neljä, joissa vierailimme. Matkaohjelmaan kuuluivat Adventtikirkko, Lähetysseurakunta, Metodistikirkko ja Studium Catholicum.

Vaellukselle osallistujat taisivat kaikki olla luterilaisia, mutta ekumenia tuli mukaan kohteiden ja kierroksen päätteeksi Studium Catholicumissa järjestetyn rukoushetken kautta. Kierroksen vetivät pastorit Arto Antturi (kuvassa) ja Anna-Maija Viljanen-Pihkala. Kaikissa vierailukohteissa saimme myös niin rakennuksen kuin seurakunnan lyhyen esittelyn kyseisen seurakunnan puolesta.

Vanha kaava vetää väkeä?

Agricolan kirkko sisältä

Mikael Agricolan kirkon päivämessussa oli eilen varsin mukavasti väkeä. Siellä ei ole tullut nyt kesällä käytyä, joten en tiedä, ovatko messun kävijämäärät pysyvämminkin lisääntyneet. Ehtoollisellakin väkeä riitti kolme lähes täyttä pöydällistä.

Agricolan kirkon klo 12 messussa käytetään vanhaa messukaavaa, josta ainakin itseä pidän huomattavasti enemmän kuin uudesta versiosta. Hyvä, jos se on alkanut vetää väkeä. Joskus aikaisemmin kuulin huhuja, että olisivat aikeissa lopettaa koko vanhan kaavan käytön.

Ehkä Agricola-hanke on tuonut uutta virtaa vanhoihinkin toimintamuotoihin.

Saarnavuorossa oli tällä kertaa aluekappalainen Matti T. Amnell. Saarna pohjautui päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 6: 27–31), jossa kehotetaan rakastamaan vihamiehiään.

Ateistinen fundamentalismi

Ateistibussi Helsingissä

Fundamentalismi ei ole pelkästään uskovaisten juttu. Myös ateisteilla on oma fundamentalistisiipensä.

Uskovaisia ja ateististisia fundamentalisteja yhdistää se, että molemmat suhtautuvat yhtä yksioikoisesti uskontojen pyhiin kirjoituksiin – toki päinvastaisista näkökulmista. Minkäänlainen asiayhteyteen asettaminen tai muu tulkinta ei tule kysymykseen; tekstit on luettava niin kirjaimentarkasti kuin vain mahdollista. Siksi fundamentalistit usein päätyvätkin väittelemään keskenään.

Liity kirkkoon

Leppävaaran kirkko

Kirkkoon liittyminen on taas pykälän verran helpompaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on avannut uuden Liitykirkkoon.fi-verkko-osoitteen, joka ohjaa kävijän edelleen kirkkoonliittymissivuille.

Aivan yhtä helppoa kirkkoon liittyminen ei kuitenkaan ole kuin siitä eroaminen. Jos ei ole koskaan aiemmin kuulunut kirkkoon, niin on otettava kaste, käytävä rippikoulu ja saatava konfirmaatio. Ne eivät vielä ja tuskin tulevaisuudessakaan onnistu virtuaalisesti (tai ehkä rippikoulun voi vielä joskus käydä verkossakin).

Kai Sadinmaa haluaa kirkosta puolueen

Turun tuomiokirkko

Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa kaipaili Sunnuntaidebatissa (HS 19.6.09) poliittisempaa kirkkoa. Hänen mielestään kirkko ei voi olla ”poliittisesti ja ideologisesti neutraali”, koska ”Jumalan valtakunnan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen on väistämättä poliittista.”

Sadinmaa on väärässä. Kristuksen sanoma ei ole poliittinen. Jeesus ei, toisin kuin esimerkiksi Muhammad, opettanut, kuinka yhteiskunnalliset olot pitäisi järjestää. Hän kehotti lahjoittamaan köyhille ja huolehtimaan sairaista, mutta ne ovat ihan päteviä ohjeita yhteiskuntajärjestyksestä riippumatta.

Valokuvia Armenian luostareista

Armenian luostarit

Armeniassa on pieneksi – tai vaikka vähän isommaksikin – maaksi valtava määrä luostareita. Puolentoista viikon matkalla niistä ei ehdi kovin suurta osaa käydä katsomassa. Minä kävin siskoni kanssa niistä kahdeksassa.

Laitan koko Armenian-matkasta kuvia vielä matkakuvasivuilleni. Koska siihen kuitenkin menee vielä todennäköisesti jonkin verran aikaa, laitoin tuonne kuvablogin puolelle maistiaisiksi muutamia luostarikuvia. Nehän ne matkan pääkohde joka tapauksessa olivat.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit