ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

uskonto

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "uskonto".

Valokuvia Armenian luostareista

Armenian luostarit

Armeniassa on pieneksi – tai vaikka vähän isommaksikin – maaksi valtava määrä luostareita. Puolentoista viikon matkalla niistä ei ehdi kovin suurta osaa käydä katsomassa. Minä kävin siskoni kanssa niistä kahdeksassa.

Laitan koko Armenian-matkasta kuvia vielä matkakuvasivuilleni. Koska siihen kuitenkin menee vielä todennäköisesti jonkin verran aikaa, laitoin tuonne kuvablogin puolelle maistiaisiksi muutamia luostarikuvia. Nehän ne matkan pääkohde joka tapauksessa olivat.

Ararat – armenialaisten pyhä vuori

Iso Ararat

Yli viiden kilometrin korkuinen Ararat on nykyisen Turkin korkein vuori. Armenialaisille se on kuitenkin nimenomaan heidän pyhä vuorensa. Viimeksi vuori oli osa Armeniaa lyhytikäisen ensimmäisen tasavallan aikana, mutta jäi Neuvostoliiton ja Turkin välisessä rajanvedossa vuonna 1922 jälkimmäisen puolelle.

Nykyinen Armenian valtio ei tunnusta rajanvetoon johtanutta Karsin sopimusta. Ararat on kuitenkin onneksi sen verran lähellä rajaa, että se näkyy laajalle alueelle Armenian puolella, myös maan pääkaupunkiin Jerevaniin.

Ararat on varsin vaikuttavan näköinen vuori. Kerrostulivuorena sen rinteet ovat melko jyrkät ja se on paitsi absoluuttisesti, myös suhteessa ympäröivään maastoon. Vuoren huippu on yli neljä kilometriä Armenian ja Turkin rajalla sijaitsevaa Araks-joen laaksoa korkeammalla.

Maistuisiko halal-kebab?

Halal-kebab

Tähän on sitten menty. Helsingin keskustassa kebabia mainostetaan sillä, että se on halal. Nyt siis on mahdollista saada kebabiinsakin rituaaliteurastettua lihaa, jos sellaista ruokavalioonsa haluaa.

Halal-kebabin saa omituisen halvalla. Luulisi halal-lihan olevan erikoistuote, joka maksaisi tavallista enemmän. Ovatko annokset erityisen pieniä, vai missä lienee selitys? Ei Helsingin keskustan muissa ruokapaikoissa saa pitaleipäkebabia kolmella ja puolella eurolla.

Paasto päättyi pääsiäiseen

Kristus nousi kuolleista ja päätti paaston. Nyt on syytä juhlia.

Söin ensimmäiset pienet suklaamunat jo kymmenisen minuuttia ennen puoltayötä. Pääsiäisyön messu Helsingin tuomiokirkossa kun päättyi jo silloin. Hetken pähkäilin, että pitääkö tässä odottaa puoleenyöhön, mutta katsoin messun kelloa suuremmaksi auktoriteetiksi tässä asiassa.

Kotona sitten syötiin.

Via Crucis ei vakuuttanut

Via Crucis, Helsinki

Kävin naapuriperheen kanssa katsomassa tämänvuotisen Via Crucis -kärsimysnäytelmän. Aikaisempina vuosina se on jäänyt väliin, koska en ole yleensä viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kun näytelmäkulkueen seuraaminen tällä kertaa oli mahdollista, päätin mennä paikalle.

Näytelmä liittyy pitkäperjantain tapahtumiin, mutta jostain syystä tämä pitkäperjantain esitys oli kenraaliharjoitus. Varsinainen näytelmäesitys on pääsiäislauantaina.

Pitkäperjantain pituudesta

Jeesus ristillä

Tänään on pitkäperjantai, ja pitkältä se yleensä tuntuukin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) sivuilla kerrotaan, että nimi on suora käännös ruotsista. Myös englanniksi on joskus aikaisemmin sanottu Long Friday, mutta nykyisin se on yleisesti ”hyvä perjantai”, Good Friday.

Pitkäperjantaina muistetaan Kristuksen kärsimystietä ristille ja kuolemaa, ja ”pitkä” kuvaa siten päivän surullista luonnetta. Toisena vaihtoehtona kerrotaan, että nimitys viittaa siihen, että joskus ennen muinoin pitkäperjantain messut kestivät pitkälle iltapäivään asti. Pitkäperjantaina oltiin kirkossa pitkään.

Huomenna on palmusunnuntai

Huomenna on palmusunnuntai, joka on paastonajan viimeinen sunnuntai. Siitä alkaa hiljainen viikko tai piinaviikko, miten sitä sitten haluakaan kutsua.

Tämä paasto ei ole tuntunut niin pitkältä kuin edelliset. Aika on lentänyt lähes siivillä. Ehkä se johtuu Marin minulle suunnittelemasta paastoruokavaliosta, jonka ansiosta lihattomuus ja suklaattomuus ei ole ollut aivan yhtä tuskaa kuin useimpina vuosina. Tai ehkä tähän vain alkaa tottua.

Tuhansien ristien kukkula Liettuassa

Ristikukkula, Liettua

Sarjassa ”kaivanpa vanhoja kuvia tietokoneelta” olen edennyt jo vuoteen 2005. Tällä kertaa vuorossa on kuvia Šiauliain kaupungin lähellä Liettuassa sijaitsevalta Ristikukkulalta, jossa kävin tuon vuoden lokakuussa.

Liettuan-vierailu oli osa kavereiden kanssa tehtyä automatkaa Kroatiaan ja takaisin. Paluumatkan ajoimme Baltian kautta, ja silloin yhtenä vierailukohteena oli tuo kyseinen kukkula.

Ateistien bussikampanjat

Ateistien bussikampanjat ovat tulossa myös Suomeen. Vapaa-ajattelijat ja Humanistiliitto haluavat mainoksia bussien kylkiin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Teksti olisi sama kuin brittiläisessä kampanjassa, mutta käännettynä suomeksi: ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.”

Varmaa ei kuitenkaan ole, saavatko ateistit mainoksensa busseihin. Tampereen kaupungin liikennelaitoksen toimitusjohtaja Pekka Pirhonen sanoo Kotimaa-lehdelle:

Henkilökohtaisesti katson, että tämäntyyppinen mainonta on evankelisluterilaista vakaumusta loukkaava. Asiassa tullaan käymään keskustelu. Tuntuu siltä, että kieltämiseen saattaa löytyä perusteltu syy.

Onko paastoaminen trendikästä?

Tässä laskiaisen ja tuhkakeskiviikon tienoilla on aika monella kaverilla ollut Facebook-tilapäivityksissään jotakin alkavaan paastoon liittyvää. Onko paastoamisesta tulossa trendi? Vai onko niin, että Facebookin kautta muidenkin paastoista saa tiedon? Ehkä samat henkilöt ovat paastonneet aikaisempinakin vuosina, mutta en vain ole sitä tiennyt.

Facebookissa on myös suomalaisten Taizén ystävien perustama ekopaastoryhmä (tai oikeastaan tapahtuma), johon on ilmoittautunut tähän mennessä 189 henkilöä. Ekopaaston osallistujat pyrkivät paastollaan keventämään luonnon kuormitusta.

Milloin paasto alkaa?

Eilen oli laskiaissunnuntai ja huomenna on laskiaistiistai. Pääsiäispaasto alkaa siis olla käsillä.

Olen pitänyt ruokapaaston jo muutamana vuonna, ensimmäinen kerta oli muistaakseni keväällä 2000. Alkuun paaston pituus oli minulle vähän epäselvä. Tiesin sen kestävän laskiaisesta pääsiäiseen ja olevan pituudeltaan 40 päivää, mutta ongelmaksi jäi, että päivien määrä ei täsmännyt. Niinpä parina ensimmäisenä vuonna päätin paaston jo palmusunnuntain jälkeen, kun 40 päivää tuli täyteen.

Vuoden hienoin joulukortti

Joulukortti

Joulun tähän mennessä hienoin joulukortti tuli sangen yllättävältä taholta. Virallisten tahojen joulukortit kun ovat yleensä varsin tylsiä eivätkä ainakaan uskonnollisia. Siksi olikin ilahduttavaa saada Euroopan parlamentista kortti, jossa joulun uskonnollinen sanoma tulee hienosti esiin. Ja kortti on muutenkin hyvin kaunis.

En ole tällä vaalikaudella yhdenkään kansanedustajan joulukorttilistalla, joten en osaa verrata korttia tämänvuotisiin eduskunnan kortteihin. Yleensä sieltä on tullut sellaisia varsin tyylikkään näköisiä kortteja, joissa on ollut hienoja kuvia eduskuntatalosta, mutta ei tietoakaan joulusta – puhumattakaan nyt Jeesuksesta.

Jeesus ja joulu

Jeesus

Helsingin Sanomain HS-raadin kanta viimeisimpään kysymykseen, tarvitseeko joulu Jeesusta, ilahduttaa. Selvä enemmistö, 62 prosenttia, on sitä mieltä, että tarvitsee. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että Jeesusta tarvitaan vain kaupallisen joulun myyntitykiksi, mutta toisaalta ei-vastausten joukossa on niitä, joiden mielestä Jeesusta ei tarvita sen takia, että joulun sanoma on jäänyt kaupallisuuden alle.

Kysymyksen voi ymmärtää monella tasolla. Useimmat niistä, joiden mielestä Jeesus kuuluu jouluun, perustelevat kuitenkin joulun kristillisyyden, kuten pitääkin. Myös monet kirkkoon kuulumattomat ja uskoa tunnustamattomat painottavat tätä, mikä sekin ilahduttaa.

Kirkosta eroavien henkilötiedot vaarassa

Mikaelinkirkon risti, Helsinki

Kirkko ja Kaupunki -lehti varoittaa Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n ylläpitämän eroakirkosta.fi-palvelun tietoturvasta. Erotakseen kirkosta on eroajan muiden henkilötietojensa ohella annettava henkilötunnuksesta. Siitä huolimatta lomake on suojaamaton, ja tieto kulkee tietoverkoissa salaamattomana.

Eroakirkosta.fi-sivuston tiedottaja Petri Karisma perustelee lehdessä, että lomakkeen tietojen turvaaminen https-suojauksella antaisi ”valheellisen kuvan tietoturvan tasosta”. Vaikka tiedot siirtyisivätkin suojattuina lomakkeelta palvelimelle, niin ne välitetään maistraattiin sähköpostitse. Karisma kuitenkin lupailee, että https-salaus otetaan käyttöön vielä tämän vuoden aikana. Mihin se valheellisuus yhtäkkiä katoaa?

Taizé-messu Agricolan kirkossa

Viime viikolla jäi sunnuntaimessu väliin, joten kävimme messussa jo lauantai-iltana. Lähikirkossamme Agricolassa oli tuolloin Taizé-messu, joka pidetään ranskalaisen ekumeenisen Taizé-yhteisön hengessä. Itse Taizéssä en ole koskaan käynyt paikan päällä, joten yhteisö ja sen tavat eivät ole minulle tuttuja. Taizé-messulauluja kuulee jonkin verran Tuomasmessussa, jossa olen muutaman kerran käynyt.

Kiihkeät ateistit

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti kunnallisvaaliblogissaan Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin liittyvästä ihmisvihasta. Varsinainen myrsky syntyi kuitenkin siitä, kun hän kytki kuvioon mukaan ateismin:

Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö – ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle.

Kristillinen ympäristöseminaari

Risti Karibiterritoriossa

Suomessa toimii kansainvälinen kristillinen ympäristöjärjestö, jolla on ainakin kotisivujensa mukaan kovin pitkä nimi ”A Rocha Suomi-Finland, Kristityt luonnon puolesta ry”. En tiedä yhdistyksestä juuri mitään. Toiminnan painopisteenä näkyy olevan luontoretkien järjestäminen sekä perheille suunnattu ympäristökasvatus. Varmaankin ihan hyvää työtä.

A Rocha järjestää syyskuussa myös kristillisen ympäristöseminaarin, jonka sisältö vaikuttaa mielenkiintoiselta. Harmi vaan, että se on minun kannaltani kaukana Turussa. Tuskin siis tulee lähdettyä paikalle, mutta mainostetaan sitä nyt kuitenkin täällä.

Ei profeetta omalla maallaan

Agricolan kirkon saarnatuoli

Eilisessä messussa Agricolan kirkossa oli oikein kesäinen tunnelma ainakin siinä mielessä, että kaikki tuntuivat olevan kesälomalla. Kukaan ei muistanut kertoa synnintunnustuksen numeroa, pari virttä veisattiin eri järjestyksessä kuin ne oli taululle merkitty ja pappi luki evankeliumitekstin kahteen kertaan.

Messun jälkeen kuulin vielä sivusta, kun joku morsiuspari (tai lähinnä morsian) tiuski papille siitä, että heidän kuulutuksensa oli jätetty lukematta.

Mikä siinä onkin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin usein ne sitten kerääntyvät ja menevät pieleen oikein joukolla?

Osa sekaannuksista saattoi johtua siitä, ettei liturgia- ja saarnavuorossa ollut pastori Tiina Silvo välttämättä ollut kauhean tottunut Agricolassa noudatettavaan vanhaan messukaavaan. Tuo evankeliumipätkä taitaa olla niissä vähän eri kohdissa, ja nyt tuli luettua molempien mukaan. Mutta kertaushan on opintojen äiti. Itse saarna oli kuitenkin varsin mainio.

Jos Disney Worldissa olisi moskeija

Kul Sharif -moskeija

Tatarstanin tasavallan pääkaupungin Kazanin ehkä näkyvin maamerkki on Qol-Şärif-moskeija (useita eri kirjoitusasuja esiintyy). Olenko minä ainoa, jonka mielestä yhdennäköisyys Disney Worldin Tuhkimonlinnaan on ilmeinen (pienellä googletuksella löytyi vastauskin: en ole). Ehkä aika vielä patinoi moskeijaa, mutta aika keinotekoisen kiiltelevältä se Kazanin Kremlin vanhojen rakennusten keskellä tuntui. Tosin oli ne ympäröivätkin talot aika hienoiksi laitettu.

Kuinka käytät talenttisi?

Helsingin tuomiokirkko sisältä

Viime sunnuntain messussa evankeliumitekstinä oli hankalankuuloinen vertaus isännästä, joka maasta poistuessaan uskoi palvelijoilleen eri määriä rahaa hoidettavakseen (Matt. 25:14-30). Viisi talenttia saanut sijoitti ne, ja hankki toiset viisi lisää, ja kaksi talenttia saanut teki vastaavan tempun. Mutta yhden talentin saanut hautasi rahan maahan ja palautti isännän palatessa tälle vain omansa. Isäntä suuttui:

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Tiede, totuus ja elämä

Agricolan kirkon torni

Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli ”Totuus ja harha”.

Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.

Armahtamisen vaikeudesta

Agricolan kirkko

Eilen oli viides sunnuntai helluntaista, ja päivän teemana oli ”Armahtakaa!” Olimme pitkästä aikaa puolenpäivän messussa kotikirkossamme Agricolassa, jossa messu on vanhan kaavan mukainen. Ei minulla mitään ole uuttakaan kaavaa vastaan, mutta on oikein mukavaa, että vanhaakin kaavaa on edelleen tarjolla. En tiedä, johtuuko se kaavasta vai mistä, mutta etenkin messusävelmät ovat Agricolassa kauniimpia kuin missään muualla. Pidän myös tavasta, että ehtoollinen jaetaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana. Pappina messussa oli Seppo S. Kosonen.

Päivän johdantolauselman yhteydessä Kosonen aloitti päivän teeman käsittelyn sanomalla, että Jumala kyllä armahtaa, mutta entä kukin itse? Hän korosti sitä, kuinka vaikeata voi olla antaa lähimmäiselle anteeksi.

Luomakunnan sunnuntai

Otaniemen kappeli

Tänään oli luomakunnan sunnuntai. Sopiva paikka sunnuntain saarnalle oli siten pienen metsikön keskellä sijaitseva Otaniemen kappeli, jonka sisältä näkee komeasti ulos luontoon. Messuvuorossa oli pastori Eva Kanerva. Vanhan testamentin lukukappaleena luettiin osa luomiskertomuksesta viulun ja kanteleen säestämänä. Messu oli muutenkin varsin monipuolinen musiikin suhteen, sillä lisäksi kuultiin myös niin pianon kuin perinteisten urkujenkin soittoa ja laulettiin yksi laulu myös ilman säestystä.

Kyytiin hyppäämisestä

Jeesus ristillä

Eilen oli toinen sunnuntai helluntaista ja kirkkovuoden teemana oli ”Katoavat ja katoamattomat aarteet”. Olin vaimon ja erään kaverimme kanssa Lähetyskirkossa, jossa oli kevään viimeinen messu ennen kesätaukoa. Saarna- ja liturgiavuorossa oli pastori Heikki Hilvo.

Päivän evankeliumiteksti oli Luukkaan evankeliumista (Luuk. 12: 13–21). Siinä Jeesus sanoo: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Pyhä kolmiyhteisyys

Johanneksenkirkko

Aloitan tällä kirjoituksella saarnabloggaamisen. Ihan jokasunnuntainen tapa tästä tuskin tulee, kun ei joka viikko tule käytyä kirkossakaan, ja aina ei saarnasta jää mitään mieleen. Mutta silloin jos jotain jää, kirjoitan siitä tänne (vaikka sitten ehtisi mennä maanantain puolelle, kuten nyt aloituskerralla).

Eilen oli Pyhän Kolminaisuuden päivä, ja kävin messussa Johanneksenkirkossa. Liturgian ja saarnan hoiti Johanneksen kappalainen Ermo Äikää.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit