ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

uutuudet

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "uutuudet".

Uusi vegaanisubi kaksi kertaa maistettuna

Subway Vegan Delite

Paastonajan ruokavaliooni on useina vuosina kuulunut Subwayn kasvispihvipatonki, joka on perjantaisin ollut päivän subina. Nyt se on päivitetty uuteen mausteisemmaksi mainostettuun vegaaniversioon Subway Vegan Delite. Mielenkiinnolla testasin.

Minulla on ollut tapana ottaa kasvipihvisubi tulisella kastikkeella, mutta koska tätä mainostettiin mausteisempana versiona – ja jotta voisin paremmin maistaa uuden version maun – pyysin ensimmäisen vegaanisubini makeasipulikastikkeen ja öljyn kera. Se ei kuitenkaan osoittautunut erityisen onnistuneeksi valinnaksi, sillä pihvin maku – vaikka se aiempaa kasvispihviä mausteisempi olikin – oli tunkkainen. Ei voi sanoa, että olisin siitä erityisemmin pitänyt.

Testattua: Findus-mikroranskalaiset

Findus mikroranskalaiset

Kaipasin jotain nopeaa ja helppoa lisuketta illaksi. Alepan pakastekaapissa huomasin itselleni aiemmin tuntemattoman tuotteen: Finduksen mikroaaltouunissa valmistettavat ranskalaiset (”mikrovalmiit ranskanperunat”). Konsepti epäilytti: ennakko-odotukseni oli, että olisivat jotain vetisiä lötköjä. Päätin kuitenkin kokeilla.

Laitoin ranskalaiset ohjeen mukaisesti kolmeksi minuutiksi mikroon, lisäsin suolaa ja aloin syömään. Rakenne oli hämmentävän hyvä – lähes samanlainen kuin pikaruokapaikkojen uppopaistetuissa ranskalaisissa. Väriltäänkin menevät varmasti tulevista EU-normeista läpi (ks. Yle 25.11.17). Eikä maussakaan ollut valittamista.

M/S Marival II Kauppatorilta Hernesaareen

M/S Marival II saapuu Kauppatorille

Helsingissä ei mantereelta mantereelle kulkevia reittiliikenneveneitä ole kuin Hakaniemestä Vuosaareen Helsingin itäisen saariston halki kulkeva reitti (vielä kokeilematta) ja nyt tämä uusi Kauppatorin ja Hernesaaren väliä kulkeva M/S Marival II (reitti on uusi, laiva on 50 vuotta vanha), jonka kävimme vaimon kanssa eilen kokeilemassa.

Päivä oli aurinkoinen, mutta Hernesaaren Rannan laiturista aluksen kyytiin ei tullut muita kuin me kaksi. Ostimme siiderit ja kiipesimme yläkannelle katselemaan maisemia. Eiranrannasta tuli sentään kymmenkunta matkustajaa lisää. Se olisi ollut meillekin lähempi laituri hypätä kyytiin, mutta halusimme nautiskella risteilemisestä koko matkan mitan.

Toukokuun lopun maistelut

Toukokuun lopulla maisteltua

Toistuva aihe tässä blogissa ovat erilaiset ruokajutut, yleensä uutuudet, joita on tullut maisteltua. Ihan kaikista maistelemisista en tänne juttua kirjoita, mutta viime aikoina niitä on tullut vähän enemmän (tai sitten muista aiheista on tullut juttua suhteessa vähemmän).

Yhdistelen tällä kertaa useamman maistelun samaan artikkeliin. Näinä toukokuun viimeisinä päivinä on siis tullut kokeiltua ainakin seuraavia syötäviä asioita: Villen Pelmenit (Deliciest), 100% ohraleipä (Uotilan leipomo), Savu- ja Pippuri-meetvurstit (Snellman) sekä Dumle Snacks Cola (Fazer).

Marabou olisi voinut juhlistaa synttäreitään makoisamminkin

Marabou Happy Birthday 100 vuotta -suklaa

Ruotsalainen makeisvalmistaja Marabou täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlan kunniaksi Marabou on tuonut markkinoille rajoitetun erän Happy Birthday -suklaata, jossa on maitosuklaan seassa toffee- ja vaniljafudgea.

Makukokemus oli kovin valju. Fudge ei anna maitosuklaalle mitään kontrastia eikä sen maku oikein nouse edes esiin. Valjuutta kuvaa sekin, että unohdin koko suklaan maistamisen jälkeen yli viikoksi. Muistin, että olin aikonut kirjoittaa siitä blogiin vasta, kun valokuvia koneella selaillessani löysin levyn kääreestä ottamani kuvat.

Minua ainakaan ei haittaa, että tämä suklaa on ”limited edition”. En kaipaa toista levyllistä.

Omar-munkit olisivat parempia hillotäytteellä

Omar-munkkeja kulhossa

Vappuna piti tietysti saada munkkeja, mutta perinteiset hillomunkit olivat päässeet lähi-Alepasta loppumaan. Uusia Omar-munkkeja kuitenkin oli, joten tänä vappuna herkuteltiin niillä.

Raadin tuomio munkeista oli melko yksimielinen*: hyvää, mutta olisi parempaa, jos kreemin sijaan täytteenä olisi vadelmahilloa kuten berliininmunkeissakin. Nyt kokonaisuus jäi vähän ryhdittömäksi. Hapan hillo olisi antanut kreemitäytettä paremman kontrastin munkin Omar-päällysteelle.

Saatan silti ostaa Omar-munkin joskus uudestaankin.

Lidlin uusi omenapiirakka

Omenapiirakka, Lidl

Lidlin paistotuotehyllyyn oli valikoimaan jo aiemmin kuuluneiden omenataskujen rinnalle ilmestynyt omenamurupiirakoita (vai miksi niitä pitäisi sanoa: omenavuoka, omenapiirakka?).

Pitihän sellaista kokeilla. Lämmitin piirakkaa vähän uunissa ja laitoin päälle myös Lidlistä ostamaani Kingfrais Bourbon Vanilla -vanukasta. Kovin paljon tätä vaativampia kokkauksia minulta on turha odottaakaan. Hyvää oli, toivottavasti pysyy valikoimassa.

Fazerin Winter Edition -maitosuklaa – hyvää sekin

Fazer Winter Edition

Jatketaan suklaiden maistelua. Parin Maraboun jälkeen vuorossa on Fazerin talvisuklaa eli Winter Edition, tällä kertaa maitosuklaana. Vastaavaa talviversiota on ainakin aiemmin ollut saatavilla tummana suklaana, mutta tämän maitosuklaaversion havaitsin vasta äskettäin.

Winter Edition muistuttaa paljon Fazerin joulusuklaata, joka on yksi suosikeistani – ja vaimon myös. Mari oli sitä mieltä, että joulusuklaa veisi näistä voiton. Ainakin joulumausteet maistuvat siinä vahvemmin. Saatan olla samaa mieltä, mutta se vaatisi kyllä maistelua rinnakkain.

Joulusuklaasta poikkeavan vivahteen tälle talvisuklaalle antavat kuivatut karpalot. Niiden makua pitää tosin hetki etsiskellä, kun suklaata kielen päällä pyörittelee. Selvemmin se tuntuu jälkimaussa, jossa on aavistus karvautta.

Maraboun uusi lounassuklaa on oikein makoisaa

Marabou Kvikk Lunsj

Ehdin vasta pari viikkoa sitten kehua Maraboun Japp-suklaalevyn. Nyt maistoin sitten uutta Kvikk Lunsj -suklaata. Tarkoittanee pikalounasta? Tai itse asiassa jo toisen kerran maistoin, sillä pitäähän sitä uutuustuotetta pari kertaa ennen kunnollista arviota testata.

Suklaan seassa on norjalaisia keksinmuruja ja merisuolaa. Sen, että Kvikk Lunsj on norjalainen, opin Sockerbiten-blogista. En ole varsinaisesti ollut suolaisen ja makean yhdistelemisen fani, mutta täytyy myöntää, että tässä se toimii. Eikä tämä ensimmäinen kerta ole. Ehkä minä sitten kuitenkin pidän moisesta yhdistelystä. Keksinmurutkin ovat kivoja, antavat suklaaseen vähän krispimäisen tunnun. Vaimokin tykkäsi.

Sockerbitenissä valittivat yhdistelmää tylsäksi, mutta eipä se haittaa. En ehkä kuitenkaan lounasta tuolla korvaisi – ainakaan kovin usein – mutta hyvää se oli.

Hernesaaren hiiligrilli on nyt auki

Hernesaaren hiiligrilli

Hernesaarenrantaan talven yli rakenteilla ollut hiiligrilli, Birgitta Hernesaari, on nyt avannut ovensa ja terassinsa asiakkaille. Aiheita-blogin testiryhmä kävi heti paikalla.

Tarjolla olisi ollut myös grillituotteita, ainakin hampurilaisia, mutta tällä kertaa testimme keskittyi makeisiin kahvilatarjonnaisiin. Suklaakakku olikin erityisen makoisaa eikä raparperipiirakassakaan moittimista ollut – etenkin, kun sen kanssa sai pehmistä.

Mari kehui myös lattea onnistuneeksi. Irtoteevalikoima ei ollut erityisen laaja, mutta kuitenkin laadukas. Valitsin juomaksi vihreää, tässä blogissa jo aiemmin maisteltua Huangshan maofeng -teetä.

Kismet on parempaa jäätelönä

Kismet-jäätelö

Kevät on edennyt jo sen verran pitkälle, että on taas aika testata kevään uutuusjäätelöitä.

Tällä kertaa olin mainoksen uhri: näin Kismet-jäätelön mainoksen bussin kyljessä. Kismet-suklaa ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta jotenkin minulla oli sellainen tuntuma, että se saattaisi toimia jäätelönä. Suuntasin siis kaupan pakastealtaalle ja ostin yhden.

En ollut kovin väärässä. Jäätelön maku leikkaa Kismetin maun ja tekee siitä tasapainoisemman. Vohvelinkin maku on mukana suklaavohvelikuorrutteessa, mutta ei yhtä selkeänä kuin Kismet-patukassa. Ainakin minun makuuni tämä jäätelöversio sopii paremmin.

HSL:n Oma matkakortti -palvelu ei pärjää Tallinnalle

Bussipysäkki Kampissa

Helsingin Seudun Liikenne (HSL) on avannut uuden Oma matkakortti -verkkopalvelun, jossa voi muun muassa tarkistaa matkakorttinsa saldon. Tällaisen joukkoliikenteen satunnaiskäyttäjän kannalta onkin kätevää, että voi aina tarvittaessa tarkistaa, paljonko siellä matkakortilla onkaan arvoa jäljellä.

Palvelu on vasta koekäytössä, mutta jo nyt voi sanoa, että se on turhan raskas ja monimutkainen. Yksinkertaisempikin toteutus olisi varmasti ollut mahdollinen.

Jotta matkakorttinsa saldoa ja muita tietoja pääsee tarkastelemaan, on sivuille ensin luotava tili. Minulla on jo tili HSL:n Omat lähdöt -palveluun, mutta jostakin syystä en voi käyttää samoja tunnuksia tässä palvelussa. Miksi ihmeessä tätä varten on luotava uudet?

Tumma Geisha versus perinteinen

Fazer Geisha Dark

Fazerin Geisha-suklaasta on tullut markkinoille nyt myös tummempi versio, Fazer Geisha Dark. Se on ollut myynnissä jo viime syksystä alkaen, mutta minä tulin maistaneeksi sitä vasta nyt. Minulla on muistikuva, että olisin sitä suklaahyllyssä nähnyt, mutta jostakin syystä ei ole aiemmin tullut ostettua.

Geisha Dark on muutoin kuten perinteinenkin Fazerin Geisha, mutta pähkinänougat-täytteen ympärillä oleva maitosuklaa on vaihdettu tummempaan versioon. Yhdistelmä ei ole lainkaan huono. Itse asiassa pidän tästä uutuudesta, ja niin piti Marikin.

WordPress-ohjeet päivitetty versioon 3.5

WordPress 3.5

Päivitin Domnik.netin sivuilla olevat WordPress-käyttäjän ohjeet WordPressin uusimman 3.5-version mukaisiksi.

Ohjeet on tehty nimenomaan WordPress-sivujen sisällöntuottajia, ei ylläpitäjiä, ajatellen. Niiden käytännön tarve on syntynyt, kun olen tehnyt WordPress-pohjaisia sivustoja eri järjestöille. Silloin on ollut tarvetta mahdollisimman yksinkertaisille ohjeille, jotta vähemmänkin tietokoneiden kanssa touhunnut käyttäjä pystyy tuottamaan sivuille sisältöä.

Verrattuna edelliseen versioon 3.4, WordPress ei ole muuttunut tässä välissä kovin paljon. Näkyvin muutos on painikkeiden päivittyminen kantikkaammiksi, mikä kai on modernimpaa. Toiminnoissa isoin muutos on kuvien ja muiden mediatiedostojen lisäyksessä. Se on päivitetty varsin uudenlaiseksi, ja pääasiassa muutos on parempaan.

Korvaako Lumix DMC-LX6 pian LX5:n?

Kampin kappeli

Ostin kesäkuussa uuden kameran. Haussa oli laadukas matkakamera, jossa olisi kunnollinen laajakulma ja riittävästi valovoimaa kuvien ottamiseen myös sisätiloissa ja iltahämärässä.

Päädyin ostamaan Panasonicin kameran mallia Lumix DMC-LX5. Paitsi, että se täytti vaatimukseni, valintaan vaikuttivat myös aiemmat hyvät kokemukseni Lumix-kameroista.

Pari asiaa kuitenkin epäilytti. Ensinnäkin, kameraa ei ollut missään hyllyssä. Ensimmäistä kertaa tilasin kameran pitämättä sitä ensin kädessä. Toiseksi, LX5 on jo kaksi vuotta vanha malli. Lumix DMC-LX6 on varmasti tulossa jo pian. Silloin harmittaa todennäköisesti joko se, että olisi saanut paremman kameran tai sitten se, että vanha LX5 todennäköisesti myydään alta pois alennushintaan.

Valokuvia Helsingin uudesta Baanasta

Baana pyörätie ja kävelyreitti, Helsinki

Helsingin keskustan reunalla on nyt uusi pikaväylä pyöräilijöille ja kävelijöille. Vanhaa ratakuilua pitkin pääsee autoja väistelemättä Ruoholahden ja Jätkäsaaren kulmilta Töölönlahdelle.

Reittiä on mainostettu erityisesti pyöräilijöille, ja heidän kulkuaan se tietysti eniten nopeuttaakin. Jos pyöräilisin, niin minunkin kannattaisi varmaan käyttää uutta Baanaa matkatessani kotoani Munkkisaaresta Rautatieaseman tai Kampin tienoille.

Kävelijöistä reitti palvelee kuitenkin lähinnä niitä, joiden ei sen takia tarvitse tehdä kovin suurta mutkaa.

Ei se silti kävelyreittinäkään yhtään hassumpi ollut. Reitin varrella oli penkkejä, joilla saattoi istahtaa. Ja olihan se hauska katsella kaupungin maisemia uudesta kulmasta alaviistosta. Myöskään liikenteen melu ei kuulunut samalla lailla kuin ylhäällä kaduilla (tosin itse en sille ole kauhean herkkä muutenkaan).

Fazerin mansikkavaniljasuklaa on laimea kokemus

Fazer mansikka-vanilja-suklaa

Kirjoitin viime viikolla Maraboun mansikkasuklaasta, jonka totesin yllättävän hyväksi. Huomasin pian sen jälkeen, että Fazeriltakin on tullut uusi mansikkasuklaa. Tai tarkalleen ottaen kyseessä on suklaa, jossa on makuina sekä mansikka että vanilja.

Pitihän sekin kokeilla. Kokemus oli valitettavasti melko laimea. Mansikan aromit eivät päässeet ollenkaan samalla lailla esiin kuin Maraboun suklaassa.

Perusidea molemmissa on sama: maitosuklaata ja kuivattuja mansikanpaloja. Fazerilla on siis mansikan lisäksi myös vaniljan aromia mukana. En osaa sanoa, voisiko ero johtua siitä. Ehkä vanilja ei sovi mansikkasuklaaseen?

Voi tietysti myös olla, että Maraboun mansikkasuklaan lataamat suuret odotukset aiheuttivat pettymyksen. Kun kuitenkin yleensä pidän Fazerin suklaista enemmän, niin kai sitä odotti Fazerilta enemmän tälläkin kertaa. Levyjä pitäisi maistella rinnakkain, jotta vertailu olisi pätevä.

Maraboun mansikkasuklaa on yllättävän hyvää

Marabou Jordgubb -mansikkasuklaa

Kävelin eilen Otonkulman Siwan ohi Mikkelissä ja näin kaupan edessä mainoksen Maraboun mansikkasuklaasta, jota uutuudeksi sanottiin. Pitäähän sitä kokeilla, ajattelin, käännyin takaisin ja menin kauppaan.

Vaikka Siwa ei suuren suuri kauppa olekaan, niin mainostettua levyä ei meinannut millään löytää. Suklaahyllyssä oli kyllä muita Maraboun suklaalevyjä, joita jollakin bonuskortilla olisi saanut tarjoushintaankin.

Lopulta kaupan myyjä opasti minut erään hyllyn päätyyn. Levyt oli aseteltu niin, että osuvat satunnaisen kaupassakävijän silmiin, mutta etsimällä niitä ei osannut juuri sieltä hakea.

Suklaalevyn päällä luki isolla Jordgubb. En antanut pakkoruotsin tällä kertaa haitata, vaan ostin kerralla kaksi levyä. Luki levyn sivussa vähän pienemmällä ihan suomeksikin, että ”Mansikka”. Maksoivat yhteensä tasan viisi euroa.

Google Plus -kutsuja jaossa

Google Plus

Googlen uusi yhteisöpalvelu Google+ on edelleen kutsun takana, mutta kutsuja on nyt aikaisempaa enemmän jaossa.

Nyt kutsuja ei enää tarvitse edes lähettää kutsuttaville henkilökohtaisesti, vaan voi vain jakaa linkin, jota klikkaamalla palveluun pääsee sisään. Siis olkaapa hyvä:

Google Plus -kutsu

Kutsuja on tuon linkin kautta jaossa 150 ensimmäiseksi ehtivälle.

R-Kioskeja voisi olla tiheämmässäkin

Tehtaankadun R-Kioski, Helsinki

R-Kioskit ovat uusimassa ilmettään. En tiedä, kuinka kauan sitten muutos on alkanut, mutta nyt se on ehtinyt tänne Helsingin eteläisiinkiin osiin. Kotiani lähin R-kioski muutti hieman lähemmäksi Tehtaankadulle ja avasi ovensa ketjun uudessa kuosissa.

Pidän Ärrän konseptista ja etenkin luovasta tavasta yhdistellä siihen uudenlaisia palveluita. Junalipun olen joskus R-kioskin tiskiltä hakenutkin. Ärräpakettia en ole kokeillut, mutta sekin vaikuttaisi olevan perinteistä postipakettia joustavampi.

Uuden kioskin ikkunassa lukee isolla ”Herkkupaikka” ja ”Delitori”. Onko R-Kioski nyt siis astumassa kahviloiden reviirille? Se olisi tietysti ikävää, jos Ärrä kuihduttaisi läheltään perinteiset kahvilat pois, mutta toisaalta kilpailu kyllä yleensä piristää alaa kuin alaa.

Helsingin uusi raitiovaunukartta

Helsingin raitiovaunukartta

Katso myös: Helsingin raitiovaunukartta 2014

Huomasin eilen raitiovaunussa, että seinällä oli kovin uuden näköinen kartta Helsingin raitiolinjoista. Kartta näytti suurten metropolien metrokartoilta. Raitiovaunulinjasto esitetään siinä kaaviona, jonka avulla voi helposti tarkastella verkoston sisäistä logiikkaa, mutta ei paikallistaa pysäkkien sijaintia kaupungin kartalla.

Ensimmäinen reaktioni olikin, että eihän se noin toimi. Tuollainen kaavio edellyttää, että matkustaja tietää, minkä nimiselle pysäkille hän on menossa. Metrossa näin yleensä onkin, mutta ei välttämättä raitiovaunussa. Raitiovaunulla matkustettaessa etsitään ensin kartalta kohde, jonne ollaan menossa, ja sitten katsotaan, millä linjalla niille kulmin pääsee.

Ei kuitenkaan ole pakko rajoittua vain siihen, mikä toimii nyt. Metromainen selkeys parantaisi raitiovaunujen käytettävyyttä ja nostaisi niiden imagoa. Uusi, kaaviomaisempi linjastokartta voisi olla siinä avuksi.

Avasin uuden valokuvablogin

Kuva kerrallaan

Avasin uuden valokuvablogin, jonka nimi on Kuva kerrallaan (englanniksi Picture by Picture). Nimensä mukaisesti sinne on tarkoitus lisätä kuvia yksi kerrallaan, eikä blogilla ole mitään erityistä teemaa.

Itse asiassa kyseessä ei ole aivan uusi blogi, vaan olen laittanut sinne kuvia jo tämän vuoden tammikuulta alkaen. Olen kuitenkin muokannut sivustoa kuvavarastosta blogimaisemmaksi, siistinyt ulkoasua ja lisännyt kommentointimahdollisuuden. Viimeksi tein blogille uuden etusivun. Sen myötä katsoin, että se on nyt julkaisuvalmis blogina.

Kuvatkin lienevät tämän blogin lukijoille jo pääasiassa tuttuja. Tein sivuston ensin kuvavarastoksi, jonne laitan tämän blogin artikkeleista linkitetyt kuvat, jollei niille ole jo paikkaa jossakin muualla (esim. matkakuvasivuillani).

Kingis kinuski-keksistä jää laimea jälkimaku

Kingis kinuski-keksi

Perinteinen kingis ja siitä joskus myynnissä ollut suklaisempi ja vähän isompi extraversio ovat aina olleet jäätelöpuikoista suosikkieni joukossa. Kuten niin monista muistakin suosituista makupaloista, myös Kingiksestä on tehty muokattuja versioita. Onhan sitä niillekin annettava tilaisuus ja kokeiltava.

Ostin lähi-Alepasta Kingis kinuski-keksi -jäätelöpuikon. Ei pahaa, mutta ei se nyt niin erityisen hyvääkään ole. Kinuskia on jäätelön kuoressa ja sydämenä tikun ympärillä, keksiä taas makuna itse jäätelössä ja murusina puikon pinnalla. Potkua kuitenkin puuttuu.

Ensimaku on laimea, jäätelöä syödessä maku on melko laimea, mutta jälkimaku on aivan erityisen laimea.

Google-haun uudet ominaisuudet

Google-haku

Googlen hakutulossivu on uudistunut. Vasen sivupalkki, jota Google jo aiemminkin kokeili, on jäänyt pysyväksi. Myös Googlen logo on uusittu: värit ovat kirkkaammat ja varjostus poissa.

Uusi ulkonäkö on ainakin minun silmääni entistä selkeämpi ja tyylikkäämpi. Olennaisempaa kuitenkin on, että hakutulossivun päivitys toi mukanaan myös joukon uusia ominaisuuksia: mahdollisuuden rajata tuloksia aika-akselilla, sivujen esikatselukuvakkeet, kuvia sisältävien sivustojen haun ja muuta.

Yksi erikoisimmista uutuuksista on haettuun aiheeseen liittyviä muita hakulauseita tarjoileva ”Wonder Wheel” eli maailmanpyörä.

Mukana ovat tietysti myös vanhat rajaustoiminnot, jolla voi rajata haun vain suomalaisiin tai suomenkielisiin sivuihin (Google.fi-hakua käytettäessä).

Ecosia on ekohakukone, mutta…

Ecosia

Ecosia on uusi hakukone, joka lupaa pelastaa kaksi neliömetriä sademetsää jokaista sillä tehtyä hakua kohti.

Vaikuttava lupaus, eikä hakukone muutenkaan mitenkään erityisen huono ole. Ecosia käyttää Bingin ja Yahoo!n hakutietokantoja, ja vaikkeivät ne aivan Googlen veroisia olekaan, niin tulokset ovat varsin kelvollisia etenkin englanninkielisiä hakuja tehtäessä.

Ecosiaa kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos se tuntuu omalta, niin onhan se kiva suojella sademetsää samalla kun etsii tietoa netistä. Itse aion kuitenkin, syistä jotka kerron alla, pitää ainakin toistaiseksi Googlen pääasiallisena hakukoneenani.

Ensiksi on syytä tarkentaa Ecosian väitettä. Hakujen tekeminen ei sinänsä pelasta yhtään mitään, vaan hakukoneen mainosten klikkaaminen. Niinpä jos sinulla on selaimessa jokin mainostenestotyökalu, niin älä suotta vaihda hakukonettasi. Siitä ei silloin ole sademetsille mitään iloa. Päinvastoin – klikkailemattomista kävijöistä aiheutuu Ecosiallekin kuluja. Sama pätee tietysti silloin, jos et ikinä klikkaa mainoksia.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit