Aiheita » uutuudet

Nyt myös englanniksi ja ranskaksi

Niko Lipsanen — Fri, 28 Nov 2008 05:36:33 +0000

Tein Aiheita-blogista nyt myös englannin- ja ranskankieliset versiot. Koko blogia ei kuitenkaan ole tarkoitus ryhtyä pitämään kolmella kielellä, vaan ulkomaalaisten kielille päätyvät ainoastaan merkinnät, joissa on kuvasarja. Tässä vaiheessa niitä on tämän blogin 183 artikkelista yhteensä kuusi kappaletta.

Kuvapainotteisissa merkinnöissä on se kiva puoli, että kuvia ei tarvitse kääntää – ainoastaan tekstit. Kun on nähnyt sen vaivan, että ottaa, järjestelee ja käsittelee kuvat, ja sitten vielä selvittää, mitä tulikaan kuvattua, niin kuvatekstien kääntäminen kahdelle ylimääräiselle kielelle ei ole enää kovinkaan suuri urakka. Monissa näistä merkinnöistä on toki muutakin tekstiä, mutta mitään sanasta sanaan käännöksiä ei ole tarkoitus tehdä. Itse asiassa kaikissa kuvamerkinnöissä ei ole englannin- ja ranskankielisissä versioissa edes täysin samat kuvat.

Englanninkielinen versio blogista on nimeltään Aiheita Photos ja ranskankielinen Photos Aiheita. Olin siis yhtä laiska nimen keksimisessä kuin tämän suomenkielisenkin blogin suhteen.

Teknisesti nämä uudet blogit eivät ole blogeja siinä mielessä, että en ylläpidä niitä millään blogialustalla. Ne ovat vain shtml-sivuja, jotka käyttävät samaa tyylitiedostoa tämän blogin kanssa ja sijaitsevat samalla alidomainilla. En halunnut asentaa niitä varten uusia Wordpress-asennuksia, koska kuvasarjamerkintöjä tulee aika harvakseltaan. Minulla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi monta Wordpressiä päivitettävänä aina, kun tulee uusi tietoturvapäivitys. Toisaalta en halunnut toiskielisiä juttuja tänne suomenkielistenkään sekaan sotkemaan.

Voi olla, että jokin elegantimpikin ratkaisu olisi ollut olemassa, mutta päädyin tekemään näin. Jonkinlainen kommentointitoiminto pitää vielä lisätä. Harkinnassa olisi käyttää joko Haloscania, josta minulla on vähän aikaisempaakin kokemusta, tai sitten Scripts Millin omalle sivustolle asennettavaa härpäkettä.

Ehkäpä tämä innostaa minua jatkossa tekemään useammin tänne merkintöjä, joissa samasta aiheesta on useamman valokuvan sarja. Joitakin mahdollisia aiheita on jo mielessänikin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vuosaaren satamassa avoimet ovet

Niko Lipsanen — Thu, 27 Nov 2008 05:56:46 +0000

Jätkäsaaren konttisatamassa ehdin käydä vähän ennen kuin se suljettiin. Sataman toiminta on jo siirtynyt Vuosaareen, mutta viralliset avajaiset ovat huomenna perjantaina. Sunnuntaina 30.11. Vuosaaressa on sitten avoimien ovien päivä, tai Suuri satamapäivä, kuten sitä sataman sivuilla mainostetaan.

Ehkä sinne pitäisi mennä katsomaan. Sunnuntaiksi tosin on luvassa melko huonoa säätä. Ei varmaankaan viitsi räntäsateeseen mennä. Toisekseen, tuollaiset koko perheen tapahtumat kasvomaalauksineen ja kengurumeininkeineen (mitä ikinä se sitten onkin) eivät ole niitä kaikkein innostavimpia. Ja jossain välissä pitäisi messuunkin ehtiä.

Mutta olisihan se ihan mielenkiintoista tuokin satama nähdä. Satama järjestää paikan päälle myös ilmaisia bussikuljetuksia niin keskustasta kuin Vuosaaren metroasemaltakin. Tarkempi ohjelma löytyy ohjelmajulisteesta (pdf, 1308 kb).

Kuvassa on Vuosaaren satamapäivän ohjelmajuliste.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Suklaafestivaali Lasipalatsissa

Niko Lipsanen — Sat, 15 Nov 2008 14:12:58 +0000

Lasipalatsissa on juuri nyt meneillään suklaafestivaali, jossa eri näytteilleasettajat esittelevät erilaisia laadukkaita suklaita. Vaimoni Mari yllätti minut ja vei meidät sinne. Itseltäni oli koko tapahtuma jäänyt huomaamatta. Paikan päällä oli aikamoinen tungos. Ensi kerralla tilaisuutta varten kannattanee varata vähän isompi tila, vaikka Lasipalatsi tietysti on kiva siitä, että se sijaitsee aivan ydinkeskustassa.

Hyvää suklaata oli tarjolla vaikka kuinka paljon. Yksi oli silti ylitse muiden: Extra Noirin käsintehdyt passionsuklaakonvehdit olivat aivan uskomattoman herkullisia. Valitettavasti niitä ei ole myytävänä missään, sillä T:mi Extra Noir ei valmista eikä myy suklaata. Sen sijaan he järjestävät alan koulutusta.

Varsin mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Cocoa Farmin australialainen viinisuklaa. Sitä oli maisteltavana niin Merlot-, Shiraz- kuin Pinot Noir -rypäleistäkin valmistettuna. Suomessa valmistajaa edustaa Reuter & Stolt.

Myös sokeriton suklaa oli yllättävän hyvää. Sitä tarjosi Sokeriton Finland.

Mari olisi halunnut kokeilla myös Suomen Kosmetologisen Yhdistyksen Opiston suklaahoitoja, mutta valitettavasti jono oli liian pitkä.

Luennot ja erilliset suklaamaistelutilaisuudet jäivät tällä kertaa väliin. Suklaan maistelu -luennosta kuulin pienen pätkän lopusta, jossa kerrottiin tumman suklaan eri tyyppien eroista.

Festivaalilipun hintaan kuuluu vielä näytös Lasse Hallströmin elokuvasta Pieni suklaapuoti. Palaamme vielä illaksi Bio Rexiin katsomaan sen.

Kuvassa on ihmistungosta suklaafestivaalilla tänään lauantaina 15.11.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Virka Galleria korvasi Jugendsalin

Niko Lipsanen — Sat, 08 Nov 2008 04:54:20 +0000

Eilen olivat uuden Virka Infon ja Virka Gallerian avajaiset Helsingin kaupungintalolla, ja kävin minäkin siellä kakkukahveilla. Uudet tilat olivat ihan hienot ja tila tuntui väljemmältä kuin Jugendsalissa. Ei se yhtä hieno ole, eikä niin modernina tunnu sopivan vanhaan rakennukseen. Mutta kaupungin tiedotuspisteeksi se sopii oikein hyvin. Häiritsevintä uudessa tilassa on sen valkoinen kliinisyys ja matala katto.

Vaikka Jugendsali onkin Virka Galleriaa tunnelmallisempi ja viihtyisämpi tila, niin kokonaisuutena muutto kaupungintalon aulaan on mielestäni myönteinen muutos. En ole kovin monta kertaa aulassa aikaisemmin käynyt, mutta mikäli oikein muistan, oli se aikalailla vajaakäytössä. On vain hyvä, että tila nyt hyödynnetään. Jugendsalikin säilyy jatkossa kaupunkilaisten ja matkailijoiden käytössä kahvilana. Onkin jotakuinkin aina voitto kaupunkikulttuurille, kun kaupungin virkamiestoiminta vetäytyy jostakin vanhasta arvorakennuksesta ja yksityinen yritteliäisyys astuu tilalle.

Uuden tilan nimi vähän ihmetyttää. Kaupungin sivuilla kerrotaan, että nimellä on pyritty itseironiaan “ja antamaan virastoasioinnille myönteinen ja asukaslähtöinen merkitys.” Kuuluuko siihen sitten myös se, ettei suomen kielen kirjoitussäännöistä tarvitse välittää? Vai millä tavalla Virkainfo ja Virkagalleria olisivat olleet huonompia nimityksiä? Tai no, Virkainfo tietysti kuulostaisi lähinnä rekrytointitoimistolta. Mutta eihän se vanhakaan tiedotuspiste ollut nimeltään “Jugend Sali”.

Miksi ylipäänsä tarvitaan kaksi eri nimeä? Eikö riittäisi, että uutta tilaa kutsuttaisiin yksinkertaisesti Virkagalleriaksi? Siellä sitten sijaitsisi kaupungin tiedotuspiste, jolla ei aikaisemminkaan ollut mitään sen kummempaa erillistä nimeä. Ei ole mitään mieltä hämmentää kaupunkilaisia antamalla yhdelle paikalle kaksi nimeä ja vielä kirjoittaa ne molemmat väärin.

Virka Info ja Galleria ovat auki maanantaista perjantaihin klo 9–19 ja viikonloppuisin klo 11–17. Tarjolla on Helsinki-tietoa niin kaupunkilaisille kuin vierailijoillekin, ~~yleisöpäätteitä~~ asiakastietokoneita, wlan-yhteys ja näyttelyitä. Avajaisnäyttelyssä esitellään Hotelli Seurahuoneen eli nykyisen kaupungintalon historiaa.

Otin kuvan Virka Gallerian avajaisissa 7.11.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Peilitön järjestelmäkamera

Niko Lipsanen — Mon, 06 Oct 2008 00:02:04 +0000

Nykyinen kamerani on Panasonicin laajakulmazoomilla varustettu erityisesti matkakäyttöön suunniteltu Lumix DMC-TZ2. Ostin sen viime kesänä, kun viimeinen Minoltani hajosi. Minolta oli silloin jo poistunut kameramarkkinoilta, joten edessä oli merkin vaihto.

Panasonic epäilytti alkuun. Vanhemmillani oli aikaisemmin valokuvausliike, joten olin ollut monena kesänä itsekin tiskin takana kameroita myymässä. Panasonicin malleja alkoi ilmestyä kamerahyllyyn vasta viimeisinä kesinä. Ihan hyviä ne olivat, mutta ei niitä perinteisten merkkien veroisina silloin pitänyt. Ominaisuudet, testitulokset, hinta ja Leican nimi linssin vieressä kuitenkin vakuuttivat. Olen ollut hankintaani varsin tyytyväinen.

Filmiaikaan kuvasin pääasiassa järjestelmäkameralla. Vaikka pikku-Lumixini tekeekin oikein hyvää jälkeä ja on kätevän pieni kantaa mukana, niin silti aina välillä kaipaa järjestelmäkameraa; mutta ei sen tarvitsisi olla niin suuri. Panasonicilta olisi syksymmällä tulossa markkinoille tähän himoon varsin houkutteleva uusi kameratyyppi: peilitön, pienikokoinen järjestelmäkamera Lumix DMC-G1.

Järjestelmäkameroissa on peili, jotta etsimen kuva vastaisi sitä, joka filmille tai kennolle tallentuu. Erillisen etsimen kautta katsottaessa tarkennusta ei näe, eikä kuvan rajauskaan lähietäisyydeltä kuvattaessa pidä täysin paikkansa. Niinpä kuvaajan katse on peilin kautta johdettu saman objektiivin kautta kuin varsinainen kuvakin, mutta laukaistaessa peili on käännetty pois tieltä. Digiaikaan peilin kanssa pelaaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, koska etsimeen voidaan johtaa kuva suoraan kennolta.

Itse asiassa jo vanhassa Konica Minolta Z2:ssani oli tämänkaltainen ratkaisu. Siinä oli edelleen erillinen etsin, johon laittaa silmä kiinni, mutta kuva siihen tuli kennolta. Kesti hetken aikaa, ennen kuin siihen tottui, sillä digitaalisena kuva ei ole kuitenkaan aivan samanlainen kuin suoraan optiikan läpi katsottuna. Mutta Z2 ei ollut järjestelmäkamera, sillä siihen ei voinut vaihtaa objektiivia.

Peilittömyys mahdollistaa järjestelmäkameroiden koon pienentämisen. Peiliosio vie tilaa, ja kun sen saa pois, voidaan kameran rungon syvyyttä pienentää. Tämä lyhentää polttoväliä objektiivin takimmaisesta linssistä kennoon, joka mahdollistaa myös objektiivien koon pienentämisen. Lopputuloksena on siis huomattavasti aikaisempaa pienempi järjestelmäkamera.

Miksi sitten peilejä ei ole poistettu digijärjestelmäkameroista jo aiemmin? Imaging Resource -sivuston kamera-arvostelussa mainitaan uuden järjestelmän huonoiksi puoliksi paitsi perinteisen optisen etsimen poistuminen myös se, että peilin poistumisen myötä kamerassa ei ole paikkaa erilliselle automaattitarkennuksen sensorille. Tämän takia Lumix G1:ssä käytetään kontrastintunnistukseen perustuvaa tarkennusta, jonka ongelmana aiemmin on ollut sen hitaus. Panasonicilta kuitenkin vakuutetaan, että uudessa G1-mallissa tämä ongelma on ratkaistu.

Lumix DMC-G1 ei ole vielä myynnissä. Tuskin myöskään säntään sitä ostamaankaan heti, kun se kauppoihin tulee. Ensinnäkin, hintalappu lienee turhan suuri – onhan kyseessä uutuustuote. Toisekseen, yleensä uuden teknologian tuotteista ei välttämättä ole järkevää ostaa sitä heti ensimmäistä mallia. Odotetaan pari seuraavaa mallia, kun tekniikkaa on hiottu vielä vähän pidemmälle ja hintakin asettuu maltillisemmalle tasolle. Ja varmaan kilpailijatkin saavat pian vastaavat mallit tuotantoon.

Vinkin tähän uuteen kameratyyppiin bongasin Kemppisen blogista.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Fazerin Omar-suklaa

Niko Lipsanen — Sat, 20 Sep 2008 16:20:22 +0000

Vaimoni kävi tutustumisretkellä Fazerilassa ja toi sieltä tullessaan muun muassa levyllisen uutta Fazerin maitosuklaata, jossa on seassa Omar-rakeita. Ei muuten ollut ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Vaikka Omarin kermainen maku onkin sen verran hento, ettei se kovin selvästi suklaan seasta erotu, niin antaa se kuitenkin tietynlaista pehmeyttä suklaan makuun.

Ja maistuu se kermatoffeekin siellä taustalla, jos malttaa vähän aikaa suklaata kielen kärjellä pyöritellä. Minulla oli kyllä hieman vaikeuksia sen malttamisen kanssa, sillä oli se sen verran hyvää.

Uutta Omar-suklaa näkyy olevan jo tarjolla myös kauppojen suklaahyllyissä. Suosittelen.

Kuvan käärepaperista otin tänään 20.9.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blogispotti uudisti ilmeensä

Niko Lipsanen — Wed, 27 Aug 2008 06:24:04 +0000

Ahkerasti käyttämäni blogimerkintöjen spottauspalvelu Blogispotti.fi on tänään uusinut ilmeensä ja lisännyt palveluun uusia toimintoja. Hyvältä vaikuttaa. Uuden ulkoasun ohella merkittävimmät uudistukset ovat lähinnä spämmisisältöä vastaan suunnattu kuoppaustoiminto ja mahdollisuus kommentoida niin omia kuin muidenkin tekemiä lisäyksiä. Spottiblogin jutussa uudistuksista kerrotaan tarkemmin.

Pieniä alkukankeuksia uusitussa palvelussa vielä on, mutta niistä päästäneen pian eroon. Esimerkiksi blogimerkintöjen lisääminen painikkeiden avulla blogista käsin ei vielä toimi ihan niin kuin sen pitäisi (jätin tästä tarkemman kommentin Blogispotin puolelle).

Ulkoasussakin on vielä vähän hiomista, koska kaikkia selainvaihtoehtoja ei selvästikään olla vielä testattu. Esimerkiksi Operalla (ainakin Ubuntua käytettäessä) ylänavigaation viimeinen laatikko putoaa toiselle riville, eikä tähän auta sekään, että leventää selainikkunaa (katso kuvakaappaus). Myös blogijutun lisäyksen yhteydessä näytettävät kategoriavaihtoehdot on esitetty sekavan oloisesti (kuvakaappaus jutun lopussa).

Joka tapauksessa, Blogispotti on nyt entistä ehompi. Jos et vielä sitä käytä, niin nyt on syytä ainakin kokeilla.

Yllä kuvakaappaus palvelun etusivusta, alla toinen kategorialuettelosta blogijutun lisäyssivulla.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Sähkövene

Niko Lipsanen — Tue, 12 Aug 2008 02:22:17 +0000

Taloussanomien toimittaja Anna Mård kertoo lomailleensa Asikkalassa ja nähneensä siellä liikkuvia laitureita. Perämoottori vain kiinni ja vesille. Etenkin tavarankuljetukseen sovellettuna laiturilautat ovat Mårdin mielestä osoitus arkipäivän nerokkuudesta ja Suomen kansan kekseliäisyydestä.

Minäkin pääsin kesälomalla tutustumaan vastaavanlaiseen rakennelmaan ihan vanhassa kotirannassani Mikkelissä. Tässä laitteessa oli vieläpä sähkömoottori.

Isäni oli kyllästynyt kiikkerään soutuveneeseen ja myynyt sen pois. Tilalle hän oli ostanut pari ponttoonia ja kasannut niiden päälle lautan. Uivalta laituriltahan sekin kovasti näyttää. Kun kantavuutta ei heti tullutkaan aivan tarpeeksi, hän jatkoi lauttaa vielä parilla lyhyemmällä ponttoonilla. Näin syntyi keulaterassi aidatun alueen etupuolelle.

Kovin kovaa isän sähkövene ei kulkenut, mutta eipä sillä väliäkään. Hiljaisella veneellä oli kiva lipua järvenselkää rauhalliseen tahtiin. Tuulisimpana päivänä emme kuitenkaan lähteneet vesille, sillä emme olleet aivan vakuuttuneita siitä, että pieni sähköperämoottori jaksaisi työntää lauttaa myös vastatuuleen.

Veneen toimintasäde ei ole kovin pitkä, vain muutamia kilometrejä. Vaikka suuren Saimaan vesillä liikuttiinkin, niin lähisaaria pidemmälle ei ollut tarkoituskaan päästä. Lautassa on kaksi akkua. Kun ensimmäisen on käyttänyt tyhjäksi, kytketään toinen päälle. Siinä vaiheessa viimeistään on myös hyvä kääntyä takaisin.

Jatkosuunnitelmissa on laajentaa toimintasädettä asentamalla lauttaan aurinkopaneeleita. Mikäpä siinä, onhan sitä menty aurinkoenergialla jo Atlantinkin yli.

Rauhalliseen ja suhteellisen pienimuotoiseen sisävesiliikenteeseen tuollainen omatekoinen sähkölautta on varsin oiva peli. Myös ongintaan käytettynä vakaa lautta osoittautui varsin mainioksi ratkaisuksi (saimme kymmenen ahventa).

Kuvassa olemme vaimoni ja yhden naapurimme kanssa ajaneet lautan läheisen saaren rantaan ja kiinnittäneet sen puuhun. Otin kuvan 4.8.2008 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Del.icio.us on nyt Delicious.com

Niko Lipsanen — Fri, 01 Aug 2008 08:56:05 +0000

Kirjanmerkkipalvelu Delicious on uudistanut verkko-osoitteensa, ulkoasunsa ja ilmeisesti jotain sen takanakin. Delicious-blogissa kerrotaan, että vanha del.icio.us oli monille käyttäjille hankala. Kirjoitusvirheitä tuli ilmeisesti paljon, mitä en yhtään epäile. Uusi delicious.com on helpompi muistaa. Vanhatkin osoitteet toki toimivat edelleen, mutta ohjaavat uudelle domainille.

Palvelun ulkoasu näyttää kyllä ainakin vielä yllättävän hiomattomalla. Ainakin minun silmääni häiritsee se, että yläreunan pudotusvalikot ovat aivan kiinni Delicious-logossa. Saisi siinä vähän olla tilaa ympärillä. Katsoin sekä Operalla että Firefoxilla, ja molemmat näyttivät taiton samalla tavalla.

Muuten uusi taitto vaikuttaa minusta varsin hyvältä. Vanha oli toki karussa yksinkertaisuudessaan varsin viehättävä, mutta päivitys on varmaankin ollut tarpeen, jotta palvelu saa houkuteltua myös uusia käyttäjiä. Todennäköisesti siihen tottuu nopeasti. Esimerkiksi tägien esitystapa sivupalkissa on nyt paljon selkeämpi kuin aikaisemmin (en oikein ikinä tottunut siihen vanhaan). Myös uusien kirjanmerkkien lisäyssivu on aavistuksen entistä selkeämpi.

Ilmeisesti taustallakin on tapahtunut jotain. Hakutoimintoa on kuulemma monipuolistettu ja tägien lajittelua parannettu. En ole palvelun hakua ennenkään juuri käyttänyt, joten en varsinaisesti osaa sanoa, onko uudistus ollut parempaan päin. Jos se nopeampi on kuin ennen, niin onhan se nyt tietysti aina plussaa.

En ole missään vaiheessa ollut Delicious-palvelun tehokäyttäjä. Parin vuoden jäsenyyteni aikana olen kerännyt sinne kokonaiset 35 linkkiä. Olen kerännyt linkkejä ennemmin omalla aloitussivulleni, blogeihini ja muualle Domnik.netin eri linkkisivuille sekä esimerkiksi Blogispottiin. Delicious on ollut sitten se viimeinen vaihtoehto. Jos mitään muuta paikkaa en ole keksinyt, mutta olen kuitenkin halunnut ottaa linkin talteen, niin sitten olen laittanut sen sitten sinne.

En tiedä, muuttaako tämä uudistus käyttötottumuksiani suuntaan tai toiseenkaan. Todennäköisesti ei. Joka tapauksessa Delicious on ihan hyödyllinen palvelu, vaikkei sitä kovin aktiivisesti käyttäisikään.

Kuvakaappaus palvelun uudesta ulkoasusta on otettu Opera 9.51 -selaimella. Käyttöjärjestelmänä on Ubuntu 7.10.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Crème brûlée -suklaa maistuu hyvältä

Niko Lipsanen — Wed, 30 Jul 2008 14:52:37 +0000

S-marketin hyllystä löytyi Rainbow-tuotenimen alla markkinoitu crème brûlée -täytteinen suklaapatukka. Koska crème brûlée (tai paahtovanukas) on yksi jälkiruokien helmistä, vaikutti suklaakin kokeilemisen arvoiselta tuttavuudelta. Joten pitihän sellainen ostaa ja maistaa.

Paahtovanukkaan maku jää ehkä aavistuksen turhan laimeaksi. Vahvempi kerman ja sokerin maku ei tekisi suklaapatukalle yhtään pahaa. Mutta hyvää se joka tapauksessa on. Ei varmasti jää ainoaksi ostokerraksi (tai ei itse asiassa ole jäänytkään, sillä kävin ostamassa uuden saadakseni otettua oheisen valokuvan).

Samaan sarjaan kuuluu myös praliné-suklaapatukka, mikä sekin on ihan ok. Mutta näistä kahdesta crème brûlée on kuitenkin selvästi makoisampaa.

Hintaa patukalla oli 45 senttiä ja kilohinnaksi tuli tasan kymppi. Ei siis ole patukaksi edes kovin kallista (toki kalliimpaa kuin levysuklaat).

S-ryhmän kaupoissa ei tule yleensä kovin paljon käytyä, koska en pidä siitä, että liike-elämä on turhan läheisissä kytköksissä julkisen vallan kanssa, kuten se S-ryhmän tapauksessa on. Mutta ei niitä täysin voi välttääkään, kun asuu kuitenkin jotakuinkin S-ryhmän liikkeiden saartamana. Suuremmat ruokaostokset teen kyllä jatkossakin K-kaupoissa ja Lidlissä, mutta tämä uusi suklaapatukka saattaa olla hyvä syy pistäytyä välillä S-marketissakin (tai Alepassa, jos niitä sielläkin on).

Kuvassa on Rainbow Crème Brûlée -suklaapatukka. Se kelpaisi varmaan kuvan Hyena-koirallekin, mutta sille sitä ei annettu. Otin kuvan tänään 30.7.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Knöllit haastavat Wikipedian

Niko Lipsanen — Thu, 24 Jul 2008 19:34:41 +0000

Google Knol -sivusto on nyt avannut ovensa suurelle yleisölle. Tähän asti sinne ovat voineet kirjoittaa vain betakäyttäjät, mutta nyt kuka vain voi tehdä sivustolle omia knöllejään (knol on googlekielellä a unit of knowledge eli tietoyksikkö). Googlen tarkoituksena lienee haastaa Wikipedia verkonkäyttäjän tietoreferenssinä.

Kuinka knöllit sitten eroavat Wikipedia-artikkeleista? Ensinnäkin, kullakin knöllillä on nimetty kirjoittaja. Kirjoittaja voi valita, antaako muiden muokata artikkelia ja jos antaa, niin ennakkomoderoinnilla vai ilman. Toisekseen, knölleillä voi ansaita rahaa. Knöllipalveluun voi syöttää oman Google AdSense -tunnuksensa tai luoda sellaisen, ja saada itselleen osansa palvelun tuottamista mainostuloista. Samasta aiheesta on mahdollista tehdä useampiakin, keskenään kilpailevia knöllejä.

Google tarjoaa siis kirjoittajille mainetta ja rahaa. Se saattaa olla varteenotettava keino saada mukaan hyviä kirjoittajia. Mutta saavatko knöllit myös lukijoita? Wikipedian asema on vahva, eikä edes Googlen ole sitä helppo lyödä. Mutta Googlella on käsissään myös Wikipedian menestyksen avain, sillä suurin osa verkkosanakirjan käyttäjistä tullee hakukoneiden ja etenkin Googlen kautta. Ei kuitenkaan ole oletettavaa, että Google ryhtyisi suoranaisesti manipuloimaan hakutuloksiaan knöllien hyväksi. Se saattaa kuitenkin ryhtyä tulevaisuudessa nostamaan Knol-sisältöjä esiin omassa osiossaan, kuten se jo tekee esimerkiksi karttapalvelunsa kanssa.

Google Knol eroaa Wikipediasta myös siinä, että siinä missä Wikipediassa pyritään neutraaliuteen, niin knölleissä kunkin kirjoittajan omat näkemykset painottuvat. Artikkeleiden laadun ylläpitämisessä Wikipedia luottaa kirjoittajien väliseen yhteistyöhön, Google kilpailuun. Molemmat ovat varsin tervetulleita piirteitä ja kummallekin lähestymistavalle riittänee tilaa verkossa. Mutta kumpi näistä palveluista, vaiko kumpikaan, on vaikkapa viiden vuoden päästä se tavallisen nettiselaajan oletusvalinta tietoreferenssiksi?

Keskeistä varmaan on, minkä palvelun nettikansa kokee luotettavimmaksi. Tässä suhteessa Googlella on tietysti se etu takanaan, että meitä jatkuvasti muistutetaan siitä, kuinka epäluotettava Wikipedia on (oli se sitten sitä tai ei). Kirjoittajan nimi ja naama artikkelin vieressä saattaa antaa lisää luotettavuutta. Toisaalta, kuten Scott Gilbertson huomauttaa, pelkkä nimi ei ole tae luotettavuudesta. Vaikka kirjoilla ja tieteellisillä artikkeleillakin on nimetyt kirjoittajansa, niin niiden luotettavuus perustuu julkaisuprosessiin. Kustantajilla on kustannustoimittajansa ja tieteellisillä julkaisuilla vertaisarviointimenetelmänsä, joiden kautta julkaistavan sisällön on mentävä. Google Knol -palvelussa ei tällaista toimintoa ole.

Wikipedialla on se etu, sillä vaikka sielläkään ei ole kustannustoimittajia, niin siellä on kuitenkin omanlaisensa vertaisarviointi. Vaikka artikkelit eivät käy läpi tieteellistä julkaisuprosessia, niin ne ovat kuitenkin kaikkien netinkäyttäjien arvioitavina ja korjattavina. Kohtalaisen hyvin se on näyttänyt toimivankin, vaikka ongelmiakin tietysti on. Esimerkiksi Wikipedian Knol-artikkeli on varsin hyvä ja tiivistetty tietopaketti siitä, mistä Googlen uudessa palvelussa on kyse.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Opera 9.5 julkaistu

Niko Lipsanen — Thu, 12 Jun 2008 13:53:47 +0000

Maailman edistyksellisisin www-selain Opera on nyt edennyt versioon 9.5. Se on saatavilla ilmaiseksi niin Windowsille, Linuxille kuin Macillekin. Suosittelen lämpimästi sen lataamista koneelle ainakin kokeilemisen iloksi. Betaversiohan on ollut saatavilla jo jonkin aikaa, joten joillekin uusi Opera saattaa olla tuttukin. Itse odottelen yleensä vakaan version julkistamista enkä kokeile betoja kuin poikkeustapauksissa.

Selaimen uusi oletuskuosi ei silmääni suuresti miellyttänyt, mutta onneksi se oli helppo muuttaa entiselleen. Olen ehkä vähän konservatiivi tällaisissa asioissa. Nyt erona entiseen on vain, että yläreunan osoiterivi on ohentunut, mikä lienee ihan hyvä muutos. Jääpähän enemmän tilaa itse sisällölle.

Uuden version pitäisi olla entistä huomattavastikin nopeampi, mutta en itse asiassa huomaa kauheasti eroa. Se tosin johtuu vain siitä, että Opera oli aiemminkin nopea. Mutta edelleenkin vaikkapa viiden minuutin Youtube-videon katsomiseen kuuluu se viisi minuuttia, ei se yhtään nopeammin mene.

Uutena ominaisuutena on muun muassa se, että Opera osaa nyt hakea sivuhistoriasta löytyvien sivujen sisällöstä. Eli jos kävin sivulla, jossa kerrottiin vaikkapa profeetta Habakukista, mutta unohdin jo, mikä sivu se oli, niin ei hätää. Alan vain kirjoittaa osoiteriville sanaa “habakuk” ja Opera näyttää ne sivuhistoriasta löytyvät sivut, joilla sana esiintyy. Vaikuttaa kätevältä.

Uutuutena on tarjolla myös synkronointipalvelu Opera Link. Sen avulla saa tutut kirjanmerkit ja pikavalinnat eteensä, vaikka ei olisikaan sillä koneella, jota yleensä käyttää.

Kaikki vanhat hyvät ominaisuudet näyttäisivät olevan edelleen tallella. Operan paras puoli on mielestäni sen muokattavuus. Esimerkiksi itse olen tottunut asettelemaan selaimen käyttöliittymän siten, että selainpainikkeet ovat vasemmassa reunassa ja ikkunointi (täbit) oikeassa reunassa; molemmat siis pystysuunnassa. Täbejä saa allekkain siististi mahtumaan paljon enemmän kuin vierekkäin ja samalla ne eivät vie tilaa www-sivujen sisällöltä pystysuunnassa. Leveyden suhteen on harvemmin ongelmia. En tiedä, pystyykö esimerkiksi Firefoxissa käyttöliittymää edelleenkään muokkaamaan yhtä vapaasti.

Operan tarjoaa myös erittäin monipuolisen valikoiman erilaisia toimintoja, jotka ovat käytössä heti. Niitä varten ei tarvitse asennella lisäosia. Joidenkin mielestä toimintojen suuri määrä tekee Operasta sekavan, mutta omasta mielestäni ne ominaisuudet, joita ei tule käytettyä, pysyvät aika hyvin siellä valikkojen takana piilossa. Käyttöliittymään on helppo muokata näkyville ne toiminnot, joita itse haluaa käyttää, ja antaa loppujen vain olla.

Selaamista nopeuttavia hiiripikaeleitä on ilmeisesti tullut uudessa versiossa lisää. En ole uusiin vielä tutustunut, mutta vanhatkin ovat erittäin käteviä. Firefoxiinkin ne ovat ilmeisesti saatavilla jonkin lisäosan avulla.

Tutustumiseni Operan uuteen versioon on vielä alussa, joten en osaa nyt kertoa enempää. Mutta olen käyttänyt Opera-selaimen eri versioita jo useita vuosia, ja siltä pohjalta uskallan sitä suositella. Opera on norjalaista laatutyötä. Jos et ole vielä tutustunut, nyt on aika tehdä se.

Kuvakaappauksessa on uusi Opera 9.5 (käyttiksenä Ubuntu 7.10), mutta vanhalla ulkoasukuosilla. Kuvassa näkyvää käyttöliittymää on muokattu varsin paljon, oletusasetuksilla painikkeet ja täbit ovat suunnilleen siellä missä muillakin selaimilla.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Domnik.net mukana Oindex-vertailussa

Niko Lipsanen — Mon, 05 May 2008 20:36:55 +0000

Uusi www-sivustojen kävijämääriä vertaileva Oindex-palvelu on julkaissut ensimmäisen listauksensa. Laitoin Domnik.netin sinne heti alusta alkaen mukaan. Sijoitus oli listan puolenvälin tienoilla (22.).

Ilmainen Oindex haastaa maksullisen TNS Metrix -palvelun. Tiedot se kerää sivuilta Google Analytics -seurantakoodin avulla. Olen sitä käyttänyt sivuillani jo jonkin aikaa, mutta johtuen sivuston tilkkutäkkimäisestä luonteesta seurantaa ei ole vielä läheskään kaikilla sivuilla. Näitä kun on rakennettu pitkän ajan kuluessa aina vähän erilaisilla systeemeillä. Esimerkiksi tämän blogin kävijät eivät Oindexin tilastoissa vielä näy, vaikka olenkin Analyticsin tänne asentanut. Seurantakoodi on kuitenkin eri kuin muilla sivuilla.

Eli ehkä sijoitus tästä vielä paranee (ainakin suhteessa, jos ei absoluuttisesti), kun lisäilen loputkin sivut seurantaan ja yhdistän mm. tämän blogin kävijät koko seurantaan.

Tärkein syy lisätä sivusto Oindexiin on tietenkin se, että sitä kautta sivut, ainakin toivottavasti, saavat julkisuutta ihan kivassa ja myönteisessä hengessä.

Palvelinlokista Awstats-ohjelmistolla kerätyt kuukausittaiset kävijätilastot ovat sivuillani olleet esillä jo kauan.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ohjelmisto tietokoneen jakamiseen

Niko Lipsanen — Mon, 21 Apr 2008 11:22:16 +0000

Kanadalainen Userful tarjoaa ilmaista ohjelmaa, jolla yhdestä tietokoneesta voi tehdä kaksi – kunhan käytössä on kaksi näyttöä, hiirtä ja näppäimistöä (via Tietokone-lehti). Samaa konetta voi siis käyttää yhtä aikaa kaksi eri käyttäjää. Säästöä tulee paitsi laitekustannuksissa myös pienentyneen energiankäytön kautta.

Tuo kuulostaisi meidän kotikäyttöömme varsin kätevältä ratkaisulta. Aika usein toisen ollessa koneella toinen vahtii, koska pääsee koneelle. Ajattelin virittää vanhan koneen kakkoskoneeksi, mutta tämä olisi kyllä paljon parempi ratkaisu – etenkin kun ohjelmisto on saatavilla myös Ubuntulle. Nyt vain toista näyttöä hankkimaan.

Userfulin ohjelmistolla on mahdollista jakaa kone useammankin kuin kahden käyttäjän kesken, mutta useamman käyttäjän versiot ovat maksullisia.

Lompakon ohella koneen jakamisesta on iloa myös ympäristölle. Yhtiö väittää, että jakamalla prosentti maailman koneista, vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 26 miljoonaa autoa niitä tuottaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Hyvä elämä puoleen hintaan

Niko Lipsanen — Wed, 16 Apr 2008 10:24:04 +0000

Dodolla oli joitakin vuosia sitten yleisötilaisuussarja teemalla “Nyt hyvä elämä puoleen hintaan”, eli vähemmällä kuluttamisella parempaa elämisen tasoa. Jotkut onneksi toteuttavat ajatusta käytännössäkin. Veteraanibloggaaja Maalainen on tehnyt niin jo kauan ja myös bloggaaa aiheesta elävästi. Muutama päivä sitten huomasin, että myös opiskelijapolitiikasta tuntemani Markus Bunders kertoo laittaneensa elämänsä kuvioita tärkeysjärjestykseen.

Bunders arvelee länsimaisten ihmisten ylettömän työnteon johtuvan sosiaalisesta erottautumispaineesta. Hän pyrkiikin nyt siitä itse eroon. Tarpeikseen hän on määritellyn hyvätasoisen ravinnon, riittävän nukkumisen ja mahdollisuuden lähteä linturetkille silloin, kun siltä tuntuu. Noiden tavoitteiden täyttämiseen riittää puolipäiväinen työskentely neljäsosalla Bundersin aiemmasta tulotasosta.

Onnittelut Bundersille rohkeasta ratkaisusta ja kannustusta eteenpäin. Saa tosin nähdä, kuinka kesällä odotettavissa olevan jälkikasvun ilmaantuminen kuvioihin muuttaa tilannetta. Pieni lapsi ei tietysti vielä aivan kauheasti kuluta, mutta kun ikää tulee lisää, niin kulutusyhteisö tempaa kyllä mukaansa. Kuinka hyvin sen jälkeen on isänkään mahdollista pysyttäytyä oravanpyörästä erillään?

Eipä omakaan elämäni erityisen kulutuskeskeistä ole. Epäsäännöllisillä tutkimustöillä ja muilla satunnaisilla tuloilla ei kovin suurta kulutusjuhlaa vietetä. Ei niin, että krääsää ja statusta kauheasti kaipaisinkaan. Asumisenkin hoidamme vaimon kanssa edukkaasti kaksin pienessä yksiössä (arvostamme keskeistä sijaintia enemmän kuin pinta-alaa). Olemme myös välttäneet sellaisten turhakkeiden kuten television ja jääkaapin hankinnan. Mutta talviaversioni ja maantieteilijän kaukokaipuu aiheuttavat kyllä sen, että matkustamisesta en osaisi luopua. Karibialle lentämisestä ei kuitenkaan oikein ekotekoa saa aikaiseksi.

Ehkä kaukomatkusteluakin saisi vähemmäksi, jos eläisi Keski- tai Etelä-Euroopassa, jossa erilaisia mielenkiintoisia kohteita olisi junamatkan päässä paljon enemmän kuin täällä pohjoisessa. Tosin onhan täälläkin valtava Venäjä ihan nurkan takana, ja jonkin verran siellä on tullut liikuttuakin. Mutta tuskin pystyisin jättämään Karibian-matkailua kokonaan väliin asuin sitten missä tahansa. Purjeveneellä voisi ekotehokkaasti vaihtaa maisemaa aina vuodenajan mukaan. Tosin pitäisi osata purjehtia. Ja pitäisi olla se vene. Ja jonkin elinkeinon silloinkin tarvitsisi. Siinä alkaa taas olla oravanpyörää kasassa.

Bundersin blogi on nyt joka tapauksessa seurannassa. Ehkä sieltä saa lisää ajatuksia omaankin elämäänsä.

Kuvassa suomalainen purjevene, jonka bongasimme vaimon kanssa Seintseillä. Otin kuvan maanantaina 19.11.2007. Kuva taitaa sopia tähän juttuun aika huonosti, vaikka purjeveneistä jotain tuli kirjoitettuakin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blogiuutuus: IdeaCafe

Niko Lipsanen — Wed, 06 Feb 2008 17:29:41 +0000

IdeaCafe on kiinnostava uutuus blogimaailmassa ainakin näin kotisivujen rakentelijan ja aktiivisen bloggaajan näkökulmasta. Kyseessä on ryhmäblogi, jossa neljä* websuunnittelijaa kirjoittaa ohjeita, vinkkejä, ideoita ynnä muuta liittyen kotisivujen suunnitteluun. Otan tuon ainakin itse seurantaan.

*Blogin esittelyssä kerrotaan, että “web designereitä” on neljä, mutta kirjoittajasivulla esitellään yhteensä viisi nimeä. Siitä sitten vain arvaamaan, kuka heistä ei ole “web designer”? Ehkä joukossa on yksi, joka osaa kirjoittaa yhdyssanat oikein? Minä en ainakaan vielä löytänyt joukon mustaa lammasta, mutta eipähän sivuilla vielä olekaan kuin yhden kirjoittajan tekstejä.