Aiheita » valokuvaus

Peilitön järjestelmäkamera

Niko Lipsanen — Mon, 06 Oct 2008 00:02:04 +0000

Nykyinen kamerani on Panasonicin laajakulmazoomilla varustettu erityisesti matkakäyttöön suunniteltu Lumix DMC-TZ2. Ostin sen viime kesänä, kun viimeinen Minoltani hajosi. Minolta oli silloin jo poistunut kameramarkkinoilta, joten edessä oli merkin vaihto.

Panasonic epäilytti alkuun. Vanhemmillani oli aikaisemmin valokuvausliike, joten olin ollut monena kesänä itsekin tiskin takana kameroita myymässä. Panasonicin malleja alkoi ilmestyä kamerahyllyyn vasta viimeisinä kesinä. Ihan hyviä ne olivat, mutta ei niitä perinteisten merkkien veroisina silloin pitänyt. Ominaisuudet, testitulokset, hinta ja Leican nimi linssin vieressä kuitenkin vakuuttivat. Olen ollut hankintaani varsin tyytyväinen.

Filmiaikaan kuvasin pääasiassa järjestelmäkameralla. Vaikka pikku-Lumixini tekeekin oikein hyvää jälkeä ja on kätevän pieni kantaa mukana, niin silti aina välillä kaipaa järjestelmäkameraa; mutta ei sen tarvitsisi olla niin suuri. Panasonicilta olisi syksymmällä tulossa markkinoille tähän himoon varsin houkutteleva uusi kameratyyppi: peilitön, pienikokoinen järjestelmäkamera Lumix DMC-G1.

Järjestelmäkameroissa on peili, jotta etsimen kuva vastaisi sitä, joka filmille tai kennolle tallentuu. Erillisen etsimen kautta katsottaessa tarkennusta ei näe, eikä kuvan rajauskaan lähietäisyydeltä kuvattaessa pidä täysin paikkansa. Niinpä kuvaajan katse on peilin kautta johdettu saman objektiivin kautta kuin varsinainen kuvakin, mutta laukaistaessa peili on käännetty pois tieltä. Digiaikaan peilin kanssa pelaaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, koska etsimeen voidaan johtaa kuva suoraan kennolta.

Itse asiassa jo vanhassa Konica Minolta Z2:ssani oli tämänkaltainen ratkaisu. Siinä oli edelleen erillinen etsin, johon laittaa silmä kiinni, mutta kuva siihen tuli kennolta. Kesti hetken aikaa, ennen kuin siihen tottui, sillä digitaalisena kuva ei ole kuitenkaan aivan samanlainen kuin suoraan optiikan läpi katsottuna. Mutta Z2 ei ollut järjestelmäkamera, sillä siihen ei voinut vaihtaa objektiivia.

Peilittömyys mahdollistaa järjestelmäkameroiden koon pienentämisen. Peiliosio vie tilaa, ja kun sen saa pois, voidaan kameran rungon syvyyttä pienentää. Tämä lyhentää polttoväliä objektiivin takimmaisesta linssistä kennoon, joka mahdollistaa myös objektiivien koon pienentämisen. Lopputuloksena on siis huomattavasti aikaisempaa pienempi järjestelmäkamera.

Miksi sitten peilejä ei ole poistettu digijärjestelmäkameroista jo aiemmin? Imaging Resource -sivuston kamera-arvostelussa mainitaan uuden järjestelmän huonoiksi puoliksi paitsi perinteisen optisen etsimen poistuminen myös se, että peilin poistumisen myötä kamerassa ei ole paikkaa erilliselle automaattitarkennuksen sensorille. Tämän takia Lumix G1:ssä käytetään kontrastintunnistukseen perustuvaa tarkennusta, jonka ongelmana aiemmin on ollut sen hitaus. Panasonicilta kuitenkin vakuutetaan, että uudessa G1-mallissa tämä ongelma on ratkaistu.

Lumix DMC-G1 ei ole vielä myynnissä. Tuskin myöskään säntään sitä ostamaankaan heti, kun se kauppoihin tulee. Ensinnäkin, hintalappu lienee turhan suuri – onhan kyseessä uutuustuote. Toisekseen, yleensä uuden teknologian tuotteista ei välttämättä ole järkevää ostaa sitä heti ensimmäistä mallia. Odotetaan pari seuraavaa mallia, kun tekniikkaa on hiottu vielä vähän pidemmälle ja hintakin asettuu maltillisemmalle tasolle. Ja varmaan kilpailijatkin saavat pian vastaavat mallit tuotantoon.

Vinkin tähän uuteen kameratyyppiin bongasin Kemppisen blogista.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Onnistunut harhalaukaus

Niko Lipsanen — Sun, 21 Sep 2008 06:58:54 +0000

Selailin elokuun lopussa tehdyn Seaid-kävelyn valokuvia. Joukossa oli oheinen otos, jonka ottamisesta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Todennäköisesti se on harhalaukaus, sillä enhän minä yleensä tuon tyyppisiä kuvia edes ota.

Mutta harhalaukaukseksi se on kohtalaisen onnistunut. Siinä näkyy, että kävellään.

Otin kuvan 31.8.2008 Katajanokalla (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Valokuvat Creative Commons -lisenssillä

Niko Lipsanen — Tue, 09 Sep 2008 11:11:11 +0000

Olen jo pidemmän aikaa lisenssoinut valtaosan nettiin laittamistani valokuvista Creative Commons -lisenssillä, joka sallii muidenkin käyttää kuviani tietyin ehdoin. Siitä kun ei minulle ole mitään haittaa, jos joku niitä kuvia käyttää. Tuskin suurin osa niistä, joille kuva ilmaiseksi kelpaa, kuitenkaan olisi valmis siitä maksamaan. Varmuuden vuoksi olen kuitenkin rajannut kaupallisen käytön lisenssin ulkopuolelle. Jos joku haluaa hyötyä ottamistani kuvista taloudellisesti, niin silloin minunkin kuuluu saada osani.

Koska tässäkin blogissa jotakuinkin kaikki kuvat ovat itse ottamiani, olen nyt alkanut lisätä myös niihin lisenssimerkinnän. En kuitenkaan linkitä suoraan alkuperäiseen lisenssiin, vaan omille sivuilleni tekemääni lisenssitiivistelmään.

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin, jos päätän vaihtaa kuvien lisenssiä (esim. päivittää sen uudempaan), onnistuu se helposti muokkaamalla lisenssisivua. Toisekseen, hyödynnän tällä tavoin lisenssin kohtaa “Teoksen tekijä on ilmoitettava siten kuin tekijä tai teoksen lisensoija on sen määrännyt”. Määrään siinä, että käytettäessä kuvaa www-sivuilla tekijä on ilmoitettava linkillä joko sille sivulle, jolta kuva on otettu, tai sitten Domnik.netin etusivulle.

Tein tuon lisäyksen, kun huomasin monia ottamiani kuvia käytettävän eri www-sivuilla. Ne löytyvät helposti googlettamalla nimeäni. Kovin harva oli kuitenkaan viitsinyt linkittää sivujani takaisin, ja nekin, jotka linkittivät, ohjasivat linkin usein suoraan kyseiseen kuvatiedostoon. Lisäsin linkitysehdon, koska minusta se on ihan reilu diili: joku saa käyttää ottamaani kuvaa ilmaiseksi, ja minä saan linkin sivuilleni.

En itse asiassa ole aivan varma, kuinka juridisesti pitävä tuo minun lisäehtoni on. Mutta toivotaan, että se tehoaa jatkossa. En ole erikseen kieltänyt käyttämästä nofollow-määreitä tai muita hakukoneiltapiilotustekniikoita, mutta jos noita kovin laajasti käytetään, niin pitänee sitten harkita sitäkin.

Aivan kaikki sivustoni kuvat eivät ole Creative Commons -lisenssien alla eivätkä tule olemaankaan. Olen jättänyt ulkopuolelle muun muassa suurimman osan henkilökuvista. Toki ihmisiä voi kadulla näkyä vaikka suhteellisen tunnistettavastikin, mutta potretit eivät pääsääntöisesti ole ulkopuolisten käytettävissä. Vaikka Creative Commons -lisensseillä ei voikaan siirtää mallinoikeuksia eteenpäin, on tämä mielestäni selkein tapa. Lisäksi sivuillani on myös joidenkin muiden henkilöiden kuin itseni ottamia valokuvia. Nämä on lisenssoitu vain siinä tapauksessa, että olen saanut kuvan ottajalta siihen luvan.

Ja olen minä jonkin verran valokuvia sivuiltani myynytkin. Ja joitakin olen antanut pienimuotoiseen kaupalliseen käyttöön ilmaiseksikin, kun on kysytty. Lisenssihän ei millään tavoin estä sitä, etteikö kuvien tekijänoikeuksien haltija voisi hyödyntää kuvia kaupallisesti ja luovuttaa siihen oikeuksia muillekin.

Kuvassa näkyy aamuista peltomaisemaa Kalugan oblastissa Venäjällä. Otin kuvan 10.6.2007 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vanhan kameran uusi elämä

Niko Lipsanen — Tue, 02 Sep 2008 03:00:16 +0000

Vanha, jo syksystä 2004 asti minua palvellut kamera hajosi viime vuoden kesällä, kun kaaduin Kazanissa ja iskin kameran katuun. Ihan täysin hajalle se ei kuitenkaan mennyt. Salama hajosi kokonaan, mutta sille nyt ei muutenkaan niin kauheasti ollut käyttöä. Ilkeää rutinaakin kamera alkoi pitää niin zoomatessa kuin käynnistettäessä ja sammutettaessa. Sai sillä kuitenkin kuvattua matkan loppuun.

Muiden vikojen ohella jokin musta reunus tuli välillä kuva-alan eteen. Sen sai pois läimäisemällä kameraa kylkeen. Reunus vaihteli muotoaan, ja joskus se oli jopa ihan hieno, kuten puolikaaren muotoinen päällys Nurulla-moskeijasta ottamassani kuvassa. Mutta yleensä se toki vain oli häiriöksi.

Kun palasin Suomeen, ei kameralle enää ollut käyttöä. Hankin sen tilalle uuden (Panasonic Lumix DMC-TZ2), jossa oli laajakulma ilman lisäkettä ja joka hieman edellistä pienempänä on myös kätevämpi reissukuvauksessa. Vanha kamera jäi ylähyllylle pölyyntymään filmijärkkärini viereen.

Viikko sitten yksi maantieteen laitoksen professoreista, Petri Pellikka, huhuili sähköpostilistoilla vanhojen digikameroiden ja kännyköiden perään. Hän veisi ne mukanaan Keniaan ja lahjoittaisi siellä eteenpäin. Tämä vähän hajallinenkin laite kuulemma kelpasi mukaan. Kaivoin sen laatikosta ja kokeilin, että se varmasti toimii. Rutina oli vähän pahempi kuin muistin, mutta kuvat olivat kuitenkin tarkkoja ja valotus kohdallaan. Laitoin mukaan vielä yhden puolen gigan muistikortin ja vähän vaurioituneen laajakulmalisäkkeen. Paristoja minulla ei ollut siihen laittaa, mutta se toimii yleisimmillä sormiparistoilla (AA). Myös ladattavat käyvät. Kirjoitin mukaan lapun, jossa kerroin viat englanniksi, ja laitoin sen kameran kanssa laatikkoon.

Uhraus ei ollut suuri. Rahanarvoista tavaraa tuossa oli enää se muistikortti, eikä sekään kallis. Tietysti siitä oli vähän vaivaa, että käväisin Kumpulassa, kun ei sinne muuten olisi asiaa ollut. Mutta parasta on, jos kamerasta vielä oikeasti on iloa ja hyötyä jollekulle. Vaikka se rutisee ja temppuilee, niin ehkä se vielä jonkin aikaa toimii. Nyt sen pitäisi olla jo perillä.

Ei muuten ole edes kyseisen kameran ensimmäinen kerta Keniassa. Otin sillä paljon hyviä kuvia Nairobista keväällä 2005, mutta silloin se olikin vielä suhteellisen uusi ja kaikin puolin toimiva laite.

Kuvassa vanha kamerani Konica Minolta DiMage Z2 ikkunalaudalla juuri testattuna ja valmiina lähtemään kohti Keniaa. Otin kuvan 27.8.2007 (kuvan lisenssi).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Matkalla kuvaamisesta

Niko Lipsanen — Thu, 29 May 2008 14:12:48 +0000

Monet naureskelevat japanilaisille turisteille, jotka ottavat koko ajan valokuvia. Minusta se on ihan normaalia. Olen itse aivan samanlainen, enkä edes vain matkoilla. Kuvailen jatkuvasti Helsingissäkin.

Monet parhaimmat muistot matkoilta kytkeytyvät valokuviin. Ilman valokuvia olisi paljon vähemmän muistojakin. Mutta yksi hauskimpia vaiheita on matkan jälkeinen salapoliisityö, kun laittaa kuvia nettiin ja selvittää, mikä rakennus tai joki tai katu mikä liekin missäkin kadussa on. Apuna ovat Wikipedia, Google ja Googlen satelliittikuvat.

Yleensä käykin niin, että kuvien järjestelemiseen menee enemmän aikaa kuin itse matkaan. Ääriesimerkit ovat syksyn 2005 automatkalta Kroatiaan. Matkalla pysähdyttiin joissakin kaupungeissa vain tunniksi tai joskus lyhyemmäksikin aikaa. Siinä ajassa ehti kiertää keskustan ympäri ja ottaa muutaman kymmenen kuvaa. Niiden lajittelemiseen ja kohteiden selvittämiseen menikin sitten aikaa useampi tunti. Aina tarmo tosin ei riitä loppuun asti, ja niinpä sellaisiakin kuvatekstejä kuin “Katunäkymä” tai “Joku iso rakennus” on päässyt joukkoon jäämään.

Viime päivinä olen oppinut paljon lisää Moskovasta. Kävin siellä viime kesänä matkalla Volgan mutkaan. Nyt olen laittanut kuvia nettiin (sivut aukeavat lähiaikoina) ja haeskellut tietoa kuvissa näkyvistä kohteista. Samalla on tullut luettua valtava määrä Wikipedia-artikkeleita ja muuta hakukoneella löytynyttä aineistoa ja tutkittua Moskovaa satelliittikuvista. Ilman kuvien ottamista tähänkään ei olisi tullut ryhdyttyä.

Ehkä se sitten liittyy maantieteilijyyteen, mutta minusta ainakin on kiva tietää mahdollisimman paljon niistä paikoista, joissa käy. Etukäteen ei useinkaan ehdi kauheasti selvittää tai tule lukeneeksi muuta kuin jotain melko yleispätevää. Paikan päällä on yleensä muuta tekemistä kuin lukea kirjoja tai selata nettiä. Silloin pitää kierrellä ja tutustua ihmisiin. Ihmisiltäkin saa tietysti tietoa, mutta aika usein myös väärää tai vähintäänkin epätarkkaa sellaista. Yksi haaste matkanjälkeisissä tutkimuksissa onkin selvittää missä määrin matkalla kuullut asiat pitävät paikkansa ja missä määrin eivät.

Kuvassa Kotelnitseskaja-penkereen asuinrakennus Moskovassa. Kyseessä on yksi Stalinin rakennuttamista pilvenpiirtäjistä. Otin kuvan 7.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Maantieteilijä kiipesi vesitorniin

Niko Lipsanen — Sat, 24 May 2008 12:39:49 +0000

Olen lähes joka vuosi tavannut käydä Helsingin Maailma kylässä tai Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtumalle oli kuitenkin kova kilpailija. Lauttasaaren vesitorni täyttää 50 vuotta, ja sen kunniaksi Helsingin Vesi oli järjestänyt tänään mahdollisuuden päästä tutustumaan torniin ja sen päältä avautuviin maisemiin. Kaupunkimaantieteilijä valitsi tietysti tornin.

Tornin huipulta avautuivat komeat maisemat joka suuntaan, kuten odottaa saattaa. Ja koska sääkin oli kaunis, oli tilaisuus mitä paras valokuvien ottamiseen. Sainkin kivasti lisää kuvia Helsinki-kokoelmaani (jossa niitä jokunen kymmenen tuhatta on jo valmiiksikin).

Maailma kylässä jatkuu vielä huomenna, joten voi olla, että sielläkin tulee käytyä. Tai sitten ei, sillä messuun pitää ainakin ehtiä. Tällä kertaa menemme todennäköisesti Lähetyskirkkoon, jossa on kevään viimeinen messu klo 14.

Kuvassa maisemia Lauttasaaren vesitornista koilliseen päin. Kuvan otin tänään 24.5.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Korruptoituneita valokuvia

Niko Lipsanen — Fri, 25 Apr 2008 20:53:36 +0000

Selailin tietokoneeni kovalevylle siirtämiäni vanhoja valokuvia, ja huomasin ison osan talvella 2005 otetuista kuvista menneen pilalle. Kuvissa on eri värisiä vaakaraitoja ja kuvien osat ovat myös liikkuneet vaakasuunnassa siten, että kuviin jää epäjatkuvuuskohtia. Osa kuvista oli haalistunut vähän samaan tapaan kuin vanhat värinegatiiveistä tehdyt valokuvat. Osassa oli varsin kirkkaitakin väriraitoja. Kuvat ovat pääasiassa talvisia Helsinki-kuvia.

Oheisessa Senaatintori-kuvassa JPEG-data oli kuulemma korruptoitunutta. GIMP kertoi jossakin Huffman-koodissa olevan jotakin pielessä (Corrupt JPEG Data: Bad Huffman code). Useimpien muiden kuvien osalta virhe oli asiaankuulumattomissa tavuissa (extraneous bytes). Jotain bittiä nurin siis.

Minulla on tietysti noistakin kuvista varmuuskopiot. Itse asiassa minulla pitäisi olla niistä kolmet tai neljät eri ajankohtina otetut kopiot. En vain ole pitkään aikaan kuvia katsonut, joten en tiedä, missä vaiheessa virhe on kuviin tullut. Enkä ole vielä alkanut penkomaan varmuuskopioita selvittääkseni, ovatko kuvat niillä kunnossa.

Tällaistakin voi siis sattua. Ei ole aikaisemmin osunut kohdalle. Kannattaa siis muistaa ne varmuuskopiot.

Kuvasta näkyy, kuinka korruptoitunut valtioneuvosto oli punamultahallituksen aikaan. Otin kuvan 9.3.2005.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Christiania-valokuvat kiinnostavat

Niko Lipsanen — Sun, 13 Apr 2008 00:13:31 +0000

Christiania näyttää kiinnostavan webin selailijoita. Valokuvasivu Christianshavnin kaupunginosasta Kööpenhaminassa, jossa myös Christianian niin sanottu vapaakaupunki sijaitsee, on tässä ja viime kuussa ollut yksi Domnik.netin eniten vierailluista sivuista. Kuvat on otettu syksyllä 2005, kun pistäydyimme kaveriporukalla Kööpenhaminassa Kroatiaa kohti suuntautuneen matkamme varrella.

Eri valokuvasivujeni suosio vaihtelee aika ajoin. Osa menee matkailusesonkien mukaan, kun ihmiset hakevat valokuvia potentiaalisista lomakohteista (tai näin ainakin luulen). Kenian taannoisten levottomuuksien aikaan kävijätilastojen kärkeen nousivat kuvani Kiberan slummista Nairobissa. Aina satunnaiselle suosiolle ei ole selkeää selitystä, kuten nyt vaikka Christianshavn-kuville. Miksi ne juuri nyt kiinnostavat?

Muutamia kävijöitä tulee erään pilvenpolttelijasivuston kautta, jonne kuvat on kopioitu (ihan luvan kanssa, sillä kuvat on lisenssoitu ei-kaupallisen käytön tietyin ehdoin sallivalla Creative Commons -lisenssillä). Sivuilta ei tosin ole varsinaista linkkiä, mutta osoite ja kuvaajien nimet on mainittu. Se ei kuitenkaan riitä selittämään kävijäryntäystä.

Käyntimme vapaakaupungissa kaksi ja puoli vuotta sitten jäi uteliaaksi pyrähdykseksi, sillä matkaa oli vielä paljon edessä. Ja tuskin sinne kovin pitkäksi aikaa olisi muutenkaan viitsinyt jäädä.

Valokuvauksen harrastajan kannalta paikka ei tuntunut kovin vapaalta, sillä keskeisimmissä osissa valokuvaaminen oli isojen kieltokylttien tehostamana kielletty. En uhmannut kieltoa, vaan kuvailin vähän sivuummalla. Satuin myös näkemään, kun yksi väärässä paikassa kameralla osoitellut turisti sai kimppuunsa ärhäkkään hipin.

Yritimme matkan aikana käydä toisessakin vapaakaupungissa. Kyseessä olisi ollut Metelkova Ljubljanassa. Se ei kuitenkaan pikaisella ajelulla löytynyt, ja meillä oli vähän kiirekin. Sitä paitsi satoi. Reissun hippiyhteisöosuus rajoittui siten Kööpenhaminaan.

Oheista kuvaa lähempänä kuvauskieltoaluetta en kaivanut kameraani esiin. Christistianshavn-kuvasivulla on myös toisen samalla reissulla mukana olleen matkalaisen, Santeri Junttilan, otoksia vapaakaupungista. Kuvat on otettu tiistaina 27.9.2005.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Vähemmän taidetta, enemmän informaatiota

Niko Lipsanen — Sun, 17 Feb 2008 19:46:50 +0000

Vaikka kuinka sanotaan, että valokuva latistaa paikan, niin usein on myös toisin päin. Kun on nähnyt jostain paikasta hienon kuvan, joka on otettu teknisellä taituruudella ihanneolosuhteissa ja josta kuvaaja on taiteellista vaikutelmaa korostaakseen rajannut pois kaiken mielestään epäolennaisen, voi itse paikka olla sen jälkeen pettymys. Maantieteilijälle kuva on informaation lähde, mutta taiteellisissa kuvissa informaatiosisältö supistuu usein olemattomiin. Jos haluaa tietää, miltä jossain paikassa näyttää, tavallisten turistien räpsimät matkakuvat ovat usein antoisampia tietolähteitä.

Onneksi tavallisillakin kuvaajilla on nykyään mahdollista saada kuvansa ja julki, ja vaikkapa Flickristä tavan tallaajien ottamia kuvia eri puolilta maailmaa löytyy miljoonittain. Niissäkin on silti puutteensa. Seuraan aina välillä esimerkiksi Flickrin Dominica-kuvavirtaa. Puuduttavinta on se, että matkailijoiden ottamissa kuvissa toistuvat samat kohteet uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan monista kylistä ja muista mielenkiintoisista paikoista ei löydy kuvan kuvaa.

Tavalliset matkaajat kuvaavat turistikohteita ja niiden nähtävyyksiä. Niillä, jotka matkustavat vähemmän tallattuihin paikkoihin, on turhan usein myös jonkinlaisia taiteellisia ambitioita. Perushyvästä ja informaatiopitoisesta kuvasta on huutava pula.

Onneksi matkailijat eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka kuvaavat paikkoja ja maisemia. Verkossa on yhä enemmän paikallisten ihmisten omista kylistään, kaupungeistaan ja maistaan ottamia valokuvia eri puolilta maailmaa. Muun muassa edellä parjaamassani Dominica-kuvavirrassakin on yhä enemmän paikallisten asukkaiden tai vierailevien maastamuuttaneiden otoksia. Ne tosin keskittyvät usein joihinkin tapahtumiin, kuten karnevaaleihin. Kaikki ei kuitenkaan löydy Flickristä, vaan kannattaa hakea kuvia myös hakukoneilla ihmisten omilta kotisivuilta.

Olen yrittänyt itsekin paikata informatiivisten kuvien puutetta omilla matkakuvillani. Yleensä katson paikkaa, ja yritän hahmottaa mikä kaikki tekee siitä juuri sen paikan. Sitten yritän taltioida sen kaiken kuvaan. Eikä se ole haittaa, jos kaikki ei tallennu yhteen kuvaan. Voihan niitä ottaa enemmänkin. Haluan tietysti, että kuvat ovat teknisesti hyvälaatuisia, mutta jos niillä joskus on jotain taiteellista arvoa, niin se on tapahtunut vahingossa. En tee taidetta vaan dokumentoin.

Järjestelmällisimmän dokumentaatioprojektini tein keväällä 1999, kun kuvasin Dominican pienen pääkaupungin Roseaun lähes katu kadulta läpi. Valitettavasti olen skannannut kuvat nykystandardeja ajatellen turhan pieneen kokoon, mikä laskee niiden informatiivisuusarvoa. Täydennystä kuviin on tulossa lähikuukausina, ja tällä kertaa vähän suuremmassa koossa, kun saan viime syksynä ottamani uudet kuvat verkkoon. Ihan samanlaiseen järjestelmällisyyteen en kuitenkaan tällä kertaa yltänyt.

Pyydänkin kaikkia digikameroiden omistajia: ottakaa tavallisen informatiivisia kuvia siitä, miltä oma lähiympäristönne näyttää ja ottakaa matkoillakin kuvia ihan niistä tavallisista asuntokaduista ja muista tusinamaisemista. Ottakaa niitä paljon ja laittakaa ne nettiin. Älkää pyrkikö turhaan taiteellisuuteen, sillä se yleensä enemmän vie kuin tuo informaatiota. Sitä paitsi, taidekuvista on ylitarjontaa.

Kuvassa on taloja Kurkiaiskujalla Helsingin Kurkimäessä. Olen ottanut kuvan toukokuussa 2003. Minulla on tuhansittain tylsiä, mutta informatiivisa kuvia Helsingistä. Niiden laittaminen verkkoon vain vähän kangertelee. Jotain siellä jo on, toivottavasti kohta vähän enemmän.