ETUSIVU AIHEPIIRIT ARKISTO BLOGIN ESITTELY TILAA!

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

AIHEET

venäjä

Aiheet-blogin artikkelit, jotka on merkitty asiasanalla "venäjä".

Aeroflot ja Šeremetjevo – yhdistelmä, jota kannattaa välttää

Aeroflotin koneita Šeremetjevon lentokentällä

Toissapäiväinen paluulentoni Tel Avivista Moskovan kautta Helsinkiin ei mennyt aivan putkeen. Itse asiassa Aeroflot ja Šeremetjevon lentokenttä (SVO) onnistuivat tyräämään asian kovin monella eri tapaa.

Minulla ja siskollani piti olla viiden tunnin vaihto kentällä aamuviidestä kymmeneen. Jatkolento kuitenkin peruttiin. Moskovan ja Helsingin välinen lento on Aeroflotin ja Finnairin yhteinen, mutta alle tunnin myöhemmin lähteneelle Finnairin lennolle meitä ei laitettu, vaan vasta iltakuuden jälkeen lähtevälle. Viisi tuntia venyi 13:ksi.

Hyvitys oli minimaalinen: saimme yhteensä noin 25 euron edestä kahvilakuponkeja, jotka eivät lentokenttähinnoilla riittäneet edes hampurilaisaterioihin ja kakkukahveihin molemmille. Jossain muussa kaupungissa olisimme voineet mennä edes kaupungille kuluttamaan aikaa, mutta Moskovassa se ei ilman viisumia onnistu.

Viipuri, tuo venäläinen sotilaskunnian kaupunki

Kolikko: Viipuri, sotilaskunnian kaupunki

Vaikka CouchSurfing-majoituksen sääntöihin kuuluukin, että majoitus on ilmaista eikä tuliaisiakaan tarvitse tuoda, niin etenkin venäläiset sohvasurffarit tuovat niitä lähes aina. Taitaa olla sen verran syvällä sikäläisessä kulttuurissa, ettei ilmankaan kehdata tulla.

Koska Venäjä on tuossa vieressä, niin sieltä tulee vieraita melko usein. Olemmekin saaneet venäläistä suklaata, prjanik-pikkuleipiä, pitsiliinoja, jääkaappimagneetteja ja joskus jopa vodkaa. Yhden erikoisimmista tuliaisista saimme kuitenkin vasta aivan äskettäin.

Pietarilainen poika toi tuliaisina 10 ruplan kolikon, jolla juhlistettiin Viipurin saamaa ”sotilaskunnian kaupunki” -arvonimeä. Sen kaupungille myönsi Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev vuonna 2010. Kolikko tosin on vasta tältä vuodelta.

Valokuvia Olhavan seudun linja-autoista

Olhavan (Volkhov) bussit

Sarjassa ”laajoja kansanjoukkoja aivan rajattoman paljon kiinnostavat artikkelit” julkaisen tällä kertaa 24 valokuvan sarjan Olhavan seudun linja-autoista.

Olhava (Volhov) on 47 tuhannen asukkaan kaupunki Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Laatokkaan laskevan Olhavajoen kahden puolen. Kaupungin kaksi puoliskoa ovat useamman kilometrin päässä toisistaan.

Kävin Olhavassa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Linja-autot, niin hienoja kuin ne ovatkin, eivät varsinaisesti olleet syynä matkaan. Pääkohteena minulla ja siskollani oli Olhavan lähistöllä sijaitseva Vanha-Laatokka, jota joskus Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksikin tituleerataan.

Olhavan monipuolinen bussikalusto, josta monet yksilöt vaikuttivat olevan ruotsalaista perua, ei kuitenkaan jäänyt ilman huomiotani. Vanhat suomalaiset bussit olisivat toki olleet nostalgisempia, mutta hauskoja olivat nämä ruotsalaisetkin.

Entä jos Suomi olisikin novgorodilainen?

Nikolainluostari, Vanha-Laatokka

Yleisradion televisio-ohjelmasarja ”Suomi on ruotsalainen” alkaa otoksella talvisesta kerrostalolähiöstä jossakin Venäjällä. Näkymästä sanotaan: ”Täällä saa kyllä aika hyvän käsityksen siitä, miltä Suomi näyttäisi, jos emme olisi olleet osa Ruotsia, vaan olisimme kuuluneet vuosisatojen ajan Venäjään.”

Toteamus on melkoisen historiaton. Silloin kun Ruotsin valtakunta nykyisen Suomen alueelle levittäytyi, toisena osapuolena ei ollut Venäjä vaan Novgorodin tasavalta. Ruotsi levittäytyi Suomeen lännestä, Novgorod idästä. Ja Novgorod oli aika eri maa kuin nykyinen Venäjä – tai silloinen Ruotsi.

Novgorod oli tosiaan tasavalta. Valitettavasti tiedot sen luonteesta ovat kovin sirpaleisia. Ei se mikään moderni demokratia ollut, mutta aikansa mittapuulla monella tavalla edistyksellinen. Säilyneet tuohikirjeet, joiden joukossa mm. vanhimmat itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitetut tekstit, todistavat mm. lukutaidon yleisyydestä ja naisten suhteellisen hyvästä asemasta.

Kazanin lahko, islamia vai ei?

Kreml, Kazan (Tatarstan)

Tatarstanista on kuulemma löytynyt jokin lahko, eräänlainen maanalainen kalifaatti, jonka jäsenet ovat asuneet vuosia maan alla (ks. esim. US 9.8.12). Kultin johtaja Faizrakhman Satarov oli kuulemma saanut jumalaisen näyn trollikan johtimesta singonneesta kipinästä joskus 1960-luvulla.

Kaikenlaisia pöpipäitä tietysti mahtuu uskontoon kuin uskontoon (ja uskonnottomiinkin). Ihmeellisintä siinä on, että kuinka he onnistuvat saamaan jotkut toisetkin uskomaan juttuihinsa ja vaikka muuttamaan maanalaiseen katakombiin johtajansa perässä, kuten tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen juonne tässä faizrakhamanismin tapauksessa on se, että lahkon johtajan sanotaan useassakin eri lähteessä pitävän itseään islamin profeettana. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, koska Koraanin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta.

Pietari, Olhava ja molemmat Laatokat

Vanha-Laatokka, Venäjä

Kävin viime viikolla siskoni kanssa Venäjällä. Kovin pitkälle emme menneet, vaan pysyttelimme lähiseuduilla. Menimme bussilla Pietariin, ja sieltä toisella Olhavaan. Olhava (Volhov) on vajaan 50 tuhannen asukkaan teollisuuskaupunki reilut sata kilometriä Pietarista itään.

Pääkohteemme oli kuitenkin Olhavan lähellä sijaitseva, Venäjän ensimmäisenä pääkaupunkinakin pidetty Vanha Laatokka (Staraja Ladoga). Siellä on kaksi vanhaa luostaria ja pari muutakin kirkkoa. Kylän vieressä, Olhava-joen rannalla, on myös viikinkiaikaisia hautakumpuja.

Vanha-Laatokasta vähän matkaa pohjoiseen, Olhava-joen suistossa Laatokan etelärannalla, on Uusi Laatokka (Novaja Ladoga), jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1703 – samoihin aikoihin kuin Pietarinkin. Kovin uusi sekään ei siis ole, vaikkakaan ei kohteena yhtä kiinnostava kuin Vanha Laatokka.

Talviaika 2011 alkaa sunnuntaina 30.10.

Gribojedovin kanava, Pietari

Katso myös: Talviaika 2014

Muistuttelin noin kuukausi sitten talviaikatiedon hakijoita, että kelloja käännetään vasta lokakuun lopussa. Keväällähän käänteleminen tapahtuu suurinpiirtein kevätpäiväntasauksen aikoihin, mutta syyspäiväntasauksesta on takaisin talvi- eli normaaliaikaan vielä reilu kuukausi.

Vielä tänä viikonloppuna kelloja ei kuitenkaan käännellä, vaan vasta ensi viikolla. Kesäaika päättyy ja talviaika 2011 alkaa sunnuntaina 30. lokakuuta.

Olen monta kertaa kellojen kääntämisen yhteydessä myös muistuttanut siitä, että mielestäni moisesta pelleilystä pitäisi luopua. Saisi olla sama aika kesät, talvet. Tänä syksynä erikoisuutena on se, että naapurimaassamme Venäjällä kelloja ei enää käännetä. Venäjä siirtyi viime keväänä pysyvästi kesäaikaan (IS 27.4.11).

Kadunnimet myös venäjäksi?

Kadunnimikyltti Moskovassa

Mikkelissä osa yrittäjistä oli toivonut kaupungille venäjänkielisiä katukylttejä (LS 10.11.10), mutta kaupunkilaiset eivät asiasta innostuneet (LS 11.11.10).

En tiedä, onko kansalaispalautteeseen vaikuttanut Länsi-Savon uutisessa ollut kuva, jossa venäjänkielinen nimi on kuvamanipulaatiolla kirjoitettu suomenkielisen tilalle. Tarkoitushan ei sentään ollut poistaa suomenkielisiä kylttejä, vaan tuoda venäjänkieliset niiden alle.

Aivan tuossa esitetyssä muodossa en minäkään silti asialle lämpene. Ainakin Länsi-Savon uutisen perusteella sai käsityksen, että katujen ja teiden nimet olisi ollut tarkoitus kääntää uulitsoiksi ja prospekteiksi. Se tuskin olisi tarpeen. Niiden kirjoittaminen myös kyrillisillä kirjaimilla ei kuitenkaan olisi välttämättä erityisen huono idea.

Isoviha taisi olla ikävää aikaa

Toimittaja Ilkka Malmberg on kirjoittanut Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen (7/2009) artikkelin, jossa etsitään Suomesta paikkakuntia, joilla ei olisi sodittu. Loppupuoli artikkelista käsittelee isovihaa, jota Malmberg – ilmeisen oikeutetusti – kutsuu kansanmurhaksi.

Hämmentävää on se, kuinka vähän itsekään isovihasta tietää. Kyllä minä koulun historiasta muistan, että sellainen ajanjakso oli 1700-luvun ja, ettei se ollut mitään erityisen kivaa aikaa. Mutta kun kerrotaan 20–30 tuhannesta Venäjälle viedystä suomalaisesta orjasta, jotka pääasiassa olivat lapsia, joukkomurhista ja -raiskauksista, niin onhan se järkyttävää.

Toisen maailmansodan jälkeen isovihasta puhuminen ei ollut suotavaa. Koulukirjoissa esitettiin aiheesta varsin siivottu versio. Malmbergin viittaamassa Keskikoulun Suomen historia -teoksessa vuodelta 1964 ei esimerkiksi kerrota mitään orjista eikä lapsista. Virallinen totuus oli, että isovihan tuhoja oli aiemmin liioiteltu äärioikeistolaisia tarkoitusperiä varten.

Valokuvia Venäjältä

Kirkko

Sain viimeinkin laitettua kaikki valokuvat toissakesäiseltä Venäjän-matkalta matkakuvasivuilleni. Matkan pääkohteina olivat Moskova sekä Volga-joki Kazanin ja Marinmaan kulmilla.

Tulihan niitä aikamoinen määrä: 705 valokuvaa. Ja siitä on aika monta kuvaa karsittu pois.

Jos Disney Worldissa olisi moskeija

Kul Sharif -moskeija

Tatarstanin tasavallan pääkaupungin Kazanin ehkä näkyvin maamerkki on Qol-Şärif-moskeija (useita eri kirjoitusasuja esiintyy). Olenko minä ainoa, jonka mielestä yhdennäköisyys Disney Worldin Tuhkimonlinnaan on ilmeinen (pienellä googletuksella löytyi vastauskin: en ole). Ehkä aika vielä patinoi moskeijaa, mutta aika keinotekoisen kiiltelevältä se Kazanin Kremlin vanhojen rakennusten keskellä tuntui. Tosin oli ne ympäröivätkin talot aika hienoiksi laitettu.

Borovskin seinämaalaukset

Seinämaalaus Borovskissa

Borovsk on pieni kaupunki Kalugan oblastin pohjoisosassa Venäjällä. Moskovaan on sieltä matkaa reilut sata kilometriä. Kaupunki on tunnettu paitsi sen lähellä sijaitsevasta vanhasta Pafnutjevin (Pyhä Pafnutius) luostarista myös siitä, että sen rakennuksissa on runsaasti seinämaalauksia.

Teematkailua lähialueille

Teekauppa

Vaikka Helsingissäkin on nykyisin tarjolla varsin hyvä valikoima teetä, on matkoilla syytä tarkastaa paikallinen teevalikoima. Vaikka ei edes olisi missään varsinaisessa teemaassa, niin usein löytyy pieniä erikoiskauppoja laadukkaalla valikoimalla. Eikä tarvitse lähteä kauas. Tässä kirjoituksessa esittelen teekaupat Tukholmasta, Tallinnasta ja Pietarista, yhden kustakin.

Kaikki Venäjän hipit ja minä

Holmi 2007

Festarit eivät ole ikinä olleet se minun juttuni. Itse asiassa en ollut ennen viime kesää oikeastaan edes varsinaisesti ollut sellaisilla (Otava Happy Jazzeja ja Heinolan ilmaiskonsertteja ei lasketa).

Eikä minun pitänyt festareille mennä viime kesänäkään. Minun piti vain matkustaa bestmanini kanssa Volgalle. Matkaan tuli kuitenkin mutka, ja menimme pariksi päiväksi Holmi-festivaaleille, jotka pidettiin vähän matkaa Moskovasta etelään. Ne olivat sellaiset etnohippihenkiset ilmaisfestarit. Siellä me sitten olimme, kaikki Venäjän hipit, minä ja bestman.

RSS RSS feed

Keskeisimmät aihepiirit

  • Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
  • Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
  • Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
  • Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
  • Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
  • Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
  • Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
  • Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
  • Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä

Uusimmat artikkelit