Aiheita » venäjä

Jos Disney Worldissa olisi moskeija

Niko Lipsanen — Sun, 27 Jul 2008 01:05:09 +0000

Tatarstanin tasavallan pääkaupungin Kazanin ehkä näkyvin maamerkki on Qol-Şärif-moskeija (useita eri kirjoitusasuja esiintyy). Olenko minä ainoa, jonka mielestä yhdennäköisyys Disney Worldin Tuhkimonlinnaan on ilmeinen (pienellä googletuksella löytyi vastauskin: en ole). Ehkä aika vielä patinoi moskeijaa, mutta aika keinotekoisen kiiltelevältä se Kazanin Kremlin vanhojen rakennusten keskellä tuntui. Tosin oli ne ympäröivätkin talot aika hienoiksi laitettu.

Tatarstan on ainoa muslimimaa, jossa olen käynyt, ja kuvan moskeija on ainoa, jossa olen käynyt sisällä. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia, mutta samanlaista sinivalkoista ja uudenkiiltelevää sielläkin oli. Meitä vääräuskoisia ei päästetty varsinaiselle rukousalueelle, mutta parvelta saimme katsella. Yksi rukoilija siellä silloin näkyi uskontoaan harjoittamassa. Mutta ehkä ei ollut rukousaika. Sen sijaan eräs uskonoppinut rukoili kyllä minun ja ystäväni puolesta. Minut hän kättelikin, mutta ei naispuolista matkakumppaniani.

Kazanissa on paljon muitakin moskeijoita, ja tataari-isäntämme mukaan varsinainen uskonnollinen elämä keskittyy niihin. Qol-Şärif-moskeija on rakennettu muutama vuosi sitten Kazanin Kremliin paikalle, jossa on sijainnut samanniminen moskeija aikaisemminkin. Venäläiset purkivat sen vuonna 1552 Iivana Julman kukistettua Kazanin kaanikunnan. Uuden moskeijan rakentamiseen saatiin varoja etenkin Saudi-Arabiasta ja Arabiemiraateista, ja se on kuulemma Euroopan suurin. Moskeijassa sijaitsee myös mielenkiintoinen islam-museo, jossa kerrotaan islamin ohella tataarien historiasta.

Kazanin Kreml on Unescon maailmanperintökohde ja valittiin jokin aika sitten Venäjän suurimmaksi ihmeeksi. Onhan se ihan hieno kohde, mutta olisi kyllä luullut suurelta Venäjän-maalta ihmeellisempiäkin asioita löytyvän. Viipurin linna pääsi samassa matkailulehden järjestämässä äänestyksessä kuudenneksi.

Oheisen kuvan moskeijasta otin viime kesän Venäjän-matkallani 12.6.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Borovskin seinämaalaukset

Niko Lipsanen — Sun, 15 Jun 2008 00:05:24 +0000

Borovsk on pieni kaupunki Kalugan oblastin pohjoisosassa Venäjällä. Moskovaan on sieltä matkaa reilut sata kilometriä. Kaupunki on tunnettu paitsi sen lähellä sijaitsevasta vanhasta Pafnutjevin (Pyhä Pafnutius) luostarista myös siitä, että sen rakennuksissa on runsaasti seinämaalauksia.

Borovsk on ollut olemassa jo kauan, sillä siitä on historiallisia mainintoja jo 1200-luvulta. Seinämaalaukset ovat kuitenkin huomattavasti uudempaa tekoa. Wikipedia-tietojen mukaan ne ovat jonkun paikallisen harrastelijataiteilijan tuotoksia.

Monet seinämaalauksista kuvaavat ilmeisesti joitakin historiallisia tapahtumia tai henkilöitä, osa on maisemakuvia. Jotkut ovat hauskoja, kuten yllä näkyvät ikkunat ihmisineen. Ainakin yksi autokorjaamo oli myös maalauttanut seinäänsä oman mainoksensa. Muitakin modernimpiakin aiheita on joukossa.

Vaikuttaa siltä, että kaupunki on saanut maalausten ansiosta ihan kivasti huomiota. Voisiko tässä olla hyvä idea myös jollekin suomalaiselle kaupungille kohottaa imagoaan? Borovsk tosin on muutenkin hieno ja idyllinen vanha pieni kaupunki. Sinne kannattaisi mennä käymään ilman noita maalauksiakin. Mutta ovat nuo maalaukset ainakin minun mielestäni paljon hienompia kuin parhaatkaan graffitit, vaikka niistäkin jotkut toki sopivat kohtuullisen kivasti lähiösiltojen alle.

Ottamiani valokuvia seinämaalauksista on Borovsk-kuvasivuillani. En ole ainoa, joka niitä on kuvaillut. English Russia -sivustolla kuvia on enemmänkin, ja borovsk-tägillä niitä löytää myös Flickristä. Artborovsk.ru-sivuilla taas on maalauksia, joissa kuvataan Borovskin kaupunkia.

Borovskissa voi Moskovasta käsin käydä kätevästi juna-bussi-yhdistelmällä. Kiovan suunnan asemalta pääsee paikallisjunalla (elektrishka) Balabanovoon, jossa sijaitsee lähin rautatieasema. Sieltä kun seuraa pääkatua vähän matkaa oikealle, löytää bussiaseman. Matka Borovskiin ei ole kuin kymmenisen kilometriä, ja busseja luulisi lähtevän ainakin aina junan tullessa, todennäköisesti useamminkin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Teematkailua lähialueille

Niko Lipsanen — Tue, 20 May 2008 22:57:05 +0000

Vaikka Helsingissäkin on nykyisin tarjolla varsin hyvä valikoima teetä, on matkoilla syytä tarkastaa paikallinen teevalikoima. Vaikka ei edes olisi missään varsinaisessa teemaassa, niin usein löytyy pieniä erikoiskauppoja laadukkaalla valikoimalla. Eikä tarvitse lähteä kauas. Tässä kirjoituksessa esittelen teekaupat Tukholmasta, Tallinnasta ja Pietarista, yhden kustakin.

Tukholman Södermalmilla sijaitsee yksi lähiseutujen teeparatiiseista, Tea Centre of Stockholm. Paikka on hämyisä ja teevalikoima on laaja. Kauppa on tosin sen verran sekava, että saa olla tarkkana jos haluaa saada juuri sitä teetä, mitä haluaa. Teet ovat esillä numeroitujen lasiruutujen takana. Numeroiden perusteella pitää katsoa erillisestä luettelosta, mikä tee on kyseessä, jotta voi pyytää sen kauppiaalta nuuhkittavakseen. Kaupan osoite on Hornsgatan 46. Lähin metroasema on Mariatorget, mutta ei Slussenkaan kaukana ole.

Tallinnan Viru-keskuksessa sijaitseva Tea & Coffee Centre on siisti ja asiallinen teeliike, juuri sellainen mitä kauppakeskuksessa voi odottaa. Se ei välttämättä ole syy matkustaa Tallinnaan, mutta valikoima kannattaa kuitenkin tarkistaa siellä päin liikkuessa. Vaikka teelaatuja ei ole tarjolla sen enempää kuin Helsinginkään teeliikkeissä, on siellä kuitenkin usein tarjolla jotain sellaista, mikä ei ole Helsingissä silmiin sattunut.

Pietarissa käydessään kannattaa vierailla jossakin Untsija-ketjun (унция) myymälöistä. Niissä on kohtuullinen valikoima erilaisia teelaatuja ympäri maailman. Untsijan erikoisuus ovat kuitenkin maustetut teet, joita kannattaa kokeilla, vaikkei kotoisista keisarinmorsiamista pitäisikään. Teelaadut niiden pohjalla ovat melko tavanomaisia mustia ja vihreitä laatuja, mutta maustaminen on tehty taidolla. Kannattaa kokeilla esimerkiksi Katariina Suuren sekoitusta. Kauppojen osoitteet ovat ketjun kotisivulla.

Untsija-ketjun nimi tulee unssi-painomitasta, ja niinpä teetä myydään liikkeissä unsseittain. EU:n ulkopuolelta ei saa virallisesti tuoda teetä verottomasti kuin sata grammaa, mikä on alle neljä unssia. Onneksi tuon perään ei ole ainakaan minulta koskaan kyselty. Kummallisen pieni määrä se kyllä on.

Kommentteihin saa mielellään jättää vinkkejä muistakin hyvistä teekaupoista mainituissa kaupungeissa tai muuallakin.

Kuvassa on Tea Centre of Stockholm. Otin kuvan 15.2.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kaikki Venäjän hipit ja minä

Niko Lipsanen — Sat, 10 May 2008 22:49:45 +0000

Festarit eivät ole ikinä olleet se minun juttuni. Itse asiassa en ollut ennen viime kesää oikeastaan edes varsinaisesti ollut sellaisilla (Otava Happy Jazzeja ja Heinolan ilmaiskonsertteja ei lasketa). Eikä minun pitänyt olla viime kesänäkään. Minun piti vain matkustaa bestmanini kanssa Volgalle. Matkaan tuli kuitenkin mutka, ja menimme pariksi päiväksi Holmi-festivaaleille, vähän matkaa Moskovasta etelään. Ne olivat sellaiset etnohippihenkiset ilmaisfestarit. Siellä me sitten olimme, kaikki Venäjän hipit, minä ja bestman.

Festarit olivat keskellä peltoa kaukana asutuskeskuksista. Festarialueen poikki virtasi pieni joki, johon pääsi uimaan. Vesi vaikutti melko puhtaalta, ilmeisesti juomavesikin oli peräisin siitä (tosin vähän ylempää). Musiikkiakin siellä tietysti soitettiin, mutta en juurikaan esiintymislavojen nurkilla hengaillut. Sen sijaan kiertelin pitkin festarialuetta tutustumassa ihmisiin.

Se minulle ei selvinnyt, kuka tuon koko touhun järjesti ja kustansi. Oli sinne kaikkia systeemejä rakenneltu: siltoja joen yli, esiintymislavoja, vessoja, äänentoistot ym. Luulisi siitä paikastakin menevän jotain kustannuksia. Ja ei kai kaikki bänditkään siellä ilmaiseksi soittaneet? Tai mistäs minä tiedän. Mutta ilmaiseksi sinne pääsi, eikä mitään isoja mainosbannereitaan näkynyt. Myyntitoimintakin oli melko vähäistä.

Meno oli ihan rentoa ja ihmiset mukavia. Vähäinen venäjäntaitoni joutui kyllä koetuksille, koska suurin osa paikallaolijoista ei englantia juuri puhunut, suomesta nyt puhumattakaan. Mutta sujuuhan se juttu, kun vodkalla kostuttaa kurkkua. Venäjällä hipitkin juovat vodkaa, ja jokaisen juttuporukan kanssa piti ystävyysmaljat kiskaista. Olisi ehkä pitänyt hankkia vähän vähemmän ystäviä, sillä loppuillan kulusta muistikuvani ovat melko vähäisiä. Tosin juon normaalisti niin vähän, ettei minun tarvitse ottaa paljonkaan kun alkaa jo tuntua.

Jos venäläinen hippimeininki iskee, niin sinne vaan Holmille (Пустые Холмы). Viime vuonna ne alkoivat kesäkuun toisena viikonloppuna, joten samoihin aikoihin varmaan ovat tälläkin kertaa. Luulisi jotain tietoa ajankohdasta tulevan myös festareiden kotisivuille. En tosin pikaisella vilkaisulla sieltä päivämäärää löytänyt.

Minulle riitti yksi kerta oikein hyvin.

Lisäys 10.6.2008: Nyt sain lopultakin laitettua festarikuvat nettiin.

Kuvassa yleistä festarimeininkiä. Otin kuvan 10.6.2007.