Aiheita

Kuinka käytät talenttisi?

Niko Lipsanen — Tue, 22 Jul 2008 15:31:28 +0000

Viime sunnuntain messussa evankeliumitekstinä oli hankalankuuloinen vertaus isännästä, joka maasta poistuessaan uskoi palvelijoilleen eri määriä rahaa hoidettavakseen (Matt. 25:14-30). Viisi talenttia saanut sijoitti ne, ja hankki toiset viisi lisää, ja kaksi talenttia saanut teki vastaavan tempun. Mutta yhden talentin saanut hautasi rahan maahan ja palautti isännän palatessa tälle vain omansa. Isäntä suuttui:

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Olimme messussa tällä kertaa Helsingin Tuomiokirkossa ja saarnavuorossa oli kappalainen Suvi-Päivi Koski. Saarna ei alkanut kovin lupaavasti. Koski kertasi evankeliumitekstin monisanaisesti ja psykologisoi sitä mitä kunkin palvelijan mielessä kenties oli liikkunut. Kohta, jossa hän kuvaili kuinka tuuli tuo uusia lehtiä peittämään sitä kuoppaa, jonka vähäisin palvelija oli yhdelle talentilleen kaivannut, oli jo suorastaan pitkästyttävä.

Koski kuitenkin kokosi lopulta saarnan kunnialla kasaan. Hän muistutti, että tämä Jeesuksen vertaus oli hänen opetuksensa loppuvaiheilta. Jeesus oli silloin opetuslastensa kanssa jo Öljymäellä, ja vertaus liittyi sarjaan opetuksia, joilla valmistettiin opetuslapsia tulevaan. Vaikka vertauksessa Jeesus puhuukin rahasta, niin talentteja ei pidä ymmärtää kapeasti siinä merkityksessä, vaan laajemmin Jumalan antamina kykyinä ja lahjoina. Vaikka ei olisikaan saanut niitä yhtä paljon kuin joku toinen, on kuitenkin tärkeätä, että kehittää lahjojaan ja käyttää niitä taivaallisen isäntänsä hyväksi.

Kirkkokahvien jälkeen oli vielä saarnajatkot. En ole niillä koskaan ennen käynyt, koska aika harvoin tulee ylipäätään käytyä tuomiokirkossa messussa. Mutta tällä kertaa menimme myös niille. Siellä saarnan teemoista jatkettiin keskustellen. Kysyin, että entä jos joku palvelijoista olisi sijoittanut talenttinsa, mutta epäonnistunut ja menettänyt sijoituksensa. Mikä olisi ollut isännän tuomio? Mitään selvää vastausta ei tullut, mutta yksi osallistujista viittasi vertaukseen tuhlaajapojasta. Siinä ei kuitenkaan mielestäni ole kyse samasta asiasta, sillä tuhlaajapoika vain tuhlasi ilman yritystäkään sijoittaa.

Lopulta keskustelu harhautui romanialaisiin kerjäläisiin eikä Koski yrityksestään huolimatta onnistunut enää palauttamaan sitä aiheeseen. Mutta ihan antoisa tuokio se joka tapauksessa oli.

Kuvassa Helsingin tuomiokirkko sisältä. Otin kuvan messun jälkeen 20.7.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Tiede, totuus ja elämä

Niko Lipsanen — Sat, 19 Jul 2008 10:15:29 +0000

Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli “Totuus ja harha”.

Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.

Minustakaan tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan yhteensovittaminen ei ole mitenkään erityisen ongelmallista. Toki esimerkiksi luomiskertomusta ei voi silloin ottaa kirjaimellisesti. Sen ei pitäisi olla ongelma ainakaan luterilaiselle, koska luterilaisen kirkon opin pohjana ovat “Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset”. Mooseksen kirjat, ja luomiskertomus niiden mukana, eivät niihin kuulu.

Huomenna on taas sunnuntai ja todennäköisesti tulee mentyä johonkin messuun. Toivottavasti saan pidettyä muistiinpanot tallessa ja luettavina, niin tulee taas vähän yksityiskohtaisempi saarnabloggaus.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Kuka hakee domnikkia?

Niko Lipsanen — Thu, 17 Jul 2008 22:04:38 +0000

Kotisivujeni verkkotunnus on domnik.net. Olen kertonut täällä aiemmin nimen taustoista. Nyt heinäkuussa “domnik” on yhtäkkiä noussut suosituimmaksi hakusanaksi, jolla sivustolle tullaan. Ei sitä ennen juurikaan ole haettu. Mistä tämä yllättävä suosio voisi johtua?

Domnik on ilmeisesti saksalainen sukunimi (tai näkyy Domnikkeja olevan myös ainakin Itävallassa, Kroatiassa ja Yhdysvalloissa). Jollakin se näyttää olevan myös etunimenä. Olisikohan joku heistä tehnyt jotakin, mikä selittäisi hakusuosion? Tosin luulisi siitä silloin jotain löytyvän netistäkin, ja minä en ainakaan löytänyt.

Domnik on myös Dominican kreolikielinen nimi, mutta jotenkin en usko, että sitä oltaisiin yhtäkkiä alettu kovasti hakea. Dominican karnevaalit ovat nimeltään Mas Domnik, mutta ne pidetään kevättalvella. Nyt on heinäkuu.

En keksi selitystä. Toki volyymi ei ole kauhean suuri. Jos hakumäärä jatkuu tällaisena, niin kokonaisuudessaan heinäkuussa “domnik” tuo 300-400 osumaa Domnik.nettiin. Kesän hiljaisimpaan aikaan se riittää oikein hyvin hakusanojen ykköspaikalle. Saa nähdä, jatkuuko domnikin hakusuosio myös syksymmällä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Postinkantajan viikset

Niko Lipsanen — Wed, 16 Jul 2008 11:57:31 +0000

Työnantaja vaatii 55-vuotiasta japanilaista postinkantajaa ajamaan viiksensä.

Helsingin Sanomissa kirjoitetaan:

“Viikset ovat osa yksilöllistä elämäntyyliä. Jokaisen pitää saada päättää niiden pitämisestä itse”, jyrisi Osakan baariyhdistystä edustava lakimies Kazuo Okawa.

Osakan baariyhdistystä edustava lakimies? Vai olisiko päässyt käymään niin, ettei Hesarin toimittaja tai jutun lähteenä mainittu STT tiedä, mitä tarkoittaa bar association?

Kai ne sitten on kesätoimittajat, jotka näitä maailman ihmisiä -tyyppisiä kevennysjuttuja laativat.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ampparit uusi nahkansa

Niko Lipsanen — Mon, 14 Jul 2008 18:48:18 +0000

Ampparit.com on varmastikin useimmiten vierailemani nettisivu (tai ainakin heti omien aloituslinkkieni jälkeen). Kai se on jonkinasteista uutisnarkomaniaa, että koko ajan pitää tietää, mitä maailmalla ja lähempänäkin tapahtuu. En juurikaan vieraile sanomalehtien tai muiden medioiden sivuilla suoraan, vaan meneen kaikkiin Amppareiden kautta. Siellä otsikot ovat kätevästi kaikki yhdessä paikassa. Tänään palveluun tehtiin joitakin muutoksia.

Muutaman tunnin ajan lukijoille tarjoiltiin vuoden 2004 uutisia ilmeisesti samalta ajalta peräisin olleella ulkoasulla. Täytyy sanoa, että leiskan suhteen edistystä oli tapahtunut. Uutisista en ole niin varma. Nyt ulkoasua koki uuden uudistuksen, tosin aika maltillisen. Palvelu on nyt hieman hiotumman näköinen kuin ennen. Joitakin pikkuvirheitä on vielä jäänyt, kuten se, että kirjautumisikkuna peittää Amppareiden logon (kokeilin sekä Operalla että Firefoxilla).

Uudistuksen murheenkryyni on kuitenkin juuri tuo kirjautuminen. Ampparit on ollut ja edelleen on siinä mielessä kätevä, että kirjautumiseen ei tarvita salasanaa. Mitään kovin salaistahan siellä oman profiilin takana ei ole. Jos haluaa muuttaa asetuksia (palvelun ulkoasua, linkkien aukeamistapaa, uutislähteitä ja -kategorioita), niin silloin salasana tarvitaan.

Ennen ei kuitenkaan tarvinnut välittää myöskään käyttäjätunnuksesta. Riitti, että kirjanmerkeissä tai aloituslinkeissä oli osoite muodossa, joka sisälsi käyttäjätunnuksen. Sitä ei tarvinnut erikseen kirjoittaa mihinkään, kun oli heti kirjautuneena sivulle tullessaan. Tuo mainio toiminto on nyt kadonnut, ja käyttäjätunnus pitää erikseen kirjoittaa tullessaan sivulle. Ilmeisesti keksien avulla Ampparit kyllä muistaisivat, mistä tunnuksesta on kyse, mutta minulla on tapana heittää niitä keksejä menemään aika tiuhaan.

Kävin jo harmittelemassa kirjautumisen muuttumista Amppareiden blogissa, ja niin näyttää tehneen moni muukin. Toivottavasti ottavat kommentit huomioon, jotta tuosta ikävästä puutteesta päästään eroon. Pelkäänpä, että ainakin minulla kirjautumisen vaiva voisi vähentää Amppareissa käymistä (mikä tosin saattaisi olla jossain määrin ihan hyväkin asia).

Monet muut uudistukset vaikuttavat hyviltä. Uutiskategoriat ovat käyneet tarkemmiksi ja uutislähteitä on tullut palveluun lisää. Ilmeisesti mukaan voi liittää myös omia syötteitään. Nyt voi todellakin muokata palvelusta juuri sellaisen kuin kokee tarvitsevansa.

Viimeistään Amppareiden myötä paperilehdet ovat käyneet tarpeettomiksi, sillä kukapa haluaisi lukea päivän vanhoja uutisia luettuaan uudet jo netistä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Ruumiillista sukututkimusta

Niko Lipsanen — Sat, 12 Jul 2008 18:31:08 +0000

Yle kertoo, että sukututkimus ruumiillistuu kesäisin. Uutisessa kerrotaan monien sukuseurojen pitävän kokouksiaan kesällä (kahden-kolmen vuoden välein) ja tietotekniikan kehittymisen helpottaneen sukututkimuksen tekemistä. Mikä tässä nyt oli sitten se uutinen?

Olisi ihan ymmärrettävää, jos tuollaiset tiedonjyväset jaettaisiin lukijoille jonkin laajemman tausta-artikkelin yhteydessä. Ne voisivat olla aivan mielekkäitä tietoja laajemmassa kontekstissa. Mutta miksi ihmeessä kirjoittaa tuollainen uutinen ilman edes yhtään ainoata esimerkkiä jostain kokoustelevasta suvusta.

Ja miten ne sukukokoukset liittyvät sukututkimuksen ruumiillistumiseen? Eikö sukututkimus ruumiillistu silloin, kun sukututkija raahaa ruumiinsa kirkonkirjojen tai tietokoneen ääreen ja alkaa tehdä sitä sukututkimusta? Tätä ruumiillistumista tapahtunee kaikkina vuodenaikoina ihan riippumatta siitä mihin aikaan vuodesta sukukokouksia pidetään.

Turhat uutiset ruumiillistuvat kesäisin (mutta onpahan jotakin turhaa blogattavaa).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Huligaanijunnut kulmillamme

Niko Lipsanen — Wed, 09 Jul 2008 22:25:49 +0000

Jalkapalloon kuuluu tappeleminen, ainakin joidenkin mielestä. Isompien poikien peleissä katsojat hoitavat sen puolen, mutta Helsinki Cupissa junnujen pitää hoitaa huliganismikin itse. Tai tytöistä tappelu kai oli tällä kertaa tullut. Joka tapauksessa päädyin tapahtumien keskipisteeseen ihan vain olemalla kotona.

Ensin kuului kauhea meteli sisäpihalta. Sitten juoksee ulkomaalaisen näköisiä poikia, ja joillain on metalliputkiakin kädessä. Pihalta kuuluu mäiskettä ja sirpaleiden ääniä. Nosturin futisdiskosta on tultu meidän kulmille tappelemaan. Jotkut suomalaispojat kertovat, että toiset suomalaiset olisivat suuttuneet brasseille, kun nämä olivat jutelleet tyttöjen kanssa. Nosturin edessä oli sitten ensin hakattu jotain brasilialaista ja sitten koko joukko oli juossut tänne viereen Munkkisaareen. Yhden version mukaan tappelun aloittajat eivät olleet suomalaisia vaan venäläisiä. En tiedä. Jostain portista olivat päässeet korttelin sisään ja hyppineet aitojen yli pihalta toiselle. Meidän pihallamme tuli umpikuja vastaan, joten siihen oli meno loppunut. Kohta tuli monta partioautiollista poliiseja ja katu eristettiin.

Brassipojat jätettiin sitten meidän talomme sisäpihallemme poliisivartiossa odottelemaan, kunnes heidät marssitettiin jonossa Pikku-Roban poliisiasemalle.

Tämä on ollut tähän asti ihan rauhallinen kulmakunta, mutta viime päivinä on tapahtunut. Edellisestä piirityksestä ei ole kuin muutama päivä; silloin tapahtui naapuritalossa. Yksi naapuri kertoi, että joku pikku piiritys olisi ollut muutamaa päivää aikaisemminkin, mutta se meni minulta ohi.

Mihin sitä televisiota tarvitsee? Riittää, kun ottaa tuolit kadulle ja katselee ympärilleen.

Kuvassa poliisi kokoaa brassipojat Hernesaarenkadulle ja laittaa jonoon marssimaan kohti Pikku-Roban poliisiasemaa. Otin kuvan keskiviikkona 9.7.2008 hieman ennen puoltayötä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Mökkielämää kaupungissa

Niko Lipsanen — Sun, 06 Jul 2008 23:14:16 +0000

Meiltä paloi perjantai-iltana sulake. Lauantaina saimme sähköt muutamaksi tunniksi takaisin, mutta sitten paloi uudestaan. Ja lopulta myös sähköpääkatkaisija hajosi. Nyt on siis menossa kolmas yö ilman sähköjä (tulin kirjoittamaan tätä Dodo ry:n toimistolle). Sunnuntai vietettiinkin sitten mökkielämää. Ruoka kokattiin ja teet keitettiin trangialla, ilta vietettiin kynttilöiden valossa.

Pari naapuria ehti jo tarjoamaan keittiötään tarvittaessa lainaan, ja saisihan nurkalta kebabbiakin. Mutta kivasti se on näinkin mennyt. Trangia on aika etevä peli ja hyvää ruokaa sillä saa. En muista, milloin olisin saanut yhtä hyvää seitä kuin tänä iltana. Voi tosin olla, että jos ei huomenna saada sähkömiestä paikalle, saatamme mennä naapuriin kyläilemään. Huoltomiehen mukaan sähkötaulu kuuluu taloyhtiön vastuulle, joten sieltä huoltoyhtiön kautta yritämme tuon järjestellä.

Onneksi meillä on kivasti urbaanin mökkielämään sopiva kämppä. Jalkakäytäväterassilla on hyvä keitellä trangiakeitoksia ja istuskella katselemassa merta. Onhan se tavallaan ihan mukavaa vaihteluakin, että tietokoneelle ja nettiin ei vain yksinkertaisesti pääse (tai pääseehän sitä, mutta ei kotonta).

Tämä olikin sitten tämän blogin sadas kirjoitus.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Helsingin satamarata

Niko Lipsanen — Fri, 04 Jul 2008 22:14:43 +0000

Helsingin eteläinen satamarata rakennettiin 1800-luvun lopusta. Merisatamasta Katajanokalle johtava osuus purettiin vaiheittain 1970- ja 80-luvuilla. Pari vuotta sitten purettiin myös telakalle johtava sivuraide ja otettiin kiskot pois Merisatamasta. Nyt purkutyöt ovat käynnissä Länsisatamasta Merisatamaan johtavalla osuudella.

Kävin ottamassa kuvia purettavalta osuudelta. Ohessa on kuvien pienennökset, jotka suurenevat klikkaamalla. Itse purkutyöstä on kuva Munkkisaaren kaupunginosasivuilla (minun ottamani sekin). Edellä kerrotut historiatiedot on haettu Seisake.netin artikkelista.

Otin kuvat perjantaina 4.7.2008. Niitä voi käyttää muissa yhteyksissä Creative Commons by-nc-sa -lisenssin käyttöehtojen mukaisesti.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Google News tulossa myös Suomeen?

Niko Lipsanen — Thu, 03 Jul 2008 20:38:40 +0000

Googlen uutishakupalvelu Google News on ollut saatavilla useilla eri kielillä. Esimerkiksi ruotsinkielinen palvelu on ollut olemassa jo yli puolitoista vuotta. Suomeksi hakupalvelua ei kuitenkaan ole ollut vielä tarjolla, eikä osoite news.google.fi vielä tarjoa suomenkielistä palvelua. Pienen mutkan kautta uutisia pääsee kuitenkin jo nyt hakemaan myös suomeksi.

Google tarjoaa mahdollisuuden liittää kotisivuille uutispalkin, joka näyttää uutishakutuloksia valituilla hakusanoilla. Koodin tähän härpäkkeeseen voi hakea News Bar Wizard -sivulta. Oletuksena palkissa näkyy uutisia hakusanoilla “Apple”, “Google” ja “Microsoft”. Ilmeisesti härpäke myös tunnistaa kielen käyttäjän selainasetuksista, koska ainakin minulle nuo uutiset näkyvät suomeksi.

Uutiset eivät kuitenkaan vaikuttaneet aivan tuoreilta, vaikka joukossa oli ihan uusiakin. Vaikutti kuitenkin, että haussa on ajallisia aukkoja, koska neljästä uusimmasta uutisesta, jotka kustakin hakusanasta näkyivät, vanhimmat olivat kesäkuun alkupuolelta. Luulisi noista aiheista enemmänkin uutisia olleen, vaikka kesä onkin.

Kokeilin hakua myös sanoilla “Helsinki”, “Espoo” ja “Vantaa” ja sain samalla lailla suhteellisen tuoreita uutisia pääkaupunkiseudun tapahtumista. Mutta aukkoja niissäkin oli. Vastaava tulos tuli myös hakutermeillä “Kokoomus”, “Keskusta” ja “SDP”.

Mutta selvästi tuo näyttäisi siltä, että suomenkielinenkin uutishakupalvelu on Googlelle tulossa ja nyt sitä testataan. Jos haluat pysyä testauksesta kärryillä, niin liitä tuollainen uutishakuhärpäke vaikka oman blogisi sivupalkkiin ja seuraa, milloin alkavat uutiset pysyä ajantasalla.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blogispotti uudistuu

Niko Lipsanen — Wed, 02 Jul 2008 19:52:44 +0000

Blogispotti.fi-palvelun kankeus ja vähäinen käyttäjämäärä puhutti viime toukokuussa, ja keskusteluun itsekin. Blogispotin kehittäjät ottivat kritiikistä vaarin, ja lupailevat parannuksia palveluunsa.

Tärkein uutuus lienee se, että blogimerkinnöille voi suosikkiäänten ohessa antaa jatkossa myös kuoppausääniä. Tämä toiminto hieman arveluttaa itseäni, koska en ole juurikaan mieltänyt blogimerkintöjen spottaamista äänestämiseksi. Blogispotin tunnuslause on “blogikansalaisen työkalu” ja, kuten viittaamassani kirjoituksessa korostin, työkaluna minä sen haluaisin pitääkin.

Olen vain pari-kolme kertaa spotannut jonkin kirjoituksen kannatusmielessä. Yleensä lisään suosikkeihini sellaiset kirjoitukset, jotka haluan ottaa itselleni talteen myöhempää aiheeseen palaamista varten. Yleensä ne tietysti ovat sellaisia kirjoituksia, jotka ovat mielestäni hyviä. Toisaalta paljon hyviä merkintöjä jää myös spottaamatta, jos ne eivät sisällä mitään sellaista, johon uskoisin haluavani palata myöhemmin.

Tässä kontekstissa kuoppausäänten merkitys jää minulle hämäräksi. Miksi antaisin jollekin merkinnälle miinusääniä? Siksikö, että kirjoittajalla on vääriä mielipiteitä? Vai siksikö, että joku toinen on kirjoittanut samasta aiheesta paremmin, ja haluaisin nostaa sitä kirjoitusta suhteessa ylöspäin. Ei kiinnosta. Ehkä siitä voi olla hyötyä, että saadaan kuopattua selkeät spämmit ja blogien etusivuille osoittavat linkit. Niitä juttuja voin minäkin olla kuoppaamassa, mutta toisaalta jokin “ilmoita asiaton merkintä” -toiminto voisi olla tuollaiseen selkeämpi.

Toinen uusi toiminto on linkkien kommentointi. Aikaisemmin sanoin, että se “voisi olla ihan hyväkin idea”, mutta olen tullut sittemmin vähän skeptisemmäksi. Useimmissa blogeissa on kommentointimahdollisuus itsessään. Ketä hyödyttää se, että aiheesta käytävä keskustelu hajoaa useampaan paikkaan? Tämä ongelma esiintyy esimerkiksi Kulutusjuhla-blogissa, jossa on paljon linkkejä muissa blogeissa käytävään kulutusaiheiseen keskusteluun. Usein aiheesta sitten keskustellaan niin Kulutusjuhlassa kuin alkuperäisenkin merkinnän perässä.

Se on kuitenkin hyvä, että mitään kaveritoimintoja Blogispottiin ei ilmeisestikään ole tulossa. En kaipaa uusia sosiaalistumissivustoja.

Se mitä jään kaipaamaan, olisi omien suosikkien parempi hallinta. Nyt systeemi on varsin kankea, eikä spottien joukosta ole helppo löytää kulloinkin hakemiansa kirjoituksia. Ainakin pitäisi olla mahdollista erottaa omista blogeistaan tekemät lisäykset erilleen. Jonkinlainen tägityssysteemi ja omiin suosikkeihin rajattu hakutoiminto voisi olla kätevä. Jos haku koskisi myös niitä kommentteja, niin silloin kommenttitoimintoa voisi ehkä hyödyntää omien aihetta tai merkintää koskevien muistiinpanojen jättämiseen.

Joka tapauksessa oikein hyvä, että uudistuksia on tulossa. Blogispotti on ollut vaarassa nuukahtaa, joten toivotaan, että uudistukset tuovat sinne lisää käyttäjiä ja virkeyttä.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Wordpress-linkkejä

Niko Lipsanen — Tue, 01 Jul 2008 19:58:21 +0000

Otin tähän blogikirjoitukseen talteen joitakin keskeisimpiä Wordpress-julkaisujärjestelmään liittyviä linkkejä.

Wordpressin kotisivuilta voi ladata Wordpressin, tutkia dokumentaatiota tai hakea apua ongelmiin tukifoorumilta.

Suomenkielisen Wordpressin voi hakea joko Arkimedian tai Rauli Haverisen sivuilta. Arkimedian sivuilla on myös suomenkielinen tukifoorumi.

Täällä Domnik.netissä on ohjeita Wordpressin käyttöön (päivitän ne lähiaikoina koskemaan myös uusinta 2.5-versiota).

Wordpressin lisäosia voi hakea Wordpress.orgin omasta plugin-hakemistosta. Lisäksi niitä on saatavilla myös wp-plugins.net-sivustolta.

Wordpressin ulkoasuteemoja löytyy useammaltakin eri sivustolta, esimerkiksi Wordpressin omilta Theme Viewer -sivuilta.

Jos ei halua asentaa Wordpressiä omille sivuilleen, niin voi blogata myös Wordpress.com-blogipalvelussa.

Toisin kuin useimpia muita tämän blogin merkintöjä, niin tätä linkkilistaa pidetään jatkossakin ajan tasalla. Lisää linkkejä voi jättää kommentteihin ja joitakin saatetaan nostaa tänne ylöskin.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Luonto puskee kaupunkiin

Niko Lipsanen — Mon, 30 Jun 2008 02:42:03 +0000

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.

Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?

Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Opi ranskaa Karibialla

Niko Lipsanen — Fri, 27 Jun 2008 03:28:19 +0000

Ranska on hieno ja hyödyllinen maailmankieli, jota Suomessa kuitenkin osataan turhan vähän. Ei siis ole lainkaan huono ajatus aloittaa opiskelua vaikka samantien. Aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin opiskelijalle yksi iso hankaluus on kuitenkin se, ettei ranskalaisten puheesta meinaa saada millään selvää. Ranskalaiset puhuvat nopeasti ja puhe on yhtä pötköä, josta tottumattoman on vaikea erottaa missä kohdassa sana loppuu ja seuraava alkaa.

Ranskalla on kuitenkin siirtomaahistoriansa peruina muutama saari Itä-Karibialla, suurimpina Guadeloupe ja Martinique. Sielläkin puhutaan ranskaa, mutta ainakin suomalaiseen korvaan sikäläinen puhe on selkeämpää kuin mantereella. Sanat artikuloidaan selkeämmin ja niiden välit erottaa. Vaikka tietysti on tärkeätä oppia saamaan myös siitä pariisilaisten sössötyksestä selvää, niin kynnys voi olla turhan iso, jos sillä joutuu aloittamaan. Karibianranskan kuunteleminen on suomalaiselle pehmeä lasku ranskankieliseen maailmaan.

Kielitieteellinen amatööriveikkaukseni on, että tämä ero voisi johtua siitä, ettei ranska varsinaisesti ole saarten kantaväestön kotikieli. Karibialla puhutaan kreoliranskaa (patois), joka muistuttaa ranskaa suunnilleen yhtä paljon kuin rauma suomea. Se on saanut vaikutteita, mm. sanastoa, etenkin länsiafrikkalaisista kielistä, mutta jonkin verran myös karibi-intiaanien kielestä. Kreoliranska on vähän erilaista joka saarella, mutta joka tapauksessa sitä artikuloidaan selvemmin kuin standardiranskaa. Kreolin kirjoitusasu näyttää suunnilleen siltä, kuin joku suomalainen yrittäisi kirjoittaa ranskaa siten kuin sitä lausutaan.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että paikalliset puhuisivat ulkomaalaisille kreolia. Kyllä he tietävät, etteivät nämä sitä osaa. Mutta sen sijaan he puhuvat ranskaa artikuloiden sitä kreolimaisen selkeästi. Ranskankieliset keskustelut sujuvat siksi aloittelijaltakin helposti, kun ymmärtää mitä toinen osapuoli sanoo. Vain lasten kanssa voi olla hankalampaa, koska he eivät välttämättä vielä tajua, ettei toinen ymmärrä kreolia.

Luulenpa, että omaa ranskan opiskeluani ovat auttaneet etenkin kaksi ensimmäistä Karibian-vierailuani. Ensimmäinen kerta oli heti lukion jälkeen, jolloin ranskani oli vielä hapuilevaa. Guadeloupella sitä tuli kuitenkin puhuttua. Toinen kerta oli yliopisto-opiskelujeni loppupuolella, jolloin minulla oli jo vahva pohja ranskanopintojen perusteella, mutta kuitenkin turhan vähän puheharjoitusta. Silloin vietin Guadeloupella yhteensä kuukauden (ja Martiniquellakin vajaan viikon) treenaten ranskaani kovasti. Pian tämän jälkeen guadeloupelainen ystäväni tuli Suomeen vaihtoon, joten pääsin muutaman kuukauden ajan treenaamaan karibianranskaa kotimaassakin.

En kuitenkaan varsinaisesti tajunnut karibianranskan selkeyttä kuin vasta viime talvena, kun olimme vaimoni Marin kanssa Karibialla häämatkalla. Hänen ranskanopintonsa ovat vielä melko alkuvaiheessa, ja hän nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka helppo Karibialla oli ymmärtää ihmisten puhetta.

Sama kuvio toimii myös toisin päin. Eräs keski-ikäinen guadeloupelainen perheenäiti halusi opetella muutaman lauseen suomea. En enää muista, mitkä lauseet opetin, mutta hämmästyin sitä, kuinka pienellä vaivalla hän oppi ne lausumaan. Yleensä ulkomaalaisille tuottaa suuria vaikeuksia lausua suomea niin hyvin pidemmänkään opiskelun jälkeen. Mutta kreoliranskan puhujalle suomen kielen äännemaailma ei ilmeisestikään ole kovin outoa.

Valokuvassa on Deshaies’n hiekkaranta Guadeloupella. Otin kuvan 17.11.2007.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Wordpressin polkutunnustoiminto

Niko Lipsanen — Thu, 26 Jun 2008 01:05:04 +0000

Polkutunnustoiminnon toteutus Wordpress-blogimoottorin uudessa 2.5-versiossa on lähestulkoon malliesimerkki siitä, kuinka toimintojen tekeminen havainnollisiksi uusille käyttäjille samalla merkitsee käytettävyyden heikkenemistä niille, jotka jo tietävät kuinka homma toimii.

Polkutunnus eli slugi on osa artikkelin tai sivun www-osoitetta. Esimerkiksi Wordpress-julkaisujärjestelmä yleisesti käytetty osoiterakenne artikkeleille on muotoa:

http://www.bloginosoite.com/VUOSI/KK/PV/artikkelin-otsikko

Polkutunnus on tuossa pötkössä viimeisenä oleva osa, eri “artikkelin-otsikko”. Tämän kirjoituksen polkutunnus on “wordpress-polkutunnus”. Polkutunnus muodostuu automaattisesti suoraan otsikon perusteella, mutta kehittyneemmät julkaisujärjestelmät, kuten Wordpress, antavat mahdollisuuden muokata sitä myös käsin. Joissakin järjestelmissä varsinaista polkutunnusosaa ei ole lainkaan, vaan artikkelit tai sivut erotellaan toisistaan numeroin. Myös Wordpress on mahdollista asettaa toimimaan tällä tavoin.

Wordpressin aikaisemmissa versioissa polkutunnustoiminto löytyi artikkelinkirjoitussivun oikeasta sivupalkista. Sivupalkki oli kieltämättä sekava, kun siellä oli paljon eri toimintoja päällekkäin. Mutta toisaalta oli helppo jättää ne toiminnot, joita yleensä käytti, laajennetuiksi, ja jättää muista näkyviin pelkät otsikot. Nämä asetukset jäivät selaimen muistiin ja olivat valmiina paikoillaan, kun kirjoitussivulle palasi takaisin.

Versiossa 2.5 polkutunnustoiminto on otsikkokentän alapuolella, ja se on merkitty tekstillä “Kestolinkki”. Toiminto ei kuitenkaan ole näkyvissä heti sivulle tultaessa. Se ilmestyy vasta, kun otsikko- tai sisältökenttään kirjoitetaan jotain. Jos aloittaa kirjoittamisen otsikosta, muodostuu oletuspolkutunnus otsikon mukaan. Jos taas, kuten minulla usein on tapana, jättää otsikon laatimisen viimeiseksi, tulee polkutunnusehdotukseksi pelkkä artikkelin tunnistenumero.

Aikaisempien versioiden kanssa homma toimi yksinkertaisemmin. Jos minulle kelpasi suoraan otsikon perusteella muodostettu polkutunnus, minun ei tarvinnut tehdä sille mitään. Nyt minun täytyy joko keksiä otsikko heti ensimmäiseksi tai sitten käydä muokkaamassa polkutunnus erikseen. Polkutunnus ei myöskään päivity, jos otsikkoa muuttaa kesken kirjoittamisen, vaan tunnusta on muokattava erikseen.

Minulla on tapana lähes aina muokata polkutunnusta. Usein laitan siihen otsikon sijaan pari keskeistä avainkäsitettä, kuten tässäkin kirjoituksessa. Tämäkin onnistui helpommin vanhoissa versioissa: kirjoitin vain sivupalkin kenttään haluamani polkutunnuksen ja se oli siinä. Nykyisessä versiossa pitää ensin klikata Muokkaa-linkistä tekstikenttä auki. Kun polkutunnusta on muokattu, pitää se vielä erikseen tallentaa (katso kuvakaappaus). Aikaisemmissa versioissa näitä ylimääräisiä klikkauksia ei tarvittu.

Wordpressin päivityksen jälkeen minulle on myös pari kertaa käynyt niin, että polkutunnuksesta on jäänyt viimeinen kirjain uupumaan. Niinpä tässä blogissa on kirjoitukset polkutunnuksilla google-kuvahak ja hocus-pocus-googl. En ole aivan varma, mistä kirjaimen katoaminen johtuu, mutta epäilen unohtaneeni painaa tallennusnappia tunnuksen muokkaamisen jälkeen. Kun sellaista ei ennenkään tarvinnut erikseen painaa, niin ei sitä nykyäänkään aina muista.

Ilmiöön voi olla jokin muukin selitys. Ja tietysti nuo virheet olisi mahdollista korjata, sillä voihan polkutunnusta muokata julkaisun jälkeenkin. Mutta kun on ehtinyt jo julkaista kirjoituksen jollakin osoitteella ja Wordpress on automaattisesti lähettänyt siitä pingit useille eri seurantapalveluille, niin olen pitänyt pienempänä pahana jättää polkutunnukset vähän hassuiksi.

Uusi polkutunnustoiminto on varmasti hyvä uusille käyttäjille sekä sellaisilla sivustoilla, joilla on paljon satunnaisesti kirjoittavia (eikä välttämättä kovin teknisesti orientoituneita) käyttäjiä. Muutama lisäklikkaus ei silloin haittaa. Luulenpa siksi, että tämä on hyvä uudistus esimerkiksi Sinivihreiden sivuille (kunhan päivitän ne käyttämään uutta versiota). Mutta kokenutta käyttäjää, joka tietää mitä tekee, ylimääräiset klikkailut vain ärsyttävät.

Kuvakaappauksessa näkyy Wordpressin version 2.5 polkutunnustoiminnon ulkoasu yllä otsikon kirjoittamisen jälkeen alla sen jälkeen, kun Muokkaa-linkkiä on painettu.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Saarna ja pesukone

Niko Lipsanen — Mon, 23 Jun 2008 04:22:01 +0000

Viikonloppuna jäivät kirkossakäynnit väliin, tarjolla olisi ollut niin juhannusmessua lauantaina kuin apostolien päivän saarnaa sunnuntaina. Onneksi ei tarvitse jäädä kokonaan ilman sanaa, sillä Arto Antturi on laittanut blogiinsa Helsingin Tuomiokirkossa pitämänsä saarnan. Päivän teeman pohjalta Antturi pohdiskelee, mikä on seurakunta.

Antturin tyyli on pohdiskelevaa ja argumentoivaakin. Tuon tyyppisiä saarnoja kuuntelee mielellään, ja ainakin tämänkertainen teksti toimii myös kirjoitettuna. En ala sitä tässä referoimaan, sillä tuolta linkin takaahan sen voi lukea. Kirjoitan sen sijaan pesukoneista.

Agricolan kirkosta ollaan kehittämässä jonkinlaista seurakunnan olohuonetta ja uskonnollista toimintakeskusta. En ole kovin tarkkaan perillä, missä mennään, mutta odotan innolla, mitä tuleman pitää. Onhan kyseessä kuitenkin kotikirkkomme.

Tarkoitus olisi kai saada ihmiset viihtymään kirkolla muutenkin kuin jumalanpalvelusten ja kirkkokahvien aikaan. Jotain kahvilaa sinne ainakin on tulossa. Tätä toimintaa tukisi oikein kivasti pyykkitupa. Etelä-Helsingissä on paljon vanhoja taloja, joissa on pieniä asuntoja. Näissä asunnoissa ei useinkaan ole pesukoneita, eikä niitä välttämättä ole järjestetty taloyhtiöidenkään puolesta. Mikäpä olisikaan sen kätevämpää, kuin tulla kirkolle teelle ja pyöräyttää siinä samalla koneellinen tai pari, vähän Töölön Tin Tin Tangon tapaan.

Kirkko tuntuu tavoittelevan erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia. Juuri näitä niissä kantakaupungin pienissä asunnoissa asuu. Kohderyhmä siis osuisi ainakin kohdalleen.

Myönnettäköön, että tässä asiassa on omakin lehmä ojassa. Tämä on muuten oikein mukava kämppä asua, mutta pyykkihuollossa on aina järjestelemistä. Kirkollinen pesula parin korttelin päässä helpottaisi arkea kummasti. Mutta en usko, että olemme tässä kulmilla ainoat, jotka pähkäilevät pyykkiongelman kanssa. Lähin kaupallinen pesula on Rööperin itsepalvelupesula Fredantorin kulmalla. Mutta sinne pitää pyykkikassien kanssa mennä jo bussilla. Samalla vaivalla voi sitten mennä vaikka sinne Tin Tin Tangoon.

Idea on vapaasti käytettävissä, eikä ainakaan omasta mielestäni edes lainkaan huono. Siinä saisi kirkkokäynnillä niin hengen kuin ruumiin ravintoa ja vielä puhtaat vaatteet päällensä.

Kuvassa on taloyhtiön pesutupa Piritanaukion reunalla valmistumaisillaan olevassa Eiranrannassa. On oikein hauskaa, että ovat laittaneet siihen isot ikkunat, joista voi katsoa niin ulos kuin sisäänkin. Monissa uusissa ja joissain vanhemmissakin taloissa kun katutasot ovat pelkkiä ankeita umpiseiniä. Otin kuvan tänä aamuna 23.6.2008 koiraa ulkoiluttaessani.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Viikset ja makkarat

Niko Lipsanen — Sat, 21 Jun 2008 23:56:58 +0000

Mistä se johtuu, että jos ajaa parran pois, mutta jättää viikset, niin näyttää ihan hassulta? Tai vähintäänkin saksalaiselta?

Juhannus meni piknikillä makkaraa syöden – sekä aatto että itse juhannuspäivä. Aattopiknikille katsoimme ensin sopivaa paikkaa Eiranrannan uusien talojen välistä, mutta kun sellaista ei sieltä löytynyt, menimme nurmikolle Ursinin kallioiden viereen.

Makkarat toi yksi kaveri, kiitoksia vaan. Ne olivat olivat Wilhelm-makkaroita, jotka kai ovat joitain niistä lihaisimmista parempilaatuisista makkaroista. Ovathan ne ihan hyviä, mutta suomalaiseen makkaraan ei oikein liha sovi kuin mausteeksi. Perus-Campingit, ja mitä niitä nyt onkaan, ovat paljon parempia.

Keski- ja eteläeurooppalaiset lihaisat makkarat ovat sitten tietysti ihan eri juttu. Niillä on oikein mukava herkutella siellä päin matkustellessa, ja tässä suhteessa Keski-Eurooppaa alkaa onneksi jo niinkin läheltä kuin Virosta. Mutta suomalaiseen perusmakkaraan ei sovi lisätä liikaa lihaa. Se ei vain niihin sovi, ei sitten millään.

Makkarat ovat muuten siitä harvinainen makuasia, että olemme niistä Marin kanssa samaa mieltä. Yleensä makumieltymyksemme menevät kovasti ristiin. Joskus siitä on toki hyötyäkin, kuten vaikka pakettijäätelöä syödessä: minä kuorin pehmeämmät osat jäätelöpaketin reunoilta ja Mari syö kovempana pysyneen keskiosan.

Kuvassa minä, makkara ja viikset juhannuspäivän piknikillä tulevan Rantakallionpuiston kallioilla Munkkisaaressa. Kuvan makkara taisi olla merkiltään OK. Kuvan otti vaimoni Mari Taskinen 21.6.2008.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Blogilista juhannustelee

Niko Lipsanen — Thu, 19 Jun 2008 17:05:13 +0000

Blogilista.fi on laittanut logonsa taustalle vastan ilmeisesti juhannusta juhlistaakseen. Vastaava tapahan on jo pitkään ollut Googlella, joka on muutellut logoansa erilaisten juhlien ja merkkipäivien kunniaksi. Juhannus ei tosin näytä ainakaan tällä kertaa näkyvän Googlen logoissa sen enempää Google.fi- kuin Google.com-sivuillakaan.

Juhannuksena kuuluu tietysti viettää maaseudun rauhassa. Koska kaikki muutkin ovat joko sitä mieltä tai sitten hakeutuvat joillekin festareille, niin sitä maaseudun rauhaa ei onneksi tarvitse lähteä hakemaan Helsingin ulkopuolelta. Täällä on ihan yhtä rauhallista kuin maallakin ja palvelutasokin on lähestulkoon yhtä heikko kun kaupat ovat kiinni eikä bussitkaan kulje.

Säätiedotus ei lupaa täksi juhannukseksi kovinkaan hyvää. Mutta jos sade jossain vaiheessa vähäksi aikaa lakkaa, niin menemme piknikeeraamaan Ursinin kallioille tai johonkin siihen tienoille.

Muutama vuosi sitten eräät venäläiset Hospitality Club -vieraat tulivat Helsinkiin yöbussilla Pietarista ja olivat perillä juhannusaamuna siinä viiden-kuuden maissa. Eivät olleet aurinkoisen kantakaupungin läpi kävellessään tainneet nähdä yhtään ihmistä tai liikkuvaa ajoneuvoa. Ihmettelivät kyllä vähän, että hiljainen on tämä Suomen pääkaupunki.

Kuvassa on Blogilistan vastalogo.

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Paluuviitteet erilleen

Niko Lipsanen — Wed, 18 Jun 2008 03:41:48 +0000

Arkimedian blogissa oli jokin aika sitten ohje, kuinka erotella paluuviitteet erilleen kommenteista Wordpress-blogeissa. Toteutin sen nyt kokeeksi tässä blogissa. Samalla poistin paluuviitteen etusivun oikean sivupalkin “Keskustelussa nyt” -listasta.

Eipä paluuviitteitä niin kauheasti ole kommenttiosastoilla tähänkään asti näkynyt. Suurin osa niistä on ollut Blogispotin ilmoituksia sinne lisätyistä jutuista. Koska varsinaista keskustelua niiden kautta ei ole juurikaan käyty, niin lienee ihan perusteltua ainakin toistaiseksi erotella ne keskustelukommenteista.

Mutta mielellään siis saa jatkossakin muistaa tätä blogia paluuviitteillä. Itse asiassa ne näyttävät omana erillisenä listanaan varsin klikattavilta, joten ehkä niiden kautta tulee tällä muotoilulla jopa enemmän paluuliikennettä kuin aiemmin.

Kommenttien määrään Wordpress näyttää paluuviitteet edelleen laskevan. Se saattaa monissa tapauksissa näyttää vähän hämäävältä, kun varsinaisia kommentteja ei olekaan luvattua määrää. Etenkin, jos kommentteja ei ole lainkaan, niin se näyttää kovin omituiselta (esim. jutussa Blogilistan pingistä ei ole tällä hetkellä kuin yksi paluuviite). Olisikohan mahdollista saada Wordpress myös laskemaan ne erikseen?

Lisäys: Ehkäpä tässä yhteydessä on myös hyvä kohtaa mainostaa Arkimedian sivuilla sijaitsevaa suomenkielistä Wordpress-tukifoorumia. Siellä tähänkin kysymykseen varmaan löytyisi paremmin vastaus kuin täällä blogissa kirjoitellen (vaikkei uusi foorumi vielä ihan kauhean aktiivinen olekaan).

Lisää samantapaisia kirjoituksia tästä blogista:

Armahtamisen vaikeudesta

Niko Lipsanen — Mon, 16 Jun 2008 01:15:36 +0000

Eilen oli viides sunnuntai helluntaista, ja päivän teemana oli “Armahtakaa!” Olimme pitkästä aikaa puolenpäivän messussa kotikirkossamme Agricolassa, jossa messu on vanhan kaavan mukainen. Ei minulla mitään ole uuttakaan kaavaa vastaan, mutta on oikein mukavaa, että vanhaakin kaavaa on edelleen tarjolla. En tiedä, johtuuko se kaavasta vai mistä, mutta etenkin messusävelmät ovat Agricolassa kauniimpia kuin missään muualla. Pidän myös tavasta, että ehtoollinen jaetaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana. Pappina messussa oli Seppo S. Kosonen.

Päivän johdantolauselman yhteydessä Kosonen aloitti päivän teeman käsittelyn sanomalla, että Jumala kyllä armahtaa, mutta entä kukin itse. Hän korosti sitä, kuinka vaikeata voi olla antaa lähimmäiselle anteeksi.

Päivän evankeliumina oli tuttu tarina avionrikkojanaisesta ja siitä, kuka heittää ensimmäisen kiven (Joh. 8: 2–11). Kosonen sanoi saarnassa, että Jeesus armahti naisen totaalisesti, mutta kuitenkin ehdollisesti: “Mene, äläkä enää tee syntiä.” Hän myös pohti sitä, mitä Jeesus mahtoi kirjoittaa maahan. Kirjoittiko hän kenties fariseusten syntejä, vai tuomiolauselman (roomalaiseen oikeuskäytäntöön kuului, että tuomiot annettiin kirjallisena)?

Kosonen kertoi kolme esimerkkiä, joissa on ollut vaikea tai mahdotonta antaa anteeksi. Ensimmäinen esimerkki liittyi juutalaiseen Simon Wiesenthaliin, joka ei voinut antaa kuolevalle natsille anteeksi tämän rikoksia juutalaisia vastaan.

Toinen esimerkki oli liittyi sitten varsin suorasti evankeliumitekstin kuvaamaan tilanteeseen, koska se koski Youtubessakin esitettyä 17-vuotiaan kurditytön kivittämistä Irakissa. Kosonen sanoi kivittäjien olleen muslimeja ja huutaneen samalla kunnioitusta Jumalalle (Allah). Jos hän kuitenkin viittaa edellä linkittämääni tapaukseen, niin sekä kivittäjät ja kivitetty tyttö olivat jesidistejä, joiden uskoon luomistapahtuman jälkeen maailmassa vaikuttava jumala ei ilmeisesti edes kuulu.

Voi tietysti olla, että Kosonen viittasi johonkin toiseen tapaukseen, sillä kyllähän kivityksiä esiintyy muslimienkin keskuudessa. Hän sanoi saarnassa, että harvinaisempaa on se, jos joku siellä uskaltaa nousta vastaan (viitateen ilmeisesti uskonnon nimissä tehtäviin julmuuksiin laajemminkin). Hän mainitsi jonkun saudiarabialaisen ihmisoikeusaktivistin, joka kuulemma uskaltaa. Valitettavasti kyseisen naisen nimi meni minulta ohi.

Oli tietysti varsin rohkea veto Kososelta kritisoida islamia, koska vallitsevana linjana tuntuu olevan enemmän hymistely niille ongelmille, jotka liittyvät siihen ja sen harjoittajiin. Mutta kannattaisi tietysti ensin tarkistaa faktat kohdalleen, ja ehkä kritiikin voisi esittää jossain muualla kuin jumalanpalveluksen saarnassa. Silloin voisi keskittyä kristinuskoon, kuten edellisessäkin saarnabloggauksessani toivoin. Toki Kososen islam-kritiikki oli varsin mietoa verrattuna siihen, mitä moskeijoissa kerrotaan toisuskoisista julistettavan, mutta tarvitseeko siihen silti lähteä mukaan? Toki mielelläni kannustan Kososta tuomaan kritiikkinsä julki jollakin toisella foorumilla.

Kolmas esimerkki anteeksiantamisen vaikeudesta liittyi Schindlerin lista -elokuvaan, mutta koska en ole sitä nähnyt, meni esimerkkikin vähän ohi.

Esimerkit jäivät saarnassa aika pitkälti vain esimerkiksi, eikä niihin sen enempää pureuduttu. Anteeksiantaminen lähimmäiselle on vaikeaa, mutta silti pitäisi armahtaa. Siihen, kuinka tehdä se, saarna ei kuitenkaan antanut juurikaan eväitä.

Kuvassa Agricolan kirkon komea kirkkosali votiivilaivoineen. Otin kuvan messun jälkeen eilen 15.6.2008.