Tätä vanhaa blogia ei ole enää tarkoitus herättää henkiin, mutta ihan teknisluontoisen testailun vuoksi julkaisen nyt tämän pienen postauksen.
Kokonaan en ole ajatusta bloggaamisesta hylännyt. Saattaa olla, että lähiaikoina (tai jonain ei-lähiaikana) tulee vielä jotain ilmoille, mutta jossain määrin uudessa formaatissa.
Vietin talven Teneriffalla. Kuva tosin on jo edelliseltä talvelta, ja siinä on pari majoittamaani sohvasurffaria Playa Maria Jimenez -rannalla.
HUOM! Kommentointitoiminto ei ole enää käytössä.
]]>Islamin opetuksen mukaan Muhammad otti vaimokseen Aišan, kun tämä oli kuusivuotias, ja avioliitto pantiin täytäntöön tämän ollessa yhdeksän. Esipuberteetti-ikäisiin lapsiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta pidetään tavanomaisesti pedofiliana. Totta kuitenkin on, että emmehän me voi varsinaisesti tietää, mitä Muhammadin mielessä liikkui. Ehkä hän yhtyi lapseen vastentahtoisesti, vaikkapa jonkin jumalallisena pitämänsä ilmoituksen perusteella.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kiinnittää huomiota myös siihen, että Muhammadin liitto Aišan kanssa jatkui vielä tämän ollessa täysi-ikäinen ja Muhammadin vaimoissa oli myös aikuisia naisia. Eli ilmeisesti hänen seksuaalinen suuntautumisensa oli laajempaa kuin vain lapsiin kohdistuvaa, jos siitä nyt mitään voi jälkikäteen arvailla.
Ehkäpä totuuden tavoittelemisen nimissä on kuitenkin syytä välttää kutsumasta Muhammadia pedofiiliksi. Aivan varmojahan me emme asiasta voi olla. Se, mikä islamin opetuksen perusteella tiedetään, on kuitenkin se, että hän harrasti seksiä yhdeksänvuotiaan lapsen kanssa. Näin ollen ilmaisu ”lapseensekaantuja” on korrektimpi. Se kertoo, mitä tapahtui, ottamatta kuitenkaan kantaa motiiveihin, himoihin tai suuntautumisiin sen takana. Muhammad oli lapseensekaantuja.
Lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä voi lukea esimerkiksi Reasonin blogista.
]]>Joukkoliikenteen järjestäminen taas on edullisinta siellä, missä on joukkoja. Kantakaupungissa asutaan tiiviisti, joten joukkoliikenteelle riittää käyttäjiä. Niinpä sen järjestäminen matkaa kohti on täällä halvempaa. Lipun hinnoissa kustannuseroa ei ole juurikaan huomioitu (toisin kuin pysäköinnin hinnassa). Vielä toistaiseksi myynnissä on toki edullisempi raitiovaunulippu, josta on iloa etenkin joukkoliikenteen satunnaiskäyttäjille. Kun HSL saa joskus uuden vyöhykemallinsa aloituskuntoon, niin sitten sekin poistuu.
Kuinka kauas kotoaan kullakin vyöhykkeellä asuva henkilö pääsee halvimmalla kertalipulla HSL:n uudessa vyöhykemallissa?
Huom! Kartta on virheellinen C-vyöhykkeen osalta: CD-vyöhyke on kalliimpi kuin BC. Näin ollen B-vyöhyke onkin ainoa, jolta pääsee halvimmalla kertalipulla kolmelle eri vyöhykkeelle.
Kantakaupungin ja sen lähialueet kattavalle A-vyöhykkeelle ei voi ostaa lippua, vaan siihen on aina ostettava mukaan vähintään myös B-vyöhyke. Myöskään B- ja C-vyöhykkeille ei myydä yhden vyöhykkeen lippuja, mutta niillä sentään voi valita, kumman vierekkäisistä vyöhykkeistä ostaa lippuunsa mukaan. D-vyöhykeläiset saavat erityiskohtelun: uloimmalle vyöhykkeelle voi ostaa myös vain yhden vyöhykkeen lipun.
Onkin kohtuutonta, että palvelujen järjestämisen hintaerot huomioidaan vain kantakaupungin tappioksi. Pysäköinnin järjestäminen on täällä kalliimpaa, joten se maksaa enemmän. Ok. Joukkoliikenteen järjestäminen on täällä edullisempaa, mutta otetaan silti sama hinta, vaikka tarjotaankin vähemmän vaihtoehtoja. Ei ok. Esimerkiksi B-vyöhykkeellä asuva pääsee kotoaan halvimmalla lipulla kaikkialle sinne, minne A-vyöhykkeelläkin asuva, mutta sen lisäksi myös C-vyöhykkeelle.
Reunimmaiselle vyöhykkeelle tulee tarjolle myös yhden vyöhykkeen lippu. Sama mahdollisuus pitäisi tarjota myös sisimmällä vyöhykkeellä.
]]>Kansanedustaja Anna Kontula (vas) kertoi Twitterissä, että ”meillä ei ole kestäviä esimerkkejä kapitalismista, joka toimisi ilman kasvua” ja siten ilman hiilipäästöjen kasvua. Niinpä hänen mielestään ”ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää talousjärjestelmän vaihtamista”.
Kontula jättää huomiotta sen, ettei meillä ole kestäviä esimerkkejä mistään talousjärjestelmästä, joka toimisi ilman kasvua. Toki meillä on esimerkkejä sosialismeista, joissa talous ei ole kasvanut, mutta silloin nimenomaan talousjärjestelmä ei ole toiminut. Esimerkiksi Venezuelassa hiilipäästöt ovat vähentyneet viime vuosina rajusti, mutta se ei silti liene venezuelalaisille juuri nyt suuri ilonaihe.
Kuitenkaan edes talouden romahduttaminen Venezuelan malliin ei olisi ratkaisu nyt käsillä olevaan ilmastokriisiin. IPCC:n arvioiden mukaan meillä on 10–12 vuotta aikaa toimia, jos ilmaston lämpeneminen halutaan pitää 1,5 asteessa ja siten välttää pahimmat katastrofit. Hugo Chávez nousi Venezuelassa valtaan vuonna 1998. Venezuela on suurista luonnonvaroistaan huolimatta kehitysmaa, ja silti senkin talouden romahduttaminen sosialismilla kesti lähes 20 vuotta. Kehittyneen teollisuusmaan romahduttaminen kestäisi todennäköisesti kauemmin. Sosialismi ei siten ole, kaikkine muine ongelmineen, edes riittävän nopea ratkaisu.
Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ryhtyä yhteiskunnallisiin kokeiluihin ja talousjärjestelmien radikaaliin muuttamiseen. Sellaisia esittävät ääriajattelijat vain yrittävät käyttää ilmastonmuutosta keppihevosena omien yhteiskunnallisten näkemystensä edistämiseen.
Jos ilmastonmuutos yritetään pysäyttää jollakin muulla tavalla kuin venezueloittamalla talous, niin meidän on pärjättävä tämän nykyisen sekatalousjärjestelmämme kanssa. On purettava esteitä teknologisilta innovaatioilta ja rajoitettava päästöjä verotuksella ja sopimuksin. Meidän on käytettävä niitä keinoja, jotka meillä jo on – ja niistä priorisoitava niitä, jotka vaikuttavat nopeimmalla aikataululla.
]]>Paastonajan ruokavaliooni on useina vuosina kuulunut Subwayn kasvispihvipatonki, joka on perjantaisin ollut päivän subina. Nyt se on päivitetty uuteen mausteisemmaksi mainostettuun vegaaniversioon Subway Vegan Delite. Mielenkiinnolla testasin.
Minulla on ollut tapana ottaa kasvipihvisubi tulisella kastikkeella, mutta koska tätä mainostettiin mausteisempana versiona – ja jotta voisin paremmin maistaa uuden version maun – pyysin ensimmäisen vegaanisubini makeasipulikastikkeen ja öljyn kera. Se ei kuitenkaan osoittautunut erityisen onnistuneeksi valinnaksi, sillä pihvin maku – vaikka se aiempaa kasvispihviä mausteisempi olikin – oli tunkkainen. Ei voi sanoa, että olisin siitä erityisemmin pitänyt.
Päätin kuitenkin antaa uutuudelle vielä toisenkin mahdollisuuden. Subway-tililleni oli kertynyt pisteitä pitkän patongin edestä, joten päätin käyttää ne toiseen vegaanisubiin. Tässä välissä voisikin vähän kehua Subwayn kanta-asiakasohjelmaa: vaikka en mielestäni ihan kauhean usein subeja käykään syömässä, niin vähän väliä sinne on kertynyt pisteitä pitkän patongin verran. Suosittelen liittymistä, jos nyt edes silloin tällöin tulee Subwayssä käytyä.
Arvelin vegaanisubin paranevan pienellä tulisuudella. Niinpä pyysin toisella kerralla subiini tulisen kastikkeen, öljyn ja etikan. En ollut väärässä: tunkkaisuus peittyi tulisen kastikkeen ja etikan alle. Itse asiassa tällä yhdistelmällä voin sanoa uutuuspatonkia jopa hyvänmakuiseksi. Vähän täyteläisyyttä se olisi silti ehkä kaivannut. Pitänee kokeilla paaston jälkeen lisäpekonilla.
Jos aiempi kasvispihvi vielä pitkäänkin pysyy rinnalla vegaanipihvin vaihtoehtona, niin saattaa kuitenkin olla, että valintani kallistuu edelleen siihen. Paitsi, ettei vanha ole yhtä tunkkaisen makuinen kuin uusi, on se myös täyteläisempi.
Kuvassa Subwayn Vegan Delite -subi kuvattuna Lönnrotinkadun Subwayssa Helsingissä perjantaina 23.2.2018. Myös toisen tulisemmalla kastikkeella täytetyn subin kävin nauttimassa samassa ravintolassa, mutta sillä kertaa en ottanut kuvaa.
]]>Tämä blogi on viimeiset noin puoli vuotta ollut melko hiljainen. Yritetään ensi vuonna taas vähän aktiivisemmin.
Sitä ennen: Hyvää Joulua sekä Uutta Vuotta 2018!
Kuvassa on Jeesuksen oletetulle syntymäpaikalle Bethlehemissä rakennettu kirkko. Otin kuvan 26.3.2016.
]]>Kaipasin jotain nopeaa ja helppoa lisuketta illaksi. Alepan pakastekaapissa huomasin itselleni aiemmin tuntemattoman tuotteen: Finduksen mikroaaltouunissa valmistettavat ranskalaiset (”mikrovalmiit ranskanperunat”). Konsepti epäilytti: ennakko-odotukseni oli, että olisivat jotain vetisiä lötköjä. Päätin kuitenkin kokeilla.
Laitoin ranskalaiset ohjeen mukaisesti kolmeksi minuutiksi mikroon, lisäsin suolaa ja aloin syömään. Rakenne oli hämmentävän hyvä – lähes samanlainen kuin pikaruokapaikkojen uppopaistetuissa ranskalaisissa. Väriltäänkin menevät varmasti tulevista EU-normeista läpi (ks. Yle 25.11.17). Eikä maussakaan ollut valittamista.
Ranskalaiset myydään kahden 90 gramman paketin pakkauksessa, yhteensä 180 grammaa siis. Vilkaisin äsken S-Marketissa käydessäni hinnan, ja näytti olen 1,55 euroa (Alepassa ehkä parikymmentä senttiä enemmän). Halvemmaksi tulee siis kuin pikaruokapaikasta ostettuna, mutta ehkä 8,61 euron kilohinta kuitenkin on melko paljon kaupan pakasteperunatuotteelle. Toisaalta tämä on niitä harvoja sellaisia, joissa pakkaus ei ole perhekokoa.
Saatan ostaa joskus uudestaankin.
Valokuvan Findus Mikrovalmiit Ranskanperunat -paketeista otin jo 4. marraskuuta, jolloin kyseistä tuotetta kokeilin.
]]>Agricolan kirkko: piispanvaalipaneeli täällä parin tunnin päästä. #piispanvaali #piispanvaalit2017
Tänään järjestettiin piispanvaalipaneeli Helsingin piispaksi pyrkiville ehdokkaille Mikael Agricolan kirkossa. Sijainti oli erinomaisen hyvä, sillä Agricola on kotiani lähin kirkko. Olin siis yleisössä mukana ja tviittasin ehdokkaiden sanomisia sen, minkä ehdin.
Paikalla olivat kaikki ehdokkaat, jotka ovat Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Paneelin juonsi Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.
Aluksi juontaja pyysi kertomaan, mikä on tärkeintä piispuudessa. Muistaakseni pyydettiin kahta tärkeintä asiaa sekä kertomaan, miksi itse olisi paras Helsingin piispaksi.
Hallamaa: Piispuudessa tärkeintä evankeliumin palveluksessa oleminen ja alttiiksi antautuminen.
Hallamaa: Alttius alentaa kynnystä piispaksi. Rautainen kokemus, monta kertaa saanut turpaansa, pystyy lankuttamaan.
Hintikka: Kirkon ykseyden vaaliminen, evankeliumin julistaminen.
Hintikka: Suurimman osan aikuiselämästä tehnyt työtä kirkon ykseyden eteen etenkin Luterilaisessa maailmanliitossa.
Laajasalo: Piispan tehtävä johtamistehtävä ja symboli ykseydestä.
Laajasalo: Avuina kokemus johtamisesta ja laaja tuki osoituksena luottamuksesta ykseyden vaalimisessa.
Piispanvaalipaneeli. Agricolan kirkossa: Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo. #piispanvaalit2017
Hallamaa: Voimme kipuilla vaikeuksien kanssa, mutta meillä valtavat aarteet: kirkon historia, Raamattu, opin rikas tulkinta.
Hintikka: Piispalla ei vain oikeutta vaan velvollisuus käyttää yhteyksiään. Piispalle aukeavat monet ovet. Helsingissä yhteyksiä paljon.
Hintikka: Tänä päivänä kirkossa ei voi huudella norsunluutornista.
Paneelin juontaja yritti löytää eroja piispaehdokkaiden välille.
Heinimäki: Mistä näkyy 100 päivän päästä, että uusi piispa? Hallamaa: Haluan torjua kysymyksen.
Hintikka: Ensimmäiset 100 päivää kuuntelemista.
Myös Laajasalo korosti kuuntelemisen merkitystä alussa ja sanoi, että haluaisi olla yhteydessä kaikkiin hiippakunnan pappeihin. Hänelle huomautettiin, että niitä on 900.
Seuraavaksi kysyttiin piispan vallasta ja siitä, onko sitä liian vähän, liikaa tai sopivasti.
Laajasalo: Piispalla on sopivasti valtaa – arvovaltaa, sananvaltaa – vaikka kovassa hallinnollisessa mielessä rajatusti.
Hallamaa: Piispan valta voimavaravaltaa. Tehdään asioita mahdolliseksi toisille, mutta piispa ei voi tehdä sitä yksin.
Ja sitten päästiin kovasti poltteleviin seksuaaliteemoihin.
Hintikka: Seksuaalisuuden erilaisuuksista voitava keskustella kirkossa avoimesti.
Laajasalo: Kirkossa tapahtunut huomattava muutos muutamassa vuosikymmenessä, oma positio sama.
Laajasalo: Ei ihme, että herättää konflikteja (esim. sukupuolineutraali avioliitto).
Hallamaa: Me olemme kirkon matkalla tämän taipaleen aikana eivätkä muutokset tapahtuneet ilman, että ihmiset asettaneet itsensä alttiiksi.
Hintikka: Emme ole olleet täyden osallisuuden kirkko, mutta olemme kasvaneet näissä asioissa eteenpäin.
Ja sitten päästiin kysymykseen kirkon ykseydestä ja sen vaalimisesta – teemasta, jota kaikki ehdokkaat kovasti pitävät esillä.
Hallamaa: Sekä uuteen murtautuminen, kuten pääsiäisenä, että pysyvyys kirkon tendenssejä.
Laajasalo: Meillä erilaisia näkökulmia, kipinät sinkoilevat, aines aika kovaa, mutta hioutuu.
Laajasalo: Ei tahallaan ymmärretä toisia väärin, demonisoida joitakin näkökulmia.
Hallamaa: Monia tapoja, joilla käsitellä erimielisyyttä. Antauduttava sille, että minäkin voin muuttua.
Hallamaa: Muiden syntejä ei voi tunnustaa, vain omansa.
Hintikka: Koska Raamattu Jumalan Sanaa, sen tulkintaan liittyy niin suuria intohimoja.
Hallamaa: Raamattu kirkossa käyttökirja. Ytimessä evankeliumit, jotka eivät opetusta, vaan tarinoita.
Hallamaa: Valheen uusi muoto vihapuhe. Se on tyhjää, ja sen kauhistelu myös. Sillä pyritään nitistämään.
Edelleen pyrittiin löytämään eroja ehdokkaiden välille. Kuka on nyhtökaura, kuka härkis, kuka soijarouhe?
Hallamaa: Teemu mediassa kuin nyhtökaura pannulla; itse työpaikassa, joka hitaampi. Onko piispa vastausautomaatti?
Itseään Hallamaa piti soijarouheena, joka on se tylsin vaihtoehto.
Hintikka: Perustava ero Laajasaloon sukupuoli. Piispoissa sukupuolet edustettuina epätasaisesti.
Ihan noita sanoja Hintikka ei tainnut käyttää, mutta nosti joka tapauksessa sukupuoliteeman esiin ja viittasi (sitä suoraan sanomatta) piispakunnan miehisyyteen.
Laajasalo: Ei, kyllä minä hitaampi kuin Hallamaa.
Sitten kysyttiin, onko piispa arvojohtaja, ja mikä kullakin siinä se arvo olisi.
Hintikka: Piispa on arvojohtaja, mutta ei ainoa sellainen hiippakunnassa. Arvo: oikeudenmukaisuus.
Hallamaa: Piispan edustettava oikeaa, totta ja hyvää. Arvo: osallisuus.
Laajasalo: Arvo: armollisuus.
Yleisökysymykset aloitti maallikkoäänestäjä Sari Roman-Lagerspetz Vantaalta, joka kysyi Teemu Laajasalolta järjestäisikö tämä erillisvihkimyksiä miespapeille viitaten Laajasalon vanhaan haastatteluun. Hän viittasi myös siihen, että Laajasalon ollessa Agricola-liikkeen toiminnanjohtajana Agricolan kirkossa järjestettiin naispapittomia messuja yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. Polveilevassa kysymyksessään hän mainitsi myös kritiikistä, jota Laajasalo oli esittänyt kirkon liberaalien piirien oletettua suvaitsemattomuutta kohtaan.
Laajasalo: Tulkaa kaikki -liike tehnyt virheitä matkan varrella. Halunnut tehdä puhdistusoperaatioita?
Laajasalo sanoi, ettei järjestäisi erillisvihkimyksiä ja korosti, että sääntöjen on oltava kaikille samat.
Roman-Lagerspetz esitti myös kaikille panelisteille suunnatun kysymyksen.
Sari Roman-Lagerspetz: Kirkon ykseyden nimissä hiljennetty. Oletteko te hiljentäjiä?
Hallamaa: Ykseys ei pysäyttämistä, vaan kirkko matkalla. Pakotettu ykseys menneen maailman valtaa.
Hintikka: Ykseys tarkoittaa, että sitoudumme yrittämään yhdessä. Joka aamu on armo uus.
Laajasalo: Perusajatus, että ihmisoikeudet ja evankeliumi asetetaan vastakkain, on pielessä.
Laajasalo: Voisimmeko olla samassa kirkossa niiden kanssa jotka ovat väärässä, vaikka ovatkin väärässä?
Yleisökysymyksiä tuli enemmänkin, mutta tässä vaiheessa jo vähän puuduin tviittaamiseen. Joihinkin kysymyksiin varmaankin liittyivät nämä Jaana Hallamaalta ja Teemu Laajasalolta tviittaamani kommentit:
Hallamaa: Huumorintajuttomuuden vakavimmat esiintymismuodot ovat ateismi ja fundamentalismi.
Laajasalo: Suomen luterilaisella kirkolla mielettömät resurssit, mutta samalla sellaista köyhyyttä, mihin voisimme ottaa oppia muilta.
Lopuksi kysyttiin mitä annettavaa Suomen luterilaisella kirkolla voisi olla (muille kirkoille).
Hintikka: Suomen kirkolla annettavana esimerkki siitä, että kirkko siirtynyt julkiseen tilaan. Ei toki ainutlaatuista.
Hintikka: Ainutlaatuista se, että diakoniatyö seurakuntien vastuulla.
Laajasalo: Tuomasmessu ainutlaatuinen vientituote, lähtöisin täältä Agricolasta.
Hallamaa: Reformaation peruskorostuksiin sitoutuminen näkynyt tämän kansan elämässä, väkevä todistus kristinuskon vaikutuksesta.
Osa panelistien olennaisistakin kommenteista jäi varmasti tviittaamatta. Osasyynä oli se, että puhelimen Twitter-sovellus välillä jumitti.
Olen korjannut tviitteihin kirjoitusvirheitä, poistanut toistuvia aihetägejä, täsmentänyt joitakin sanamuotoja sekä yhdessä kohdassa muuttanut tviittien järjestystä.
Katso myös:
Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka
Helsingin piispaehdokkaat: Teemu Laajasalo
Pirkko Saisio avautui punavihreästä kuplasta (HS 13.5.17) ja siitä, kuinka ”Suomessa on liikaa kiellettyjä kysymyksiä” (Yle 21.5.17). Punavihreä kupla älähti, ja kiisti koko kuplan olemassaolon. Ville Ranta, joka pilailukuvissaan yleensä sivaltaa aivan toiseen suuntaan, piirsi kohusta varsin osuvan kuvan (K&K 22.5.17).
Tämä päivitykseni koskee kuitenkin vain yhtä Ville Rannan piirroksen alla julkaistua kommenttia (kuvakaappaus yllä). Siinä esiintyy jälleen kerran myyttinen äärioikeistolainen maahanmuuttokriitikko, jonka mielestä ”kaikki muslimit ovat seksuaalirikollisia ja terroristeja”. Tämä ”kriitikko” ei tosin ole itse keskustelussa paikalla – kuten ei käytännössä koskaan muulloinkaan – mutta tällä kertaa keskustelija nimeltä Joni Pelkonen viittaa hänen kantoihinsa.
Tarinoita tästä myyttisestä maahanmuutto- ja islamkriitikosta kuulee usein erilaisissa enemmän tai vähemmän sosiaalisen median virtuaalisissa paikoissa, joissa keskustellaan maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, uskonnoista ja muusta sen sellaisesta. Välillä muslimien tilalla väitteessä ovat maahanmuuttajat, mutta samasta henkilöstä lienee silti kyse. Vaikka olen seurannut tätä keskustelua vaihtelevalla intensiteetillä jo reilut kymmenen vuotta, niin koskaan hän ei ole kuitenkaan itse ilmestynyt paikalle keskusteluun.
Myönnän, että olen alkanut varovasti epäillä hänen olemassaoloaan. Toisaalta: tuskin on niin typerää mielipidettä, etteikö joku jossain olisi sitä mieltä. Mutta mistä Internetin pimeimmistä syövereistä nämä suvaitsevaisuuden puolestapuhujat hänet aina löytävät? Ja, vielä olennaisempana kysymyksenä: miksi he haluavat keskustella juuri hänen kanssaan tai hänen ajatuksistaan?
Ehdotankin, että etenemme maahanmuutto-, islam- ja monikulttuurisuuskeskustelussa vihdoinkin seuraavalle tasolle. Unohdetaan tuo kaikkia muslimeja, maahanmuuttajia ja tummempihipiäisiä vihaava myyttinen maahanmuuttokriitikko, jonka ääntä suvaitsevaisuuden puolustajat niin ansiokkaasti pitävät yllä. Ei hänellä ole mitään annettavaa keskusteluun, eikä hänen ajatuksillaan ole kannatusta. Keskustellaan sen sijaan asioista asiapohjalta, kuten tolkun ihmiset tekevät.
]]>Kävin viime tiistaina Teemu Laajasalon tukiryhmän järjestämillä ”tulevaisuuskinkereillä” Puotilan kappelissa. Tilaisuuden nimi sai minut epäilemään, että tilaisuuden osanottajatkin joutuisivat jollain tavalla aktiiviseen rooliin, mutta näin ei onneksi käynyt. Laajasaloa siellä vai tentattiin. Vähän jäi kuitenkin ihmetyttämään, että miksi tilaisuutta sitten kutsuttiin kinkereiksi?
Minulta oli päässyt menemään ohi, että nämä kinkerit oli teemoitettu: tällä kertaa aiheena oli kasvatus. Kun lisäksi piispaehdokkaalta kysyttiin kyllästymiseen (ainakin minun kyllästymiseeni) asti erilaisia human interest -kysymyksiä, kuten millaista on olla isä, tai pyydettiin kertomaan joku ”salaisuus”, mitä yleisö ei vielä tietäisi, niin tapahtuman anti jäi melko keveäksi.
Minulle uutena tietona niistä human interest -kysymyksissä tuli se, että Teemu Laajasalo on aikoinaan 22-vuotiaana ollut Suomen nuorin pappi (ei ilmeisestikään kaikkien aikojen, mutta sillä hetkellä ainakin).
Laajasalolta pyydettiin kolmea pointtia piispuudesta. Vastauksessaan hän viittasi Kirkkolain 18. lukuun ja nosti pointeiksi kirkon ykseyden vaalimisen ja yhteyden hakemisen, kirkon työn edistämisen hiippakunnassa ja seurakunnissa (missä yhteydessä hän viittasi seurakuntakokemukseensa), sekä Jeesuksesta puhumisen ja taivaaseen taluttamisen.
Moniin kysymyksiin – tai ainakin sellaisiin, jotka vähänkään jakavat kirkkokansaa – Laajasalo vastasi kovin tasapainoillen, selkeitä kantoja ottamatta. Esimerkiksi kansainvälistymisestä hän sanoi, että muukalaisten rakastaminen yhdistää kristittyjä ja kaikkia ovesta tulevia on autettava, mutta toisaalta korosti kristinuskon, etenkin luterilaisessa muodossaan, olevan järjestyksen uskonto. ”On rukoiltava hyvää esivaltaa”, Laajasalo sanoi.
En sano, että tasapainoilevuus olisi välttämättä huono asia: kirkko ja etenkin Helsingin hiippakunta on sellaisessa tilanteessa, että tasapainoilemista erilaisten näkökulmien välillä riittää. Laajasalo korostikin, että Kallion kirkkoherrana hänellä on käytännön kokemusta sellaisesta entistä maallistuneemmasta toimintaympäristöstä, jossa kirkko ei ole samalla tavalla kansaa yhdistävä tekijä kuten aiemmin. Laajasalon usein toistama teema, kuinka kirkon olisi pysyttävä Sanassa, ajassa ja kasassa, on osuva.
Lapsista ja kirkosta Laajasalo sanoi, että kirkot ovat usein upeita rakennuksia ja lapsia kiehtovia. Toisaalta hän sanoi, että seurakunnan kello 10:n messu ei ole mikään leikkipaikka. Hän kuitenkin toivoi kirkkoihin enemmän sellaista leikin kautta kokeilemista, jollaista oli nähnyt esimerkiksi Tytyrin kaivosmuseossa Lohjalla. Siellä oli päässyt testaamaan esimerkiksi kalkkikiven ja graniitin eroa käytännössä.
Koulujen uskonnonopetuksesta Laajasalo sanoi, että kirkko ei saisi olla yksi taho lisää, joka painostaa opettajia ja rehtoreita, vaan ennemminkin kirkon ja seurakunnan pitäisi olla heidän tukenaan.
Vaikka tässä tilaisuudessa piispan roolia lähestyttiinkin minulle vähän vieraasta kasvatusnäkökulmasta käsin, on Laajasalolla minun näkökulmastani katsoen se etu, että toisin kuin kaksi muuta ehdokasta, on hän jo jollain tasolla tuttu ennestään – olihan hän Agricola-liikkeen toiminnanjohtajana ja pastorina lähikirkossani Agricolassa ennen siirtymistään nykyiseen virkaansa Kallion kirkkoherraksi.
Jos oikein kuulin, poistuessani kätellessään hän toivotti minulle ”Siunausta, Mikko”. Nimi ei mennyt aivan oikein, mutta sinne päin kuitenkin. Ihan hyvin, sillä on hän varmasti aikamoisen määrän ihmisiä ehtinyt tavata.
Ylihuomenna keskiviikkona on vaalipaneeli, jossa paikalla ovat kaikki kolme ehdokasta. Yritän ehtiä sinne ja raportoida sieltäkin tänne blogiini.
Teemu Laajasalon kotisivut: teemulaajasalo.fi
Katso myös:
Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka
Kuvassa on Teemu Laajasalo Puotilan kappelissa tiistaina 16.5.2017.
]]>Maastapoistumisvero (departure tax) on monessa maassa kerättävä vero, joka pitää maksaa maasta poistuttaessa. Usein se on jo mukana lento- tai muiden matkalippujen hinnassa, mutta joissakin maissa, kuten Dominicalla, se pitää erikseen maksaa maasta poistumisen yhteydessä.
Ainakin Dominicalla vero pitää maksaa käteisellä; kortit eivät käy. Olin itse tähän varautunut ja jättänyt sopivan määrän paikallista valuuttaa lompakkooni. Edelläni jonottaneelle turistirouvalle tilanne tuli kuitenkin yllätyksenä ja hän oli siitä kovin tuohtunut. Onneksi oli ajoissa satamassa, niin ei tullut kiire, vaikka joutui lähtemään rahaa vaihtamaan.
Viimeksi Dominicalta lähtiessäni, eli helmikuussa tänä vuonna, veron suuruus oli 59 Itä-Karibian dollaria (tämänhetkisellä kursilla noin 20 euroa). Veroa on kuitenkin äskettäin nostettu, ja korotus on ollut varsin huomattava (DNO 10.5.17).
Uutisen mukaan veroa on korotettu 45 dollarista 87:ään eli korotus on peräti 93 prosenttia. Tuo 45 Itä-Karibian dollaria on siis summa, jonka Dominican ja muiden CARICOM-maiden kansalaiset ovat maksaneet. Meille muille vero oli aikaisemmin korkeampi, ja todennäköisesti on sitä yhä edelleen. Uutisessa ei kuitenkaan kerrottu, paljonko ulkomaalaisten vero nykyään on.
Joka tapauksessa noin suuri korotus, ja veron suuruus ylipäänsä, alkaa tuntua jo aikamoiselta rahastukselta. Tuosta jää jo ikävä maku maasta lähtiessä. Ja jos Karibialla vierailee monilla eri saarilla, niin alkaa tuo tuntua matkabudjetissakin. Dominica kun ei ole ainoa, joka vastaavaa veroa kerää, vaan käytäntö on sama useimmilla ainakin itäisen Karibian itsenäisillä saarilla. Sitä en tiedä, onko vero muilla saarilla yhtä kiskurimaisen korkea.
Eli jos matkailet Karibialla, niin kannattaa jo uuteen valtioon tullessa tarkistaa maastapoistumisveron suuruus. Yleensä se on merkitty jonnekin taululle, tai selviää ainakin kysymällä. Pääsee vähemmällä vaivalla, kun muistaa jättää vaadittavan summan paikallisessa valuutassa taskun pohjalle valmiiksi.
Kuvassa on matkustajia odottamassa katamaraanin saapumista Roseaun lauttaterminaalissa Dominicalla. Otin kuvan 6.2.2017.
]]>Välillä paistaa aurinko; välillä sataa lunta niin, että on maa valkoisena. On tämä kummallinen toukokuu. Muistan, että joskus on satanut lunta äitienpäivänä, mutta ei sentään monena päivänä peräkkäin.
Kuva yllä on eiliseltä Kampissa. Alempana muutama äsken otettu:
Luostaripuistossa (Eiranranta) on maa valkoisena. Tai ainakin äsken oli.
Pursimiehenkatu, Punavuori.
Hietalahdenranta, Telakkakatu.
Vielä toinen kuva eiliseltä Kampista.
Kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen kuva on otettu eilen 9.5.2017, muut tänään 10.5.
]]>