Aiheet : Tietosivut : Vasenkätisyys : Kätisyyden ontologiasta

Kätisyyden ontologiasta

BLOGIRJOITUKSIANI:

Tällä sivulla on lyhyt esitys kätisyyden peruskysymyksistä. Kirjoitus on julkaistu näillä sivuilla alunperin 2.12.2003. Tekstiä on kevyesti muokattu 12.8.2009.

Kätisyys ja filosofia

Kätisyys on filosofinen ongelma. Siinä on kyse erottelun tekemisestä "vasemman" ja "oikean" välille. Kuinka nämä kaksi käsitettä voidaan määritellä?

Vaikuttaisi siltä, että on mahdotonta määritellä "vasenta" ja "oikeata" viittaamatta johonkin tiettyyn epäsymmetriseen objektiin, kuten kehoon tai Maahan. Vasen ja oikea voidaan opettaa, mutta niitä ei voi määritellä. Ne ovat kiraalisia käsitteitä kuten "myötäpäivään" ja "pohjoinen" -- kaksi esimerkkiä mainitakseni. Sitä paitsi ne ovat kaikista perustavimmat kiraaliset käsitteet, sillä muut voidaan ymmärtää vain silloin kun on ensin ymmärretty käsitteet "vasen" ja "oikea". Niiden erottaminen toisistaan on perusedellytys sille, että voi hahmottaa suuntia.

Kant ja Wittgenstein

Kaksi tunnettua kätisyyskeskusteluun osallistunutta filosofia ovat Immanuel Kant (1724-1804) ja Ludwig Wittgenstein (1889-1951).

Kant ottaa kädet esimerkikseen: Jos katsot oikeaa kättäsi peilistä, näet vasemman käden. Ja vaikka käsi onkin identtinen peilikuvansa kanssa, ei sitä voi korvata peilikuvan kädellä, eikä oikean käden hansikasta voi laittaa vasempaan käteen (katso Kantin teos Prolegomena, §13).

Oikea ja vasen käsi

Vasemmalla on kaksiulotteinen kuva kahdesta kädestä, jotka on peilattu suhteessa niiden välissä olevaan viivaan, joka on yksiulotteinen objekti. Samalla tavalla todelliset kolmiulotteiset kädet peilataan kaksiulotteisen tason, esimerkiksi seinäpeilin, kautta. Jos tulostat tämän sivun, voit leikata jomman kumman käsistä irti paperista ja siirtää sen toisen käden päällä kääntämällä sen ympäri kolmiulotteisessa tilassa.

Ludwig Wittgensteinin vastaus Kantille perustui edellisen kappaleen ajatukseen. Hän kirjoitti: "Oikean käden käsineen voisi vetää vasempaan käteen, jos sen voisi kiertää ympäri neliulotteisessa avaruudessa" (Tractatus 6.36111; suom. Heikki Nyman). Tarvitaan siis vain yksi ylimääräinen ulottuvuus. Mutta eikö Wittgenstein vain siirrä koko ongelman uuteen ulottuvuuteen? Neliulotteisten objektien kääntämiseen tarvitaan viisiulotteinen tila, viisiulotteisille objekteille kuusiulotteinen ja niin edelleen aina loputtomiin saakka.

Lisää aiheesta: Van Cleve (1991)

Ratkaisu?

On kuitenkin olemassa tapa määrittää "vasen" ja "oikea" viittaamatta muihin kiraalisiin käsitteisiin tai johonkin tiettyyn epäsymmetriseen objektiin. Määritelmän on kehittänyt fyysikko Chien-Shiung Wu vuonna 1958. Sen testaaminen ei ehkä onnistu kotona, mutta ohessa on vapaa käännökseni (en ole fyysikko) siitä, kuinka Wu testin suoritti:

  1. Viilennä koboltti-60:n atomit lähelle absoluuttista nollapistettä.
  2. Linjaa niiden ytimien akselit samansuuntaisiksi voimakkaan magneettisen kentän avulla.
  3. Laske niiden elektronien määrä, jotka sinkoavat ulos akselin eri päistä.
  4. Anna sille päälle, josta suurin osa elektroneista sinkoaa ulos, nimeksi "etelä".
  5. Nyt on mahdollista nimetä ytimien linjaamiseen käytetyn kentän magneettisen akselin päät.
  6. Tätä voidaan puolestaan käyttää magneettisen neulan päiden nimeämiseen.
  7. Aseta tällainen neula sellaisen virranjohtimen ylle, jonka sähkövirta virtaa pois päin sinusta.
  8. Neulan pohjoispää osoittaa suuntaan, jota me kutsumme nimellä "vasen".

Lähde: Gardner, Martin (1991: 94)

Se, mitä Wu kokeellaan osoitti, oli fysikaalisen ilmiön epäsymmetria. Ennen koetta kuuluisa fyysikko Wolfgang Pauli oli varma, että Wu epäonnistuisi. Hän sanoi, ettei usko "Jumalan olen vajavainen vasenkätinen" ja kertoi myös olevansa valmis lyömään suuresta summasta vetoa, että koetulokset antavat symmetrisen tuloksen.

En tiedä kuinka paljon Pauli hävisi vedossa, mutta jos hänen olettamuksensa pitää paikkansa, niin jopa Jumala on vasenkätinen! Vaikka toisaalta, on hyvin "oikeakätistä" ajatella, että vasenkätisyys olisi jotenkin epäsymmetrisempää kuin oikeakätisyys...

Tai ehkä ei sittenkään...

Fyysikot voivat nyt saada rauhan mielelleen: he onnistuivat selittämään kätisyyden. Voi olla silti helpompaa opettaa vaikkapa lapselle vasemman ja oikean ero kertomalla kumpi käsi on kumpi -- vaikka toisaalta koboltti-60:n viilentäminen voisi olla heistä hyvinkin jännittävää. Joka tapauksessa, jokapäiväisessä elämässämme kätisyydellä on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, mistä päästä magneettista akselia elektronit singahtavat ulos.

Hernesaarenkatu, Helsinki

Vasemmalla on kaksi kuvaa Hernesaarenkadusta Helsingissä (kotikatuni). Toinen niistä on oikein päin, toinen on peilikuva. Osaatko sanoa, kumpi on kumpi?

Tarkkaan katsomalla luultavasti pystyt sanomaan kumpi on kumpi. Vaikkakin kuva on liian pieni, jotta kuvan auton rekisterinumeron voisi lukea, niin muistanet varmaan, että Suomessa ajetaan oikealla puolella tietä. Siksipä olettaen, että suurin osa autoista käyttää oikeaa reunaa pysäköintiin, voimme päätellä oikeanpuoleisen kuvan olevan oikein päin.

Jos kyseessä olisikin luontokuva, esimerkiksi kuva metsästä, olisi huomattavasti vaikeampaa tai jopa mahdotonta päätellä, kumpi kuvista on peilikuva. Oikean ja vasemman ero näkyy kulttuurin, ei luonnon, elementeistä. Niinpä, sanoivat fyysikot mitä vain, kysymys "vasemmasta" ja "oikeasta" pysyy meille kulttuurisena ilmiönä.

Lähteet

Gardner, Martin (1991). The Ozma problem and the fall of parity. Teoksessa James Van Cleve & Robert E. Frederick (toim). The philosophy of right and left. Incongruent counterparts and the nature of space, ss. 75-95. Kluwer, Dordrecht.

Kant, Immanuel. Prolegomena : eli, Johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä. 254 s. Gaudeamus, Helsinki.

Van Cleve, James (1991). Introduction to the arguments of 1770 and 1783. Teoksessa James Van Cleve & Robert E. Frederick (toim). The philosophy of right and left. Incongruent counterparts and the nature of space, ss. 15-26. Kluwer, Dordrecht.

Wittgenstein, Ludwig (1933/1996). Tractatus logico-philosophicus. 88 s. WSOY, Juva.

Tekstissä viitattujen lähteiden lisäksi myös syyslukukaudella 1999 pidetty luentosarja on vaikuttanut suuresti tämän sivun sisältöön:

Himanka, Juha (1999). Johdatus fenomenologiaan. Luentosarja, Helsingin yliopiston filosofian laitos.

Sivukartta | Tietosuojakäytäntö

Aiheet : Tietosivut : Vasenkätisyys : Kätisyyden ontologiasta