AIHEET ARKISTO TIETOA TÄSTÄ BLOGISTA

Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

Armahtamisen vaikeudesta

16.6.2008 klo 4.15 | Niko Lipsanen

aiheet uskonto,

Agricolan kirkko

Eilen oli viides sunnuntai helluntaista, ja päivän teemana oli ”Armahtakaa!” Olimme pitkästä aikaa puolenpäivän messussa kotikirkossamme Agricolassa, jossa messu on vanhan kaavan mukainen. Ei minulla mitään ole uuttakaan kaavaa vastaan, mutta on oikein mukavaa, että vanhaakin kaavaa on edelleen tarjolla. En tiedä, johtuuko se kaavasta vai mistä, mutta etenkin messusävelmät ovat Agricolassa kauniimpia kuin missään muualla. Pidän myös tavasta, että ehtoollinen jaetaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana. Pappina messussa oli Seppo S. Kosonen.

Päivän johdantolauselman yhteydessä Kosonen aloitti päivän teeman käsittelyn sanomalla, että Jumala kyllä armahtaa, mutta entä kukin itse? Hän korosti sitä, kuinka vaikeata voi olla antaa lähimmäiselle anteeksi.

Päivän evankeliumina oli tuttu tarina avionrikkojanaisesta ja siitä, kuka heittää ensimmäisen kiven (Joh. 8: 2–11). Kosonen sanoi saarnassa, että Jeesus armahti naisen totaalisesti, mutta kuitenkin ehdollisesti: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” Hän myös pohti sitä, mitä Jeesus mahtoi kirjoittaa maahan. Kirjoittiko hän kenties fariseusten syntejä, vai tuomiolauselman (roomalaiseen oikeuskäytäntöön kuului, että tuomiot annettiin kirjallisena)?

Kosonen kertoi kolme esimerkkiä, joissa on ollut vaikea tai mahdotonta antaa anteeksi. Ensimmäinen esimerkki liittyi juutalaiseen Simon Wiesenthaliin, joka ei voinut antaa kuolevalle natsille anteeksi tämän rikoksia juutalaisia vastaan.

Toinen esimerkki oli liittyi sitten varsin suorasti evankeliumitekstin kuvaamaan tilanteeseen, koska se koski Youtubessakin esitettyä 17-vuotiaan kurditytön kivittämistä Irakissa. Kosonen sanoi kivittäjien olleen muslimeja ja huutaneen samalla kunnioitusta Jumalalle (Allah). Jos hän kuitenkin viittaa edellä linkittämääni tapaukseen, niin sekä kivittäjät ja kivitetty tyttö olivat jesidistejä, joiden uskoon luomistapahtuman jälkeen maailmassa vaikuttava jumala ei ilmeisesti edes kuulu.

Voi tietysti olla, että Kosonen viittasi johonkin toiseen tapaukseen, sillä kyllähän kivityksiä esiintyy muslimienkin keskuudessa. Hän sanoi saarnassa, että harvinaisempaa on se, jos joku siellä uskaltaa nousta vastaan (viitateen ilmeisesti uskonnon nimissä tehtäviin julmuuksiin laajemminkin). Hän mainitsi jonkun saudiarabialaisen ihmisoikeusaktivistin, joka kuulemma uskaltaa. Valitettavasti kyseisen naisen nimi meni minulta ohi.

Oli tietysti varsin rohkea veto Kososelta kritisoida islamia, koska vallitsevana linjana tuntuu olevan enemmän hymistely niille ongelmille, jotka liittyvät siihen ja sen harjoittajiin. Mutta kannattaisi tietysti ensin tarkistaa faktat kohdalleen, ja ehkä kritiikin voisi esittää jossain muualla kuin jumalanpalveluksen saarnassa. Silloin voisi keskittyä kristinuskoon, kuten edellisessäkin saarnabloggauksessani toivoin. Toki Kososen islam-kritiikki oli varsin mietoa verrattuna siihen, mitä moskeijoissa kerrotaan toisuskoisista julistettavan, mutta tarvitseeko siihen silti lähteä mukaan? Toki mielelläni kannustan Kososta tuomaan kritiikkinsä julki jollakin toisella foorumilla.

Kolmas esimerkki anteeksiantamisen vaikeudesta liittyi Schindlerin lista -elokuvaan, mutta koska en ole sitä nähnyt, meni esimerkkikin vähän ohi.

Esimerkit jäivät saarnassa aika pitkälti vain esimerkiksi, eikä niihin sen enempää pureuduttu. Anteeksiantaminen lähimmäiselle on vaikeaa, mutta silti pitäisi armahtaa. Siihen, kuinka tehdä se, saarna ei kuitenkaan antanut juurikaan eväitä.

Kuvassa Agricolan kirkon komea kirkkosali votiivilaivoineen. Otin kuvan messun jälkeen eilen 15.6.2008.

Tähän artikkeliin ei ole jätetty kommentteja...

... eikä kommentoiminen myöskään ole enää mahdollista (kuten ei minkään muunkaan artikkelin tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.

2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008

Artikkeleiden aiheet:

Etusivu : 2008 : Armahtamisen vaikeudesta

Kaikki blogin artikkelit yhdellä sivulla

Siirry sivun ylälaitaan