Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Luonto puskee kaupunkiin
Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.
Mielenkiintoiseksi paikan tekee myös se, ettei luonnollinen kehitys ole saanut jatkua siellä vielä kovin kauan. Hietalahdenrannan laiturikiveykset uusittiin muistaakseni joko vuonna 1999 tai 2000. Kuvassa näkyvät teräskuulat ovat osa Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristötaideteosta Olo n:o 22, joka on Helsingin kulttuurikaupunkivuodelta 2000.
Ekologinen sukkessio on siis edennyt vasta kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Kuinkahan monta vuotta vielä menee, ennen kuin kulmauksen kivipinnoite on kokonaan kasvillisuuden peitossa?
Otin oheisen valokuvan 26.6.2008. Muurin päällä oikealla on Tullaajankatu ja taustalla näkyy Länsisatamaa.
Tähän artikkeliin on jätetty 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä.
Uusimmat artikkelit
Keskeisimmät aihepiirit
- Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
- Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
- Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
- Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
- Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
- Uskonto - kristinuskosta, ateisteista, joskus islamistakin
- Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
- Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
- Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
Opi ranskaa Karibialla
Niko Lipsanen 10.9.2009 klo 23.28:
Eipä ole enää tuota luontolaboratoriota. Ilmeisesti leventävät Jätkäsaareen menevää tietä, ja kuvassa näkyvä Sillilaiturin kulmaus jäi sen alle.