Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

28.7.2008 klo 2.11 | Niko Lipsanen

kirkko kristinusko raamattu saarnat uskonto

Eilisessä messussa Agricolan kirkossa oli oikein kesäinen tunnelma ainakin siinä mielessä, että kaikki tuntuivat olevan kesälomalla. Kukaan ei muistanut kertoa synnintunnustuksen numeroa, pari virttä veisattiin eri järjestyksessä kuin ne oli taululle merkitty ja pappi luki evankeliumitekstin kahteen kertaan.

Messun jälkeen kuulin vielä sivusta, kun joku morsiuspari (tai lähinnä morsian) tiuski papille siitä, että heidän kuulutuksensa oli jätetty lukematta.

Mikä siinä onkin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin usein ne sitten kerääntyvät ja menevät pieleen oikein joukolla?

Osa sekaannuksista saattoi johtua siitä, ettei liturgia- ja saarnavuorossa ollut pastori Tiina Silvo välttämättä ollut kauhean tottunut Agricolassa noudatettavaan vanhaan messukaavaan. Tuo evankeliumipätkä taitaa olla niissä vähän eri kohdissa, ja nyt tuli luettua molempien mukaan. Mutta kertaushan on opintojen äiti. Itse saarna oli kuitenkin varsin mainio.

Päivän teemana oli etsikkoaika. Raamatussa se mainitaan vain yhden kerran kohdassa, jossa Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa (Luuk. 19:44). Myös päivän evankeliumi oli Luukkaan kirjasta (Luuk. 4:23-30). Kyseessä on kohta, jossa Jeesus palasi Nasaretiin opettamaan.

Jeesus kuitenkin kieltäytyi tekemästä ihmetekoja viitaten siihen, kuinka profeetat Elia ja Elisa eivät myöskään tehneet ihmeitään omiensa keskuudessa ja tokaisi, että ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.” Väkijoukko hurjistui, ja yritti heittää Jeesuksen jyrkänteeltä alas.

Nasaretilaisillakin oli ilmeisesti etsikkoaikansa. Heidän ei olisi kuitenkaan pitänyt vaatia ihmeitä uskoakseen, vaan uskoa, jotta ihmeitä olisi tapahtunut. Jeesus teki ihmeparantumisia niille, jotka jo uskoivat, eikä niinkään ihmeitä siksi, että ihmiset uskoisivat (tosin kyllä hän taisi Kaanan häissäkin ihan pyynnöstä sen veden muuttaa viiniksi).

Aika vähän sain lopulta tästäkin saarnasta irti, vaikka se hyvä olikin. Luulenpa, että lopetan tämän puolisäännöllisen saarnabloggauksen tähän kirjoitukseen. Formaatti ei oikein toimi. Toki jatkossakin, jos saarnasta nousee esiin joitakin ajatuksia, niin saatan niistä blogata. Mutta en enää pyri tekemään raporttia joka sunnuntain saarnasta.

Mutta menkää sunnuntaina messuun, siellä niitä saarnoja kuulee ihan livenä.

Kuvassa on Agricolan kirkon saarnatuoli. Otin kuvan eilen 27.7.2008 messun jälkeen.

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Niko Lipsanen 30.7.2008 klo 17.09:

   Arto Antturi näyttää pitäneen saarnan samasta aiheesta. Sen sisältö on luettavissa hänen omassa blogissaan.