Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Tiede, totuus ja elämä
19.7.2008 klo 13.15 | Niko Lipsanen
Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli ”Totuus ja harha”.
Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.
Minustakaan tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan yhteensovittaminen ei ole mitenkään erityisen ongelmallista. Toki esimerkiksi luomiskertomusta ei voi silloin ottaa kirjaimellisesti. Sen ei pitäisi olla ongelma ainakaan luterilaiselle, koska luterilaisen kirkon opin pohjana ovat ”Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset”. Mooseksen kirjat, ja luomiskertomus niiden mukana, eivät niihin kuulu.
Huomenna on taas sunnuntai ja todennäköisesti tulee mentyä johonkin messuun. Toivottavasti saan pidettyä muistiinpanot tallessa ja luettavina, niin tulee taas vähän yksityiskohtaisempi saarnabloggaus.
2 kommenttia ja/tai paluuviitettä
Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.
2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008
Artikkeleiden aiheet:
- Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
- Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
- Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
- Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
- Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
- Uskonto - kristinuskosta, kirkosta, ateismista, islamistakin
- Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
- Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
- Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
Etusivu : 2008 : Tiede, totuus ja elämä
Idhren 14.11.2008 klo 13.23:
En kyllä yhtäkkiseltään keksi mitä ongelmia kristiusko on maailmassa ratkaissut. Sen sijaan tieteen avulla on kyetty saamaan energiaa, parantamaan sairauksia, kehittämään elintasoa ympäri maailman, pidentämään elämää, Suomessa lapsikuolleisuus on tieteen ansiosta lähes nollassa, ihmiset ja tavarat liikkuvat tieteen ansiosta paikasta toiseen, ja noh, kun on tietoa ympärillä toimivasta maailmasta, eipä ainakaan ole helppoa alistaa ihmistä kirkollislaitoksen vallan alla. Kaikkihan me muistamme miten kivaa keskiajalla ihmisillä oli.
Toisaalta myös kirkko on koko ajan alisteinen tieteelliselle maailmankuvalle, tiede sanelee mitä maailmassa on tai ei ole, ja kirkko tulkitsee Raamattua tasan sen mukaisesti. Muuten maapallo olisi yhä mukamas universumin keskipiste ja homoihin suhtauduttaisiin samoin kuin joskus muinoin – vähintään lukkojen taakse, ellei jopa hengiltä. Jopa paavi myöntää evoluution. Jumalasta on tullut aukkojen jumala, joka löytää paikan olemassaololleen enää sieltä, mihin tiede ei yllä, eli käytännössä mielikuvituksesta ja lohduttavista tunteista.
Pahuutta voi saada aikaan niin uskon kuin tieteenkin varjolla, ongelma ei ole tieteessä eikä välttämättä edes uskossa, vaan siinä, että on ihmisiä, jotka haluavat pahaa, ja niitä ihmisiä löytyy kyllä hyvin runsaasti myös uskon piiristä, ja uskon nimissä raakuuksien teossa on jopa pitkä ja synkkä historia. Juju on siinä, että tiede ei sanele miten ihmisen tulisi käyttäytyä, tiede ei sanele moraalia eikä ihmisen moraalivalintoja voi perustella uskottavasti tieteellä, uskonnot sen sijaan jakelevat hyvin auliisti käskyjä ja elämän moraaliohjeita ihmisille. Joskus ihminen jopa hylkää oman luontaisen oikeustajunsa ja hurahtaa surmaamaan aborttilääkärin uskontonsa nimissä. Joskus ihminen on vinossa ilman uskontoakin.
Niko Lipsanen 14.11.2008 klo 15.53:
Se, että nykyaikainen tiede kehittyi nimenomaan länsimaissa, on paljonkin nimenomaan kristinuskon ansiota. Logiikan kehitys on aivan ensisijaisessa asemassa tieteellisen metodin kehittymisen kannalta, ja siinä keskiaikaisten skolastikkojen työ on aivan keskeisellä sijalla. Erityisesti on syytä mainita fransiskaaniteologi Duns Scotus.
Kirkolla on merkityksensä myös kriittisen ajattelun edistäjänä. Sillä, että Pariisin oppituomioissa 1200-luvulla joitakin antiikin filosofien ajatuksista johdettuja teologisia näkemyksiä tuomittiin kerettiläisiksi oli seurauksena, että esimerkiksi Aristoteleen näkemyksiin alettiin suhtautua kriittisesti. Sitä ennen Pariisin yliopistossa, joka pitkälti on länsimaisen yliopistolaitoksen esikuva, oli Aristotelesta pidetty jotakuinkin erehtymättömänä auktoriteena. Kirkko pakotti opettajat ja opiskelijat kriittisyyteen.
Ei siksikään ole sattumaa, että valistus syntyi juuri kristillisessä Euroopassa. Mutta renessanssin ja valistuksen myötä tapahtunut kristillisyyden heikentyminen johti mm. siihen, että kristityistä maista siinä vaiheessa jo lähestulkoon kadonnut orjuus palasi takaisin Euroopan valtioiden uusissa siirtomaissa. Vähän myöhemmin sen perusteluksi sitten keksittiin tieteelliset rotuteoriat. Sen sijaan orjat itse löysivät kristinuskon ja sen pelastussanoman ja heidän jälkeläisensä yhä edelleen ovat usein hyvin uskonnollisia.
Tiedettä ja uskontoa on kuitenkin turha asettaa vastakkain. Sehän Amnellin saarnankin yksi kantavista ajatuksista oli. Ne eivät kilpaile keskenään samalla pelikentällä. Empiirinen tiede on paras menetelmä oppia paremmin tuntemaan tätä Jumalan luomaa maailmaa.