Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

9.6.2009 klo 19.44 | Niko Lipsanen

armenia historia kristinusko kulttuurit maantiede matkat turkki uskonto

Yli viiden kilometrin korkuinen Ararat on nykyisen Turkin korkein vuori. Armenialaisille se on kuitenkin nimenomaan heidän pyhä vuorensa. Viimeksi vuori oli osa Armeniaa lyhytikäisen ensimmäisen tasavallan aikana, mutta jäi Neuvostoliiton ja Turkin välisessä rajanvedossa vuonna 1922 jälkimmäisen puolelle.

Nykyinen Armenian valtio ei tunnusta rajanvetoon johtanutta Karsin sopimusta. Ararat on kuitenkin onneksi sen verran lähellä rajaa, että se näkyy laajalle alueelle Armenian puolella, myös maan pääkaupunkiin Jerevaniin.

Ararat on varsin vaikuttavan näköinen vuori. Kerrostulivuorena sen rinteet ovat melko jyrkät ja se on paitsi absoluuttisesti, myös suhteessa ympäröivään maastoon. Vuoren huippu on yli neljä kilometriä Armenian ja Turkin rajalla sijaitsevaa Araks-joen laaksoa korkeammalla.

Araratin geologinen historia on pitkä, mutta nykyisen muotonsa Ison ja sen vieressä sijaitsevan Pienen Araratin huiput ovat saaneet niinkin myöhään kuin plioseenikaudella 2–3 miljoonaa vuotta sitten. Niinpä vuoren terävät piirteet eivät ole vielä hioutuneet pois.

”Araratin vuoristo” mainitaan myös Raamatussa paikkana, jonne Nooa karautti arkillaan vedenpaisumuksen lopuksi (1. Moos. 8: 3–4). Yleisesti arvellaan, että vuori, johon tekstissä viitataan, olisi nimenomaan Ararat. Arkin jäännöksiä on etsitty vuorelta useampaan eri kertaan, mutta mitään erityisen vakuuttavaa sieltä ei ole löytynyt.

Araratin tienoiden uskonnollinen historia ei kuitenkaan lopu Nooaan. Vuonna 301 Armeniasta tuli maailman ensimmäinen kristitty maa, kun kuningas Tiridates III otti kasteen Grigor Valontuojan parannettua hänet mielisairaudesta. Sitä ennen Grigor oli virunut kaksitoista vuotta luolassa Araratin laaksossa. Luolan päällä sijaitsee nykyisin Khor Virapin luostari.

Keskiaikaisessa legendassa kerrotaan myös 10 tuhannesta marttyyrista, jotka roomalaiset sotilaat olisivat ristiinnaulinneet Araratin rinteillä.

Armeniassa minulle kerrottiin myös tarina, jossa Stalin kertoi Armenian kirkon silloiselle patriarkalle (katolikos) suunnitelmistaan siirtää armenialaiset Siperiaan. Katolikos oli sanonut, että kun siirrätät sinne ensin Araratin, niin armenialaiset tulevat kyllä perässä.

Nykyisinkin Ararat on kuvattu Armenian vaakunassa. Se oli myös aikaisemmassa Armenian neuvostotasavallan vaakunassa, mitä vastaan Turkki protestoi. Kremlistä oli kuulemma vastattu, etteivät hekään oleta Turkin esittävän vaatimuksia Kuuhun liittyen, vaikka tämän valtiollisissa symboleissa onkin kuunsirppi.

Jerevanissa valmistetaan myös varsin tunnettua brandya nimeltä Ararat. Pullo on hyllyssä, mutta en ole vielä maistanut. Paikan päällä Armeniassa juomaa kutsutaan häpeämättömästi konjakiksi.

Kuvassa Ararat-vuori kuvattuna läheltä Khor Virapin luostaria Armeniassa. Otin kuvan 31.5.2009 (kuvan lisenssi).

Tähän artikkeliin on jätetty 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. ana 14.3.2011 klo 18.30:

   onko araratin huipulla ikuinen lumi?

2. Niko Lipsanen 14.3.2011 klo 23.12:

   Siinä mielessä joo, että ei se sieltä kesäisin sula. Ikuisuudesta on kuitenkin näin ilmastonmuutoksen myötä paha sanoa mitään.